Runojoulukalenteri, luukku 24: Onnesta, hellyydestä

Sydämeni on raskas

onnesta.  Hellyydestä.

Otan kuvan ilmasta: joulupuun oksa

tuossa lähellä.

Keveänä kultainen pallo leijuu sen varassa.

Toinen oksa on saanut koristeekseen

omenan. Oikean.

Nykyaikaan toden totta sopimaton koriste:

rikkoo lumon, keveyden sopusoinnun.

Painaa

oksan

lähelle maata.

Oksan

onnesta raskaan.

~Lassi Nummi~

PÄIVÄN GALLUP on jo joulunvietossa. Siirrynpä sinne kohta minäkin, mutta vielä ensin muutama sananen meidän perheen joulusta...

Meillä joulua on valmisteltu pitkään ja hartaasti - mutta ei hampaat irvessä, vaan ilolla ja silmät loistaen. Nyt kaikki on jo kivasti mallillaan: koti on niin siisti kuin se kolmen lapsen perheessä olla voi, talo on täynnä piparintuoksua ja pienten kätösten askartelemia joulukoristeita & kuvia. Joulunviettoon kanssamme saapuu tänäkin jouluna myös veljeni, joka tuli jo toissapäivänä ja viipyy Tapaniin asti. Kunhan pikkuväki heräilee, on joulupuuron aika, sitten koristamme kuusen ja veli vie lapset ulos, jotta minä saan rauhassa paketoida viimeiset lahjat.  Meillä joulupukki ei tulekaan illalla, vaan vasta yöllä, ja jättää lahjat aamuksi kuusen alle niinkuin perheeni toisessa kotimaassa on tapana. Siinä on sekin hyvä puoli, että kun lapset saavat lahjat aamutuimaan, on koko päivä aikaa leikkiä niillä, joten illalla päästään nukkumaankin joskus ;)

Lahjojen ja herkuttelun lisäksi ohjelmassa on mm.jouluisia  leffoja (Joulutarina, Barbie-versio saiturin joulusta, Mikki Hiiren taikajoulu sekä koko perheen voimin katsottava Capran klassikko "Ihmeellinen on elämä"), uusien luistinten ja potkukelkan kokeilua, ja silkohapsien nukkuessa me aikuiset katsomme jonkun hyvän draaman ja siemailemme kermalikööriä. Mutta kaikista tärkeintä on kuitenkin hvyä tahto ja joulun lämmin tunnelma: hyssymyssyjä, kynttilöitä, joululauluja joissa helähtää ensimmäisen joulun taika. Joululaulun sanoin: "Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on..." 

Josh Groban: O Holy Night

KAUNISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Tv. Tarinautti Elma Ilona

Runojoulukalenteri, luukku 23: Sadun huonessa salaisessa...

Rudolf Koivu

Avaatko ovesi joulun tulla?

Joulu on jo täällä!

Vai pidätkö visusti ovesi kiinni,

salvat oven päällä?

Sadun huoneessa salaisessa

saat lahjaksi ruusut ja tähdet.

Ota ne reppuun evääksi,

kun matkoillesi lähdet.

~Hannele Huovi~

PÄIVÄN GALLUP: Joko olet rauhoittunut joulun viettoon? Vai alkaako joulurauha vasta huomenna, kun Suomen Turku niin määrää?

Runojoulukalenteri, luukku 22: Niin pientä on valo

JOULULAULU

Tänään jäällä tuulee pohjoisesta, 

viima silittelee poskia.

Pieni käsi uinuu lapasessa -

niin pientä on lämpö,

niin pientä on valo.

Tänään taivas säihkyy mustaa tulta,

pimeä päätä kietoilee.

Pieni tähti puhkoo taivaankannen –

niin pientä on lämpö,

niin pientä on valo.

Tänään painan kasvot linnun rintaan,

hautaan silmäni untuviin.

Lämpö virtaa linnun sydämestä –

niin pientä on lämpö,

niin pientä on valo.

~Hannele Huovi~

PÄIVÄN GALLUP:  Eilen oli vuoden pimein päivä, tänään mennään jo valoa kohti ja päivä on kukonaskelen verran pitempi kuin eilen. Masentaako pimeys teitä, vai nautittekö lumesta ja pimeyden sylistä?

Runojoulukalenteri, luukku 21: Paljon pantua eloa

Tule meille, Tuomas kulta! 

Tuopa joulu tullessasi!

Tule, kekri, jou’u, joulu,

sekä pääse, pääsiäinen!

Kyll’ on kystä aitassamme,

paljon pantua eloa:

sirkan reisi, paarman jalka,

peiposen peräpakara,

sammakon sakarivarvas,

sisiliskon silmäpuoli.

~Kanteletar~

PÄIVÄN GALLUP:  Syödäänkö teillä joulupuuroa? Jos syödään, niin mantelin kanssa vai ilman?

Runojoulukalenteri, luukku 20: Z niin kuin Topelius

Tervehtii jo meitä

joulu ihanin.

Tuli kylmän teitä, 

armas kuitenkin. 

~Zachris Topelius~

PÄIVÄN GALLUP:  Pipo päässä pakkasella. Millainen myssy taikka muu päähine pitää sinun pollasi lämpimänä tänä kylmänä vuoden aikana? Ratkaiseeko ulkonäkö, vai onko pääasia se, että pää on lämmin?

Runojoulukalenteri, luukku 19: Oikea joulu

Ystävä rakas kuule tätä,

tekemättä jotain jätä.

Näytä kiireelle kieli

ja ota rento mieli.

Muista tähdet ja taika

unohda sitten aika.

Piparin tuoksu, kiire ja juoksu.

Ainainen hoppu, nyt se on loppu!

Seisahdu hetkeksi, lopeta touhu,

luoksesi saapuu oikea joulu! 

~Anonyymi~

PÄIVÄN GALLUP: Tuleeko sinulle joulustressiä? Meneekö joulukuu siivoussulkeisten suorittamiseksi, vai osaatko rauhoittua nauttimaan kynttilänvalosta ja siemailemaan kuumaa glögiä?

Runojoulukalenteri, luukku 18: Viisaat naiset tallissa

Tiedätkö, mitä olisi tapahtunut,

jos olisi ollut kolme viisasta naista

kolmen viisaan miehen sijasta?

He olisivat kysyneet suuntaa,

saapuneet ajoissa,

auttaneet synnytyksessä,

siivonneet tallin,

tehneet perunalaatikkoa,

tuoneet käytännöllisiä lahjoja

ja maailmassa olisi rauha.

~Anonyymi~

PÄIVÄN GALLUP: Luukku 18 aukesi tässä kalenterissa jo toisen kerran, koska ensimmäisellä kerralla ajastus meni pieleen. Mikä on paras / pahin joulumoka, jonka olet kokenut / kuullut?

Runojoulukalenteri, luukku 17: Revontuli kuiskasi salaisen sadun.

Talviko hiljainen? Kuuntele niin kuulet!

Latvoissa laulavat jouluyön tuulet,

oksien alla soi joulun taika:

pakkasukon balalaika

helisee, soivat ilosta villit

tonttulasten tinapillit.

Kettu jätti kinokseen kapean ladun.

Revontuli kuiskasi salaisen sadun.

Lumitähtien tuike on valaissut tienoon.

Punarintalintujen virteen vienoon

oravanpoika saa rauhassa nukkua,

kunnes keväällä alkaa taas käki kukkua.

~Virva Guttorm-Noyes~

PÄIVÄN GALLUP: Laitetaanko teillä linnuille lyhde tai muuta herkkua jouluksi?

Runojoulukalenteri, luukku 16: Valoisat äänet satojen seinien läpi

Ja tapahtui niinä päivinä,

kun hämärän suruverkko lepäsi kaupungin päällä,

kun kadunkulmissa jaettiin mitattua totuutta,

kun ihmisten kohina hiljeni ja maailma

alkoi olla valmiiksi selitetty,

         tapahtui,

että paimenet tulivat vuorilta keskellä yötä,

huilun valoisat äänet satojen seinien läpi.

Varovasti he astuivat ruskeaa lunta,

kylmien öitten kovettamilla käsillään tarttuivat kädestä,

kertoivat paimenlauluista paksulla äänellä

            lapsesta

            joka on syntynyt.

Ja katso: puhe vahvistui puista,

tuuli kuljetti sanoja, harmaat linnut huusivat

ja kaikki jotka sen kuulivat

             ihmettelivät.

  ~Kari Mäkinen ~

PÄIVÄN GALLUP: Mitäpä te aiotte puuhailla / olette puuhailleet tänä kolmantena joulunajan sunnuntaina? Jouluvalmisteluitako kenties, vai jotain muuta, mitä?

Runojoulukalenteri, luukku 15: Marsipaanisaranat

Mökki täynnä makeaa,

mettä, mahlaa, hunajaa,

suklaata sulavaista,

marenkia maistuvaista,

siirappia, kanelia,

neilikkaa ja mantelia.

Fariiniset ikkunat,

marsipaanisaranat,

kinuskiset lattiat,

mainiolta maistuvat.

~Anonyymi~

PÄIVÄN GALLUP: Tykkäätkö leipoa pipareita? Jos tykkäät, niin teetkö taikinan itse vai ostatko kaupasta? Entä aiotko peräti innostua pystyttämään piparkakkutalon tai muita piparkakkuluomuksia?

Runojoulukalenteri, luukku 14: Ketä vitkastelee kassajonos

Ei hitasse nauttimise mittän teehuanei tarvita, eiks jouluostoksillaki vois hekumoir? Kui siluselt kaupa ove messinkikahva tuntu kätte! Mikä hauskanen krapsaus kuulu, ko nostat pinost ostoskori. Nakkipaketis o kylk kyljes kivoi piäni porssai, niil voi anta nimet. Tavaratalon pyäröoves ilmavirta vaihtele naamal ko ilmastovyähykeitte läpi kulkis: lämmyne henkäys, kylm henkäys, lämmyne henkäys... O mahrolline. et joulustressantunull lähimmäisil ei riit ymmäryst hänel, ketä vitkastelee kassajonos ja laske antaumuksel erel oleva miähe villakaulaliinan silmukoi, mut heil voi sanno: voitin! 

~Heli Laaksonen~

PÄIVÄN GALLUP: Joko teillä on enimmät jouluostokset tehty? Vai onko koko rumba edessä vielä?

Runojoulukalenteri, luukku 13: Otetaan paljon pimeyttä

Otetaan paljon pimeyttä

sytytetään sen keskelle kynttilä

monta kynttilää

paljon kynttilöitä.

Muutetaan pimeä valoksi.

Otetaan pimeistä pimein kaamosyö

kukitetaan se tähdin

kynttilöin.

Se on joulu. 

~Eeva Heilala~

PÄIVÄN GALLUP: Valvoitko viime yönä pikkutunneille joulukortteja tehtaillen? Vai onko kortit punaisessa kuoressaan jo kauan sitten toimitettu postiin? Tai ehkä kuulutkin niihin, jotka lahjoittavat korttirahat hyvään tarkoitukseen tai lähettävät joulutervehdykset fb:ssä?

Runojoulukalenteri, luukku 12: Pitkiä ihania hengenvetoja

Pitkiä ihania hengenvetoja

nämä päivät,

kun ei tiedä mistä aloittaisi,

eikä aloita mistään,

istuu kädet sylissä ja katselee

parvekkeen lintuja,

lukee Lukemisia Lapsille ja haaveilee hämärissä,

lukee iltarukouksen pitkästä aikaa

jouluiltana,

kohtaa unessa rakastettunsa ja 

vahvistaa suudelmalla ystävyyden –

kukkia! lintuja! lapsia! kirjoja! kynttilöitä!

                                          musiikkia! tanssia!

~Laura Latvala~

PÄIVÄN GALLUP: Onko teillä "joulukirjaa", siis jotain, joka tuo teille joulumielen ja jonka pariin aina jouluisin palaatte? Jos joulukirjaa ei ole, niin onko jotain jouluista tv-ohjelmaa tai leffaa, joka kuuluu jouluunne kuin nenä poron päähän?

Runojoulukalenteri, luukku 11: Äidin myssy

Elli lauloi yksikseen:

Äidilleni lahjan teen,

villalangan, silkin kirkkaan

äidilleni myssyks’ virkkaan.

Äidin pää jo harmenee,

myssyä se tarvitsee.

Äidillä on huolta monta,

päivääkään ei huoletonta.

Mutta kun hän myssyn saa,

niin hän huolet unohtaa.

Monta vuotta myssy kestää,

kaiken aikaa huolet estää.

Kiitos on ja lohdutus

joka langan poimutus.

Ensimmäisen lahjan multa

jouluksi saa äiti-kulta.

~Oiva Paloheimo~

PÄIVÄN GALLUP: Teettekö lahjoja itse vai ostatteko? Tykkäättekö itse saada itsetehtyjä lahjoja läheisiltä?

Runojoulukalenteri, luukku 10: Aattona tekee mieli ottaa lapio

Mikään tässä maailmassa ei ole itsestään selvää,

ei edes se, että aurinko nousee huomenna:

uskon varassa on moni asia.

--- Ja minä uskon, että jouluna,

vaikka olisikin paljon lunta ja maa jäässä

elämä paisuu lumen ja jään ja pimeyden alla.

Aattona tekee mieli ottaa lapio ja kaivaa reikä lumeen

ja aina roudan alle; tekee mieli mennä yöksi metsään,

kuunnella siiven havinaa, etsiä jälkiä hangesta, nähdä elämää.

~Pertti Nieminen~

PÄIVÄN GALLUP: Hankitteko jouluksi kukkia kotiin? Jos, niin mitä sorttia?

Runojoulukalenteri, luukku 9: Nyt ei kuunnella levyjä

LAPSEN JOULUEVANKELIUMI

Nyt ei kuunnella levyjä

Nyt kuunnellaan kynttilää

~ Elisabet Laurila ~

PÄIVÄN GALLUP: Onko teillä tapana polttaa adventtikynttilää? Vai tyydyttekö polttamaan päreitä jouluostoksilla ja / tai  lelukuvastoja takassa? ;)

Runojoulukalenteri, luukku 8: Ihmisen laulu

 Ihmisen laulu on ihmistä kauniimpi,

ihmistä toiveikkaampi,

ihmistä murheellisempi,

ihmistä kestävämpi.

Eniten ihmisessä olen rakastanut ihmisen laulua,

ilman ihmisiä pystyin elämään,

en koskaan ilman ihmisen laulua.

Sattui että petin rakastettuni,

hänen lauluaan en koskaan pettänyt.

Laulun minä ymmärsin

kaikilla kielillä laulettuina.

Kaikesta mitä maailma tarjosi syödäkseen, juodakseni

kaikilla matkoilla, kaikilla retkillä,

kaikesta mitä elämäni aikana kuulin ja näin,

kaikesta mitä tunsin ja kosketin,

ei mikään, ei mikään

tehnyt minua niin onnelliseksi

kuin ihmisen laulu...

~Nazim Hikmet~

PÄIVÄN GALLUP: Käytkö laulamassa kauneimpia joululauluja? Mikä joululaulu on sinulle se, jota ilman joulu ei olisi joulu? Entä onko inhokkia, jota et voi sietää?

Runojoulukalenteri, luukku 7: Jos syleilen kuin viimeistä kertaa

Syvällä kuiskivassa kotimetsässä

aikaisaamun vitivitivalkean 

pakkaspalatsin hämärhuurussa

minä suljen silmäni 

ja silmittömästi

syleilen isänmaani kuusta.

Poski karheaa kaarnaposkea

vasten, pihkan parantava

mahlalääke sormenpäissäni,

hiuksissani neulasten tuoksu

kuin vanhasta viisaasta naisesta,

isoäidistä, joka ymmärtää

puhumattakin ja hyräilee 

rauhoittavasti.

Korkea kuiskiva kuusi

vitivitivalkea pakkashuivi

harteillaan ottaa minut 

suojaan helmojensa alle.

Sinustako äitikuusi syntyivät ne kuuset?

Syntyivät työmiesten tupakkaholkit,

tupakkalaatikoiden takakansiin

piirrettyjen talojen lankut,

sinustako halvat höyläämättömät arkut?

Sinusta, sinusta äitikuusi lämmöllä.

Ja sinusta lensivät havunsiemenet

multaan ja veteen, virtasivat

jokia pitkin ja missä

kaivattiin lohdutusta

alkoivat kasvaa neulasia ja hyräillä.

Vitivitivalkean pakkaspalatsin

hämärhuurussa oravien jänisten

ja hirvien joukossa minä syleilen

kotimetsän äitikuusta ja me

tanssimme humisevanhuojuvaa viimavalssia.

Maapallon pyöreys on minun kuuseni

odottava vatsa, sen silmiä

ovat lempeänhehkuvat täysikuut.

Ja hirven kesyttömyys

sen loikatessa puron yli

vitivitivalkean ja vihreän

kuiskivaan äärettömyyteen

sen maailmanliike, seisahtamaton

ja synnyttävä.

Ohihumisevan huikaisevan 

 hetken minä syleilen

kotimetsän äitikuusta.

Jos syleilen etäisten peltikaupunkien

kylmiä katulyhtyjä, syleilen kotimetsän kuusta.

Jos syleilen arkoja neitsyitä tai katkeria

huoria, syleilen kotimetsän kuusta.

Jos syleilen kuin viimeistä kertaa

sillankaidetta ja tuijotan

veden lopulliseen tummuuteen,

syleilen kotimetsän kuusta ja pelastun.

Jos syleilen vaimoani, syleilen

kotimetsän hyräilevää kuusta.

Jos syleilen, syleilen vitivalkeassa hämärhuurussa

kuumottavin poskin kotimetsän

äitikuusta ja kaikkea

ikuisesti nuorta

ja viisasta.

~Tommy Tabermann~

PÄIVÄN GALLUP: Tuleeko teille oikea kuusi, muovikuusi vai ei kuusta lainkaan? Ja onkohan kellään muulla kuin minulla taipumus hamstrata uusia ihania koristeita, vaikka kotona on jo enemmän kuin oksille mahtuu? ;)

Runojoulukalenteri, luukku 6: Vaikka seilais vastahankaan Suomen suuri pursi

Akseli Gallen-Kallela: Jouluaamuna Ruovedellä

Vaikka ei paista kauan päivä Suomen sydänvesiin,

ehti se luoda Suomen hengen ja Suomen onnen esiin.

Vaikka ne myrskyt mylvähtäisi huomentuulen tullen,

totta on täällä toimi-alaa sullen ynnä mullen.

Vaikka se seilais vastahankaan Suomen suuri pursi,

totta se aallot korkeammat muinoisin jo mursi.

Vaikka ei paina kansat paljon aikakautten va'assa,

varmaan on säilyvä laulun mahti kauan laulun maassa.

Vierivä kauan on maailmalle virsi pohjan yöstä,

kertova kauan aarnunkansan toiveista ja työstä.

~Eino Leino~

PÄIVÄN GALLUP: Miten vietätte itsenäisyyspäivää? Käyttekö sankarihaudoilla tai sytytättekö sinivalkean kynttilän? Vai onko tämä päivä "vain" mukava huokaushetki joulunaluskiireiden keskellä?

Runojoulukalenteri, luukku 5

Kun olin pieni

lauloin joulukuusen takana.

Kun olin pieni

pidin jotakuta suurta kädestä.

Kun olin pieni

näin maassa kaikki pikku ötökät.

Ja nenässäni tunsin pyryntuoksun:

nyt on lunta ilmassa!

~Bo Carpelan~

PÄIVÄN GALLUP: Mikä on rakkain muistosi lapsuuden jouluista? Millaisia jouluperinteitä olet perinyt lapsuuskodistasi?