Pablo Neruda: Kysymysten kirja

Uskotko että dromedaarit 
säilyttävät kuuta kyttyrässään?

Eivätkö ne kylväkin sen valoa
aavikoille salaa ja sisukkaasti?

Eikö meri olekin hetkeksi
annettu maalle lainaksi?

Eikö meidän kuuluisi palauttaa
se vuorovesineen kuulle?

Pablo Neruda: Kysymysten kirja
Loki-kirjat 1999
Alkuteos: Libro de las preguntas, 1974

Kysymysten kirja on Nobel-palkitun Pablo Nerudan postuumisti julkaistu kokoelma, joka koostuu kaksisäkeisistä, kysymyksen muotoon puetuista aforistisista mietteistä. Neruda haastaa itsensä ja lukijansa kysymään asioita, joihin ei ole vastausta, ja jotka silti -ja ehkä juuri siksi- pitää kysyä:

Miksi puut piilottavat 
juurtensa loiston? 
---
Onko sanakirja hautakammio
vai suljettu hunajakenno?
---
Missä on meren keskipiste? 
Mikseivät aallot mene sinne?

Chilen suuri poika pohtii maailmaa, sen yksityiskohtia ja ihmisyyden syntyjä syviä. Eniten häntä askarruttavat, tuskin yllättäen, tunteiden ja olemassaolon mysteerit.

Eikö nimi sydämessäsi
pirskahdellut kuin appelsiini?
---
Miksi aallot kysyvät minulta
samaa kuin minä niiltä?
---
Voitko rakastaa minua, aapinen
ja suudella minua substantiiveilla?

Tarinautti lokikirjaan: Tämä kirja on kuulunut suursuosikkeihini jo kauan. Ja nyt kun se pomppasi kirjaston runohyllyltä silmiin, niin mukaanhan se pääsi. Eikä aika ollut syönyt näiden kysymysmuotoisten runojen (tai runomuotoisten kysymysten) tenhoa yhtään!

Vaikka kysymysten ulkoinen muoto ei juurikaan muutu, eivät kirjasen kysymykset ehdi alkaa tuntua toistolta. Neruda osaa yllättää, muuntua, katsoa kaikilta kanteilta ja vielä siltäkin joka jää yli. Hän on lyyrinen:
Kuuletko keskellä syksyä / keltaisia räjähdyksiä? 

Ja hauska:
Loukkaavatko kärpäset mehiläisiä / jos valmistavat hunajaa?


Mutta myös dramaattinen:
Etkö näe uhkaa / unikon verestävässä silkissä?

Ja melankolinen:
Onko tämä jatkuva suru / käsky vai taistelua?

Tykkäsin tästä kirjasta oikeastaan jopa enemmän nyt kuin 10+ vuotta sitten. Tai ainakin hiljennyin pitemmäksi aikaa sen kysymysten äärelle. Ja se on jo saavutus sinänsä!

Summa summarum: Voinko kysyä kirjaltani / onko totta että minä sen kirjoitin? Tätä pientä helmeä sopii suositella myös niille, jotka eivät niin innostu runoista.

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja

Onnistuneimpien näytösten jälkeen taputukset jäivät kaikumaan päässäni koko yöksi niin etten saanut unta. Valvoessani ajattelin äitiäni ja itkin hiljaa peiton alla. Kun äiti jätti meidät, Mariano alkoi änkyttää ja minulle tuli täitä päähän. Naapurin naiset sanoivat, että sellaiset täit tulivat surun takia. Kaipasin äitiä niin paljon, että aloin syödä niitä.

Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja

Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2012

Alkuteos: La contadora de peliculas

Maria Margarita elää  pienessä kylässä Chilen salpietarikaivoksilla. Marian lisäksi perheeseen kuuluu rampa isä ja neljä veljeä; äiti on jättänyt perheen. Perheen yhteinen intohimo ovat elokuvat, kaivoskylän ainoa huvitus. Äidin lähdettyä perheen rahat ovat tiukalla, joten heillä on varaa vain yhteen lippuun. Koska Maria on lapsista paras kertoja, hän on se joka saa käydä katsomassa elokuvan ja sitten kertoa sen muille. Taitavasta ja asialleen omistautuvasta Mariasta tulee pian suosituin elokuvankertoja koko kylässä, ja hän rakastaa työtään koko sydämestään. Mutta ajat ovat kovat ja kovenevat yhä. Ja sitten eräs naapureista kantaa ensimmäisen television kylään...

Tarinautti lokikirjaan: Tiesin lukevani tämän kirjan sillä hetkellä,  kun näin sen kauniin kannen. Muista blogeista päättelin, ettei tarina ole yhtä kepeä kuin kansikuva, mutten silti pyörtänyt päätöstä lukea kirja.

Vaikka osasin odottaa tummasävyistä tarinaa, kirjan lohduttomuus yllätti. En voi siis sanoa rakastuneeni tähän kirjaan. Silti on minunkin pakko yhtyä ylisanojen kuoroon. Vaikka tarina on läpeensä ankea, Letelier kertoo sen niin katkeransuloisella tavalla, että viimeisen sivun jättämä tunne on kuulaampi kuin kuvitella voisi. Jos se olisi ollut paksumpi, olisin jättänyt kirjan puolitiehen, mutta reilut sata sivua kestin hyvin.

Summa summarum: Kauniisti kerrottu surullinen tarina elokuvista, köyhyydestä ja erään aikakauden lopusta.

P.S. Tosi moni on lukenut tämän kirjan, joten en nyt linkitä erikseen ketään. Kävin kuitenkin lukemassa kaikki löytämäni postaukset aiheesta, ja hienosti te kaikki kirjasta kirjoititte! Kiitos :)