Talot ovat yksin kotona. Pohjoismaisia runoja lapsille

Lopulta eräänä päivänä osasin kävellä katossa

kuin kärpänen pää alaspäin

osasin kävellä ylös ja alas johtoa

jossa lamppu riippuu

ja ajattelin: tosi upeaa

että äiti ja isä pystyvät kulkemaan lattiamatolla

ja ripustavat peppunsa ylös ruokapöydän tuoliin

ja pitelevät keittoa syvissä lautasissa.

Lopulta osasin sukeltaa

ja pysyin veden alla kuin kala

ei tarvinnut nousta pintaan hengittämään.

Osasin uida ja tiirailin veden pintaa

ja ajattelin: Hui, mitähän tuolla ylhäällä on

äärettömän korkealla, pilviä ja taivas

tuntemattomia lintuja ja vaarallisia

ihmisiä.

~ Kirsten Hammann, suom. Hannele Huovi ~

Talot ovat yksin kotona. Pohjoismaisia runoja lapsille.

Tammi 2002

Eräänä päivänä taivaalta pyryttää popcornia, jonain yönä jostain on tullut pyrstötähti, eikä kukaan tiedä mistä se lähti. Sääpojan kannussa on kaikki säät, ja kun talot ovat yksin kotona, kaikki jotka ovat tyynyjä, hyppivät sängyllä, ja rappuset kiipeävät ylös portaita. (Hanne Kvist, suom. Tittamari Marttinen.)

Tässä kirjassa monta pisaraa runoutta sataa yhteen maahan, monella kielellä, mutta kuitenkin yhteisellä runouden kielellä. 

Pilvet ovat pumpulia ja muotoja, 

eläimiä ja luotoja.

Pilvet ovat pitsiä ja nauhaa, 

hiljaisuutta ja rauhaa.

Pilvet ovat painavia ja keveitä, 

laihoja ja leveitä.

Pilvet ovat lampaiden aita

ja ukkosen musta paita.

Pilvet ovat tuulien säkki 

ja keijukaisten täkki.

Sinäkin voit käydä korkealla

pilvilinnoja rakentamalla.  

~ Thórarinn Eldjárn ~

Suom. Sanna Uimonen 

Kuva: Sigrún Eldjárn

Runoantologia Talot ovat yksin kotona esittelee kymmenen pohjoismaista runoilijaa ja yhtä monta kuvittajaa. Suomea edustavat runoilijat Hannele Huovi ja Tittamari Marttinen, sekä kuvittajista Virpi Talvitie ja Kristiina Louhi. Kirjaan kuuluu myös CD, jolla kukin runoilija lukee kaksi runoaan omalla äidinkielellään.

Lunta ryöppysi päin, pelkkää valkoista näin.

Lunta pyrytti jäälle, lunta pyrytti runojen päälle.

~ Eva Jensen ~

Suom. Hannele Huovi 

Kuva: Gry Moursund

Tarinautti lokikirjaan: Eläköön pohjoismainen yhteistyö! Sen hedelmänä syntynyt viiden valtion kimppahanke on tervetullut lisä lastenlyriikkajulkaisujen kirjoon. Tätä kirjaa oli ilo sekä lukea, katsoa että kuunnella, ja tietoisuuteeni nousikin monta itselleni uutta nimeä painettavaksi mieleen. Eniten ihastuin tanskalaiseen Hanne Kvistiin, ja kuvittajista väkevimmän vaikutuksen teki norjalainen Inger Lise Belsvik.
Suomalaisten antiakaan ei tavinnut hävetä: Tittamari Marttinen, Hannele Huovi, Kristiina Louhi ja Virpi Talvitie ovat kaikki ansainneet paikkansa tässä kirjassa.

Muurahainen ryömi tukassani.

Ehkä sillä oli vaimo, jonka seurassa se viihtyi.

Ehkä sillä oli lapsia, joita se mielellään hoiti.

Ehkä se oli onnellinen muurahainen.

Mutta minua kutitti, kun se kiipeili hiuksissani.

~Finn  Øglænd  ~

Suom. Tittamari Marttinen 

Kuva: Inger Lise Belsvik

Summa summarum:Sängynjalat kasvavat lattiaan. / Lattia kasvaa alaspäin. / Nyt se on tullut alakerran katolle. (Hanne Kvist)
Mielikuvitusta ruokkiva, hauska ja vakava kokoelma skandinaavisen lastenlyriikan eturivistä.

Lapsenmielinen lyriikkamatsi: Ihme juttu vs. Huuhkajan hotelli

Lumiomenan blogista bongasin suloisen tavan vertailla saman genren kirjoja. Tartunpa syöttiin ja pistän kilpasille kaksi lasten runokirjauutuutta, jotka pukinkontista paljastuivat: Hannele Huovin ja Karoliina Pertamon Ihme juttu (Kirjapaja 2012) sekä Pia Perkiön ja Sanna Pelliccionin Huuhkajan hotelli (Tammi 2012) .
Heti alkuun on pakko paljastaa, että molemmat kirjat olivat minusta vallan mainioita, joten leikkimielisessä kisassamme on vain voittajia. Silti itseänikin vähän jännittää, kumpi lopulta vie matsissa voiton :)

Mutta asiaan. Jokaisessa kategoriassa on jaossa 3 pistettä, jotka jaan niin kuin parhaaksi näen. En edes yritä olla objektiivinen, kaikki mielipiteet ovat ihan omiani.

Miljöö
Huuhkajan suosittu hotelli / on metsän korkein puu. Vanhan metsän siimeksessä sijaitsevaan hotelliin majoittuvat mielellään niin palokärjet, harakat, merikotkat kuin kaukaa tullut satakielikin. Ihme jutussa puolestaan liikutaan vaikka missä: tietyömaalta kaukaisiin galakseihin, hiekkadyyneiltä talvimummon taskuihin, pesutuvasta viemäriputkeen ja porkkanamaalta maailman ääriin. On kaukana Kiinan kaivokset / mies hikoillen rautaa kaivaa / ja raudasta tehdään raastimet / niitä varten tarvitaan laivaa. Ja mikäpäs on maailmaa kiertäessä näin veikeiden riimien parissa! Parantumattomana viherpiipertäjänä rakastuin kuitenkin vielä enemmän huuhkajan metsään.
Pisteet: Huuhkajan hotelli 2 - Ihme juttu 1

Kuvitus

Huuhkajan hotellin kuvitus on yhtä värikäs kuin sen monenkirjava asiakaskuntakin. Tätä kirjaa on pikku pakko rakastaa, jos tykkää skräppäyksestä ja herkän naivistisesta piirrosjäljestä (ja minä tietysti satun tykkäämään molemmista kuin se kuuluisa hullu puurosta). Söpöt suurisilmäiset linnut, tiklin marianneraitainen käsilaukku, öiset kielot ja merikotkan nilkkakoru lumosivat ainakin tämän parantumattoman romantikon.

Ihme jutun väripaletti on hillitympi. Lähes joka aukeamalla on yksi perusväri, joka usein on murrettu. Muodot ovat pyöreitä ja kuviot selkeitä, soveltuen siis hyvin myös perheen pienimmille kirjojen ystäville. Pertamo ei panosta yksityiskohtiin yhtä paljon kuin Pelliccioni, mutta satsaa satumaiseen tunnelmaan, joka kuvissa on juuri kohdallaan! 

Tämän osion pisteet ovat hyvin vahvasti makuasia, sillä kummankin kirjan kuvitus on omalla tavallaan ihana. Itse päädyin jakamaan pistepotin lievästi Huuhkajan hyväksi.

Pisteet: Huuhkajan hotelli 2 - Ihme juttu 1

Taiteellisuus / luovuus
Huuhkajan hotelli panostaa melko perinteisiin, napakasti riimitteleviin loruihin. Luovaa estetiikkaa sen sijaan löytyy kirjan kuvista, joita katsellessa alkaa tehdä mieli kaivaa skräppäystarpeet esiin ;)
Rivien väliin mahtuu myös lempeitä elämänohjeita: uskalla olla oma itsesi, kasvata itsellesi satujen siivet, älä murjota yksin vaan vaan tule mukaan ja liity kuoroon!
Ihme juttu on kannesta kanteen mielikuvituksen juhlaa. Violetti hirvi, eläimiksi muuttuvat kodinkoneet, alaskalainen paperitiikerihai ja ruttojuuren lehdellä mutkitellen mutkuttava pörtsikkä ovat vain muutamia esimerkkejä kirjailijan ja kuvittajan mielikuvituksen lennosta.
Pisteet: Huuhkajan hotelli 1 - Ihme juttu 2

Huumori

Ja nyt sanon: Äprilliä! 

Saatte vatsanne täyteen silliä, 

jälkiruuaksi jäätelötilliä  

ja sitten meno on villiä! 

Huuhkajan hotellin huumori on piilevämpää kuin Ihme jutussa. Perkiön riimien komiikka kumpuaa faabeleille tyypilliseen tapaan eläinten ihmismäisistä piirteistä: harakka on hassu palturinpuhuja, varis äreä vanhus, ja tikli ei voi majoittua kuudenteen kerrokseen, koska osaa laskea vain viiteen.
Huovin huumori on räväkämpää: absurdeja tilanteita, huikeaa äänteillä leikittelyä, sanaleikkejä ja nokkelia kielikuvia - niistä on Ihme jutun hauskuus tehty. Kaikessa hauskuudessaankin kirja on samalla salaviisas ja syvällinen, antaen ajatuksen aihetta myös (ja etenkin!) aikuisille lapsille.

Litsis lätsis läppäri

pikkuinen ja viisas,

ahkerasti autteli,

kunnes kiire piisas:

RITSIS RÄTSIS PAM!

Se muuttui lampaaksi.

Miksi siksis imuri

mikkuinen ja miisas,

ahkerasti autteli,

kunnes kiire piisas.

RITSIS RÄTSIS PAM! 

Se muuttui hirveksi.

Teksis keksis telkkari

tikkuinen ja tiisas,

ahkerasti autteli, 

kunnes kiire piisas.

RITSIS RÄTSIS PAM!

Se muuttui kissaksi.

Ei niitä viedä korjaamoon, 

näin on hauskempaa:

On lammas, hirvi ja kissakin, 

elämä rauhaisaa.

Eläimiä ruokin ja hoitelen 

ja niiden kanssa leikin, 

enää en tartu kiireisiin 

- koneet kai aikaa veikin.

Hän näki mäyräkoiran hampaanterät / ja ryntäsi niitäkin soittamaan,
eläintarhassa vantteran pantterin / kulmahampaita meni koittamaan
- onneksi säästyi käsi!

Pisteet: Huuhkajan hotelli 1- Ihme juttu 2


Romantiikka
Linnut ovat jo itsessään aihe, joista on helppoa ammentaa romanttisia tunteita. Näin tekee myös Perkiö vihreässä hotellissaan. Heleät pastillisävyt ja hento kynänjälki ovat omiaan korostamaan romanttista tunnelmaa, ja runoista huokuu keväisen metsän unelmoiva odotus.

Kohta tänne lentää lintu, joka rakastaa

sinisiä kukkia ja tuulen suhinaa.

Se tulee hyvin kaukaa, paljon kauempaa

kuin kukaan meistä jaksaa koskaan matkustaa.

Se huuhkajalta aina saa pesän kauneimman,

ja vaikkei sitä nähdä, sen kuullaan laulavan.

Ihme jutun yleisilme on vauhdikkaampi ja runoissa on enemmän actionia, mikä lienee monien poikien mieleen. Silti ihme jutuillakin on romanttiset hetkensä: kauris tanssii hiljaa hillasuolla, ja varsinainen romanssi koetaan öisen veden pinnalla...

Kosin heti, ilman muuta!

Katsomme kuuta,

kun hän vastaa; 

Odotinkin kysymystä

ja tahdon tulla, tahdon olla,

luistella kanssasi kuutamolla

pitkin pintajännitystä.

Pisteet: Huuhkajan hotelli 2 - Ihme juttu 1

Käyttöikä
Käyttöiällä tarkoitan sekä sitä, kuinka monta lukukertaa kirja kestää, että otollisen lukijakunnan ikähaitarin laajuutta. Huuhkajan hotelli on mielestäni parhaimmillaan ala-asteikäisten käsissä. Koska kirjan lorut muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, sitä tulee herkästi luettua kronologisesti kuin tarinaa. Ihme juttua taas tekee mieli selailla sinne ja tänne, makustellen ja fiilistellen - ja tämä löytämisen riemu kestää pitkään.  Riemukas, monitasoinen kirja onkin niitä josta löytyy jokaiselle jotakin, oli lukija sitten yksi-tai satayksivuotias.
Pisteet: 2-1 Ihme jutun hyväksi.

Kohderyhmän arvio
Nelivuotias tykkäsi Huuhkajan hotellin hellyttävistä, värikylläisistä kuvista. Kuusivuotias menetti nopeasti kiinnostuksen molempiin runokirjoihin ja alkoi vaatia "jotain kunnollista" eli perinteistä iltasatua. Kuvituksista kivempi oli kuulemma Ihme jutussa, siinä kun oli kaikenlaisia jänniä ja vähän pelottaviakin olentoja.
Pisteet: Huuhkajan hotelli 1,5- Ihme juttu 1,5

Muuta
Ihme juttu saa bonuspisteen siitä, että kirjan tuotosta osa menee yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Huuhkajan hotellille puolestaan posahtaa bonuspiste kirjan mukana tulevasta cd:stä, jossa Antti Pääkkönen lukee ääneen koko kirjan lorut.

LOPPUTULOS
Tylsää mutta totta: Tasapeli tuli! Sekä Ihme juttu että Huuhkajan hotelli ovat ilahduttavan ihania kotimaisia runohelmiä ja hienon lastenkirjavuoden satoa. Kannattaa ehdottomasti siis tutustua molempiin.

Runojoulukalenteri, luukku 24: Onnesta, hellyydestä

Sydämeni on raskas

onnesta.  Hellyydestä.

Otan kuvan ilmasta: joulupuun oksa

tuossa lähellä.

Keveänä kultainen pallo leijuu sen varassa.

Toinen oksa on saanut koristeekseen

omenan. Oikean.

Nykyaikaan toden totta sopimaton koriste:

rikkoo lumon, keveyden sopusoinnun.

Painaa

oksan

lähelle maata.

Oksan

onnesta raskaan.

~Lassi Nummi~

PÄIVÄN GALLUP on jo joulunvietossa. Siirrynpä sinne kohta minäkin, mutta vielä ensin muutama sananen meidän perheen joulusta...

Meillä joulua on valmisteltu pitkään ja hartaasti - mutta ei hampaat irvessä, vaan ilolla ja silmät loistaen. Nyt kaikki on jo kivasti mallillaan: koti on niin siisti kuin se kolmen lapsen perheessä olla voi, talo on täynnä piparintuoksua ja pienten kätösten askartelemia joulukoristeita & kuvia. Joulunviettoon kanssamme saapuu tänäkin jouluna myös veljeni, joka tuli jo toissapäivänä ja viipyy Tapaniin asti. Kunhan pikkuväki heräilee, on joulupuuron aika, sitten koristamme kuusen ja veli vie lapset ulos, jotta minä saan rauhassa paketoida viimeiset lahjat.  Meillä joulupukki ei tulekaan illalla, vaan vasta yöllä, ja jättää lahjat aamuksi kuusen alle niinkuin perheeni toisessa kotimaassa on tapana. Siinä on sekin hyvä puoli, että kun lapset saavat lahjat aamutuimaan, on koko päivä aikaa leikkiä niillä, joten illalla päästään nukkumaankin joskus ;)

Lahjojen ja herkuttelun lisäksi ohjelmassa on mm.jouluisia  leffoja (Joulutarina, Barbie-versio saiturin joulusta, Mikki Hiiren taikajoulu sekä koko perheen voimin katsottava Capran klassikko "Ihmeellinen on elämä"), uusien luistinten ja potkukelkan kokeilua, ja silkohapsien nukkuessa me aikuiset katsomme jonkun hyvän draaman ja siemailemme kermalikööriä. Mutta kaikista tärkeintä on kuitenkin hvyä tahto ja joulun lämmin tunnelma: hyssymyssyjä, kynttilöitä, joululauluja joissa helähtää ensimmäisen joulun taika. Joululaulun sanoin: "Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on..." 

Josh Groban: O Holy Night

KAUNISTA JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Tv. Tarinautti Elma Ilona

Runojoulukalenteri, luukku 23: Sadun huonessa salaisessa...

Rudolf Koivu

Avaatko ovesi joulun tulla?

Joulu on jo täällä!

Vai pidätkö visusti ovesi kiinni,

salvat oven päällä?

Sadun huoneessa salaisessa

saat lahjaksi ruusut ja tähdet.

Ota ne reppuun evääksi,

kun matkoillesi lähdet.

~Hannele Huovi~

PÄIVÄN GALLUP: Joko olet rauhoittunut joulun viettoon? Vai alkaako joulurauha vasta huomenna, kun Suomen Turku niin määrää?

Runojoulukalenteri, luukku 22: Niin pientä on valo

JOULULAULU

Tänään jäällä tuulee pohjoisesta, 

viima silittelee poskia.

Pieni käsi uinuu lapasessa -

niin pientä on lämpö,

niin pientä on valo.

Tänään taivas säihkyy mustaa tulta,

pimeä päätä kietoilee.

Pieni tähti puhkoo taivaankannen –

niin pientä on lämpö,

niin pientä on valo.

Tänään painan kasvot linnun rintaan,

hautaan silmäni untuviin.

Lämpö virtaa linnun sydämestä –

niin pientä on lämpö,

niin pientä on valo.

~Hannele Huovi~

PÄIVÄN GALLUP:  Eilen oli vuoden pimein päivä, tänään mennään jo valoa kohti ja päivä on kukonaskelen verran pitempi kuin eilen. Masentaako pimeys teitä, vai nautittekö lumesta ja pimeyden sylistä?

Runojoulukalenteri, luukku 21: Paljon pantua eloa

Tule meille, Tuomas kulta! 

Tuopa joulu tullessasi!

Tule, kekri, jou’u, joulu,

sekä pääse, pääsiäinen!

Kyll’ on kystä aitassamme,

paljon pantua eloa:

sirkan reisi, paarman jalka,

peiposen peräpakara,

sammakon sakarivarvas,

sisiliskon silmäpuoli.

~Kanteletar~

PÄIVÄN GALLUP:  Syödäänkö teillä joulupuuroa? Jos syödään, niin mantelin kanssa vai ilman?

Runojoulukalenteri, luukku 20: Z niin kuin Topelius

Tervehtii jo meitä

joulu ihanin.

Tuli kylmän teitä, 

armas kuitenkin. 

~Zachris Topelius~

PÄIVÄN GALLUP:  Pipo päässä pakkasella. Millainen myssy taikka muu päähine pitää sinun pollasi lämpimänä tänä kylmänä vuoden aikana? Ratkaiseeko ulkonäkö, vai onko pääasia se, että pää on lämmin?

Runojoulukalenteri, luukku 19: Oikea joulu

Ystävä rakas kuule tätä,

tekemättä jotain jätä.

Näytä kiireelle kieli

ja ota rento mieli.

Muista tähdet ja taika

unohda sitten aika.

Piparin tuoksu, kiire ja juoksu.

Ainainen hoppu, nyt se on loppu!

Seisahdu hetkeksi, lopeta touhu,

luoksesi saapuu oikea joulu! 

~Anonyymi~

PÄIVÄN GALLUP: Tuleeko sinulle joulustressiä? Meneekö joulukuu siivoussulkeisten suorittamiseksi, vai osaatko rauhoittua nauttimaan kynttilänvalosta ja siemailemaan kuumaa glögiä?

Runojoulukalenteri, luukku 18: Viisaat naiset tallissa

Tiedätkö, mitä olisi tapahtunut,

jos olisi ollut kolme viisasta naista

kolmen viisaan miehen sijasta?

He olisivat kysyneet suuntaa,

saapuneet ajoissa,

auttaneet synnytyksessä,

siivonneet tallin,

tehneet perunalaatikkoa,

tuoneet käytännöllisiä lahjoja

ja maailmassa olisi rauha.

~Anonyymi~

PÄIVÄN GALLUP: Luukku 18 aukesi tässä kalenterissa jo toisen kerran, koska ensimmäisellä kerralla ajastus meni pieleen. Mikä on paras / pahin joulumoka, jonka olet kokenut / kuullut?

Runojoulukalenteri, luukku 17: Revontuli kuiskasi salaisen sadun.

Talviko hiljainen? Kuuntele niin kuulet!

Latvoissa laulavat jouluyön tuulet,

oksien alla soi joulun taika:

pakkasukon balalaika

helisee, soivat ilosta villit

tonttulasten tinapillit.

Kettu jätti kinokseen kapean ladun.

Revontuli kuiskasi salaisen sadun.

Lumitähtien tuike on valaissut tienoon.

Punarintalintujen virteen vienoon

oravanpoika saa rauhassa nukkua,

kunnes keväällä alkaa taas käki kukkua.

~Virva Guttorm-Noyes~

PÄIVÄN GALLUP: Laitetaanko teillä linnuille lyhde tai muuta herkkua jouluksi?

Runojoulukalenteri, luukku 16: Valoisat äänet satojen seinien läpi

Ja tapahtui niinä päivinä,

kun hämärän suruverkko lepäsi kaupungin päällä,

kun kadunkulmissa jaettiin mitattua totuutta,

kun ihmisten kohina hiljeni ja maailma

alkoi olla valmiiksi selitetty,

         tapahtui,

että paimenet tulivat vuorilta keskellä yötä,

huilun valoisat äänet satojen seinien läpi.

Varovasti he astuivat ruskeaa lunta,

kylmien öitten kovettamilla käsillään tarttuivat kädestä,

kertoivat paimenlauluista paksulla äänellä

            lapsesta

            joka on syntynyt.

Ja katso: puhe vahvistui puista,

tuuli kuljetti sanoja, harmaat linnut huusivat

ja kaikki jotka sen kuulivat

             ihmettelivät.

  ~Kari Mäkinen ~

PÄIVÄN GALLUP: Mitäpä te aiotte puuhailla / olette puuhailleet tänä kolmantena joulunajan sunnuntaina? Jouluvalmisteluitako kenties, vai jotain muuta, mitä?

Runojoulukalenteri, luukku 15: Marsipaanisaranat

Mökki täynnä makeaa,

mettä, mahlaa, hunajaa,

suklaata sulavaista,

marenkia maistuvaista,

siirappia, kanelia,

neilikkaa ja mantelia.

Fariiniset ikkunat,

marsipaanisaranat,

kinuskiset lattiat,

mainiolta maistuvat.

~Anonyymi~

PÄIVÄN GALLUP: Tykkäätkö leipoa pipareita? Jos tykkäät, niin teetkö taikinan itse vai ostatko kaupasta? Entä aiotko peräti innostua pystyttämään piparkakkutalon tai muita piparkakkuluomuksia?

Runojoulukalenteri, luukku 14: Ketä vitkastelee kassajonos

Ei hitasse nauttimise mittän teehuanei tarvita, eiks jouluostoksillaki vois hekumoir? Kui siluselt kaupa ove messinkikahva tuntu kätte! Mikä hauskanen krapsaus kuulu, ko nostat pinost ostoskori. Nakkipaketis o kylk kyljes kivoi piäni porssai, niil voi anta nimet. Tavaratalon pyäröoves ilmavirta vaihtele naamal ko ilmastovyähykeitte läpi kulkis: lämmyne henkäys, kylm henkäys, lämmyne henkäys... O mahrolline. et joulustressantunull lähimmäisil ei riit ymmäryst hänel, ketä vitkastelee kassajonos ja laske antaumuksel erel oleva miähe villakaulaliinan silmukoi, mut heil voi sanno: voitin! 

~Heli Laaksonen~

PÄIVÄN GALLUP: Joko teillä on enimmät jouluostokset tehty? Vai onko koko rumba edessä vielä?

Runojoulukalenteri, luukku 13: Otetaan paljon pimeyttä

Otetaan paljon pimeyttä

sytytetään sen keskelle kynttilä

monta kynttilää

paljon kynttilöitä.

Muutetaan pimeä valoksi.

Otetaan pimeistä pimein kaamosyö

kukitetaan se tähdin

kynttilöin.

Se on joulu. 

~Eeva Heilala~

PÄIVÄN GALLUP: Valvoitko viime yönä pikkutunneille joulukortteja tehtaillen? Vai onko kortit punaisessa kuoressaan jo kauan sitten toimitettu postiin? Tai ehkä kuulutkin niihin, jotka lahjoittavat korttirahat hyvään tarkoitukseen tai lähettävät joulutervehdykset fb:ssä?

Runojoulukalenteri, luukku 12: Pitkiä ihania hengenvetoja

Pitkiä ihania hengenvetoja

nämä päivät,

kun ei tiedä mistä aloittaisi,

eikä aloita mistään,

istuu kädet sylissä ja katselee

parvekkeen lintuja,

lukee Lukemisia Lapsille ja haaveilee hämärissä,

lukee iltarukouksen pitkästä aikaa

jouluiltana,

kohtaa unessa rakastettunsa ja 

vahvistaa suudelmalla ystävyyden –

kukkia! lintuja! lapsia! kirjoja! kynttilöitä!

                                          musiikkia! tanssia!

~Laura Latvala~

PÄIVÄN GALLUP: Onko teillä "joulukirjaa", siis jotain, joka tuo teille joulumielen ja jonka pariin aina jouluisin palaatte? Jos joulukirjaa ei ole, niin onko jotain jouluista tv-ohjelmaa tai leffaa, joka kuuluu jouluunne kuin nenä poron päähän?

Runojoulukalenteri, luukku 11: Äidin myssy

Elli lauloi yksikseen:

Äidilleni lahjan teen,

villalangan, silkin kirkkaan

äidilleni myssyks’ virkkaan.

Äidin pää jo harmenee,

myssyä se tarvitsee.

Äidillä on huolta monta,

päivääkään ei huoletonta.

Mutta kun hän myssyn saa,

niin hän huolet unohtaa.

Monta vuotta myssy kestää,

kaiken aikaa huolet estää.

Kiitos on ja lohdutus

joka langan poimutus.

Ensimmäisen lahjan multa

jouluksi saa äiti-kulta.

~Oiva Paloheimo~

PÄIVÄN GALLUP: Teettekö lahjoja itse vai ostatteko? Tykkäättekö itse saada itsetehtyjä lahjoja läheisiltä?

Runojoulukalenteri, luukku 10: Aattona tekee mieli ottaa lapio

Mikään tässä maailmassa ei ole itsestään selvää,

ei edes se, että aurinko nousee huomenna:

uskon varassa on moni asia.

--- Ja minä uskon, että jouluna,

vaikka olisikin paljon lunta ja maa jäässä

elämä paisuu lumen ja jään ja pimeyden alla.

Aattona tekee mieli ottaa lapio ja kaivaa reikä lumeen

ja aina roudan alle; tekee mieli mennä yöksi metsään,

kuunnella siiven havinaa, etsiä jälkiä hangesta, nähdä elämää.

~Pertti Nieminen~

PÄIVÄN GALLUP: Hankitteko jouluksi kukkia kotiin? Jos, niin mitä sorttia?

Hidas tanssi. Mäntyrunoja.

Räntää tipahteli pimeästä.

Mänty ärähti tuuleen.

Heti tiesi, että se oli elossa, 

että se oli ylivoimaisen vahva. ---

Minä katsoin siihen pelästyneenä,

sillä hetkessä totuus valkeni:

Täällä asuvat puut.

Tämän maan kansoittavat elävät puut.

Meitä on vähemmän,

emmekä me huomaa, 

miten ne pitävät meitä vallassaan.

Kuinka salot jyskyvät päämme lävitse,

metsät saartavat kaupungit.

Ja kuinka uneliaat ja alamaiset

meidän kasvomme ovat.

    ~Tiina Kaila~

Hidas tanssi: Mäntyrunoja.

Toim. Risto Rasa

Kuvat: Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo

Maahenki Oy, 2012

Suomalaiseen sielunmaisemaan on aina kuulunut puita. Kuinkahan monelle se puu on nimenomaan mänty? Ilmeisesti monelle, siitä päätellen kuinka moni taiteilijamme on inspiroitunut männystä. Hidas tanssi on kokoelma mäntyrunoutta niin klassisilta kuin moderneiltakin runoilijoilta: Paavo Haavikko, Viljo Kajava, Kirsi Kunnas, Heidi Liehu ja Silene Lehto monien muiden joukossa. Runojen kautta lukija saa kokea, kuinka monella tapaa mänty on suomalaiselle tärkeä: niistä voi takoa ainavihantaa vaurautta, niistä voi lypsää tulella tervaa, niiden alla voi rakastua, niiden tuoksulla pestä tuvan lattian. 

Ihminen tarvitsee mäntyä enemmän kuin mänty ihmistä, ja runoilijasta riippuu, kummasta suunnasta tätä epäsuhtaa katsoo. Yksi tajuaa vieraantuneensa, toinen suree sammunutta vihreää kynttilää, kolmas ryhtyy kapinaan kuutiometrejä vastaan.

Minusta ei ole metsään eksyjäksi. Metsä heittää minut ulos kuin portsari häirikön. Tämä on sotaa. Koneauralla raiskattu maa; jokunen männynkäppyrä suon laidassa itkemässä yksinäisyyttään. Kerään käpyjä, pahan päivän varalle joka on nyt. Yöllä kylvän siemenet naapurin pakettipeltoon. Olen ekoterroristi. Käyn levolle ajokiven juureen, sammal tuudittaa uneen. Olen siipiorava sielun maisemassa.

           ~Seppo Järvinen~

Erityiskiitoksen ansaitsee kirjan kuvitus: Ritva Kovalaisen hienot lähikuvat syventävät ja täydentävät runojen antamaa "henkilökuvaa", tehden kirjasta kokonaisvaltaisen ja luonnonläheisen taide-elämyksen.

Nyt kohisee metsä / ei metsässä tuuli.

Ei se kysy sinulta, kun kaatuu,

hitaasti ehkä /  mutta pysähtymättä,

niin hitaasti / että et ehdi alta.

~Pertti Nieminen~

Jos jotain jäin kirjaan kaipaamaan, niin jonkinlainen johdanto tai esipuhe olisi ollut kiva. Uskon, että kirjan toimittaneella Risto Rasalla olisi voinut olla sanansa sanottavana aiheesta. Ja yllätyinpä siitä myös, että kirjassa ei ollut yhtään Rasan omaa runoa! Voiko olla totta, että luonnosta paljon kirjoittaneelta Rasalta ei mäntyrunoa löydy? Vai jättikö hän silkkaa vaatimattomuuttaan omat runonsa pois laskuista? No, kirja on kuitenkin hieno. Suosittelen sitä kaikille runouden ja /tai luonnon ystäville.

Summa summarum: Mutta ajatelkaapa että minuun voi kiivetä. / Minun oksilleni voi laittaa pesän. --- Kun arki koittaa, me saatamme olla / tukevasti motissa, ja te, / te kenties taas piirun verran enemmän / juuriltanne.

Runoantologioissa on sekin hyvä puoli, että samalla löytää uusia kiinnostavia nimiä, joihin ei aiemmin törmännyt. Nyt kiinnostuin mm. Seppo Järvisen, Matti Rossin ja Mikko Rimmisen runoista. Lisää tällaisia kokoelmia, pliis! Mistä aiheesta te toivoisitte kokoelmakirjaa, jos saisitte vapaasti toivoa?

Runojoulukalenteri, luukku 9: Nyt ei kuunnella levyjä

LAPSEN JOULUEVANKELIUMI

Nyt ei kuunnella levyjä

Nyt kuunnellaan kynttilää

~ Elisabet Laurila ~

PÄIVÄN GALLUP: Onko teillä tapana polttaa adventtikynttilää? Vai tyydyttekö polttamaan päreitä jouluostoksilla ja / tai  lelukuvastoja takassa? ;)

Runojoulukalenteri, luukku 8: Ihmisen laulu

 Ihmisen laulu on ihmistä kauniimpi,

ihmistä toiveikkaampi,

ihmistä murheellisempi,

ihmistä kestävämpi.

Eniten ihmisessä olen rakastanut ihmisen laulua,

ilman ihmisiä pystyin elämään,

en koskaan ilman ihmisen laulua.

Sattui että petin rakastettuni,

hänen lauluaan en koskaan pettänyt.

Laulun minä ymmärsin

kaikilla kielillä laulettuina.

Kaikesta mitä maailma tarjosi syödäkseen, juodakseni

kaikilla matkoilla, kaikilla retkillä,

kaikesta mitä elämäni aikana kuulin ja näin,

kaikesta mitä tunsin ja kosketin,

ei mikään, ei mikään

tehnyt minua niin onnelliseksi

kuin ihmisen laulu...

~Nazim Hikmet~

PÄIVÄN GALLUP: Käytkö laulamassa kauneimpia joululauluja? Mikä joululaulu on sinulle se, jota ilman joulu ei olisi joulu? Entä onko inhokkia, jota et voi sietää?