Tove Janssonin syntymäpäivänä: Suuri muumivisa

Hyvää Tove Janssonin syntymäpäivää! Ensi vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta suuren muumitaiteilijan syntymästä. Ottakaamme varaslähtö juhlavuoteen ja alkakaamme muumikunnon nostatus jo nyt! Juhlapäivän kunniaksi laadin leikkimielisen visan muumikirjojen maailmoista. (En ottanut sarjakuvia mukaan, kuvakirjat ja novellit kyllä.) Luntatakin saa, jos tarvetta ilmenee & aikaa ja innostusta riittää. Ja eipä sitten muuta kuin menoksi:

1. Missä hän asuu?

2. Keiden häät?

3. Mitä hän rakastaa?

4. Mitä päivää hän haluaa viettää isänpäivän sijasta? 

5. Kenen kissa?

6. Mitä erikoista on hänen hiuksissaan?

7. Mitä Nuuskamuikkunen antaa hänelle? 

8. Kenen silmäsit?

9. Missä hän on?

10. Mitä hän kuulee?

Kaikkien osallistujien kesken arvotaan pieni, muumiaiheinen yllätyspalkinto. Paljastan vastaukset ja suoritan arvonnan 15. 8. eli siihen asti on aikaa arvata,tietää tai ottaa selvää. Vastaukset voi jättää kommenttilootaan, josta ne ilolla poimin.

Jätänpä teidät nyt rauhassa vastailemaan, toivotan hyvää muistia ja muumimaisen mukavaa päivää! Voikaa hyvin ja pitäkää hauskaa, sillä muumimamman sanoin: "kaikki hauska on hyväksi vatsalle".

TTT: Luontokirjoja lapsille

Terveisiä kesätauolta! Näin on käynyt ennenkin: talvisin olen luku-ja blogitoukka, kesän korvalla kuoriudun ulko-olennoksi enkä juurikaan netissä notku. Tänä kesänä ulkoilua on entistäkin enemmän, perustin näet pihapiirin lapsille kesäluontokerhon ja leijonanosa lukemisistani liittyykin juuri nyt siihen. Jotta blogissani tapahtuisi edes jotakin, esittelen parhaat löydökseni iloksi & inpiraatioksi muillekin. Tämän tiistain Top Ten, olkaahan hyviä ja tehkää hyvin:

1. Ina Manninen: Kissankukka. WSOY  2008

Kesä on alussa, ja äidin syntymäpäivä lähestyy eikä Reeta vielä ole keksinyt äidille lahjaa. Naapurin Kerkko-kissan avulla Reeta alkaa hoitaa kompostista löytynyttä ruukkukukan raatoa - jospa se vielä alkaisi kasvaa ja  siitä saisi upean synttäriyllätyksen äidille! Pienen puutarhurin kesä on pian puuhaa täynnä: on kitkettävä, kasteltava ja jopa käytävä kalassa, jotta kukka saisi voimaa kasvaa. Ja kun ärsyttävä pikkuveli vielä pistää rikkansa rokkaan, ei kommelluksilta tietenkään vältytä.

Kissankukka on suloinen, hauska ja lämminhenkinen puutarhatarina, jonka kaunis ja oivaltava kuvitus lumosi lukijan. Huumoripitoiset käänteet taas pitivät huolen siitä, että hulivilihummarityttömmekin viihtyi tarinan parissa.

- Tämä on kyllä ensimmäinen kalaa syövä kasvi, jonka olen nähnyt, Reeta puhisi.

- Saat nähdä että kasvisi kasvaa hienosti, kissa vakuutti. - Mutta kastella kukkaa pitää joka päivä ellei sada.

2. Metsämarja Aittokoski & Elli Vuorinen: Lennä Pikkuli, lennä! Aurinko Kustannus, 2011

Pikkuli on Lintusen perheen kuopus, poikasparven pienin ja heiveröisin, joka ei osaa edes kuoriutua munasta ilman apua. Kaikki muukin on kovin vaikeaa: madot ovat sille aivan liian suuria, ja lentämistä Pikkuli ei varmasti opi ikinä. Mitä jos Pikkuli ei opi lentämään ennen syksyn muuttomatkaa? Ja olisiko sittenkin jotakin, jossa Pikkuli on tietämättään toisia parempi?

"Minä en opi mitään, en ikinä", se huokaisee. "Voin saman tien painua metsän uumeniin ja unohtua sinne!"

Elli Vuorisen veikeä kuvitus kruunaa viisaan tarinan, joka tutustuttaa lukijansa linnunpoikasten varttumiseen ja muistuttaa myös siitä, että ei kannata vertailla itseään muihin. Kirjasta oli silminnähtävää lohtua ja kannustusta myös kuusivuotiaallemme, jota huolestuttaa oppiiko hän ikinä lukemaan - ainakaan yhtä hyvin kuin kaksi vuotta vanhempi toverinsa.

3. Suvi Vanhanen & Laila Nevakivi: Lapsen oma luontokirja. Minerva 2009

Metsänhaltia Miihkali vie lapset lumoavalle "aikamatkalle" suomalaiseen luontoon. Kirja seuraa Miihkalin puuhia keväästä talveen, ja tutuksi tulevat niin kummitustuomet kuin raatihuoneen siivekkäät rakastavaiset. Tarinan myötä esitellään kuin vahingossa vaikuttava määrä eläin- ja kasvilajeja, ilman että liikaa tulisi biologian oppitunti mieleen.  Nevakiven sympaattinen ja selkeä kuvitustyyli vetoaa lapsiin värikkyydellään ja hyväntuulisuudellaan, aikuinen taas arvostaa lajikuvien oikeellisuutta.

Perhospuutarha on nyt auki vieraille, päivin ja öin. Hämärän tultua lehahtavat yökköset ja kiitäjät esiin. Taskulamppu kourassaan Miihkali hiipii syreenipensaan juurelle. Se on päättänyt selvittää, ovatko upeat kiitäjät unta vai totta.

4. Iiris Kalliola: Citykettu ja muita taajaman eläimiä. WSOY 2003

Asuitpa missä hyvänsä, luontoa tarkkaillaksesi sinun ei tarvitse mennä kauas. Citykettu ja muita taajaman eläimiä esittelee kiinnostavasti ja yleistajuisesti niin pihan, puiston, rakennusten kuin muidenkin urbaanien ympäristöjen luonteenomaisia asukkaita. Tiesitkö, että lepakot lentävät kämmenillään? Onko tilhi koko ajan ihan käkenä käyneitä pihlajanmarjoja popsittuaan? Ja keitä kaikkia asuukaan alivuokralaisina muurahaisten keossa? 

Runsaiden värivalokuvien lisäksi kirjaa piristävät Tarja Lapintien pirteät piirroskuvat, jotka ainakin minulle kruunasivat kirjan.

5. Dawn Isaac: Puutarhapuuhaa lapsille. Kustannus-Mäkelä 2013

Puutarhapuuhaa lapsille sopii lapsen ensimmäiseksi puutarhakirjaksi. Hauskat ja jännittävät tehtävät sisältävät laajan kirjon askartelusta kasvaviin projekteihin: tee kaverille kasvava synttärikortti, kumisaappasta kukkaruukku tai ötököille hotelli. Tai mitä jos kasvattaisit ikioman taikaympyrän tanssipaikaksi keijuille? Tämä kirja saa haaveilemaan, että meillä olisi isompi piha! Tämä kirja on melkeinpä must, jos tykkäät möyriä mullassa ja tahdot saada lapsetkin mukaasi möyrimään. (Kirjasta löytyy onneksi myös kosolti ideoita pihattomille: aikuisen avulla syntyy monenlaista mukavaa vaikkapa parvekkeen tai ikkunalaudan iloksi.)

6. Walt Disney: Räpylät mullassa. Ankkalinnan puutarhakirja. (Duckburg Gardening Book, 2013)

 

Mitä jos ryhtyisit puutarhuriksi? Kasvata kauniita kukkasia tai istuta ikioma keittiöpuutarha - tomaatteja, papuja tai vaikkapa mansikoita. Opas neuvoo kädestä pitäen kasvimaan perustamista ja hoitoa: mistä tunnistan rikkaruohot? Entä miten houkuttelen puutarhaani hyödyllisiä hyönteisiä? 

Sarjakuvien ryydittämä nuoren puutarhurin opas on passeli vähän isommille lapsille - ja onpa siitä iloa & hyötyä myös kaltaiselleni aikuiselle, jolla on viherpeukalo keskellä kämmentä.

7. Lind, Jonsson & Fagerberg: Oma kasvioni. Otava 1998.

Jos kotoa löytyy vain yksi kasvikirja, soisin sen olevan tämä. Oma kasvioni tarjoaa tietoa tutuista kasveista niin lapsille kuin meille vähän isommillekin. Ahaa- ja ohoo-elämyksiä varmasti riittää kaikille tämän viehättävän vanhanaikaisen kirjan parissa: miksi keto-orvokkia sanotaan äitipuolenkukaksi? Ja minkä kasvin juurta kannattaa pureskella, kun armoton lakritsanhimo iskee?

Lukemaan houkuttelevat ja usein aika vauhdikkaatkin otsikot saanevat myös poikalapset höristämään korviaan: "Mesiangervon haju huijaa", "verikurjenpolvi sylkee siemeniä", "pietaryrtti, muumiot ja madot".

8. Stefan Casta & Maj Fagerberg: Kimalaisen kukkamaa. Lasten parhaat kirjat 1992.

Tämä kirja oli niin ihana, että bongattuani sen kirjastosta se oli pakko ostaa ihan omaksi! Valloittava "kesäpäiväkirja" kukkaniityn vuodenkierrosta vie meidät maan alle kimalaisten pesiin, tutustuttaa kedon kukkasiin ja kertoo myös, mitä kukkaniityn asukkaat tekevät talvisin. 

Tämän kirjan myötä meilläkin lasten vihaamat "ampparit" saivat ainakin hetkellisen armon tenavien silmissä - tosin kukaan meistä ei vielä ole toistaiseksi tohtinut kokeilla kimalaisen silittämistä, vaikka sekin on kuulemma leppoisan pörriäisen kanssa mahdollista :D

9. Mystisen liskon etsijät. Luontotehtäviä ja tarinoita. Luonto-Liitto 2009

Pimeäretkiä, lumottuja saaria, valopuita ja mystisen liskon metsästystä. Luonto-Liiton julkaisema ja myymä Mystisen liskon etsijät on tieto-, tarina- ja tehtäväkirja, joka houkuttelee lapset luontoharrastuksen pariin ja innostaa myös perustamaan oman ympäristöetsivätoimiston. (Meilläkin on sellainen, nimeltään Noitanirkot erään elintavoiltaan jännittävän yöperhosen mukaan.)

10. Mika Myllyneva ja Kirsti Tallila: Enni ja metsän puut. Kustannusosakeyhtiön Kureeri,  2006

Enni katselee metsän puita ja pohtii, millaista olisi olla joku niistä. Ennin mukana pieni lukija tutustuu tavallisiin puihimme pajusta pihlajaan ja vaahterasta mäntyyn. Pieniin käsiin sopiva kirja kulkee kätevästi mukana vaikka repussa.

Kirjan idea on  mainio. Roolileikki-ikäiset lapseni rakastavat jossittelua: jos olisit puu, olisitko mieluummin suora ja korkea kuusi vai hento ja herkkä koivu? Tallilan kaunis kuvitus tekee kirjasta oikean lukunautinnon, vaikka ontuva riimittely alussa hieman häiritsi ylikriittistä aikuista. Kun hieman hölläsin pipoani, huomasin itsekin innoissani pohtivani, viihtyisinkö paremmin monimutkaisena leppänä vai pajunkissoja taikovana pajuna ;)

Listaa olisi ollut helppo jatkaa, mutta pitäydyn tällä kertaa kymmenessä. Onko teillä omia suosikkeja lasten luontokirjojen joukossa? Kuumat vinkit ovat aina tervetulleita, kesää ja kerhoa kun kestää vielä pitkään :)

P.S. Näiden myötä nappasin samalla huikeat 8 pistettä "kansankynttiläin kokoontumisajot"-tietokirjahaasteessa! (Tosin kategoria taitaa olla kaikilla sama, eli luonto ja ympäristö.) Niin tai näin, tämän kesän jälkeen totisesti luulen luonnosta vähemmän.)

Trooppista vapausälyä ja maagista epärealismia kotimaiseen tapaan

Ajatus kaiken työn kieltämisestä on saanut yhä vahvempaa kannatusta. Tämän näkemyksen mukaan, jonka myös itse allekirjoitan, työ tulisi nähdä vaaralliseksi ja vammauttavaksi leikin perversioksi. Ammatti on sairauden kaltainen tila, joka rajoittaa siihen samaistuvan henkilön ihmissuhteita, ajattelua ja mielikuvitusta ja antaa vastineeksi vain valheellista turvallisuutta sekä illusorista yhteenkuuluvuutta. --- Komitea tulee jatkossa kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota ajatuksellisesti ja mielikuvituksellisesti kuihtuneiden ryhmien kuntoutukseen.

Eero Riikonen: Pommetiikan perusteita

Loki-Kirjat, 2000

Eräänä päivänä joskus 2040-luvun alussa nimettömäksi jäävä asiantuntija saa salaperäiseltä Arkielämän taiteen komitealta toimeksiannon: hänen tulee tuottaa "arkielämän taidetta ja hyväileviä todellisuuksia koskevia käytännöllisiä projektiehdotuksia." Asiantuntija käy tarmolla toimeen,  visioiden uusia kiehtovia tieteen ja taiteen muotoja, kuten sateen estetiikka, poetiikka ja fysikaalinen erotiikka sekä optimistisen pyöräilyn aineistohanke. Trooppisen vapausälyn lisäämiseksi on hänen mukaansa myös välttämätöntä ryhtyä mm. seuraaviin kiireellisiin toimiin:

- Vuosittain järjestettävien säätiedotuksista nauttimisen kouluttajakoulutusten laatua tulee kehittää ja määrää lisätä

- Grillauksen yhteydessä on kaihdettava korostetun järkeviä puheenaiheita

- Vuosisatainen päiväuniperinne on jo pahasti rapautunut. Myös lakanoihin, patjoihin ja vuodevaatteisiin liittyvä aito herkkyys on katoamassa. Päiväunien ja vuodevaatekokemusten arvon palauttaminen sekä sopivan iltapäivävalaistuksen järjestäminen (huoneiden hämärtäminen!) ovat äärettömän ajankohtaisia haasteita.

- Lämmin tuuli on hyvinvoinnin keskeinen edellytys. Asiat tulee järjestää niin että henkilö, joka katsoo kärsivänsä lämpimän tuulen vajauksesta voidaan lähettää erityistuen avulla seudulle, jossa vajavuutta on mahdollista vähentää. Henkilöllä tulee aina olla mahdollisuus valita kohdepaikkakunta ja matkustusajankohta itse. Koska lämpimään tuuleen liittyvät tarpeet ovat yksilöllisiä, päätöksenteossa tarvitaan joustavuutta ja hyväilevää neuvottelutyyliä.

- Jotakin. Se on minusta kaikkein kaunein sana. Tietämättömyyden kaunis hedelmä.

Tom Franco: Tropical joy

Aiheestaan vilpittömän innostunut asiantuntija alkaa suunnitella oivalluksistaan kirjaa. Kirjoittajan löydettyä sisäisen tropiikkinsa kirjaprojekti saa kuitenkin uusia ja yllättäviä suuntia, ja sukset Sisäisen Kustantajan kanssa alkavat mennä yhä pahemmin ristiin. Kirjoittajalla on näet vahva halu pukata ilmoille kirja, joka rikkoo johdonmukaisuuden kaavoja mahdollisimman monella tavalla. Sisäisen kustantajan mielestä puolestaan "voisi olla hyödyksi jos myöntäisit, että olet harhautunut, katkera ja yksipuolinen."

Tarinautti lokikirjaan: Olen aiemmin avautunut blogissani klemmareiden käytöstä. Tämä kirja on oma personal bestini: klemmareita kului peräti 41! (Saavutuksen suuruutta ei ainakaan vähennä se, että sivuja koko kirjassa on 123). Tästä voittekin jo päätellä, että pidin kirjasta. Paljon. Pidin, suorastaan rakastin, vaikka -tai koska- koko jutussa ei ollut sen enempää päätä kuin häntää. Harvoin saa lukea näin riemastuttavaa, hyväntahtoista arkipäivän anarkismia jossa on enemmän kuin ripaus ironiaa seassa. Taisin ahmia kirjan turhankin nopeasti: tällaiset kirjat ovat parhaimmillaan hitaasti naukkailtuna, ei kerralla ahmaisten niin kuin tulin tehneeksi. Oli miten oli, tämä on minun Täydellinen kesälomakirjani, jonka klemmaroituja sivuja takuulla selailen taajaan :)

Olen aina ymmärtänyt, että arkielämän taide ja hyväilevä tulevaisuus liittyvät tiukasti toisiinsa. Tulevaisuus on nimittäin tausta, joka vaikuttaa kaikkeen. Hyväilevän tulevaisuuden sijasta pitäisi ehkä mieluummin puhua "kutkuttavasta tulevaisuudesta". Hyväilevien asioiden myötä nimittäin syntyy usein kutkuttava tunne.

Henri Rousseau: The Dream

Summa summarum: Asiantuntijoihin uskottiin vielä 2000-luvun alussa yleisesti.  ~Peruskoulun intuitiivisen historian oppikirja (Nautinnon historian työryhmä 2040) ~

10 parasta bloggaamaani romaania (+ vielä yksi 11)

Hihhei, taas tuli haastetta bloggarin eloon! Kirjavan hyllyn Carmelita heitti minulle 11 hyvää kysymystä, ja Katja sekä Valkoinen kirahvi puolestaan haastoivat kertomaan 10 parasta blogiaikana lukemaani kirjaa. Vastaanpa ensin helpompaan, eli Carmelitan kysymyksiin:

1. Mitä kirjaa luet juuri nyt?
- Liken kevätuutuutta Naiset ilman maata.
2. Milloin tykkäät lukea?
- Iltaisin ja hyvällä säällä hiekkalaatikon reunalla :)
3. Minkä genren kirjoja tykkäät lukea eniten?
- Historialliset lukuromaanit on aika ihania.
4. Opitko pienenä helposti lukemaan?
- Viisivuotiaana ihan puolivahingossa
5. Minkä kirjan haluaisit lukea seuraavaksi?
- Voi, niitä on monta... mutta jatkan kuukauden kurditeemaa eli vastaan: Elizabeth Lairdin Kiss the dust.
6. Mahtuvatko kaikki kirjasi kirjahyllyyn?
- No eivät! Ongelma pahenee koko ajan, kun uusia hankin... :O
7. Mistä hankit kirjat, jotka luet?
- Kirjastosta, kirpparilta, huutonetistä, kirjaston kierrätyskärrystä, nettikirjakaupoista.
8. Oletko koskaan kuulunut lukupiiriin?
- Ikävä kyllä en.... vielä.
9. Mitä muuta harrastat kuin lukemista?
- Teatteria, kieliä, vapaaehtoistyötä
10. Mistä haaveilet?
- Oi vaikka mistä! Matkahaaveita on aina kiva kehrätä kokoon, Balkanilla olisi kiva joskus käydä ja Norjaankin on ikävä aina... mutta juuri nyt riittäisi jos pääsen reissaamaan kotimaassa (kts. seuraava kysymys)
11. Mitä aiot tehdä kesällä?
- Lomamatka ystävien luokse Hesaan ja Kokkolaan on toivelistalla ykkösenä. Kiva oisi myös piipahtaa kotipuolessa Suomen katolla.

Ja sitten niihin parhaisiin. Kuten kaikki tämän tehneet bloggarit  jo tietänevät, kaikkein parhaitten valinta on kaikkea muuta kuin helppo. Itse päädyin rajaamaan kilpakelpoisiksi pelkät fiktiiviset romaanit - tietokirjat ja asiaproosa sekä runous jäävät siis odottamaan omaa listaansa. Ja pitemmittä selittelyittä itse listan kimppuun:

1. Susan Fletcher: The Silver Dark Sea
2. Vaddey Ratner: In the Shadow of the Banyan
3. Alice Hoffmann: The Dovekeepers
4. Susan Fletcher: Noidan rippi
5. Elif Shafak: Rakkauden aikakirja
6. Tove Jansson: Taikatalvi
7. Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär
8. Anita Diamant: Punainen teltta
9. Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla
10. Joann Sfar: Rabbin katti 1-2

(Järjestys on satunnainen, mutta yllättävän helposti sain lopulta listan kasaan. Paljon apua oli Elma-palkinnoista, joita olen jaellut melkein koko blogiurani ajan.)

En tällä kertaa heitä haastetta kellekään, mutta sen saa poimia mukaansa kuka tahtoo :)

44

No nyt  se iski: lukujumi! Tai ei ehkä niinkään jumi vaan keväthuumaus ja elämännälkä, jonka vuoksi aikaa ja energiaa lukemiseen ei juuri nyt juurikaan riitä. Mutta no hätä, onneksi niin moni teistä virtuaalifrendeistä on ihana ja haastoi minut kertomaan mietteitäni kirjallisuudesta, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Kirja-arvioita odotellessa siis 4 x 11 faktiota minusta. Ensimmäisenä haasteen ehti heittämään Tintti:


1. Muistatko, minkä kirjan luit ensimmäisenä lukemaan opittuasi? Jos, niin minkä?
Vaahteramäen Eemelin. Se oli helppo, koska osasin sen suurin piirtein ulkoa jo siinä vaiheessa :)
2. Piditkö koulussa äidinkielestä? Se oli lempiaineeni!
3. Miksi pidit tai miksi et pitänyt?
Olin siinä hyvä ja rakastin sekä lukemista että kirjoittamista.
4. Mikä oli lempikirjasi lapsena?
Lea Pennasen Kettusaari
5. Mikä oli lempikirjasi nuorena?
Maria Gripen Pörriäinen lentää hämärissä
6. Kuka on kaikkien aikojen paras kirjailija?
Tove Jansson
7. Minkä kirjan aiot hankkia seuraavaksi?
Elixabeth Laird: Kiss the dust. Tästä taitaa tulla kurditeemakuu! :)
8. Mistä yleensä ostat kirjasi?
Huutonetistä tai adlibriksestä.
9. Kuinka usein käyt kirjastossa?
1-3 kertaa viikossa
10. Miten nuoret saisi innostettua lukemaan?
Lahjoittamalla lahjakortin kirjakauppaan ;)
11. Missä kirjassa on kaikkien aikojen hienoimmat kannet?


Marion Zimmer Bradley: Avalonin usvat

Minulla on nämä kannet sisustuselementtinä seinällä. (Arvatkaapas muuten huviksenne, mikä on nuoremman tyttäreni nimi... ;D)

Tällaisia puolestaan kyseli Anki: 

1. Millaisen kirjan kirjoittaisit, jos osaisit?
"Muumipappa ja meri" on kirjallinen esikuvani. Osaisinpa kirjoittaa kuin Tove Jansson!
2. Oletko niitä ihmisiä, joilla leipomukset, askartelut yms. projektit menevät kuten Strömsössä vai päinvastoin?
No ei todellakaan mee! Yleensä päinvastoin :D
3. Jos sinun pitäisi lahjoittaa iso summa johonkin apua tarvitsevaan kohteeseen, mihin lahjoittaisit?
Hyvä ja vaikea kysymys! Hope ry on järjestö, jonka työtä arvostan syvästi. Muita hyviä vaihtoehtoja ovat Unicef ja Toivon tähti. (Kuten huomaatte, yhteinen nimittäjä kaikissa on lapsien köyhyys. Erityisesti tyttölasten koulutus on aina ollut sydäntäni lähellä.)
4. Mikä on oudoin tilanne, johon olet joutunut?
Niitä on monta... mutta päätyminen norjalaisen iskelmäjulkkiksen sänkyyn on oudoimpien joukossa. (Älkääkä nyt kuvitelko tuhmia, päädyin hänen sänkyynsä aivan yksin ja kylläpä uni maistui! ;D )
5. Onko suhteesi syömiseen, ruokaan ja herkkuihin rento ja vapautunut vai ei?
Melko vapautunut. Herkuttelen säännöllisesti, mutta pienin annoksin. Ruokarauha on minulle pyhä.
6. Mikä on lempiherkkusi?
Juuri nyt olen koukussa Bounty-suklaaseen. Suolaiselta puolelta savulohta ei voita mikään!
7. Onko sinulla jonkinlaista "elämänfilosofiaa" (esim. "Kaikki järjestyy lopulta")

8. Mitä positiivista on tapahtunut viimeisten seitsemän päivän aikana?
Löysin  "luomuparannuskeinon" joka vei selkäkipuni mennessään! Olen pystynyt jopa lenkkeilemään, ennen ei selkä sallinut.
9. Noudatatko tarkasti hyviä elämäntapoja vai oletko "rentoilija"?
Aspartaamia vältän neuroottisesti,  muuten olen aika rento.
10. Onko sinulla jokin pieni suuri taito (esim. viheltäminen, muffinssien tekeminen, riippuliito...)?
Olen sanaseppo. Varsinkin riimittely sujuu kuin valssi.
11. Mihin huomiosi kiinnittyy, kun tapaat uuden ihmisen?
Ehdottomasti hymyyn! Sen on näyttävä silmissä asti, silloin se on aito.

Seuraavaksi vuoron saa Kingiä, kahvia ja empatiaa:


1. Mikä kirja olisi juuri nyt paras kuvaamaan sinun elämääsi?
Elif Shafakin Rakkauden aikakirja.
2. Luetko runoja?
No totta kai! Viime aikoina varsinkin olen seikkaillut runojen maailmassa. Viimeksi suuren vaikutuksen minuun teki Irina Javne.
3. Käytkö kirjallisuustapahtumissa?
Hyvin harvoin. (Kävisin kyllä mielelläni, jos elämäntilanne sen sallisi.)
4. Mistä kirjasta toivoisit tehtävän elokuvan? 
Catherynne M. Valenten ihana fantasia Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla on kuin elokuvaksi luotu!
5. Minkä klassikon olet aina halunnut lukea muttet ole (vielä) saanut aikaiseksi?
Karamazovin veljekset on kroonisesti kesken... Toinen on  Victor Hugon Pariisin Notre-Dame (rakastin Kurjia!) ja kolmas Vernen Sukelluslaivalla maailman ympäri. Naistenosastolta Woolfin Majakka ja Austenin Järki ja tunteet ovat päässeet jo kirjahyllyyni asti vuoroansa kärkkymään.
6. Onko sinulla jokin lempikirja jota et ikinä kehtaa kysyttäessä (paitsi tietysti nyt) paljastaa?
Hmm? En yleensä häpeile kirjamakuani, jopa teininä lainasin surutta lastenkirjoja ja poliitikkojen elämäkertoja murehtimatta kuka näkee. Mutta jos jotain pitää vastata, niin sanotaan vaikka etten suorastaan ylpistele sillä että nuorena luin kaikki Anni Polvan rakkausromaanit :D
7. Kenet kirjailijan haluaisit tavata?
Jos edesmenneet lasketaan, niin Tove Janssonin. Elävistä Susan Fletcher.
8. Kenet romaanihenkilön haluaisit tavata?
Oi, niitä on niin monta! Naisista Corragin (Noidan rippi) tai Mma Ramotswen, miehistä paroni Cosimo di Piovasco di Rondón.
9. Kuka on mielestäsi kiinnostavin kirjailija (vaikket välttämättä hänen kirjoista pitäisikään)?
Orhan Pamuk
10. Minkä kirjan ostit viimeksi?
Ulla-Lena Lundbergin Jää.
11. Mitä luet juuri nyt?
Mahabad. Kuu, aamusumu ja rakkaus. Koskettava tositarina kurdinaisesta Suomessa.


And last, but not least: Anna J.

1. Suunnitteletko lomien edessä kovasta, mitä kaikkea aiot lukea lomalla?
Kotiäidillä ei ole lomia... mutta suunnittelen kyllä lukemisiani ihan arjessakin, tosin poikkean suunnitelmistani vailla huonoa omaantuntoa fiiliksen mukaan.
2. Oletko aina pitänyt lukemisesta?
Viisivuotiaasta asti!
3. Kuinka vanhana ja miten opit lukemaan?
Kts. edellinen kysymys :)
4. Kenen fiktiivisen kirjahahmon elämää toivoisit oman elämäsi muistuttavan?
Ronja Ryövärintyttären :)
5. Jos olisit kirjailija, minkä tyyppisiä kirjoja kirjoittaisit?
Maagista realismia!
6. Mikä on suurin kirjoihin liittyyvä unelmasi?
Kts. edellinen kysymys ;)
7. Jos lähtisit nyt kahden viikon mukavalle, rentouttavalle lomalle, jolla olisi runsaasti aikaa lukea, mitä kirjoja pakkaisit matkalaukkuusi?
Catherynne M. Valentynea, Kaija Juurikkalan intuitio-opppaan, yhden norjalaisen fantasiaromaanin sekä novellikokoelman "16 tarinaa toivosta."
8. Jos voisit olla jokin tunnettu kirjailija, kuka olisit? (Myös edesmenneet kirjailijat käyvät.)
Tove Jansson! (Paitsi etten haluaisi olla edesmennyt :D)
9. Jos olisit kirjallisuudentutkija, mistä kirjasta tai aiheesta haluaisit kirjoittaa väitöstutkimuksen?
Loistava kysymys! Olen aina rakastanut majakoita, joten olisi kiehtovaa perehtyä majakkasaarimiljööseen kirjallisuuden eri genreissä. Tapaustutkimuksiksi ottaisin ainakin Stedmanin "The Light between oceans, Vernen "Majakka maailman laidalla" sekä ilman muuta Muumipapan ja meren. Väitöskirjan nimi on hakusessa vielä, eli ehdotuksia otetaan vastaan ;)
10. Miten kirjamakusi on muuttunut vuosien varrella?
Älyllinen kikkailu kiinnostaa aina vain vähemmän. Nykyään etsin kirjoista ennen kaikkea sydäntä.
11. Kyllästyttääkö kirjabloggaaminen ikinä sinua?
Ei, mutta välillä väsähdän lukemiseen ja jos ei lue, se näkyy myös bloggausten määrässä. Juuri nyt lukurintamalla on aika hiljaista, mutta onneksi on näitä haasteita :)

Suurkiitos kaikille haastajille!Laitan  Liebster Awardin eteenpäin seuraaville blogeille:

Kulttuuri kukoistaa
Kujerruksia
Maailman ääreen
Saran kirjat
Kirjavalas
Tarukirja
Kannesta kanteen
Ei saa mennä ulos saunaiholla
Kirjaston kummitus
Luen ja kirjoitan

Ja kysymykseni kuuluvat näin:

1. Mainitse kirja, jolla on kamala kansi ja/tai nimi, mutta jota silti rakastit.
2. Luetko sarjakuvakirjoja? Miksi/ miksi et? Mikä sarjakuva on tehnyt sinuun suurimman vaikutuksen ever?
3. Mikä biisi kuvaa sinua / fiilistäsi juuri nyt? (Linkitä, jos mahdollista.)
4. Minkä kirjan haluaisit omistaa, mutta et vielä omista?
5. Mainitse klassikko tai muu kuuluisa kirja, joka mielestäsi on yliarvostettu / turhaan kohuttu.
6. Lempikarkkisi? Kuinka usein sillä herkuttelet?
7. Ketä naispuolista muusikkoa ihailet? Miksi?
8. Lastenkirjaklassikko, joka sinulla on lukematta vielä?
9. Mikä eläin olisit?
10. Montako kirjaa sinulla on juuri  nyt kesken?
11. Jos saisit kirjakaupan lahjakortin, minkä kirjan ostaisit?

Kiitos jo etukäteen kaikille, jotka ehtivät ja viitsivät vastaamaan! Tähän loppuun vielä vähän musiikkia, josta itse nautin suuresti juuri nyt:

Sara Bareilles: Brave

Maaliskuussa luetut

Nyt tuli salaperäinen kuukausi mukanaan uhkeita auringonlaskuja, vettä noruvia räystäitä, tuulta ja kiitäviä pilviä - ja kirpeän kylmiä öitä, hankiaisia ja häikäiseviä kuutamoita. Muumipeikko kulki ympäri laaksoaan aivan sekapäisenä odotuksesta ja ylpeydestä. 

   (Tove Jansson: Taikatalvi)

Maaliskuu on mahtava kuukausi! Ja mahtava oli myös lukusaldo, taisipa tulla ihan ennätys. Maaliskuussa luin ja bloggasin nämä kirjat:

Katja Kettu: Piippuhylly
Bolliger & Wilkoń: Hyppeli, Hoppeli ja Hippeli
Philippa Leathers: Hui, sanoi pikku kani
Leena Valmu: Filius ja elinkaikkeuden arvoitus
Kurt Vonnegut: Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater
Schofield & Danks: Villin sään kirja
Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas
Hannu Mäkelä: Ääni joka etsi laulua
Grace McCleen: Ihana maa
Ville Tanttu: Tiikerisydän
Vladimir Lortšenkov: Lentävä traktori
Tove Jansson: Taikatalvi
Anthony Browne: Ääniä puistossa
Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla
Oiva Paloheimo: Tirlittan
Johannes Lahtinen: Alku eli 4,1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina
Alvari & Tontti (toim.): Miehen rakkaus
J.K. Ihalainen: Primitiivinen raha
Sirke Happonen: Vilijonkka ikkunassa
Nelma Sibelius: Satusaaren haltija
Ulrika Ylioja: Merenneito tavaratelineellä
Marjatta Kurenniemi: Onneli, Anneli ja nukutuskello & Onneli, Anneli ja orpokoti
Marjatta Kurenniemi: Putti Puuhkajasaarella
Parvela ja Kaakinen: Taro ja taivaan vallat

Yhteensä: 25

Kotimaisia: 15

Mieskirjailijoita: 12 (24)

Euroopan ulkopuolelta: 2

Muuta: Tässä kuussa luin harvinaisen monipuolisesti, joa minun mittapuullani mitaten. Miesten vuoro-teemakuunikin sujui suorastaan paremmin kuin odotin. Kotimaisia miehiä kertyi plakkariin huikeat 21 kappaletta, tosin heistä kolmeentoista tutustuin vain yhden novellin verran. Nojatuolimatkani miehisyyden ytimeen oli kaiken kaikkiaan kiinnostava, vaikka kuukauteni parhaimmistoon ei miehillä vieläkään ollut asiaa. 

Miesten lisäksi luin tässä kuussa runsaasti lastenkirjallisuutta sekä tietokirjoja, joihin suorastaan hurahdin. Kansankynttilähaaste siis etenee komeasti: olen saavuttanut taskulampputason, ja hehkulampustakin puuttuu enää muutama kirja! Tietokirjoista tahdon kunniamainita Pilvibongarin oppaan, jonka ansiosta kuljen nykyään niska kenossa kumpupilviä katsellen. Suitsutusta ansaitsee myös Sirke Happosen muhkea muumiväitös, jonka myötä rakas muumilaakso avautui entistä kiehtovampana. Lastenkirjoista ihanin olikin rakas tuttu muumikirja, joka sai minut kokemaan talven taikaa.

Ja nyt kun pääsin kehumisen makuun, jatkanpa sujuvasti palkintogaalan parissa. Kuukauden parhaan kirjan palkinta oli tällä kertaa vaikeaa, sillä keskenään hyvin erilaista kirjallisuutta on kutakuinkin konstikasta vertailla. Lopulta päätin kuitenkin palkita Elmalla ensimmäisen fantasiakirjan, joka tämän kunnian on taholtani saanut:

Paras kirja: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla

Kauneimman kannen valinta oli harvinaisen helppoa. Ilona-patsaalla kiitän ja ylistän tässä kuussa tämännnäköistä opusta:

Kaunein kansi: Taikatalvi

Ja sitten kuukauden satunnaispalkitut:

Paras naispääosa: Syyskuu. Syyskuu silitti nyt rypistyneen ja rutistuneen oranssin mekkonsa helmaa. Hän piti kaikesta oranssista: lehdistä, joistakin kuutamoista, kehäkukista, krysanteemeista, juustosta, kurpitsasta, sekä piiraassa että ilman, appelsiinimehusta ja marmeladista. Oranssi on kirkas ja vaativa väri. Oransseja asioita ei voi jättää huomiotta. Hän oli kerran nähnyt oranssin papukaijan lemmikkikaupassa eikä ollut ikinä halunnut mitään yhtä paljon. Hän olisi antanut sille nimeksi Halloween ja syöttänyt sille kermatoffeeta. Hänen äitinsä sanoi, että lintu tulisi toffeesta kipeäksi, ja muutenkin koira varmaan söisi sen. Syyskuu ei enää ikinä puhunut koiralle - periaatteesta.

           (Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla)

Paras miespääosa: Eliot Rosewater. Hullu pyhimys sulatti sydämeni kaikessa ärsyttävyydessään!

Paras naissivuosa: Vilijonkka. Pedantti hysteerikko on mainio sekoitus... no, minua ;)

Paras miessivuosa: Lauantai (Tyttö joka purjehti...) Syyskuun sininen ystävä on hieno sekoitus voimaa ja herkkyyttä. 

Kuukauden ihmelapsi: Judith McPherson. Minä sanoin: "Nyt tulkoon valo", ja tein rautalankahäkistä auringon, josta roikkui helmiä, ja tein suikaleen kuuta ja kirkkaita tähtiä, ja maailman laidalle tein peilistä meren, josta heijastui taivas ja veneet ja linnut ja maa (siellä missä se sivusi merta). Ja minä katsoin aurinkoa ja katsoin kuuta ja katsoin merta, ja minä näin, että ne olivat hyvät. 

      (Ihana maa)

Kuukauden neutri: Avain. Avain oli hyväntahtoinen mutta lukutaidoton, eikä sillä ollut halua vierailla Atlantiksen sinikristallisissa yliopistoissa. --- Se muisti halunneensa miellyttää. 

          (Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla)

Parhaat ääniefektit: Imen suullani sisäänpäin ja kuvittelen loputtoman imun, joka johtaa, niin minne se johtaa? Äärettömyyteen kai. Aina vastassa se äärettömyys. - Ehkä mustalla aukolla on tämmönen ääni? ehdotan ja demonstroin mustan aukon ääntä. (Tiikerisydän)

Mukaansatempaavin alku: Olipa kerran tyttö nimeltä Syyskuu, joka oli perin pohjin kyllästynyt vanhempiensa taloon, jossa hän tiskasi joka päivä samat vaaleanpunakeltaiset teekupit ja niihin sopivat kastikekulhot, nukkui samalla kirjaillulla tyynyllä ja leikki saman pienen, ystävällisen koiran kanssa. Koska hän oli syntynyt toukokuussa ja koska hänellä oli luomi vasemmassa poskessaan ja koska hänen jalkansa olivat suuret ja kömpelöt, Vihreä tuuli sääli häntä ja lensi hänen ikkunaansa eräänä iltana juuri hänen kahdennentoista syntymäpäivänsä jälkeen.

     (Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla)

Kuukauden inspis: Tein jokia kreppipaperista, muovikelmusta ja alumiinifoliosta, ja vuoria paperimassasta ja kaarnasta.Tein koteja tulitikkurasiasta ja linnunpesästä ja herneenpalosta kotilosta --- ja tein paperijäniksiä ja villajäniksiä ja huopakissoja ja -koiria. (Ihana maa). 

Tiedän mitä teen tänä keväänä: askartelen! Kivaa saada askarteluohjeita kaunokirjallisuuden parista. 

Kuukauden floppi: Bospor Express. Olen pitkään halunnut matkustaa junalla Istanbuliin, mutta siitä lukeminen ei ollutkaan yhtä hauskaa. Kesken jäi.

Kuukauden ajatus: Mutta Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esiin lämpimästä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä. - Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. - Niin että se selviää kylmästä yöstä. - Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia.

Huhtikuussa luen luultavasti vähän mutta laatua. Paineita en ota minkäänlaisia, haasteetkin saavat olla luovalla tauolla paitsi tietysti jos jotain sopivaa sattuu tarttumaan hihaan. Ihanaa ja kaunista kevätkuuta kaikille blogini lukijoille!

Tove Jansson: Näkymätön lapsi

Hän laskeutui selälleen sammalikkoon ja katsoi kevättaivaalle, joka oli laelta kirkkaan sininen ja puiden latvojen yläpuolelta merenvihreä. Ja hänen kevätlaulunsa alkoi liikehtiä jossain hatun alla. Siinä oli yksi osa odotusta ja kaksi osaa kevätkaihoa ja loput hillitöntä yksinolon hurmaa.

             (Kevätlaulu)

Tove Jansson: Näkymätön lapsi

Alkuteos: Det osynliga barnet, 1962

WSOY 1962

Suomentanut: Laila Järvinen

Viljonkka uskoo onnettomuuksiin, hemuli rakastaa hiljaisuutta mutta päätyy huvipuistoon töihin. Pitkästynyt Muumipappa lähtee selvittämään hattivattien salaisuutta, Nuuskamuikkusen kevätrauhaa häiritsee nimetön ihailija. Ja eräänä päivänä Tuutikki tuo muumien luo pikkutytön, joka häijyn tätinsä luona on muuttunut näkymättömäksi. Onneksi muumimamma löytää viisaan isoäitinsä muistiinpanoista ohjeen, mitä tehdä kun tuttavat tulevat sumuisiksi ja heitä on vaikea nähdä. 

Tove Janssonin muuminovellit ovat hauskoja, vakavia, mietteliäitä ja tarkkanäköisiä tarinoita - todellisia klassikoita, joilla on sanottavaa sekä lapsille että aikuisille.

Ja sitten homssu pysähtyi aivan hiljaa luhtaniitylle ja kuunteli.

Jossain kaukana lähtivät kummitusvaunut vierimään, ne iskivät punaista tulta yli varvikon, ne kitisivät ja natisivat ja kulkivat yhä hurjempaa vauhtia.

- Sinun ei olisi pitänyt koskaan kuvitella sellaisia olevankaan, homssu sanoi itsekseen. - Siinä ne nyt ovat. Juokse!

              (Kamala tarina)

Kunpa olisikin saanut puhua, se esti niin hyvin ajattelemasta. Eikä asia sillä parantunut, että luopui suurista vaarallisista ajatuksista ja yritti pelastautua pienten ja ystävällisten ajatusten pariin. Silloin hattivatit saattoivat luulla erehtyneensä hänestä ja arvella, että hän olikin vain tavallinen kuisti-isä...

Tarinautti lokikirjaan: Näkymättömän lapsen novellit jaksavat ihastuttaa vuodesta toiseen. Vanhat suosikkini (Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, Kevätlaulu ja Kuusi) ovat edelleen yhtä ihania kuin muistin. Joka lukukerralla olen lisäksi löytänyt uuden lempparin. Tällä kertaa sellaisiksi nousivat Kamala tarina sekä Hemuli joka rakasti hiljaisuutta. (Varsinkin jälkimmäisen ymmärtämistä edesauttoi suuresti hiljattain lukemani väitöskirja Vilijonkka ikkunassa, jonka älykäs analyysi sai näkemään hemulia repivän sisäisen ristivedon entistä kirkkaammassa ymmärryksen valossa.)

Kadonnut kirjava maailma: puuta, silkkiä, teräslankaa, paperia ja ruostunutta rautaa. Se tuijotti surullisena ja odottaen hemulia, ja tämä tuijotti vastaan pakokauhun vallassa. 

(Hemuli joka rakasti hiljaisuutta)

Tarinoitten perusvire on filosofinen ja jokseenkin totinen. Vakavuutta kuitenkin keventää Janssonille tyypillinen komiikka, ja muutamissa tarinoissa myös irrotellaan kunnolla. Kertomuksista hilpein ja suloisin on kokoelman päättävä Kuusi, jossa hemulit ja muut ovat ymmärtäneet koko joulun ihan väärin.

- Sinä olet kyllä ensimmäinen jonka mielestä joulu on hauska, sanoi muumipappa. - Etkö sinä ollenkaan pelkää mitä tapahtuu kun se tulee?

(Kuusi)

Luin kokoelman tarinat myös 6-vuotiaalle tytölleni. Hän piti niistä kaikista. Suurimman suosion saivat Sedrik, Kuusi ja Kamala tarina - sekä tietysti Kertomus näkymättömästä lapsesta. Ninnin muodonmuutos jaksoi kiinnostaa lapsukaista niin, että luimme tarinan peräti kolmesti!

Summa summarum: Hänen oma myrskynsä oli aina kauhein, mutta niinhän oli aina ollut. Ja syvällä sisimmässään Vilijonkka oli hiukan ylpeä onnettomuuksistaan, jotka olivat yksinomaan hänen.