Maaliskuussa luetut

Nyt tuli salaperäinen kuukausi mukanaan uhkeita auringonlaskuja, vettä noruvia räystäitä, tuulta ja kiitäviä pilviä - ja kirpeän kylmiä öitä, hankiaisia ja häikäiseviä kuutamoita. Muumipeikko kulki ympäri laaksoaan aivan sekapäisenä odotuksesta ja ylpeydestä. 

   (Tove Jansson: Taikatalvi)

Maaliskuu on mahtava kuukausi! Ja mahtava oli myös lukusaldo, taisipa tulla ihan ennätys. Maaliskuussa luin ja bloggasin nämä kirjat:

Katja Kettu: Piippuhylly
Bolliger & Wilkoń: Hyppeli, Hoppeli ja Hippeli
Philippa Leathers: Hui, sanoi pikku kani
Leena Valmu: Filius ja elinkaikkeuden arvoitus
Kurt Vonnegut: Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater
Schofield & Danks: Villin sään kirja
Gavin Pretor-Pinney: Pilvibongarin opas
Hannu Mäkelä: Ääni joka etsi laulua
Grace McCleen: Ihana maa
Ville Tanttu: Tiikerisydän
Vladimir Lortšenkov: Lentävä traktori
Tove Jansson: Taikatalvi
Anthony Browne: Ääniä puistossa
Catherynne M. Valente: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla
Oiva Paloheimo: Tirlittan
Johannes Lahtinen: Alku eli 4,1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina
Alvari & Tontti (toim.): Miehen rakkaus
J.K. Ihalainen: Primitiivinen raha
Sirke Happonen: Vilijonkka ikkunassa
Nelma Sibelius: Satusaaren haltija
Ulrika Ylioja: Merenneito tavaratelineellä
Marjatta Kurenniemi: Onneli, Anneli ja nukutuskello & Onneli, Anneli ja orpokoti
Marjatta Kurenniemi: Putti Puuhkajasaarella
Parvela ja Kaakinen: Taro ja taivaan vallat

Yhteensä: 25

Kotimaisia: 15

Mieskirjailijoita: 12 (24)

Euroopan ulkopuolelta: 2

Muuta: Tässä kuussa luin harvinaisen monipuolisesti, joa minun mittapuullani mitaten. Miesten vuoro-teemakuunikin sujui suorastaan paremmin kuin odotin. Kotimaisia miehiä kertyi plakkariin huikeat 21 kappaletta, tosin heistä kolmeentoista tutustuin vain yhden novellin verran. Nojatuolimatkani miehisyyden ytimeen oli kaiken kaikkiaan kiinnostava, vaikka kuukauteni parhaimmistoon ei miehillä vieläkään ollut asiaa. 

Miesten lisäksi luin tässä kuussa runsaasti lastenkirjallisuutta sekä tietokirjoja, joihin suorastaan hurahdin. Kansankynttilähaaste siis etenee komeasti: olen saavuttanut taskulampputason, ja hehkulampustakin puuttuu enää muutama kirja! Tietokirjoista tahdon kunniamainita Pilvibongarin oppaan, jonka ansiosta kuljen nykyään niska kenossa kumpupilviä katsellen. Suitsutusta ansaitsee myös Sirke Happosen muhkea muumiväitös, jonka myötä rakas muumilaakso avautui entistä kiehtovampana. Lastenkirjoista ihanin olikin rakas tuttu muumikirja, joka sai minut kokemaan talven taikaa.

Ja nyt kun pääsin kehumisen makuun, jatkanpa sujuvasti palkintogaalan parissa. Kuukauden parhaan kirjan palkinta oli tällä kertaa vaikeaa, sillä keskenään hyvin erilaista kirjallisuutta on kutakuinkin konstikasta vertailla. Lopulta päätin kuitenkin palkita Elmalla ensimmäisen fantasiakirjan, joka tämän kunnian on taholtani saanut:

Paras kirja: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan lautalla

Kauneimman kannen valinta oli harvinaisen helppoa. Ilona-patsaalla kiitän ja ylistän tässä kuussa tämännnäköistä opusta:

Kaunein kansi: Taikatalvi

Ja sitten kuukauden satunnaispalkitut:

Paras naispääosa: Syyskuu. Syyskuu silitti nyt rypistyneen ja rutistuneen oranssin mekkonsa helmaa. Hän piti kaikesta oranssista: lehdistä, joistakin kuutamoista, kehäkukista, krysanteemeista, juustosta, kurpitsasta, sekä piiraassa että ilman, appelsiinimehusta ja marmeladista. Oranssi on kirkas ja vaativa väri. Oransseja asioita ei voi jättää huomiotta. Hän oli kerran nähnyt oranssin papukaijan lemmikkikaupassa eikä ollut ikinä halunnut mitään yhtä paljon. Hän olisi antanut sille nimeksi Halloween ja syöttänyt sille kermatoffeeta. Hänen äitinsä sanoi, että lintu tulisi toffeesta kipeäksi, ja muutenkin koira varmaan söisi sen. Syyskuu ei enää ikinä puhunut koiralle - periaatteesta.

           (Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla)

Paras miespääosa: Eliot Rosewater. Hullu pyhimys sulatti sydämeni kaikessa ärsyttävyydessään!

Paras naissivuosa: Vilijonkka. Pedantti hysteerikko on mainio sekoitus... no, minua ;)

Paras miessivuosa: Lauantai (Tyttö joka purjehti...) Syyskuun sininen ystävä on hieno sekoitus voimaa ja herkkyyttä. 

Kuukauden ihmelapsi: Judith McPherson. Minä sanoin: "Nyt tulkoon valo", ja tein rautalankahäkistä auringon, josta roikkui helmiä, ja tein suikaleen kuuta ja kirkkaita tähtiä, ja maailman laidalle tein peilistä meren, josta heijastui taivas ja veneet ja linnut ja maa (siellä missä se sivusi merta). Ja minä katsoin aurinkoa ja katsoin kuuta ja katsoin merta, ja minä näin, että ne olivat hyvät. 

      (Ihana maa)

Kuukauden neutri: Avain. Avain oli hyväntahtoinen mutta lukutaidoton, eikä sillä ollut halua vierailla Atlantiksen sinikristallisissa yliopistoissa. --- Se muisti halunneensa miellyttää. 

          (Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla)

Parhaat ääniefektit: Imen suullani sisäänpäin ja kuvittelen loputtoman imun, joka johtaa, niin minne se johtaa? Äärettömyyteen kai. Aina vastassa se äärettömyys. - Ehkä mustalla aukolla on tämmönen ääni? ehdotan ja demonstroin mustan aukon ääntä. (Tiikerisydän)

Mukaansatempaavin alku: Olipa kerran tyttö nimeltä Syyskuu, joka oli perin pohjin kyllästynyt vanhempiensa taloon, jossa hän tiskasi joka päivä samat vaaleanpunakeltaiset teekupit ja niihin sopivat kastikekulhot, nukkui samalla kirjaillulla tyynyllä ja leikki saman pienen, ystävällisen koiran kanssa. Koska hän oli syntynyt toukokuussa ja koska hänellä oli luomi vasemmassa poskessaan ja koska hänen jalkansa olivat suuret ja kömpelöt, Vihreä tuuli sääli häntä ja lensi hänen ikkunaansa eräänä iltana juuri hänen kahdennentoista syntymäpäivänsä jälkeen.

     (Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla)

Kuukauden inspis: Tein jokia kreppipaperista, muovikelmusta ja alumiinifoliosta, ja vuoria paperimassasta ja kaarnasta.Tein koteja tulitikkurasiasta ja linnunpesästä ja herneenpalosta kotilosta --- ja tein paperijäniksiä ja villajäniksiä ja huopakissoja ja -koiria. (Ihana maa). 

Tiedän mitä teen tänä keväänä: askartelen! Kivaa saada askarteluohjeita kaunokirjallisuuden parista. 

Kuukauden floppi: Bospor Express. Olen pitkään halunnut matkustaa junalla Istanbuliin, mutta siitä lukeminen ei ollutkaan yhtä hauskaa. Kesken jäi.

Kuukauden ajatus: Mutta Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Se oli pistänyt esiin lämpimästä maasta eteläisen ikkunan alla eikä ollut vielä edes vihreä. - Pannaan lasi sen päälle, Niiskuneiti sanoi. - Niin että se selviää kylmästä yöstä. - Älä pane, sanoi Muumipeikko. Anna sen selvitä miten parhaiten taitaa. Minä luulen, että se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia.

Huhtikuussa luen luultavasti vähän mutta laatua. Paineita en ota minkäänlaisia, haasteetkin saavat olla luovalla tauolla paitsi tietysti jos jotain sopivaa sattuu tarttumaan hihaan. Ihanaa ja kaunista kevätkuuta kaikille blogini lukijoille!

Helmikuun lukikirjat

Eletty on heleä helmikuu, edessä mainio maaliskuu ihanine kirjapinoineen! Tällä kertaa en jorise joutavia, vaan menen itse asiaan. Helmikuussa tuli luettua ja blogattua tällaiset kirjat:

Itkivät ihanat nurmet. Valikoima Kantelettaren runoja.

Anni Blomqvist: Maija

Juhani Peltonen: Elmo

Tove Jansson: Muumit ja suuri tuhotulva

Sirke Happonen: Muumiopas

Milja Kaunisto: Synnintekijä

Kristiina Harjula: Pispalan kiviä

Otfired Preussler: Ryöväri Hurjahanka

Kirsti Paltto: Voijaa minun poroni

Haiko & Lämsä: Pieni maahiskirja

Nils-Aslak Valkeapää: Kevään yöt niin valoisat

Annica Wennström: Lapinkylä

Steinsdottir: Meidän talon enkeli

Talot ovat yksin kotona. Pohjoismaisia runoja lapsille.

Yhteensä: 14

Kotimaisia: 10,5

Naiskirjailijoita: 10

Euroopan ulkopuolelta: 0

Muuta:  Tässä kuussa tein blogini historiaa monellakin eri tavalla. Ensinnäkin ns. maailmankirjallisuutta en lukenut tässä kuussa lainkaan. Historiallisuus oli vahvana läsnä, samoin skandinaavisuus ja pohjoinen leveys. Kotimaisia esikoisia tuli luetuksi peräti kaksi: Harjulan hieno Pispalan kiviä ja Kauniston Synnintekijä. 

Kirjallisen helmikuuni ehdoton kohokohta oli saamelaiskulttuurin viikko, jonka saama runsas (ja myönteinen) palaute oli minulle suuri ja iloinen yllätys.  Luetuin bloggaus koski Nils-Aslak Valkeapään runoja, enimpiin kommentteihin kirvoitti testaa lapinsanastosi-testi. Parhaat tietäjät olivat Sannabanana, sekä Ketjukolaaja: molemmat saivat yhdeksän kymmmenestä oikein. Hienosti tiedetty!

Kuukauden parhaiden palkinta oli taas kerran suloista tuskaa. Teki hurjasti mieli vetää kotiinpäin ja palkita Voijaa minun poroni, mutta sydän verta valuen valitsin kalkkiviivoilla toisen kotimaisen menneen ajan kuvauksen. Ladies and gentlemen, helmikuun parhaan kirjan pysti menee Pirkanmaalle, Pispalan kivisille rinteille:

Kristiina Harjula: Pispalan kiviä

Ilonani on seuraavaksi esitellä Ilona-gaala. Nyt olen joka suuntaan jäävi, mutta who cares: Lapin lapsi mä oon, ja ihanimman kansikuvan Ilona-patsaan voittaja on loihtinut kirjan kanteen minunkin sieluni maisemaa:

Kannen suunnittelu: Lene Stangebye Geving

Sellaiset siis olivat helmikuuni kirkkaimmat kirjahelmet. Mutta vielä muutama muu on kehuttava erikseen: tietokirjagenrestä ansioitui etenkin Sirke Happosen Muumiopas, jonka parissa elähdyin ja tirskahtelin monta rattoisaa iltaa. Runokirjoista herkistyin pohjoismaisten lastenrunojen äärellä ja lastenkirjoista iloisin yllätys lentää liihotti vastaani islantilaisen kerrotalon rappukäytävässä.

Ja sitten "lohdutuspalkintojen" jakoon. Toista kertaa blogini historiassa jaellaan randomeja kunniamainintoja randomeista ansioista.

Paras naispääosa: Raili (Pispalan kiviä). Hävettää mummu ja mummun säkit. Hävettää, että säkki vaan jätetään valtatien varteen ja mummu hakee illalla. Hävettää, että ne rahat on sillai. Jos joku tulee samaan aikaan kuin äijä, en kehtaa aukaista hakaneulaa. En varmaan kehtaa.

Paras miespääosa: Elmo. Kauneutta ja luonnon rauhaa rakastava supersankari, Pyhä ja Kärsivä Elmo, ilon ja nautinnon tuoja muille. 

Paras naissivuosa: Vilijonkka. Muumioppaan ansiosta vilijonkka, jota ennen pidin jokseenkin rasittavana, hermoheikkona kontrollifriikkinä, on nyt läheinen tuttavani, virkistävän neuroottinen ja hetkittäin suorastaan siunatun hullu.

Paras miessivuosa: Hansi. (Voijaa minun poroni) Hienosti kuvattu vanha saamelaisäijä, lempeä luonteeltaan mutta ei läheskään niin tyhmä kuin toiset luulevat.

Parhaat ääniefektit: Voijaa minun poroni. Elo kohisi edellä, poronkoparat narskuivat kovaan lumeen: tsovh-a, tsovh-a, kellot kalisivat: kling-a, kling-a. Ja takana Kutnelin kirkas ääni, mikä muuttui nauruksi ja levisi ahkiosta ahkioon ja löysi jokaisen. Kutnelilla, Sammolin siskolla, oli sellainen nauru - niinkuin maanalaisen puron solina, mikä lämmitti pakkasella mutta viilensi kuumalla. 

Mukaansatempaavin alku: Kun Eedit tuli heidän elämäänsä, kaikki muuttui. (Pispalan kiviä)

Kuukauden floppi: Heinähattu, vilttitossu ja kielletty kampela. Iltasatukirja ei jaksanut kiinnostaa lapsia, kirja revittiin käsistä jo sivulla kolme ja tilalle tungettiin Näkymätön lapsi. Itsekään en sitten enää innostunut lukemaan dumpattua kampelaa yksin loppuun.

Kuukauden ajatus: "Siivoamista ei pidä aatteena liioitella." ~Muumimamma~

Ja näin lopuksi sopii suunnata katse kohti taivaanrantaa ja sieltä tulla tuivertavaa kevättä, lukusuunnitelmia luonnostellen ja varovaisia päätöksiä tehden... Helmikuun alussa uhosin aikovani lukevani lisää miehiltä. Vaan kuinkas sitten kävikään: naiset jyräsivät jälleen! 

Koska koko alkuvuosi on ollut naisten valtakautta, maaliskuussa on vihdoinkin Miesten Vuoro: tavoitteeni on, että vähintään puolet maaliskuun kirjailijoista olisi miehiä. Lukupinoissa huojuu jo montakin lupaavaa ehdokasta Askildsenista Westöhön. Mutta parempi, jos en lupaile liikoja. Pääasia olkoon, että lopetan kirjallisen "sukupuolisyrjintäni" ja pidän huolta, että saan mieskiintiöni täyteen. Hyvä olisi tunkea mukaan myös muutama ulkomaan herra, kun en tässä kuussa tullut lukeneeksi itseäni Saksaa kauemmas kirjojen maailmaan. (Jos en muuta keksi, santsaan kaikki Tarzanit ja Lucky Luket, jotka joskus varhaisteininä ahmin ;D) Ehdotuksiakin saa ja on suorastaan suotavaa tehdä: kuka, mitä ja miksi minun kannattaisi kokea Miesten vuorolla?

Vuodenvaihteen luetut + palkitut

Uusi vuosi toi mukanaan uudet kujeet ja vanhan tutun lukulistan uutuuksilla ryyditettynä. Lukuvuoteni onkin alkanut aivan henkeäsalpaavan hienosti... mutta ennen sitä vielä vilkaisu joulukuun kirjoihin, jotka jäivät kaiken joulutohinan keskellä listaamatta.

JOULUKUUN LUETUT

Arto Paasilinna: Onnellinen mies

Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin talo

Tarjei Vesaas: Lehtokurppa

Miina Savolainen: Maailman ihanin tyttö

Stark & Bondestam: Diktaattori

Hidas tanssi. Mäntyrunoja (toim. Risto Rasa)

Paul Polansky: Kosovon mustarastaat

Pilvi Pääkkönen: Saako lähettää terveisiä

Irja Sinivaara: Sinisiin ilmoihin

Emmy Abrahamsson: Kuinka selviytyä puolalaisesta äidistä

Lewis & Stone: Please bury me in the library

Yhteensä: 11

Kotimaisia: 6

Naiskirjailijoita: 6

Euroopan ulkopuolelta: 0

Tammikuussa ehdin taas lukemaan enemmän. Tässä kuussa kunnostauduin eritoten oman kirjahyllyni kimpussa - olen viime aikoina langennut niin moneen kirjakiusaukseen, etten enää kehtaa ostaa yhtään ennen kuin luen jo hankittuja vähemmäksi :D 

Olen myös ylpeä siitä, että vihdoinkin olen paranemassa paksujen kirjojen kammostani: kuukauden kirjousta kolme oli liki 500-sivuisia! Se on minulle harvinainen saavutus.

Kaiken kaikkiaan tammikuun lokikirja näyttää tältä:

TAMMIKUUN LUETUT

Marjatta Kurenniemi: Onnelin ja Annelin Talvi
Hodkingson & Kieran: Joutilaita iloja
Alice Hoffman: The Dovekeepers
Aðalsteinn Ásberg Sigurðsson: Silta Tumman yli
Eeva Joenpelto: Missä lintuset laulaa
Juha-Pekka ja Miranda Koskinen: Hallava hevonen
Emma Hardy: Intona ompeluun!
Mila Teräs: Telma ja tarinoiden talo
Esko Valtaoja: Kaiken käsikirja
Mirjam Kälkäjä: Maan ja joen poikki
Mary Norton: Kätkijät
Susan Fletcher: The Silver Dark Sea
Huovi & Pertamo: Ihme juttu
Perkiö & Pelliccioni: Huuhkajan hotelli
Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus

Yhteensä: 15
Kotimaisia: 8
Naiskirjailijoita: 10
Euroopan ulkopuolelta: 2

Muuta: Joulukuussa uhosin, että lukisin enemmän mieskirjailijoita, jotka luettujen pinossani ovat selkeä vähemmistö. Vaan kuinkas sitten kävikään: metsään meni että rytisi! Tammikuusta tulikin vahvojen naisten kuu, josta nautin täysin rinnoin. Oli ihana lukea näistä sitkeistä, urheista naisista jotka valittamatta selviävät äärimmäisissä oloissa: Petsamon tiettömillä taipaleilla, Juudean erämaassa tai karulla saarella keskellä armotonta merta.

Haasteista osallistuin Teresitan Ajattelun viikkoon. Inspiroivan lukuelämyksen lisäksi sain palkkioksi upean tietokirjapaketin: Ääretön kertaa ääretön sekä Yötaivaan opas. Kiitos sekä hienosta haasteesta että yhtä hienosta palkinnosta!

Muista uusista haasteista hurahdin Aikamatkaan, Kansankynttiläin kokoontumisajoihin sekä 13 kotimaiseen. Kaikissa olenkin jo pistetilini avannut. Vanhoista haasteista kesken on Kosmoksen lumoa ja tähtisumua - yhden olen lukenut, vielä on kuukaus aikaa lukea toinen. Hitaasti mutta varmasti etenee myös Oi Maamme Suomi, jossa olen valloittanut kolme maakuntaa. Enää 14 jäljellä! :D

Koska viime vuoden parhaat on jo palkittu, ja joulukuun parhaimmistokin tuli kehutuksi jo tuolloin, Elma-gaalaan osallistuvat vain tammikuun kirjat. Ja hyvä niin, on tämä tarpeeksi vaikeaa jo ilmankin! Kuukauden luetuista peräti kolme oli kirjoja, jotka todennäköisesti nousevat koko kirjavuoteni parhaimmistoon (The Dovekeepers, The Silver Dark Sea sekä Missä lintuset laulaa.) Sydänverta vuodattaen tein valintani, joka on tämä:

Susan Fletcher: The Silver Dark Sea

Ilona-palkinnon kanssa oli vähän helpompaa, joskaan ei kovin helppoa sekään. Teki hirveästi mieli palkita Maan ja joen poikki, mutta tämä katse ei jättänyt minua rauhaan:

The Dovekeepers (Kansikuva Joyce Tenneson)

Tämän vuoden uutuutena Elma-gaalassa palkitaan myös parhaat tai muuten vain mieleenjäävimmät henkilöhahmot, sekä jaetaan fiiliksen mukaan kunniamainintoja randomeista ansioista. Tähän tapaan:

Paras naispääosa: Aziza (The Dovekeepers). Soturiksi kasvatettu tyttö kasvaa naiseksi, kadottaa identiteettinsä ja kypsyy lopulta valitsemaan itse, kuka haluaa olla ja minkä puolesta taistella.
Paras miespääosa: Prinssi Taor (Kolmen kuninkaan kumarrus) Hellyttävän naiivi, hyväntahtoinen ja hemmoteltu herkkusuu, jonka kasvutarina on huikea.
Paras naissivuosa: Kaisa (Missä lintuset laulaa). Vaikuttava matriarkka miehensä "haaremissa".
Paras miessivuosa: Pastori Lorcan (The Silver Dark Sea). Onpas virkistävää kerrankin lukea  pienestä yhteisöstä kertova kirja, jonka sielunpaimen ei ole tuomitseva tiukkapipo, vaan viisas ja lämmin, ihana ihminen.
Parhaat ääniefektit: The Silver Dark Sea. Ilmastointiventtiilin tut-tut-tut (vain pohjoistuulella), lokkien ark-ark-ark, kissan kaulakellon sing-sing, askelten brush brush heinikossa.... tämän kirjan voi lukiessaan myös kuulla!
Mukaansatempaavin alku: We came like doves across the desert. (The Dovekeepers).
Kuukauden floppi: Mary Norton: Kätkijät
Kuukauden ajatus: Täytyy kulkea. Mennä katsomaan. Avata silmänsä ja sydämensä tuntemattomille totuuksille, terästää kuulonsa oudoille sanoille. (Kolmen kuninkaan kumarrus)


Vahvat naiset äärioloissa-teemani tuntuu jatkuvan myös helmikuussa: juuri nyt olen Myrskyluodolla, ja takaisin Petsamoonkin on tarkoitus päästä pian. Helmikuun toinen viikko on blogissani saamelaiskulttuurin viikko - tiedossa on mm. kirja-arvioita, runoutta, saamelaistaidetta ja tietovisa. Stay tuned!


P.S. Uudenvuodenlupaukseeni liittyvä mieskirjailija-äänestykseni on nyt päättynyt, ja voittajaksi selviytyi Kjell Westö. Kakkoseksi kiri Juha Itkonen niin niukalla marginaalilla, että päätin sitoutua lukemaan molempia vielä tämän vuoden aikana. (En tosin ehkä vielä ensi kuussa, mutta onneksi vuosi on vasta alussa... ;D)

Kirjatoukan marraskuu

Se on sitten jo melkein joulu! Marraskuu lensi ohi kuin lokkiparvi... alkukuun luin ahkerasti, mutta kuun loppuun ajoittuva Kiitospäivä piti huolta siitä, että lukutahti tyrehtyi lähelle nollaa. Lukujumikin riivasi, kun en millään meinannut löytää fiiliksiin sopivaa kirjaa. Nyt jumitus on onneksi purettu ja lukeminen maistuu jälleen :)
Mutta mennäänpä asiaan. Marraskuussa sain ilon ja kunnian lukea tällaiset kirjat:

Reetta Niemelä: Makkarapiruetti
Jennifer Vanderbes: Strangers At The Feast
Heidi Linde: Jo nyt on!
Wilkoń & Wilkoń: Otakar Kultanenä
Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan
Franzon & Airola: Muuttolintulapsi
Antoine de Saint-Exupéry: Siipien sankarit & Yölento
Kaisa Leka: I am not these feet
Bruce Chatwin: Patagonia, Patagonia
Joann Sfar: Rabbin katti 2. Maanpäällinen paratiisi
Ulla-Lena Lundberg: Sade
Nicholas Drayson: A Guide to the Birds of East Africa
Astrid Lindgren: Kultasiskoni
Rakel Liehu: Joki sepittää minulle
Joann Sfar: Rabbin katti
Eric Puybaret: Somewhere over the rainbow

Yhteensä: 16
Kotimaisia: 6
Naiskirjailijoita: 9
Euroopan ulkopuolelta: 7
Muuta: Maailmanympäriseikkailuni on nyt loppuun luettu. Enpä lähtiessäni arvannutkaan, kuinka suuresti siitä nauttisin! Mutta nyt olen kyllä kypsä jo palaamaan jouluksi kotiin, tuttujen seutujen ja tunnelmien pariin.

Kirjallisuudenlajeista luin romaanien lisäksi runoja, sarjiksia, kuvakirjoja ja matkakertomuksia. Varsinkin sarjakuvista sain nauttia sekä määrän että laadun puolesta! Uutuuskirjoja mahtui mukaan vain yksi ainoa tällä kertaa. Naisia oli jälleen kerran enemmän kuin miehiä; tämä tendenssi on tahdosta riippumaton, mutta myös kiistämätön fakta. Vaan senpä oikaisen ensi kuussa! Kotimaisia miehiä kehiin :)

Blogistanian Kuopus-kisan joudun jättämään väliin, mikä minua suuresti harmittaa ja sydämelle käy. Mutta koska en koe lukeneeni vuoden lanu-tulokkaista edes jokseenkin kattavaa otantaa, päätin julistaa itseni jääviksi. Olkoon osani ja arpani lanu-lipun kantajana tuoda esille vähän vanhempia, osin jo unhoon painuneita tai muuten vain liian vähän suitsutusta saaneita lasten ja nuorten kirjoja. Siksi olenkin erityisen iloinen, että tämän kuun Elma-patsaan sattui ansaitsemaan juurikin sellainen:

Reetta Niemelä: Makkarapiruetti

Kauneimman kannen valintaan ei tällä kertaa kauan kulunut. Ilona-patsaan tulee pokkaamaan joukko siivekkäitä Afrikasta asti:

A Guide to the Birds of East Africa. Kansi: Alicia McCaldin

Joulukuussa aion tunnelmoida, lukea vanhoja suosikkeja tai muuten sellaisia, joista takuulla tulee hyvä mieli. Ja koska rakastan runoutta ja olen hulluna jouluun, ideoin ilokseni (toivottavasti teidänkin) pienen runojoulukalenterin! Luvassa on ainakin Mika Waltarin, Lassi Nummen, Heli Laaksosen ja Aila Meriluodon ajatuksia joulusta. Tässä pieni maistiainen: 

Joululahjakseni ostan Lemmenjoen kartan.

Kesällähän sitä vasta tarvitsen

mutta lueskelen nyt

talvi-iltoina ennen unta.

Lähetänpä Topille samanlaisen.

Joulukorttina.

~Markku Tanttu~

Joko teillä on joulua rinnassa? Ja mitäpä aiotte lueskella ensimmäisenä adventtina?

Lokakuun lukuloki

Lokakuussa tarinautti luki kirjoja, paljon ja hyviä. Jätänpä tavoistani poiketen jorinat väliin ja menen suoraan asiaan. Lokakuussa lokikirjaan merkittiin luetuiksi nämä:

Salme Sadeniemi: SELEVÄ. Kertomus yhteiskoululaisista
Marjane Satrapi: Luumukanaa
Alice Hoffman: Punainen puutarha
Klaus Karttunen: Huumori muinaisessa Intiassa. 3 pienoisnäytelmää
Arja Tiainen: Puiden alla, vihreässä palaverissa
Laura Suomela: Lokkisaaren säpinät
Alexander McCall Smith: Pieniä ihmeitä autokorjaamolla
Henrik Ibsen: Nukkekoti
Ilmari Kianto: Turjanlinnan satukirja
Aldous Huxley: The Crows of Pearblossom
Oili Tanninen: Nunnu
M.L. Stedman: The Light Between Oceans
Cox & Million: Pieni punailkka
Franzon & Airola: Surusaappaat
Tuomas Anhava: Kevään kukat, syksyn kuu
Vaddey Ratner: In the Shadow of the Banyan
Johanna Venho: Yllin kyllin
Heljä Salonen: Kaikki kotiin
Richard C. Morais: Herkullinen elämä

Yhteensä: 19
Kotimaisia: 10
Naiskirjailijoita: 11
Euroopan ulkopuolelta: 6
Muuta: Lokakuun luettuihin mahtui romaaneja, runoja, näytelmiä, tieto-ja lastenkirjallisuutta sekä sarjista.  Satupäivän ansiosta innostuin bloggaamaan kuvakirjoistakin  ihan ennätyspaljon; niitähän meillä luetaan aina ahkerasti, mutta bloggaus jää monesti väliin.
Maailmaa kiersin neljän kirjan verran. Haasteista heittäydyin omani lisäksi kahteen: Marian Tuntemattomiin tyttökirjoihin yhdellä kirjalla sekä Linnean Hyppää lavalle-haasteeseen kahdella. Kesken jäi kaksi kirjaa: Ulla-Lena Lundbergin Sade sekä Johanna Venhon Tässä on valo, kummatkin siksi että lukufiilis vain ei sattunut kohdilleen. Iloisin yllättäjä oli Ibsenin Nukkekoti, lastenkirjasarjassa parhaiten mieleen jäi Franzonin ja Airolan Surusaappaat.

Elma-palkinnon valinta oli tässä kuussa vaikeaa, koska luettujen taso oli niin huima. Rakastin Punaista puutarhaa, toisaalta huikaistuin Vaddey Ratnerin vahvasta tarinasta Kambodzan kansanmurhan varjossa. Jossain muussa kuussa myös Pieniä ihmeitä autokorjaamolla olisi voinut kärkkyä kärkipaikkaa. Mutta kun se parasta on ollut, on se tuskaa ja vaivaa ollut. Siis Lokakuun Elman saa tämä:

Vaddey Ratner: In the Shadow of the Banyan

Ilonan kohtalo sen sijaan oli selvä. Kauniin kantensa vuoksi hyllyyni hankkima opus ei ollutkaan silkkoa sisältä, vaan myös tarinana vahva, joten tämä päältä kaunis kakku on ilo valita kansikisan voittajaksi.

M.L. Stedman: The Light Between Oceans

Marraskuussa aion saattaa loppuun kirjallisen maailmanympärimatkani ja siirtyä jo pikkuhiljaa jouluksi kotiin - teemani pariin. Perinteeksi muodostunut sarjakuvaperjantai saa myös jatkoa: luvassa on ainakin algerialaista laatusarjista ja nuoren naisen päiväkirjaa. Sarjakuvien lisäksi kirjapinossa on tyrkyllä vaikka mitä; kotimaista fantasiaa, pakistanilaisia novelleja, savolaisia rakkausrunoja, yksi poikakirja ja... no, näette sitten. Muikean mukavaa, kynttilänvalon kaunistamaa marraskuuta kaikille!

Tarinautin syyskuu

"Tough times don't last, tough people do". Tätä vaatemainoksesta bongaamaani mantraa olen itselleni hokenut, kun meno meinaa äityä liian kovaksi... Syyskuumme oli yhtä myllerrystä, eikä se aina ollut kivaa. Mieheni krooninen sairaus on pahentunut niin, että jouduin lopettamaan työni kerhotätinä ja alan nyt ilmeisesti hoitaa miestäni kotona. Onneksi kuukauteen mahtui myös iloa: nuorempi tyttäremme täytti 4 vuotta ja juhlahumun valmistelu tarjosi sopivasti pakoa haastavasta arjesta :) Sitä samaa ovat tarjonneet tietysti myös kirjat. Kuukauden lukusato olikin olosuhteisiin nähden hyvä - ei yhtä hyvä kuin kesällä, mutta parempi kuin osasin toivoa. Kas tällaisen kirjasaaliin haalin:

Satu Rommi: Moottoripyörällä Himalajalle
Ruta Sepetys: Harmaata valoa
Kati Närhi: Mustasuon mysteeri
Viivi Luik: Seitsemäs rauhan kevät
Maaria Leinonen: Ja tähdet niin kirkkaat
Kristiina Ketola-Orava: Olipa toisenkin kerran
Katariina Lempinen: Ketunpoika ja suuri varjo
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
Anne Muhonen: Ystäväni varjo
Katja Kaukonen: Vihkivedet
Maarit Verronen: Pieni kumikanoottikirja
Joni Skiftesvik: Gagarin kinoksessa

Luettuja kirjoja: 12
Kotimaisia: 10
Euroopan ulkopuolelta: 2
Naiskirjailijoita: 10
Muuta: Novellikammoa potevaksi olen tässä kuussa ylittänyt itseni: peräti kaksi novellikokoelmaa luettujen pinossa, ja kolmattakin ehdin jo aloittaa! Saa nähdä, miten tässä vielä käykään... novellifania minusta tuskin tulee, mutta siedätyshoitoni tuloksena uskallan jo lisäillä lukulistalle myös lyhytproosaa. Ennätyksellistä oli myös kotimaisten kirjojen määrä; yleensähän tuppaan suosimaan eksoottista kotimaisten jäädessä jalkoihin. Mutta tänä syksynä siis olen heittäytynyt löytöretkiin omalla maallani. Katja Kaukonen on vauhdilla valtaamassa jalansijaa lempikirjailijoideni joukossa, ja kotimaisia miehiäkin päästin lukupinooni kaksin kappalein! Ilahduttavia uusia tuttavuuksia minulle ovat sekä Skiftesvik että Heikkinen.

Haasterintamalla oli aika hiljaista. En edes kyennyt kynnelle, kun kirjabloggarit tempaisivat plagiointia vastaan. No mutta no hätä, toivoa sopii että ensi vuonna otamme uusiksi :)
Maailmanympärimatkani alkoi hitaasti, kävi näet niinkuin arvasinkin: juutuin viikoiksi kirjasyksyn kotimaisiin, hartaasti odotettuihin aarteisiin. Mutta nyt olen päässyt jo Kamputseaan, bloggaukset tulevat kun ehtivät!

Ja sitten suosikkiasiaani, kirjapalkintopokaalien jakoon! Elman kohtalo oli tässä kuussa kolmen kauppa: saamelaisuuttani hivelevä aluepoliittinen kostofantasia, väkevästi virtaava lyhytproosa vai lapsuuskuvaus Isoveljen varjossa? Voiton vei lopulta, tadaa:

Paras kirja: Seitsemäs rauhan kevät

Kansikuvapuolella pähkäilin pitkään. Lopulta en voinut vastustaa tätä "taivaallista hymyä"...

Hienoin kansi: Gagarin kinoksessa

Tämmöinen siis oli tarinautin syyskuu. Lokakuussa aion mm. seikkailla Australian myrskyisillä vesillä, kokea ihmeitä autokorjaamolla ja varhaisnuorta säpinää saaressa. Ja tietysti polttaa paljon kynttilöitä, päreiden sijasta ;) Kuulemisiin, kirjalliset ystäväni! Have fun and take care!!  >-----Ö-----<

Eläimellinen elokuu

Elokuussa palasin työelämään, enkä etukäteen uskonut ehtiväni lukea juuri mitään. Mutta jossain ihmeen välissä sittenkin ehdin! En mitään ennätysmääriä, mutta oikein mukavasti kuitenkin. Lukuintoani kasvattivat tunteella ja tuurilla valitut teemat. Pääteema syntyi vähän vahingossa: blogiotsikoistani huomasin lukeneeni viikossa kolme kirjaa, joiden kaikkien nimessä esiintyi jokin eläin. Kun vielä Katri yllyttää itseään ja muita lukemaan aarteita omasta kirjahyllystä, aloin katsella kirjojani "sillä silmällä" ja valkkasin luettavaksi muitakin "eläimellisiä" opuksia. Eläinkirjojen ohella luin toki muutakin, mm. arvostelukappaleita ja kotimaista sarjakuvaa. Lisäksi osallistuin Amman copycat-kisaan, listasin hyvänmielen kirjoja, vietin taidetorstain joutomaalla, järjestin arpajaiset ja sain sadannen lukijani. Jee!

Teemaluku (johon meitä bloggareita kutsuu myös Katja) on yllättävän hauskaa ja kivaa. Teemoilla mennään siis koko syksy, mutta ennen futuuria pitää saada preesens ja imperfekti haltuun. Siispä jorinat kuriin ja asiaan! Elokuun aikana sain luetuksi nämä:

Siiri Enoranta: Painajaisten lintukoto
Charles Martin: Chasing fireflies
Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
Reetta Niemensivu: Lempi ja rakkaus
Anton Tšehov: Lokki
Juri Rytheu: Ihmissusi
Lauren St. John: The White Giraffe
Maarit Verronen: Vanhat kuviot
Juri Korinets: Hevoseni Sul
Outi Nyytäjä: Heinäpaali roihuaa
Thorbjørn Egner: Kasper, Jesper ja Joonatan
Fabio Geda: Krokotiilimeri
Hannu Hirvonen: Rakastunut krokotiili
Tove Jansson: Tiedoiniekan hattu
Irina Javne: Euroopan kylmin talvi

Luettuja kirjoja: 15
Kotimaisia: 8
Euroopan ulkopuolelta: 4
Naiskirjailijoita: 8
Muuta: Elokuun lukemisista kertyi loppujen lopuksi yllättävän monipuolinen ja laadukaskin läjä. Ikimuistoista oli mm. lukea karjalan kielellä, ja kotimaisen sarjakuvan tasokkuus yllätti iloisesti. Mukaan mahtui myös yksi näytelmä, yksi uutukainen runoteos ja useampi lastenklassikko. (Työni luontaisetuihin kuuluu se, että saan lukea työaikana! Saan jopa itse valita kirjat, kunhan ne soveltuvat lapsille ja muistan lukea ääneen ;D)

Eläinteemani turposi kuin pullataikina parista krokotiilista pienimuotoiseksi eläintarhaksi. Harvinaisin nähtävyys kirjatarhassani on epäilemättä ihmissusi, vaikkei valkoinen kirahvikaan mikään maailman tavallisin näky taida olla. Hyönteisiä edustivat tulikärpäset (jotka kirjassa kylläkin ängettiin epäeläinystävällisesti ahtaaseen purkkiin). Linnut ovat selvästikin sopeutumiskyvyn mestareita, saihan niistä kirjallisuudessakin irti sekä purevaa sarkasmia (Lokki) että synkänlennokasta fantasiaa. Kaiken kaikkiaan eläimellinen elokuuni oli erittäin onnistunut. Ja monta eläinkirjaa hyllyyni vielä jäikin...

Mutta. Eipähän unohdeta palkintogaalaa. Elma-patsaiden jaossa tehdään tänään historiaa: ensimmäistä kertaa blogini historiassa kolmen kärkeen ei mahtunut ainuttakaan perinteistä romaania, vaan kärkikamppailu käytiin kahden sarjiksen ja yhden runokirjan välillä. Irina Javne änki kakkoseksi, mutta Elma meni sarjakuva-albumille. Elokuun Elma siis näyttää tältä:

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet

Tämä voittaja oli yllätys itsellenikin! Närhen sympaattinen sarjakuva vei voiton, sillä kaikkinensa Agnesin tarina oli todella piristävä ja piirrostyyliltään aivan omantyylisensä pakkaus. Odotankin jo innolla Närhen uutukaista Mustasuon mysteeriä, jossa orpotyttö Agnesin tarina jatkuu.

Kaunein kansi oli helppo valita. Elokuun Ilona lähtee länteen... sillä kauas menolippu on...

Charles Martin: Chasing fireflies

Ihastuin tähän kanteen jo kaupan hyllyssä, se sai heti mielenkiinnon heräämään ja mielikuvituksen lentoon. Ihan hyvä oli kirjakin, mutta parasta siinä oli kuitenkin kansi ;)

Kuten jo vihjailin, tämän syksyn aion viettää matkoilla - tosin vain nojatuolisellaisilla.( Mutta eipähän tarvitse seistä lähtöselvityksissä jonottamassa, saan vain loikoilla lomakohteesta toiseen.) Homman nimi on lukea itseni maailman ympäri 80 päivässä. Aloitan matkani tänään, joten marrraskuun puoliväliin mennessä minun pitäisi "käydä" kaikilla mantereilla ja saapua takaisin kotoisan sateiseen Suomeen. Käyminen tapahtuu tietysti lukemalla kirja :)  Ei kuulosta pahalta, eihän? Haaste onkin siinä, että syksyn kaikki ihanat uutuuskirjatkin olisi kiva saada luetuksi jossakin välissä... Oli miten oli, aika alkaa NYT, joten lähdenpä lukemaan! Maailmalla tavataan, ystävät rakkaat :)

Hei hei heinäkuu (ja mitä kaikkea luinkaan)

Se on sitten uusi kuu, ja aika luoda kaihoisa silmäys menneeseen, loppuunluettuun kuuhun. Silmäys on kaihoisa, koska kirjakuuni oli, kuten kesäkuukin, aivan valtavan hieno! Heinäkuussa sain kunnian lukea nämä kirjat:

Bazar Kustannus (toim): Pestä tukkani sadevesisaavissa ja muita nuorten unelmia
Kirsti Ellilä: Majavakevät
Anita Diamant: Punainen teltta
Agneta Pleijel: Kevään valoa
Stian Hole: Hermannin salaisuus
Eeva Tikka: Mykkä lintu
Kerstin Johansson i Backe: Näkymätön Elina
Ritva Kovalainen: Kauniiden hevosten maa
Per Petterson: I kjølvannet
Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär
Pablo Neruda: Kysymysten kirja
Antero Järvinen: Linnut liitävi sanoja
Hernán Rivera Letelier: Elokuvankertoja
Hélené Grémillon: Uskottuni
Helakisa ja Haiko: Tuuliin tähystäjä
Markus Zusak: Kirjavaras
Seija Vilen: Pohjan akka

Luettuja kirjoja: 17
Kotimaisia: 8
Euroopan ulkopuolelta: 3,5
Naiskirjailijoita: 10
Muuta: Heinäkuun kirjasadossa on (ja aivan sattumalta) vahva pohjoismainen vire. Leikilläni nimesinkin jonkun toisen blogia kommentoidessani, että teemani on tässä kuussa "pohjoismaiset naiset ja vähän miehetkin". Mutta muutakin toki tuli luettua, ja kaiken kaikkiaan lukusaalis oli mukavan monimuotoinen: kuun aikana sukelsin mm. runouteen, tietoon ja taiteeseen, liidin lintujen siivellä kansanperinteen taivaalla, kävin Pariisissa ja Chilessä, uppouduin unelmiin, istuin kuukautisteltassa neljän äitini kanssa, rupesin ruokalakkoon , herkistyin perimmäisten kysymysten äärelle ja olin mukana pelastamassa majavien lampea. Ja nautin joka hetkestä! Yhtään ainutta huonoa kirjaa en lukenut, vaikka mukavuusalueeni ylitykset hetkittäin vaativatkin sisua :)

Haasterintamalla kunnostauduin lukemalla Ota riski-haasteen myötä luettavakseni langenneen Kirjavarkaan ja tunnustin Satun minihaasteessa punaista väriä, muuten jätin haasteet tässä kuussa rauhaan.

Ja sitten saakin Elma-gaala alkaa. Vaikka luettujen laatu oli korkea, tällä kertaa valinta on suhteellisen helppo. Ladies and gentle men, the world-famous Elma-award goes to:

Anita Diamant: Punainen teltta

Kansien kanssa oli vaikeampaa. Alustavalla ehdokaslistalla oli peräti kuusi kantta! Ja vain yksi voi pokata Ilona-pystin, jonka ojennan kuukauden kauneimmalle kannelle. Aikani sitten pähkäilin kansia katsellen, kunnes päätin. Ja näin minä päätin:

Ritva Kovalainen: Kauniiden hevosten maa

Myönnän, että valintaan saattoivat vaikuttaa myös valokuvat kansien välissä: tässä nimittäin on läpikotaisin kaunis kirja! Indeed, jos tämä kirja olisi ruokalaji, sen nimi olisi Imaami pyörtyi. (Sen niminen ruoka on oikeasti olemassa. En nyt muista, mitä se oli, mutta niin hyvää se kuulemma oli, että kun imaami söi sitä, hän pyörtyi.)

No juu, vaikka kuinka tekisi mieli istua tässä virtuaalihorisemassa, lienee viksuinta vääntäytyä lepoasentoon, että jaksan aamutuimaan olla hellä ja heleä emonen lapsilleni. Jatkossa en ehdikään varmaan lukea enkä blogata läheskään entiseen tahtiin, sillä minusta tulee kuuden vuoden tauon jälkeen taas työssäkäyvä ihminen. Mutta sen lupaan, että vaikka vauhti hieman hiljeneekin, niin luku-ja blogiharrastuksistani en luovu! Sen verran rakkaita henkireikiä ne minulle ovat :) 

Ja aivan loppuun pieni sneak preview: olen parhaillaan lukemassa kirjaa kielellä, jota en osaa! Se sujuu oikein hyvin enkä ainakaan vielä ole pudonnut kärryiltä ;) Mutta siitä kuulette ensi kerralla...

Mitäs kivaa te muut aiotte lukea tässä kuussa?

Tarinautin helmikuu

Oltuani pitkään poissa kirjojen maailmasta olen taas löytänyt tarinauttiset riemut. Helmikuuni olikin ilahduttavan runsaslukuinen. Viime vuodesta tuttuun tapaan teen taas yhteenvedon kuukauden aikana lukemistani kirjoista. Ja palkintojakin jaetaan, mutta eipäs hosuta. Helmikuussa tarinautin lokikirjaan merkittiin luetuiksi nämä:

Pekka Haavisto: Anna mun kaikki kestää. Sovinnon kirja
Tomas Tranströmer: Kootut runot
Italo Calvino: Herra Palomar
Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi
Heidi Jaatinen: Ei saa katsoa aurinkoon
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
Vanessa Diffenbaugh: Kukkien kieli

Luettuja kirjoja:7
Kotimaisia: 3
Euroopan ulkopuolelta: 1
Naiskirjailijoilta: 3
Muuta: Luetuista seitsemästä kirjasta neljä sattui olemaan esikoista. Kaikki neljä olivat esikoiseksi huomattavan hyviä, jopa niin hyviä että kamppailu kuukauden parhaan kirjan Elma-pystistä käytiin kolmen "esikon" (Jaatinen, Itäranta ja Diffenbaugh) kesken. En ihan vielä paljasta, kuka kisan voitti :) 

Kokonaisuudessaan helmikuun lukusaalis oli monipuolinen ja hyvä. Kaunokirjallisuutta luin peräti viidestä maasta (Suomi, Ruotsi, Iso-Britannia, USA ja Italia). Luettujen joukkoon mahtui myös yksi runokirja sekä yksi muistelma. Nais-ja mieskirjailijat menivät melkein tasan, samoin koti-ja ulkomaiset. 
Ja nyt sitten rumpujenpärinät kehiin: vuoden 2012 ensimmäinen palkintojenjako tapahtuu tässä ja nyt! Elma-pystin saaja on tällä kertaa kotimainen nainen. Hyvät ihmiset, helmikuun Elma-patsaan saaaa:

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Perustelut: Kiehtova, hyvin kirjoitettu ja omintakeinen skenaario tulevaisuuden maailmasta. Erityisansiona huomioitiin ympäristöaihe, joka on alati ajankohtainen ja tärkeä.


Jos Elma-pystin valinta tekikin tiukkaa, Ilona-pystin valinta oli helppoa kuin heinänteko. Kunniamaininnan kauneimmasta kirjankannesta saa:

Ali Shaw: Tyttö joka muuttui lasiksi

Ensi kuussa ajattelinkin sitten pitää pienimuotoisen teemakuun, tarttua yhteen haasteeseen ja kehittää yhden oman. Karoliinan tavoin aion tänä vuonna saada Ikkunat auki Eurooppaan.Sen lisäksi aion lukea itseni lomalle, kahdeksi viikoksi kaupunkiin jossa olen jo pitkään haaveillut joskus käyväni. Mutta siitä kerron enemmän erikseen, heti kun kynnelle kykenen. Muikean mukavaa maaliskuuta kaikille! Hymyillään kun blogataan :)

Ohi on haastava huhtikuu, tervetuloa toukokuu!

Kas niin, nyt on wappusimat juotu ja ihana toukokuu otettu avosylin vastaan. Huhtikuun haasteestakin on enää kaksi kysymystä jäljellä. Vastaanpa ensi töikseni niihin:

Day 29 – A book everyone hated but you liked

    Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

Meillä oli lukiossa ihana äikänope. Kirjoja kyllä luettiin, mutta pakkolukemista ei juurikaan harrastettu. Kolmen vuoden aikana ainut kirja, joka oli pakko lukea, oli Seitsemän veljestä. Muistan kuinka muut tätä vihasivat, mutta minusta kirja oli mainio. Nautin Kiven kielestä ja veljesten perisuomalaisista persoonista :) Jos yleensä jotain pitää pakkoluettaa niin minäkin kyllä valitsisin tämän.

Day 30 – Your favourite book of all time
Nyt pisti pahan. Parhaani yritin valita vain yhden, mutta niin vain kävi että oli pakko valita kaksi...

Michel Tournier: Kolmen kuninkaan kumarrus

Tove Jansson: Muumipappa ja meri

Muumipappaa ja merta olen jo kehunutkin, joten ei siitä sen enempää. Kolmen kuninkaan kumarrus oli aikoinaan niin järisyttävä kokemus että näin siitä jopa unta! Kirja kertoo kolmesta itämaan kuninkaasta, jotka lähtevät seuraamaan taivaalla havaittua tähteä... sanoinko kolmesta? Tarkoitan: neljästä! Gaspar, Melchior ja Balthasar ehtivät ajoissa, mutta Mangaloren kuningas Taor myöhästyi... vaan kuinkas sitten kävikään... Aivan ihana kirja! Aion lukea tämän uudestaan kun ehdin, ja hehkutan sitten tuoreeltaan teille :)

Nnnoin. Nyt kun haaste saatiin kunnialla lävitse, pistetäänpä samantien pakettiin koko huhtikuu. Haasteesta huolimatta ehdin lukea aika mukavasti. Huhtikuussa tuli luettua nämä:

Ismail Kadare: Särkynyt huhtikuu
Lehtinen ja Valojärvi: Kulta, voisitko syöstä tulta?
Alessandro Baricco: Verta vuodattamatta
Roy Jacobsen: Ihmelapset
Anja Snellman: Rakkauden maanosat
Marcela Serrano: Näkemiin, pikku naiset
Jeanette Winterson: Majakanvartija
Leena Krohn: Oofirin kultaa
Valerie Tong Cuong: Pariisissa, sattumalta
Claudie Gallay: Tyrskyt
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Karel Capek: Puutarhurin vuosi
Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen

Luettuja kirjoja: 13
Kotimaisia: 4
Euroopan ulkopuolelta: 2
Naiskirjailijoilta: 8
Muuta: Osallistuin Esquivelin ja Serranon kirjoilla Satun minihaasteeseen, jossa aiheena oli Latinalainen Amerikka. Oli mielenkiintoista kurkistaa maankolkkaan joka ei ole minulle ennestään kauhean tuttu.
Raskaan kostoaiheisen alkukuun jälkeen kevensin lukemistoani, ja pääsiäispyhinä nautiskelinkin juuri sopivan kevyttä hyväntuulen kirjallisuutta.

Kaiken kaikkiaan tämä oli varsin hyvä kirjakuu; jättipottia ei tullut mutta monia hyviä lukuelämyksiä kyllä. Ja sitten on palkintogaalan vuoro. Jo perinteeksi muodostuneen Elman lisäksi jaan tästälähin myös toisen pystin, Ilona-patsaan kauneimmasta kirjankannesta. Aloittakaamme vaikeammasta. Tässä tulee huhtikuun  Elma:

Roy Jacobsen: Ihmelapset

Kamppailu Elmasta käytiin viime kuun tapaan kahden kirjan välillä. Tällä kertaa kalkkiviivoilla kakkoseksi jätetty saa siitä huolimatta palkintopystin: sille näet ojennan historian ensimmäisen Ilona-patsaan.

Näin siis huhtikuussa. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesää...