Kevättä kohti.

Matto ontelokuteesta.

Muutama vuosi sitten olin hurahtanut ostamaan kerän ontelokudetta.  Niinpä ajattelin, että materiaali pitää laittaa hyötykäyttöön.  Virkkuukoukku numero 8 piti ottaa topakasti käteen: ei millään kynäotteella vaan reilusti kämmenotteella.  Kävin katsomassa googlen kuvagalleriassa malleja, mutta  toteutin maton omien mielikuvien mukaisesti ja kokeilin, miten usein tarvitaan levittämistä.  Etenin puoli kierrosta illassa ja joka kerren jälkeen annoin kyynärpäille kylmähoidon.  Nyt matto on valmis ja ilahduttaa WC:ssä kävijää.
    

Upeita lumikuorrutteita.

Eipä ole ollut näin lumista talvea moneen vuoteen.  Näppäilin lumisia kuvia ja lähetin niitä myös Saksaan ihailtaviksi.  Ovat kuulemma kuin satukirjasta!  No, tänään föhn-tuuli lämmitti ilman +4,5 asteiseksi.  Kävimme kyllä hiihtämässä 8 kilometriä, mutta en edes muista, milloin sukseni olisivat lipsuneet niin paljon. Uusi voide, joka oli tarkoitettu nollan kahtapuolta käytettäväksi, oli kyllä huono ostos!
    

Mitähän näistä lumista on jäljellä vappuna!

Visiitillä kangaskaupassa silmiini osui trikoo, joka halusi lähteä mukaan. Tiesin heti, mitä siitä tulisi.  Kaivoin espanjalaisen kaavalehden esille ja piirsin siitä tunikan kaavan.  Kuosittelin sitä niin, että lisäsin poimutusta miehustaan ja valmistin frillat hihansuihin, koska ne näyttävät olevan taas muodissa. Tunika on takaa hieman pitempi kuin edestä, vaikka kuvasta sitä ei huomaa.
    

 

Omenankukkia tunikassa.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja kiitos kommenteista!

Hyvää joulua 2017!

Tämän joulun erilaiset piparkakut.

Kuvasin muutamia valmistamiani joululahjoja.  Osan ennätin jo pakata hyvissä ajoin eli ne jäivät kuvaamatta.  Esittelin jo leikkaamiani osasia jossain tekstissä ja moni varmaan tunnisti, että niistä on tulossa keppihevosia.  Ne menevät siskoni lapsenlapsille, toivottavasti näemme hauskoja kepparikisoja.

   

Kirjavia keppareita.

Ompelin myös erilaisia kosteudenpoistajia autoon.  Osa oli ihan tylsiä nelikulmioita, mutta tyttären pyynnöstä tein pari pöllön näköistäkin.

     

Kosteudenpoistopöllöjä.

 Kerrankin pojallanikin oli joululahjatoivomus eli virkkasin kaksi gekkoluolaa.  Toisessa lanka on kaksinkertaista samettilankaa, toisessa sametti- ja nauhalankaa yhdessä.  Kuvassa ei siis ole kahta jämälankatossua!  En ole ollenkaan varma, ymmärsinkö toiveen oikein.

   

Poikani toivomus: kaksi luolaa gekoille.

Vielä pikkureppu, joka menee pojan tyttökaverille.

Kalanmallisia kynäkoteloita ompelin useita.

Hyvää Joulu- ja Tapanin päivää! Luvassa on tietysti Tapanin päivän tanssit!

Taalainmaan taidekoti.

Taalainmaan maisemaa Sundbornissa.

Tämä toukokuu sisälsi vielä yhden matkan.  Tällä kertaa kohteena olivat Taalainmaa ja Tukholma.  Sain houkutelluksi matkaseuraksi sisareni ja serkkuni vaimon.  Käsityökeskuksen järjestämä matka kokosi bussiin 31 henkilöä.  Helatorstaiaamuna bussi suuntasi Turkuun, missä pysähdyimme ihmettelemään Aurajoen varteen rakennettua neulegraffittinäyttelyä, Knit'n Tagia.  Puihin ripustetuissa oli käytetty monenlaista käsityötekniikkaa: neulontaa, virkkausta, makrameeta, kirjontaa jne.  Osa töistä oli tosi hienoja ja niihin oli käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa.  Lisäksi niihin liittyi jokin tarina liittyen Suomen 100-vuotisjuhlaan.
    

Taitavasti virkattuja kasvoja.

Niin kaunis on maa.

Ajelimme Tukholmasta pohjoista kohti.  Pysähdyimme Avestassa kuvaamaan Ruotsin suurinta Taalainmaan hevosta.  Muutama pikkuheppa taisi lähteä matkalaisten mukaan.
    

Taalainmaan suurin heppa on Avestassa.

Matkamme pääkohde oli Sundbornissa sijaitseva taiteilijapari Carl ja Karin Larssonin kotimuseo.  Kylläpä huoneet olivat kuin satukirjasta peräisin: joka huoneesssa oli runsaasti Karinin kirjomia ja kutomia sisustustekstiilejä.  Näimme myös upeita maalauksia.  Kirjoja löytyi runsaasti, koska Carl oli innokas lukumies.  Valitettavasti talon sisällä ei saanut valokuvata.
    

Oveen kuvatut Larssonien neljä vanhinta lasta.

Larssonien hurmaava taidekoti.

Museo sijaitsi alueella, missä on paljon vanhoja taloja kauniine pihoineen, mutta niitä on vaalittu hyvin. Vieressä on myös vesivoimalaitos sähköä tuottamassa.
     

Museon ympärillä on idyllistä maisemaa.

Sähköä tuotetaan vesivoimalla.

Vierailimme vielä kylän paanukirkossa ja viereisellä hautausmaalla, missä on Larssonien sukuhauta.
   

Sundbornin paanukirkko.

Matkan varrella näimme Falunin urheilukeskuksen kuuluisine hyppyrimäkineen sekä Falunin kuparikaivoksen.  Avolouhoksessa maaperän ruskeat värisävyt vaihtuivat harmonisesti toisikseen.
    

Vanhan kuparikaivoksen avolouhos.

Borlängenissä vietetyn yön jälkeen palasimme Tukholmaan, missä meille oli varattu kierros ABBA-museossa.  No, paikka oli ruuhkaksi asti täynnä ja supermeluinen, joten me viisi mummoikäistä puikkelehdimme nopeasti museon läpi ja suuntasimme ulos etsimään kahvipaikkaa.  Toki ABBA:n esiintymisasut olivat hienoja ja silikonimallit yhtyeestä aivan oikean näköiset.
    

"Silikoni-ABBA":

Kahden tunnin kiertoajelu päättyi satamaan, mistä Gabriella-laiva toi meidät Helsinkiin.  Kotimatkalla pysähdyimme Joroisissa katsastamassa Riikka-Piikan lankaliikettä ja hämmästelemässä "virkattua" traktoria.  Kylläpä on tarvittu ahkeria käsipareja työn toteuttamiseen.

 

Kuninkaanlinnan pihaa Tukholmassa.

Riikka-Piikan virkattua taidetta.

  

Silkkiä ja langanjämiä.

Kylläpä oli pitkäkestoinen työ, jonka sain vihdoin valmiiksi. Nuoremmalla tyttärellä oli syksyllä Killan vuosijuhla, johon lupasin ommella silkkisen juhlamekon; kankaan olin ostanut Thaimaasta pari vuotta sitten. Mekko oli jo työn alla, kunnes juhliin ilmoittautuminen epäonnistui netin takkuilun vuoksi. Niinpä mekon ompelulla ei ollut kiire, joten tein sitä silloin, kun tytär sattui käymään ja pystyin sovittamaan mekkoa. Mallina käytin hääpuvun kaavaa, joka löytyy Kotiliesi Käsityö -lehden kannesta 1/2015. Jouduin pienentämään helman liehuketta, koska silkki ei olisi muuten riittänyt. Mallissa olkapäät olivat paljaana, mutta tytär halusi, että yläosassa olisi kiinteänä pitsinen bolero. Ostimme mustan pitsin Tallinnan matkalla, ja asettelin sitä valmiin asun päälle, jotta sain pitsikuviot asettumaan kauniisti. Nyt juhlamekko on valmiina odottamassa käyttöä.
    

... ja takaa.

Silkkimekko edestä...

   

Kotimaan matkoilla on mukava nyhrätä jotain ajan kuluksi. Niinpä varasin Helsingin ja Ylläksen matkoille langanjämiä ja virkkuukoukun. Tuloksena syntyi kolme koria. Ensin valmistui musta-roosa kori, johon pujotin nauhaa koristeeksi ja solmin päät rusetille. Sinisen ja vihreän korin virkkasin paksulla koukulla käyttäen 3 tai 4 eri lankaa yhdessä, jolloin pinnasta syntyi meleerattu. Virkkasin näihin myös kahvat. Ehkäpä niillä on käyttöä vaikka käsityökoreina.
     

Korin täytteenä vielä lankoja,

Kahvallinen kori.

Sinistä koria koristaa virkattu kukkanen.

Wanhan Sataman käsityömessuilla bongasimme yhdellä myyntipöydällä kivoja kaulaliina-päähineitä. Itseasiassa ne olivat Möbiuksen renkaita. Saksalaiset matemaatikot - toinen oli nimeltään Möbius - keksivät yhdistää kaitaleen päät siten, että toista päätä kierretään 180 astetta ennen yhdistämistä. Tällöin syntyy pinta, jolla on vain yksi pinta ja yksi reuna. Ideaa piti kokeilla itse neulomalla kaitale - onneksi lankoja löytyy - jonka sitten yhdistin silmukoita jäljentäen. Siitä syntyi neule, jota voi käyttää päähineenä, kaulahuivina tai pantana.

Möbiuksen rengas.

Kiitokset kommenteista!