Sukkia,sukkia...

 

Erilaisia villasukkia.

Vuoden alkajaisiksi ajattelin vähentää neulelankoja kaapista.  Niinpä otin esille sukkalangat ja niiden jämät.  Aluksi neuloin itselleni merinovillaiset unisukat.  Koska sukkien neulomisessa on niin monta vaihetta, jotka pitää palauttaa mieleen ja neulekonekin oli jo esillä, jatkoin jäännöskerien parissa.  Kerin sinisävyisistä langoista aina kaksi samankokoista kerää, jotka neuloin perätysten.  Yllättävän samankokoisia raitoja syntyikin.  Työn alle pääsi myös viimeinen Karnaluksista ostettu lanka, jonka väriyhdistelmä oli minusta aika outo.

 

Roosanauhasukkia.

Varastossa odotti vielä Käsityökeskuksesta ostettu Roosanauha-lanka.  Kahdesta kerästä riitti kaksiin aikuisten sukkiin ja melkein kaksiin lasten sukkiin.

 

Nallelanka on ikuista.

Muistin vielä, että jemmassa on Nalle-lankaa.  Löysin sitä kaksi sinistä kerää, joista väänsin kahdet isot sukat.  "Vääntäminen" kuvaa sitä, että se on aika paksu konelangaksi.  Niinpä sain valmiiksi 9 paria villasukkia.  Jonkun esimerkin nojalla punnitsin kaikki sukat: lankaa oli kulunut 711 grammaa.

Gollegemekko.

Syksyllä ostin hauskan, harmaan gollegepalan Oulun käsityömessuilta.  Halusin käyttää sen mekkoon, mutta yksin se ei riittänyt.  Kaivoin kaapista gollegekankaiden loppuja.  Löytyneen vaaleanharmaan Rockserin palasen värjäsin terrakotan väriseksi.  Asettelin harmaan kankaan mekon yläosaksi, terrakotan alaosaksi.  A-linjaisen mekon leikkasin käyttäen entisiä kaavoja ja valmistin myös taskut sivusaumaan.  Somistin kaula-aukon terralla, samoin pienet tampit hihansuihin.

Kaksi kangasta.

Paikallisessa kangaskaupassa oli tarjouskori, josta ostin 10 €:lla hamekankaan.  Punainen vie minut aina mukanaan.  Tällä kertaa kuviona ovat peikonlehdet.  Pitää joskus ommella sama malli yksivärisenä, koska etukappaleen leikkaukset eivät näy kirjavassa kankaassa.

Kellottuva hame.

Joululahjoja, tekemisen iloa.

 

Ompelukone piti laittaa töihin, vaikka tällä kertaa aika myöhään.  Lapsenlapsille on mukava ommella, toivon heidän käyttävän tuotoksiani.  Hampuriin lähteviin paketteihin taittelin yöpuvun isommalle pojalle.

Muumiyöpuku.

 Pienemmälle ompelin bodyn ja kahdet housut.  Kankaiden lopuista riittää pieniin töihin materiaali.

Pieniä asuja.

Parivuotiaalle pikkuneidille ompelin äitinsä toivomuksesta kylpytakin vohvelikankaasta.  Resurssikankaan ompelin vielä pyyhkeeksi.  En malttanut olla ompelematta vielä pientä mekkoa.  Kaava löytyi SKK-lehdestä.

Saunatamineet pienelle.

 

Prinsessan mekko.

Sisareni lapsille tein samanlaiset paketit jokaiselle: pieni pussukka, joka pitää sisällään hammastahnatuubin.

Pussukka soveltuu vaikka kynäkoteloksi.

Isommille muistettaville ompelin patalappuja, joiden kanssa lähetin perinneruokakirjan.

Patalappuja resurssikankaista.

Siskoni on ahkera hiihtäjä, joten hänelle ompelin merinovillaneuloksesta kypärämyssyn.  Itselleni sellainen on tarpeellinen suojaamaan kasvoja.

Ahkeralle hiihtäjälle.

Toinen tyttäreni oli laittanut toiveeksi villasukat.  Onneksi olin jo aloittanut niiden neulomisen.  Lanka on ostettu Karnaluksisista.

Sukat valmiiksi raidoitetusta langasta.

Rauhaisaa joulun aikaa ja vuoden loppuviikkoa!

Syksyä kohti.

 

Näytepaloja, valmiita tilkkuja.

Syyskuu on ollut lämmin, mutta sateinen.  Metsistä ja puutarhasta on riittänyt kerätä paljon tarpeellisia vitamiineja talven varalle: kantarellejakin on löytynyt runsaasti.  Myös omenasato oli valtava. Niitä laitellessa ja matkustaessa aikaa ei ole juuri ollut käsitöille, mutta jotain pientä on sentään syntynyt.  Matkan varrella mukaan tarttui myös materiaalia uusiin töihin.  Siskoni tyttären miehellä on on verhoomo Sinistra, josta omistaja antoi kangasvalmistajan näytteitä ison kasan mukaamme.  Niitä on mukava hypistellä ja silittää sekä suunnitella lopputuotetta.  Siinä sivussa on syntynyt kolme pussukkaa, joihin ompelin myös vuorin.

Muutama pussukka.

Kesäreissuilla on ollut mukana myös pieni neule.  Villasukkia neuloessa olen joskus miettinyt, mikä materiaali olisi niihin sopivin.  Päätin kokeilla silkkisekoitetta eli ostin Regia premium -lankaa, jossa on villaa (55%), polyamidia (25%) ja silkkiä (20%).  Lanka on hyvin riittoisaa.  Käsityölehdessä sattui sopivasti olemaan Niina Laitisen suunnittelema malli samanvahvuiselle langalle.  Nyt sukat ovat sopivasti valmiina sään viilentyessä.

Silkki-villasukat.

Kävimme vielä ajelemassa yhden reissun matkailuautolla.  Emme ole aikaisemmin käyneet tanssireissuilla kauempana, mutta nyt ennen lumikelejä tuli sopiva tilaisuus.  Naapurivaaran huvikeskuksella eli Napiksella oli kauden päättäjäistanssit, joissa esiintyivät tämän vuoden tangokuninkaalliset eli Charlotta Saari ja Pasi Flodström.  Erityisesti tangokuninkaan bassoääni hivelee minun kaikkia tuntohermojani ja hän osaa myös huomioida yleisönsä hymyilevällä katseellaan.  Mieleenpainuva tanssitapahtuma.

Tangokuninkaalliset 2023 Napiksella.

Sukkia , sukkia.

 

Aikuisten sukkia.

Päätin tämän vuoden alkumetreillä, että nyt pitää tuhota varastossa olevia sukkalankoja.  Koska langat ovat ohuita, ryhdyin toteuttamaan suunnitelmaani neulekonella.  Entuudestaan tiesin, että useiden sukkien neulominen perätysten on helpompaa kuin vain yhden sukkaparin, niin neuloin välistä sukan päivässä, toisinaan sukkaparin.  Sukissa on niin monta erilaista työvaihetta, että aluksi piti katsoa ohjetta.  Onneksi minulla on hyvät muistiinpanot siitä, montako silmukkaa ja kerrosta tarvitaan erikokoisiin sukkiin ja myös silmukkakoko eripaksuisille langoille.  Niinpä sukkia syntyi kuusi paria: kolmet aikuisten ja kolmet lasten sukat.

 

Sukkia pieniin jalkoihin.

Siniset ja oranssiraitaiset sukat ovat Step-sukkalankaa.  Vihreän langan sorruin ostamaan viime kesänä.  Yksivärinen punainen lanka on marinoitunut kaapissa ties miten monta vuotta, pätkävärjätyn pinkin ostin - ennen koronaa - Käsityökeskuksen pöydältä: se on Roosanauhalankaa.  Onkohan se oikeaa hyväntekeväisyystyötä, jos ostaa lankoja varastoon!  

Kirjoneuleiset säärystimet.

Kun neulekone oli jo käytössä, päätin neuloa vielä säärystimet kirjoneuleena.  Valitsin pienikuvioisen reikäkortin ja sitten työn kimppuun.  Ennätin neuloa vain hetken, kun kelkka jumittui paikoilleen.  Joo, ymmärsin, että kone on puhdistuksen tarpeessa ja kaivoin esille imuriin liitettävän setin, jolla putsaan ompelukonetta ja saumuria.  Sitten konttasimme mieheni kanssa koneen alla ja yritimme irrottaa  kelkkaa ja putsata sitä.  Onnistuimme.  Yksi säärystin oli valmiina. Olihan siinä yksi virhe: pohja- ja kuviolanka vaihtuivat vahingossa.  

Ryhdyin toisen säärystimen neulomiseen.  Kun aloitin päättelyresorin tekemisen, huomasin reikäkortin juuttuneen kesken työn ja neule jatkui monotonisena loppuun.  Lisäksi tein aloittelijan virheen eli en huomannut, että resorilanka ei ollut tarttunut kelkan pitimeen ja niin työ putosi pois koneesta.  En ryhtynyt purkamaan melkein valmista työtä, vaan neuloin vielä kolmannen säärystimen ja yritin saada värien vaihtumisen taas samaan kohtaan.  Kesken pudonneen työn päättelin virkkaamalla muutamia kerroksia ja ompelin siitä pussukan (vuori ja vetoketju).  Mietin, että tästä tuli se kuuluisa tuluskukkaro!

Tuluskukkaron onnistunut puoli...

... ja reikäkortin jumittama puoli.

Taisipa olla vielä edellinen vuosi menossa, kun ompelin tukevan kassin gobeliinikankaasta.  Nappi ja nauha -liike möi tarvikepaketteja ja niiden kuosit ovat raikkaita.

Nappikassi.

 Parin viikon vesisadekauden jälkeen toivoisin jo hiihtokelejä.  Suksien ulkoiluttaminen on jäänyt kolmeen kertaan.  Hyviä ulkoilukelejä kaikille!

Kukkamekko ja sukkia.

 

Kukkatrikoot kertovat tästä ajasta.

Kylläpä tämä vuoden pimeinkin kuukausi mennä huristelee nopeasti (joulusiivouksia tehden). Ompelutohinat ovat jääneet ihan taustalle.  Pukin konttiin olen toki jotain pientä kerennyt ompelemaan, mutta niistä kerron myöhemmin.  Ostettuani Kuopion käsityömessuilta kukallisen trikoon päätin toteuttaa siitä mekon.  Piirsin kaavan uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, mutta muokkasin mallia itselleni mieluisemmaksi.  Mallissa oli täyskello helma, mutta muutin sen lempeästi alaspäin leveneväksi.  Kun olin leikannut suuret osat, huomasin, että trikoo ei riitä mallin pystykaulukseen.  Niinpä muutin kauluksen trikooreunukseksi. Mallissa on hyvänmalliset, sivusaumaan upotetut taskut, jotka lisäävät mekon käyttöominaisuuksia.

 

Taskut ovat tarpeelliset.

Yhtä paljon kukkia myös selkäpuolella.

Minulla on jo kauan ollut harkinnassa ostaa uusi saumuri ja vihdoin pääsin kaupoille hintaneuvottelijan (mieheni) kanssa.  Edellinen saumuri oli Bernina ja pysyin merkkiuskollisena.  Uuden saumurin malli on Bernina L460.  Vaatimuksina minulla oli hyvä saumaustikki ja rullapäärme sekä differetiaalisyöttö.  Niitä käytän enimmäkseen.  Tarjolla olisi ollut japanilainen Babylook, jossa on automaattinen langanpujotus, mutta en raskinut maksaa 400 euroa tuosta ylellisyydestä. 

Uusi "perheenjäsen".

Sohvannurkkaneuleina on valmistunut kolme paria villasukkia. Kaikissa on sama malli: Kodin kuvalehden Ihanat villasukat -lehden malli.  Pääväri on vuosien takaa oleva, luonnonvalkoinen, ruskeapilkkuinen Seiska Vekka, mutta erilainen kuvioväri saa mallin näyttämään uudenlaiselta.  Kirjoneulemalli on siitä mukava, että siinä ei ole pitkiä lankajuoksuja.

Kirjoneulesukkia sarjassa.

 Neulontaa on helpottanut uusi valo eli kaulaan ripustettavat LED-valot.  Mieheni hommasi valot syntymäpäivälahjaksi.  Hyvä keksintö.

Tarpeelliset LED-valot käsityöläiselle.

Mukavaa joulun alusaikaa!

Värillisiä pussukoita.

 

Auringon valoa marraskuun pimeyteen.

Luin jonkun henkilön blogista, että eri kuukausina voisi ommella tietynvärisen työn.  Marraskuun väri näytti olevan keltainen - piristää kummasti pimeää vuodenaikaa - ja niinpä syntyi keltainen pussukka.  Elokuu piti mennä harmaalla: ompelin kaksi harmaata pussukkaa.  Välissä piti muistaakseni olla sinistä ja vihreää.  Niitä ei löydy puhtaina, mutta ehkä kahdesta pussukasta löytyy molempia värejä.

 

Harmaata, sinistä, vihreää...

Kirjaston vanhasta Burdasta pisti silmään hassu kassi, johon tarvittiin tilkkukangasta, tikkikangasta, vetoketju ja nauhaa hihnoiksi.  Olipa nopea ommella.  Tikkikangas asettui sisäpuolelle, mihin pystyy piilottamaan jumppavermeet.  Ulkopuolelle mahtuu jumppamatto.  Joo, kassia voi käyttää koiran kantamiseen, mutta eihän meillä sellaiselle ole tarvetta.

 

Jumppakassi.

Kassin yläpuoli.

Kassiin mahtuu tanssilenkkarit ja paljon muuta.

Sohvan nurkassa on päässyt syntymään pari villasukkia.  Lanka on jäänne mieheni villapaidasta ja on Seiska Vekkaa.  Neuloin sukat kärjestä aloittaen: silloin näkee, kuinka pitkiin varsiin lanka riittää.

 

Sähkönsiniset villasukat.

Toiseen neuleeseen ostin langan, Katian Concept -merinovillaa.  Siitä syntyi myssy ja tupsuksi asettelin turkishännän kappaleen, jonka ompelin ensin puuvillanauhaan kiinni ja kiinnitin myssyyn hakaneulalla, jotta tupsun voi irrottaa pesun ajaksi.  Toinen kerä lankaa jäi käyttämättä; pitääkö neuloa vielä toinenkin myssy!

Pian tarvitaan villapäähine.

 

Kiitos vierailusta ja kommenteista!  Joulua kohti mennään!

Sohvannurkkaneuleita.

 

Sukkia erilaisilla tekniikoilla.

Vaikka kyynärpääni eivät tykkää neulomisesta, värkkäilen tv:tä katsoessani jotain pientä, kunhan ei ole pölisevää (irtokarvaista) villaa; muutoin allergia pölläyttää silmäluomet nahkattomiksi.  Halusin kokeilla erilaisia tapoja neuloa sukkia.  Alkuvuodesta valmistuivat pinkit sukat, joihin malli löytyi SKK-lehdestä.  Sukat on neulottu varresta kärkeen ja niissä on ranskalainen kantapää.  Lanka on villatakin jämiä.

Turkoosit sukat olen neulonut looppaamalla eli pyöröpuikkojen avulla kärjestä varteen.  Ihan mielenkiintoinen tekotapa.  Näihin sukkiin neuloin japanilaisen kantapään, jossa lyhennetyt kerrokset neulotaan silmukkamerkkien avulla.  Lanka lienee Nalle-lankaa.

Kirjoneulekämmekkäät.

 Kolmas neuletyö ovat kämmekkäät.  Niiden ohje oli SKK-lehdessä. Mukava tehdä välistä kirjoneuletta.

Tähtikuvioisia mukimattoja.

 

Koska ompelukoneessa oli edellisen työn jäljiltä siniset langat, pysyttelin samassa värimaailmassa.  Ompelin tähtiblokkeja eli pohjaväri on sininen ja tähti keltainen.  Ohjeen muokkasin joululahjakirjasta.  Välissä on ohut laukkuvanu.  Lopulta niistä muodostui neljä mukimattoa.

Kevättä kohti kirkkaammissa väreissä.

Kevään koittaessa mustat hameet alkoivat tuntua synkiltä, joten kipaisin ostamassa punakuvioisen kankaan.  Uusimmassa SKK-lehdessä oli mukava perushame.  Tosin se oli kietaisumallinen, mutta ompelin halkion alaosastaan kiinni, koska hametta on silloin mukavampi käyttää.  Kangasta oli sen verran reilusti, että ompelin siitä suuren pussukan.  Käytin sen kovikkeena silityslaudan vanhaa suojusta ja niinpä laukusta tuli oikein jämäkkä. 

Jämäpussukka.

Aurinkoisten päivien myötä olen aloittanut "puutarhatyöt".  Herneen versot venyvät pituutta ihan silmissä.  Kiva napsia salaattiin ja leivän päälle.  Lisäksi ostin tavallisen persiljan, lehtipersiljan ja basilikan vihannesosastolta ja istutin isompaan ruukkuun.  Ja vielä rukolakin yrittää pysyä hengissä.  Siitä se kasvukausi alkaa.
 

Pikkupuutarha.

Rauhaisaa hiljaista viikkoa ja pääsiäisen aikaa!

Kolibri.

Kaitaliinat hangella.

Tehdessäni Pohjantähti-seinävaatetta mietin, uskallanko enää ottaa malleja Pinterestistä, mutta enhän minä kauaa muistellut edellisen työn vaikeuksia.  Tarvitsen näet tuparilahjan lähitulevaisuudessa, joten ryhdyin värkkäämään kaitaliinaa - malli Pinterestistä.  Nyt malli oli tosi helppo ja tein sen melko leveistä kaitaleista.  Innoissani leikkasin kaitaleta niin paljon, että ne eivät mahtuneet yhteen liinaan.  Eipä haittaa, onpahan jotain jemmassa.  Kaikki tarvikkeet - lukuunottamatta vanua - löytyivät omista varastoista.  Nimeksi mietin sinivuokkoa, mutta sitten huomasin keskikankaan kolibrit.  Kumpaankin liinaan oli tallentunut kokonainen lintu. Siitä siis nimet Kolibri 1 ja Kolibri 2.  Taustakankaat ja tikkaukset ovat erilaiset.

Kolibri 1 ja Kolibri 2.

Pitkän ajan projektina valmistuivat villasukat.  Villanpöly laukaisee silmäluomien kutinan, joten neuloin sukkia harvakseltaan ja silloinkin hengityssuojan kanssa.  Lanka on Seitsemää veljestä (Pohjola-sarjaa) ja sain sen joululahjaksi yli vuosi sitten.  Pystyn käyttämään villavaatteita, joista ei irtoa lyhyttä villakarvaa, mutta ei niitä villavaatteita saa pöllyttää!  Halusin kokeilla sukkien neulomista siten, että ne aloitetaan kärjestä.  En löytänyt valmista ohjetta ko. langalle, mutta katsoin idean Käsityölehden jostain ohjeesta.  Muuten suunnittelin mallin neuloessani.  Varren sain levitetyksi siten, että neuloin joustimeen kolme palmikkoa - yksi taakse ja yhdet molemmille sivuille - ja muutin palmikon vähitellen kahdesta silmukasta neljäksi, samoin niiden vieressä olevat nurjat kakkoset kolmosiksi.

   

Sukkien varsien levitykset piiloutuvat palmikoihin.

Kangaspinojen keskeltä löytyi pala markiisikangasta, joka muuttui kassiksi.

   

Ostoskassi.

Ystävänpäiväksi askartelin kortteja, jotka ovat matkanneet postin mukana saajilleen, mutta samalla kortteja valmistui myös varastoon.  Onneksi kaupoista löytyy tosi upeita tarvikkeita.

   

Kortteja sarjatyönä.

Villa-allergian myötä olen joutunut ompelemaan neulosjakkuja.  Entisen kaavoilla valmistin hieman pidemmän jakun.  Tällä kertaa ompelin taskujen suut vinoiksi.  Kangas on löytynyt EK:sta joskus syksyllä ja odotti ompelijaa.

   

Vihreäsävyinen jakku. Huomaa vanha Singer.

Kauniita ja aurinkoisia ulkoilupäiviä!