Vauvan tuoksua.

Miesten kädet kolmessa sukupolvessa.

Olipas mieleenpainuva viikonvaihde meille isovanhemmille: lähes puolivuotias tyttärenpoikamme oli täällä vierailulla Hampurista äitinsä kanssa.  Pikkumies ei vierastanut ollenkaan ja hurmasi meidät kokonaan lumoavalla hymyllään.  Myös sukumme vanhimmat eli 100-vuotias tätini ja 90-vuotias mieheni isä ihastuivat pienokaiseen.  Tutustutimme veijarin lumeen ja saunaan, vaikka ei hän ollut niistä kiinnostunut.
    

Vaippapussukka.

Tyttäreni toiveesta ompelin vaippapussukan, joka Saksassa tunnetaan nimellä Windeletui.  Siinä on oma lokero vaipoille ja toinen kosteuspyyhkeille.  Kuvagalleriasta apinoin mallin, jossa kosteuspyyhkeitä voi käyttää soikean aukon kautta avaamatta koko lokeroa.  Pussukka suljetaan nepparilla.
    

Pussukka avattuna.

Jos ei jouluviikolla olisi muuta tekemistä, niin ompelin joogatyynyn.  Yritin upottaa siihen kaikki lentävien hanhien jämät, jotka jäivät tähteeksi joogamatosta.  Melkein onnistuinkin.  Tein myös sisätyynyn, jotta päällisen voi pestä.  Alapuolelle sijoitin vetoketjun keskelle tyynyä.
   

Lentävät hanhet joogatyynyssä.

Tyynyn pohjapuoli.

Vielä viisi yötä jouluun.  Sitä ennen toiset lapset tulevat iloksemme.

Uran huipulla.

Peitto pikkumiehelle.

Juhannuksen jälkipäivänä sain WhatsAppiin mukavan viestin kauniin kuvan kera: tyttäreni ja vävypoikamme olivat saaneet yöllä poikavauvan ja tehneet minusta ja miehestäni isovanhempia.  Onnenkyyneleistäni ei meinannut tulla loppua.  Parin päivän kuluttua saimme nähdä pienokaisen Skypessä, vaikka hän kyllä nukkui sikeästi äitinsä sylissä. Reilun viikon päästä matkaamme Hampuriin tutustumaan lapsenlapseemme. - Moni on jo kysynyt, mitä olen ommellut pikkumiehelle.  Keväällä valmistin tilkkupeiton, joka sopinee parhaiten köllimisalustaksi.  Peiton ohje oli niin selkeä, että siinä oli kerrottu jopa, mihin suuntaan saumanvarat silitetään.  Näin ommellen liitoskohtiin ei muodostunut paksuja kangaskerroksia.  Taustakankaaksi löysin paikallisesta kangaskaupasta mielestäni kuosiin ja väreihin sopivan kankaan.  Annoin peitolle nimeksi Kleines Eulennest (pieni pöllön pesä).
   

Peiton kulma.

Saumurilla olen ommellut muutamia vaatekappaleita pikkuiselle.  Kasassa on potkupuku, potkuhousut, puolipotkuhousut ja kolmet vaippahousut.  Siinähän ovat lisänä rikka rokassa.
    

Vaatteita noin 70- senttiselle.

Minulle on tullut Suuri käsityölehti yhtäjaksoisesti vuodesta 1983.  Kaikki vuosikerrat ovat tallessa numerojärjestyksessä.  Aloitin niiden katselun puutarhatöiden lomassa.  Alkupään numerot ovat jo hauraita ja niitä joutuu teippaamaan kasaan. Välistä niistä pomppaa esille töitä, joita olen valmistanut.  Haikeita ja niin nostalgisia juttuja.  Toisaalta kasarivaatteet näyttävät hauskoilta leveine hartioineen ja lepakkohihoineen.  Siellä on myös kangaspuissa kudottavia ohjeita, nypläysmalleja jne.  Olen selaamisessa päässyt vuoteen 1988.  Matka jatkuu.
    

Käsityölehtiä vuodelta 1983.

Hyvää alkavaa heinäkuuta!