Vappukujeita.

 

Luja ote mummon sormesta.

 Huhtikuun lopussa matkustimme Hampuriin tutustuaksemme nuorimpaan lapsenlapseemme.  Lentomatkamme aikana tyttäremme oli lähettänyt viestin, että päärautatieasemalle ei pääse junalla, koska siellä oli tapahtunut liikenneonnettomuus. Onneksi tytär ohjeisti meidät tiettyyn bussiin, jolla pääsimme tunnin köröttelyn jälkeen perille.  Hampurin liikenne oli sekaisin koko viikonlopun ajan, koska päärautatieasemalla voi tavallisesti vaihtaa niin moneen U- tai S-bahniin.

Hampurin päärautatieasema on viehättävä.

Olipa mukava nähdä tyttären perhe, erityisesti kuukauden vanha pikkumies, joka katsoa napitti mummoa sinisin silmin, sekä isoveli, jolle yritimme jakaa huomiota mm. pelaamalla jalkapalloa.  Entäpä sitten luonto: kesä oli saapunut vehreänä Hampuriin.  Pysähdyin välistä ihmettelemään kirsikkapuiden ja rodojen kukintojen kauneutta, varsinkin Planten und Blumen -puistossa.  Puut olivat täydessä lehdessä. 

Japanin kirsikka.

Rautatieaseman edessä huomasimme grillikioskin, joka on samanlainen kuin saksalaispoliisisarjassa Syyttäjä.  Pyöreämuotoisesta asuntovaunusta syyttäjä Reuter käy usein ostamassa kahvinsa.  

"Syyttäjän" grillikioski.

Kun palasimme Suomeen, viiivyimme pari päivää myös Helsingissä.  Kävimme Ateneumissa katsomassa Eero Järnefeldin maalaamaa taidetta.  Aineistoa oli runsaasti ja pidimme näkemästämme.

Eero Järnefeld.

Eero Järnefeld.

Vappuaattona suuntasimme ensin Kansalaistorille, missä oli valtava määrä ihmisiä.  Emme malttaneet odottaa Vara-Mantan lakitusta, vaan siirryimme ratikalla Vallilaan, missä tiesimme olevaan puistotanssit.  Löysimme hyvin paikalle.  Lavalla soitteli alueen asukkaista koostuva bändi (Vallila-tango), ja soittivat hyvin tanssimusiikkia.  Paikalla oli runsaasti väkeä.  Tanssiparketti oli maan pinta, mutta eipä se haitannut.  Jaksoimme tanssia pari tuntia mukavissa tunnelmissa.

Kansalaistorin tunnelmia.

 

Vallila-tango.

Vappuaamuna suunnistimme Ullanlinnan mäelle, sillä halusimme nähdä livenä paikallisen Vapun päivän.  Sinnekin näytti kulkevan jatkuva ihmisten massa.  Hyvä, aurinkoinen sää varmaan auttoi asiaa.  Istuimme kallioilla merta katsellen ja kuunnellen Retuperän WPK:n soittamaa musiikkia.  Tanssimmekin muutaman kappaleen, vaikka musiikki oli tunnetusti välillä epävireistä.

Retuperän WPK.

Lasipalatsin aukiolla näimme useita vihreitä patsaita (lasikuitua).  Ne olivat ilmeikkäitä ja osa jotain isompaa kokoelmaa (Sammaljätit, Kim Simonsson)

Valontuoja-patsas.

Kotiin palattuamme sää muuttui kylmäksi ja välillä satoi räntää, mutta olipa mukava katsella kesäisiä matkakuvia.

Hampurin kukkaloistoa.

Tilkkupeitto ja vappuajelua autovanhuksella

Reilu viikko sitten vaivasin pullataikinan ja pyysin vierailulla olevaa tytärtäni leipomaan siitä neljän kerroksen bostonkakkuja. Väliin laitoimme omatekoista omena-tyrni-hilloa. Taitava tyttäreni jaksoi värkätä pulliin kauniit kierteet. Kyllä leivonnaiset myös maistuivat.

 

Hillobostonkakkuja.

 

Kävin myös katsomassa kansalaisopiston näyttelyn, missä itseltäni olivat esillä kinnasneulahattu, viitelöity kaulaliina ja virkattu pöllökukkaro. Uutuutena näytillä olivat huovasta valmistetut seinävaatteet ja tyynyt sekä afrikkalaisen kukkamallin pohjalta virkatut eläimet. Sain myös ihastella koruja, nahka-asuja, rautalankaveistoksia, kudonnaisia, sulatuslasitöitä, kirjontaa, koristeveistotöitä sekä myös maalauksia.

Afrikkalaisia kukkia ja isoäidin neliöitä.

Rautalankaveistoksia.

Vappu meni perinteiseen tapaan vanhojen ajoneuvojen näyttelyssä, mihin ajoimme omalla vuoden 1947-mallisella Mercuryllä. Avoimessa tapahtumassa oli paljon kävijöitä, ja sää oli mukava, vain hieman tuulinen. Kyllä vappuun kannattaa pukeutua lämpimästi. Kävimme samalla syömässä maittavan vappubrunssin.

T-Ford vuodelta 1918.

Mercury vuodelta 1947.

Kevätsää on ollut hyvin vaihtelevainen. Talven lumet ovat lähes sulaneet, mutta väliin on ropsinut uutta lunta. Vapun aattona mittasin autotallin edestä uutta lunta 26 cm. Metsävaelluksilla on upeaa seurata luonnon heräämistä kesään. Muurahaisia oli ison keon huipulla mustanaan; olikohan niillä kokoontumisajot! Totesin myös, kuinka puhtaassa ympäristössä minulla on onni asua: puissa on runsaasti naavaa. Viimeisimmän lumisateen alta ennätin pelastaa kaksi korvasientä, jotka olivat tunkeutuneet takapihalla omenapuun juurelle.

Skilloja raekuuron jälkeen.

Muurahaisia mustanaan.

Naavaisia puita.

Tämä kurttunaamainen kaunotar kurkisteli kuivuneen ruohon seasta.

Lehtien haravoinnin lomassa olen istunut myös ompelukoneen ääressä. Tähtiblokkipeittoon ompelin leveän reunuksen, johon upposi tilkkuvasun puna-violetti-ruskeita kangasjämiä. Siihen kelpasivat tyttöjen feresikankaiden loput, värjäyskokeilut ja muiden tilkkutöiden jäänteet. Reunuskaitaleesta jäi kyllä leikatessa pieniä kolmioita, jotka houkuttavat tekemään uusia pieniä töitä...Tilkkupeton päällinen on nyt kasassa, mutta tikkaaminen jää odottamaan syksyä.

Enpä ole ennen ommellut näin kirjavaa peittoa.

Tilkkuja reunakaitaleeseen.

Valmista reunakaitaletta.

Peiton reunus laskeutuu aika kivasti.