Vieläkin mustaa.

 

Musta hame sopii kaikkien värien kanssa.

Otsikosta voisi luulla, että meille on tapahtunut jotain ikävää, mutta kyseessä on vain ompelutöiden väri, koska tarkoitus oli pienentää mustien kankaiden pinoa.  Ompelin itselleni vielä toisen hameen, jonka leikkasin vanhan hameen avulla eli hame levenee sivusaumoista sen verran kuin kankaan leveyttä riitti.  Vuorikankaan jouduin tilkuttelemaan kahden vuoripalan jämistä, mutta tilkkutöitähän minä teen joka tapauksessa.

 

Perushame.

Miehenikin pääsi osalliseksi mustien kankaiden poistosta, kun ompelin hänelle suoralahkeiset housut (taisi olla vielä Turon kankaita).  Kaava löytyi Suuri Käsityö -lehdestä (2024).  Ihan kelpo kaava.  Huomasin ihan alkumetreillä, että mustia kankaita pitäisi ommella hyvän luonnonvalon aikaan, sillä olin silittänyt muutaman kovikekankaan oikealle puolelle!  Varaston taskukankaat menivät kaikki.

 

"Turon" housut.

Mieheni totesi housujen mallia hyväksi.

Uusi tilkkutyö on jo aluillaan.  Lopullinen värimaailma on vielä hakusessa.  Mustia/harmaita sekä vaaleita kankaita on leikattuna valmiiksi ja 32 kappaletta neljänneshirsimökkiä on ommeltu.  En osannut päättää ompelulangan väriä, joten suruuttelin saumoja harmaalla langalla.

 

Leikattua materiaalia.

Hirsimökin neljänneksiä.

Joensuun tilkkukilta kehotti kuvaamaan työhuoneen tai työtilan.  Niinpä tein sen, vaikka mietin, viitsiikö kaikkia sotkuja näyttää.  En siis siivonnut kuvausta varten.   

Ateljee.

 

Tähtiä.

 

Amarylliksen hennot värit.

Ostin joulun alla amarylliksen ja vanhanaikaisena ihmisenä etsin joulunpunaista. No, sitä ei löytynyt, joten ostin vaaleanpunaisen (epäillen).  Kun ensimmäinen kukka aukesi, olin todella hämmästynyt kukan kauneudesta: runsas kirjavuus elävöitti kukan terälehdet upeasti.  Nyt odotellaan toisen kukkavanan kasvua.

Tammitähtiä.

Viime vuoden jokaisessa tilkkulehdessä oli tähtiblokin ohje.  Ajattelin ommella kaikki neljä erilaista tähteä ja yhdistää ne pieneksi seinävaatteeksi.  Tähti numero 4 oli tosi kaunis ja sain sen onnistumaan  ohjeen mukaan.  Sitten oli vuorossa numero 3.  Kasausvaihe ei onnistunut.  Tarkistin mitat moneen kertaan saumanvaroja myöten, mutta ei niillä mitoilla kasaaminen onnistunut.  Niinpä ompelin blokin 4 uudelleen ja yhdistin sen ensimmäiseen, jolloin sain pienen seinävaatteen.  Hyvä niin.

 

Kasaamaton tähti.

Totesin hamevarastoni niin kulahtaneeksi, että ryhdyin ompelemaan uutta.  Kaapissa odotti musta, pintakuvioinen musta kangas, jonka muistan ostaneeni Pärnusta - ehkä pian 20 vuotta sitten - kun olimme siellä elämämme ainoalla kylpyläreissulla.  Eipä siinä ollut viimeistä käyttöpäivää.  Piirsin kaavan Suuri Käsityö -lehdestä; siinä hame oli kuvattu farkkuhameeksi.  Lyhensin mallia, jotta sain kankaan riittämään.  Vuorikangas ja vetoketju ovat myös omaa varastoa.

 

"Farkkuhame".

Koska olin vaihtanut mustat ompelulangat ompelukoneeseen ja saumuriin, päätin jatkaa samalla värillä.  Kangasnipussa näytti myös olevan sopivia kankaita.  Uusimmassa Käsityölehdessä oli kaavat leveälahkeisiin housuihin.  Sen verran muutin kaavaa, että lahkeet eivät levene (olen jo kerran elänyt trumpettihousujen ajan).  Housut valmistuivat yhdessä päivässä.  -Ehkäpä mustien kankaiden pino pienenee vielä ensi viikolla.

 

Väljät suorat housut.

Hyvää alkanutta vuotta!   

Amarylliksen kauneutta.

 

Marimekkoa.

 

Ehkä sinullekin tuttuja Marimekon kankaita.

Olen aina silloin tällöin ommellut jonkin vaatteen Marimekon kankaista, joten ko. tilkkuja on kertynyt kaappiin.  Päätin edes vähentää niitä ja leikkasin niistä 7cmx7cm:n neliöitä - vain punasävyisistä.  Yhdistäväksi kankaaksi valkoitui tumma, violetti kangas, josta leikkelin yhtä monta neliötä.  Ilman mitään suunnitelmaa ompelin tilkuista pinnan, jossa vuorottelevat punaiset ja violetit neliöt.  Suorakulmion päihin ompelin vielä muutaman kaitaleen jäljellä olevista kankaista.

 

Tikkaus vielä kesken.

Taustakangas on yksiväristä violettia.  Koska ajattelin tuotteen pöytäliinaksi, en laittanut väliin vanua, vaan käytetyn satiiniverhon lopun.  Tikkaustakaan en suunnitellut, vaan aloin ommella ruutujen kulmista kulmiin.   

 

Valmis liina.

Ompelin hiljattain myös suurempia Marimekon kankaita pois nurkista kuljeksimasta.  Lainasin kirjan, jossa on japanilaisia vaatemalleja.  Minua miellytti takkimekko, jossa on poikkileikkaus lantiolla ja siinä loiva poimutus.  Kaavan piirtäminen oli työlästä, koska samaan kaavaan oli ympätty monen mallin osia.  Ompeluohjeet kyllä olivat selkeät.

Mustia ja punaisia unikkoja.

Käytin mekkoon kahta Unikkokangasta, mustaa ja punaista.  Sain leikatuksi osat, osittain jatkamalla niitä tilkkuillen.  Ensimmäinen mielikuvani oli asettaa punainen yläosaan, mutta se ei oikein toiminut.  Napit ovat omasta varastosta, ihan perusnapit.  Malliin olisi kuulunut vielä laskostettu kaitale poikkisauman päälle, mutta eivät kankaat riittäneet. Lisäsin mekkoon taskut sivusaumaan.  Ihan reilu takkimekko siitä syntyi. 

Taskut sivusaumoissa.

 

Mekko takaa.

Marjastusaikaa.

 

Huopanankosken maisemia.

Kylläpä aika kuluu nopeasti helteelläkin.  Meidän lämpömittariin jäi korkeimmaksi lukemaksi +33.2 C-astetta.  Kolmen viikon helleputken aikana yritin tehdä töitä varhain aamulla.  Iltamyöhäksi jäi kasvien kasteleminen, jopa perunamaa tarvitsi kasteluvettä.  Aikaisemmista hellekesistä muistin, että vadelmat pitää kerätä heti, kun ne alkavat kypsyä, sillä loput raakileet kuivuvat oksiinsa.  Niin kävi nytkin.  Jaksoin poimia 9 litraa vadelmia.

 

Vadelmasatoa.

Mustikoita löytyy edelleen.  Keräsin niitä suolta, missä ne olivat isoja ja maukkaita.   Pakastimessa on yli 20 litraa ja aion poimia lisää.  Vein niitä mukanani myös Raumalle, missä tapasimme kaikki lapsemme ja lapsenlapsemme.  Kahden vanhimman (7v ja 3v) kanssa leivoimme pellillisen mustikkapiirakkaa, koska Hampurin pojille se on herkkua.

 

Mustikkasatoa.

Tulomatkalla poikkesimme Huopanankoskella, missä Juhani Aho kalasti ja osallistui myös kalojen jalostukseen.  

 

Huopanankoski.

Minulla on elo- ja syyskuuta varten hirvikärpästakki, mutta se on kyllä huonosti suunniteltu.  Niinpä EK:sta löytyi sopivaa verkkoa ja ompelin itse hirvikärpästakin.  Leikkasin takin anorakin kaavalla ja huppuosan vetoketjuineen suunnittelin kokeilemalla.   Kangas on popliinia.  Saa nähdä, onko tuotesuunnittelu onnistunut.

 

Hirvkärpästakki.

En pidä hirvikärpäsistä.

Eipä uskoisi, että helteellä  jaksaa neuloa, mutta niinpä uutisia katsoessa (lue:kuunnellessa) syntyi kapea kaulaliina, jollaisia alkoi ilmestyä lehtiin viime talvena.  Lanka on merinovillan ja silkin sekoitusta, ja mallin löysin Novitan neulelehdestä (4/2024).  Mallin nimi on München-huivi ja se koostuu pitsistä ja palmikoista.  Lanka loppui hieman kesken, joten huivin päät ovat erilaiset.  Neule on niin kapea, että sain sen tehdyksi sukkapuikoilla.

Helleneule.

Lämmin sää jatkuu, mutta ei onneksi liian kuumana.  Jospa sade saisi myös sienet nousemaan maan pinnalle. Kasvihuoneessa parhaiten ovat kasvneet paprikat.

Herkkupaprikoita.

 

Valmiiksi saatetut.

Monella värillä ommeltuja ristipistoja.

Kun tyhjensimme viime syksynä appivanhempieni kotia, kaapin kätköistä löytyi kaksi keskeneräistä ristipistoliinaa.  Tiedän, että anoppini ei ole niitä kirjonut, vaan todennäköisesti hänen äitinsä.  Tämä isoäiti kuoli vuosituhannen vaihteessa eikä varmaan viimeisinä vuosikymmeninään jaksanut ommella.  Appivanhempani tyhjensivät hänen jäämistönsä ja säilyttivät niitä kotonaan.  Niinpä tehtyäni tämän "löydön" totesin, että käsityöt pitää tehdä aina loppuun asti.  Ruskealla tehty kirjonta oli ommeltu valmiiksi, mutta toinen oli aikalailla alkuvaiheessa.  Siis jatkoin kirjontaa sen värisillä helmilangoilla, mitä minulla sattui olemaan.

Ruskeita ristipistoja.

Minua hämmästyttää vieläkin, miten lujasti kuvio oli piirretty liinaan.  Saa nähdä, miten se irtoaa pesussa.  Kauan kätkössä piileskelleet liinat kaipaavat kyllä pyykkäriä.  Päärmäsin liinat kapealla saumalla.

Vielä vihreää kevääseen.

Hampurista ostetuista trikoista käytin vihreän palan.  Ompelin siitä vetoketjujakun, jonka myös vuoritin.  Kaava on SKK-lehdestä (6/2016).  Lisäsin vyötärön poikkisaumaan taskut, mikä onnistui helposti.  Tehtaanmyymälässä lähes kaikissa mallivaatteissa oli tuollainen kudottu nauha joko kauluksessa tai hupun reunassa.  Ostin nauhoja pienen pussillisen ja yhden laitoin jakun kaulukseen.  Ovatkohan ne tulossa muotiin!  Hihoissa on myös vetoketjut.

 

Vetoketjut myös hihoissa.

Toinen, aniliinin punainen trikoo piristää nyt päätäni, koska ompelin siitä myssyn.  Se on kaksinkertainen ja lämmittää mukavasti kylminä kevätpäivinä. 

Trikoomyssy on viileällä säällä tarpeen.

 

Rauhallista vappua!

Kevään vihreää.

 

Sporttipusakka.

Vaikka kevät näytti jo olevan käsillä, kylmä tuuli ja lumipyry pysäyttivät vuodenajan vaihtumisen.  Siitä huolimatta olen ommellut vihreitä kankaita pois - syy lienee siinä, että saumurissa on vihreät langat, joten saumoja on nopea surautella vaihtamatta lankaa.  

Suojapala kaulaan.

Kaapissa on marinoitunut monta vuotta raikas vihreä fleece, joka nyt löysi paikkansa liikuntapusakkana.  SKK-lehdessä oli hyvä kaava.  Valmistin myös vetoketjutaskut, vaikka niiden teko-ohjetta en tosin ymmärtänyt.  Pusakka on ollut jo kovasti käytössä.  Lisäsin kauluksen yläreunaan pienen kangasläpyskän, joka suojaa ihoa vetoketjun karheudelta. 

Tulppaaneita kesävaatteessa.

Hampurista ostettu tulppaanikuvioinen viskoosi miellytti kuosina, mutta sen ompelu ei ollutkaan helppoa.  Tein ensin kietaisuhameen, jonka kaavan piirsin Fashin trends -lehdestä.  Mallissa oli pitkät kaitaleet, joista solmitaan rusetti lonkalle.  Epäilin niiden käytännöllisyyttä ja ompelin vyötärölle nappikiinnityksen ja sivulle pari nepparia.  Koska kangasta oli vielä reilusti jäljellä, ompelin siitä puseron.  Kaava oli Meine Nähmode -lehdestä.  

Pinkki myssy.

Koska talvinen sää jatkuu, neuloin vielä myssyn.  Ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta pinkin turkistupsun, etsin siihen sopivan langan (Novitan Syli).  Reunaresoriksi neuloin palmikkoa ja kupuosaan halusin lehdykkäkuviota.  Nämä toistuvat neljä kertaa.  Koska mallia ei ollut, piti välillä purkaa, koska aloitin loppukavennukset liian aikaisin.  Laitoin hattuun vielä trikoovuorin.

Rauhallista pääsiäisviikkoa!

Hyvää keskikesän juhlaa!

 

Suurikukkaisia orvokkeja.

Kyllä aika rientää nopsaan.  Lapsena harmitti, kun äidillä oli tapana sanoa juhannuksena: Nyt rupeaa päivät lyhenemään!  Tottahan se on, mutta lapsena halusin nauttia valoisista päivistä ja öistä.

Vanhanajan suosikki: verenpisara.

Talvella aloittamani villatakki valmistui sopivasti juhannuksen alla.  Mistäpä tietää, jos vaikka vilu pääsee yllättämään.  Lanka on Katian Merino sport -lankaa eli melko paksua lankaa.  Halusin neuloa kaarrokevillatakin.  Etsin pitkään sopivaa kirjoneulemallia, mutta kun en löytänyt mieleistäni, piirsin mallin itse ruutupaperille.  Silmukoiden määrän ja lisäykset katsoin hyväksi havaitusta Rauma-neuleesta soveltaen omaan kuviointiin.  Eniten kokeilua vaati ruusuköynnöksen suunnittelu.  Lankojen ostoon käytin syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin.  Kiitos, sisko ja serkut!

Ruusuneule ja kukkahame.

Villatakki on siis neulottu ylhäältä alas päin.  Neuloin miehustan pyöröneuleena, jonka sitten steekasin auki.  Neule nökötti koko talven sohvan nurkassa ja valmistui pikkuhiljaa.  Napit löytyivät omasta varastosta.

Lämmin neule.

 

Hampurin matkalta tarttui mukaan muutamia kankaita. Ostopaikka oli Karstadin kangasosasto.  Yksi oli vaaleapohjainen, kukallinen, tukeva trikoo, jota ostin hameeksi.  Nyt hame on valmis.  Takana on yhdet laskokset, edessä kahdet antamassa liikkumaväljyyttä.

Vaaleanpunaisia ruusuja.

Toinen trikoo löytyi palalaarista: kukkatrikoo, joka maksoi 4,95€.  Siitä valmistui t-paita, johon ompelin poimutusta leuan alle.  Hihat piti kasata paloista, kun pala oli niin pieni.

Kukkia myös puserossa.

Nämä kukat eivät kuihdu.

Ulkorakennuksen maalausurakan välissä ompelin itselleni essun.  Kangas on Marimekkoa eli Maija Isolan Satula.  Toisella sivulla on yhdyssauma, koska kangaspalan kuviointi piti saada symmetriseksi.

 

Satulaessu.

Lämpimistä säistä johtuen lähes kaikki alkukesän kukat ovat jo lakastuneet.  Vain juhannusruusu komeilee valkoisena, pioni aukaisee tummanpunaisia kukkasiaan ja unikot hehkuvat oransseina.  Omenapuissa on pieniä hedelmän alkuja, viinimarjapensaissa on pieniä raakileita, peruna on topakasti taimella ja kasvimaakin näyttää kivalta, koska sain sen kitketyksi tänään.

Tädiltä peritty pioni.

Oikein mukavaa juhannuksen juhlaa kaikille! Meidän 45-vuotishääpäivä näyttää osuvan tänä vuonna kohdalleen juhannukseksi.

Pionin kukkasen hehkua.

Merinovillaa pakkasella.

 

Kuurankukkia.

Kylläpä pakkasherra puhalteli puut komeiksi kuurahuntujen avulla ja aurinkokin yritti kurkistella taivaanrannan takaa.  Kaunista, mutta niin kylmää.  Puu-uunit ja -hella olivat kovassa käytössä.  Laduille lähtemistä en mallannut moneen päivään, vaan tyydyin kävelemään pikkulenkin monien vaatekerrosten suojaamana.

Merinovillamekko.

Lieneekö joulupukki arvannut kovien pakkaskelien saapumisen, koska yhdestä paketista paljastui merinovillaneulos.  Maltoin odottaa Suuri käsityö -lehden saapumista, sillä siinä oli kaava yksinkertaiseen neulosmekkoon.  Kaava oli todella pelkistetty, mikä sopii hyvin kuviolliseen kankaaseen.  Ainoa erikoisuus lienee poikkileikkaus, joka on laskettu lantiolle.

Merinoa löytyy monia värejä.

Koska ompelin joululahjoiksi pieniä olkalaukkuja, niin pitihän minun saada sellainen itsellenikin.  Sivulla olevat vetoketjulliset lokerot auttavat pitämään tavarat järjestyksessä.  Orvokkikangas on ostettu Lappeenrannasta viime kesänä, vetoketjut ja vuorikangas omasta varastosta, samoin hihnaan käytetyt tukinauha ja metallirenkaat.  

Orvokkilaukku.

Oikein hyvää alkanutta vuotta!