Lahjapaketteihin piilotettuja.

 

Joulukaktuksen kauneutta.

Tänä vuonna joulukaktukseni suorastaan yllätti minut runsaalla kukinnallaan.  Ensimmäiset nuput olivat avautuneet ollessamme reissussa ja kukkien paljous toivotti meidät takaisin kotiin.  

 

Merinovillainen body.

Pienimmäiselle neidille oli mukava ommella toiveiden mukaan:  Äitiliini kaipasi suurempaa unipussia.  Ompelin päällisen ja vuorin puuvillakankaista ja väliin laitoin bambuvanun.  Silmiini osui myös hillapuuron punainen merinovillaneulos nallekarhuineen, josta muokkasin bodyn. Oli muuten toinen body, jonka olen koskaan ommellut.

 

Unipussi.

 Vanhemmalle lapsenlapselle valmistin myös toivelahjan: Jospa mummo ompelisi uuden punaisen kaulurin!  Ja mummohan ompeli.  Samalla niitä valmistui kaksi, punainen on puuvillaa, sininen merinovillaa.

Kaulureita eri lämpötiloille.

 Pikkumies sai myös Piipaan neuloksesta ompelemani t-paidan ja myssyn.

Kivoja trikoita.

Suvun mukaville nuorille naisille ompelin essut, joihin käytin tilkkukopan jämiä.  Vain helmaosan leikkasin isosta kankaasta.  Vihreässa essussa on myös kierrätettyjä kankaita:  Taskut leikkasin verhokapasta, samoin nauhat ovat verhon päärmeitä.

 

Leipureille essuja.

Paketteihin eksyi lisäksi kasseja.  Siskoni osaa maalata öljyvärein lehmiä, hänelle siis lehmäkassi.  Siskontyttö taas on kissaihminen, hänelle kissakassi.

Lehmäkassi.

Kissakassi.

Yksi toivelista piti sisällään silkkihuivin.  Kuluneena vuonna on kuitenkin ollut monta juhlaa, joihin olen vienyt lahjaksi silkkihuivin, joten varastossa ei ollut yhtään valmiiksi maalattua.  Mietin, miten jaksaisin ruveta kiinnittämään värejä mehumaijassa.  Niinpä tutkin nettiä ja löysin sieltä ohjeen mikroaaltouunissa tehtävään kiinnitykseen.   Sitä piti kokeilla.  Laitoin vanhaan posliinikulhoon vettä ja etikkaa suhteessa 2:1.  Rullasin huivin ja upotin sen liuokseen.  Kuumensin sitä täydellä teholla kahdesti kolme minuuttia.  Sitten vain huuhtelin ja ihmeekseni väri oli tarttunut huiviin.   Olipas helppoa ja nopeaa.

Pikaisesti värjättyjä silkkihuiveja.

Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!

Kohti keskikesän juhlaa.

 

Etualalla Idee:n kankaat, takana batiikkeja.

Palattuamme kotiin Hampurista puutarhassa riitti puuhaa: perunapenkkien vakoilu, kasvimaiden kitkeminen, ruohonleikkuu.  Mutta eipä matka olisi mikään, jos en olisi eksynyt kangaskauppaan.  Europa-passagessa sijaitseva askartelukauppa Idee on ollut minun suosikkini aina, varsinkin silloin, kun tein koruja.  Sieltä kyllä löytyy kaikkea mahdollista tarviketta jos minkälaiseen askarteluun.  Tällä kertaa mukaan tarttui kaksi tilkkutyökangasta, 50 cm:n paloja sekä pari kukkaron kehystä.  Tietysti Karstadin kangasosasto täytyi kurkata.  Poistopalalaarista ostin vaalean, punasävyisen puuvillakankaan, jota jo tänään mallailin taustakankaaksi.  Huomasin myös edullisia batiikkikankaita, joita ostin useampaa väriä.  Kaikki odottavat valmiiksi kutistettuina.  Kaupasta poistuessamme mieheni kysäisi, eikö täällä leikataakaan kankaita lankasuoraan.  Hyvä huomio ja oppi on mennyt perille!

 

Siirapin valmistus alkanut.

Keväällä kuulin, että kuusenkerkkäsiirappia voi tehdä myös keittämättä.  Niinpä etsin ohjeen netistä.  Sen mukaan laitoin kuivat kuusenkerkät lasipurkkiin ja kaadoin päälle fariinisokeria.  Sitten nostin purkin aurinkoon.  Reaktio alkoi tapahtua hitaasti (liekö fotosynteesi!) ja pelkäsin, miten purkki jaksaa Saksan matkamme ajan.  Reaktio oli edennyt ja nyt tällä viikolla siivilöin kuusenkerkät erilleen.  Valmista siirappia sain kuusi pientä purkkia.

 

Reaktio etenee...

... loppuvaihe.

Valmista kuusenkerkkäsiirappia.

Viime viikolla nousin "uraputkessa" ylös päin, kun tyttäreni sai miehensä kanssa pikkutyttären.  En siis ole enää yksikertainen mummo.  Minulta tilattiin pienokaiselle unipussi ja sellaisen sitten ompelin.  Toivottavasti pääsemme pian näkemään pikkuprinsessan. 

Nukke halusi sovittaa unipussia.

Aurinkoista keskikesän juhlaa!