Uusi peitto, vanha malli.

 

Pitkää saumaa...

Edellisellä kerralla jo kerroin, että olen ommellut kangaskaitaleita yhteen.  Lupasin näet yhden peiton arpajaispalkinnoksi, joten työ piti käynnistää.  Blokkimalliksi valitsin ikivanhan Kadonneet kaivot, mikä pisti silmään saksalaisesta tilkkukirjasta.  En tiedä, tuliko peitosta liian monivärinen, mutta siihen syntyi ainakin kontrastia tummilla ja vaaleilla väreillä.  

Värejä riittää.

 

Yksittäinen "kaivo".

Kaikki kankaat ovat omaa varastoa.  Materiaalia näkyy riittävän.  Taustakankaaksi olisi kelvannut mikä väri tahansa.

Ilon lähde valmiina.

Juhannusruusu.

 

Ompelu odottaa.

Aika hassua miettiä juhannusruusuja tässä pakkasessa (-26 astetta), mutta sellaisen nimen annoin viimeisimmälle tilkkupeitolle.  Ompelin sen täysin poiketen minun normaalista värimaailmasta, mutta sitä oli mukava ommella.  Ja nimenomaan värit antoivat peitolle nimen.  Mallin sain englantilaisesta Todays Quilter -lehdestä, jonka miniäni oli ostanut minulle - kiitos hänelle.  Lehden malli oli ommeltu punainen-musta-vaalea-väriyhdistelmällä, mutta minä vaihdoin punaisen vihreään.  

 

Malli on hirsimökkiblokin neljännes.

Pinta alkaa olla valmis.

Lehdessä oli tarkat ohjeet. miten 2 tuuman kaitaleet leikataan annetuilla mitoilla niin, ettei juuri jäänyt hukkapaloja.  Samalla käytin pieniä kankaiden loppuja.  Mustan joukkoon käytin erilaisia harmaan sävyjä.  Siihen sopivat myös useat sellaiset kankaat, mitkä olin ostanut EK:n 5 euron pussissa.  Leikatut palaset siirsin tarjottimella ompelupisteelle, missä niitä oli helppo käyttää.  

 

Juhannusruusu valmiina.

Koska mallityö oli neliön muotoinen, suunnittelin molempiin päihin jatkokuvion.  Valmis peitto on kooltaan 1,75m x 2,10m.   Taustakankaan keskiosa on tukeva retrokangas, reunat värjätty pöytäliina.  Koska työ oli suhteellisen suuri, mies kantoi ompelukoneen keittiön pöydälle, missä tein tikkauksen yhtenä päivänä.  

 

Paloista koottu taustakangas.

Hyvää ystävänpäivää, pakkasesta huolimatta! 

Talven lumoa.

 

Tähtiä.

 

Amarylliksen hennot värit.

Ostin joulun alla amarylliksen ja vanhanaikaisena ihmisenä etsin joulunpunaista. No, sitä ei löytynyt, joten ostin vaaleanpunaisen (epäillen).  Kun ensimmäinen kukka aukesi, olin todella hämmästynyt kukan kauneudesta: runsas kirjavuus elävöitti kukan terälehdet upeasti.  Nyt odotellaan toisen kukkavanan kasvua.

Tammitähtiä.

Viime vuoden jokaisessa tilkkulehdessä oli tähtiblokin ohje.  Ajattelin ommella kaikki neljä erilaista tähteä ja yhdistää ne pieneksi seinävaatteeksi.  Tähti numero 4 oli tosi kaunis ja sain sen onnistumaan  ohjeen mukaan.  Sitten oli vuorossa numero 3.  Kasausvaihe ei onnistunut.  Tarkistin mitat moneen kertaan saumanvaroja myöten, mutta ei niillä mitoilla kasaaminen onnistunut.  Niinpä ompelin blokin 4 uudelleen ja yhdistin sen ensimmäiseen, jolloin sain pienen seinävaatteen.  Hyvä niin.

 

Kasaamaton tähti.

Totesin hamevarastoni niin kulahtaneeksi, että ryhdyin ompelemaan uutta.  Kaapissa odotti musta, pintakuvioinen musta kangas, jonka muistan ostaneeni Pärnusta - ehkä pian 20 vuotta sitten - kun olimme siellä elämämme ainoalla kylpyläreissulla.  Eipä siinä ollut viimeistä käyttöpäivää.  Piirsin kaavan Suuri Käsityö -lehdestä; siinä hame oli kuvattu farkkuhameeksi.  Lyhensin mallia, jotta sain kankaan riittämään.  Vuorikangas ja vetoketju ovat myös omaa varastoa.

 

"Farkkuhame".

Koska olin vaihtanut mustat ompelulangat ompelukoneeseen ja saumuriin, päätin jatkaa samalla värillä.  Kangasnipussa näytti myös olevan sopivia kankaita.  Uusimmassa Käsityölehdessä oli kaavat leveälahkeisiin housuihin.  Sen verran muutin kaavaa, että lahkeet eivät levene (olen jo kerran elänyt trumpettihousujen ajan).  Housut valmistuivat yhdessä päivässä.  -Ehkäpä mustien kankaiden pino pienenee vielä ensi viikolla.

 

Väljät suorat housut.

Hyvää alkanutta vuotta!   

Amarylliksen kauneutta.

 

Vielä joulukoristeita.

 

Jouluiloa.

Meillä on runsaasti joulukoristeita, mutta siitä huolimatta sormiani syyhytti valmistaa lisää.  Kauppaliikeissä näkyi niin viehättäviä tonttuja, joten ompelin meillekin yhden lisää.  Tilkkuvarastosta löytyi materiaalia yllin kyllin.  Punaisesta trikoosta pyöräytin vartalon, loppuunkäytetystä tyynynpäällisestä leikkasin parran, tukevasta kankaasta leikkasin hiippalakin ja vaaleanpunaisesta tilkkukankaasta ompelin nenän.  Sitten vain vanua sisään ja vielä liimasin nahkaiset soikiot jaloiksi.

 

Vuoden 2025 tonttu.

Kahtena vuonna ompelin joulutyynynpäällisen.  Viime tipassa ryhdyin työhön nytkin.  Mies onneksi leikkasi kankaat.  Katsoin mallin englantilaisesta tilkkulehdestä. Tähtimalli sopii muuhunkin aikaan käytettäväksi. 

Tähtityyny.

Joulu on jo niin lähellä:  Vietämme jo Tuomaan päivää ja talvipäivänseisaus on tänään.  Huomenna saapuvat lapset perheineen joulunviettoon. 

 

Yönkuningatar.

 

Yönkuningatar.

 Edellisestä työstä eli joogamatosta jäi jäljelle valmiiksi ommeltuja blokkeja.  Niinpä ompelin samalla mallilla vielä torkkupeiton.  Valmiina oli 20 kappaletta 4x4-blokkeja, joten lisää tarvisin vain 4 blokkia.  Tummia, marjapuuron värisillä kolmioilla "nurkitettuja" toki jouduin ompelemaan enemmän, mutta ne ovat helppoja mallitaan.

 

Yönkuningatar.

Välivanu on bambua ja taustakangas (jäi kuvaamatta) oranssinpunaista puuvillaa.  Tikkauskuviokin on sama kuin joogamatossa.  Peiton nimi Yönkuningatar syntyi siitä, että käytin peitossa melko suuria, tummapohjaisia kukkakangaspaloja.

Yksityiskohta peitosta.

 Joogamatto sai nimekseen Lapsen lepoasento, koska se on joogassa minun lempiasana ( jos se edes on asana!)

Yönkuningatar ja Lapsen lepoasento yhdessä.

 

Joogamatto.

 

Karplosatoa.

Viime kesä oli aika erikoinen: kesäkuussa hurjan kylmää ja sitten heinäkuussa polttavaa hellettä kolme viikkoa.  Jokin näistä sääilmiöistä näytti suosineen karpaloiden pölyttymistä, koska suolla oli huikea määrä karpaloita, joita saattoi kerätä vielä koko marraskuun.  En muista nähneeni näin paljon karpaloa milloinkaan.  Keräsin niitä 20 litraa.

Valmiita blokkeja.

Tilkkujakin olen ommellut, koska kangasvarastoa näkyy riittävän.  Kaipasin uutta jooga-alustaa, koska entinen näytti jo kulahtaneelta.  Malli piti valita niin, että se on symmetrinen keskikohdan suhteen (miten muuten osaisin asetella jalat ja kädet paikoilleen!).  Malli valikoitui vanhasta Burdasta.  Ompelin ison kasan 4x4-blokkeja ja lisäksi laitoin tummiin neliöihin marjapuuron väriset kulmapalat.  

Tikkausvaihe menossa.

 

Valmis joogamatto.

Välivanu on bambua ja taustakangas punasävyistä batiikkia.  Reunakaitaletta olin joskus silitellyt varastoon.  Koska en laskenut etukäteen blokkien määrää, niitä jäi niin paljon tähteeksi, että taidan ommella niistä torkkupeiton. 

Hehku.

 

 

Hehku-peitto.

Syksyllä luonto tarjoaa upeita värejä iloksemme eli luonto hehkuu.  Siitäpä syntyi nimi viimeisimmälle peitolle.  Olin marinoinut Kaffe Fassettin tilkkukasaa monta vuotta (25cmx25cm), koska toivoin löytäväni sellaisen mallin, johon tilkkuja ei tarvitse silpulta pieniksi.  Sellainen tuli vastaan käydessäni Töölön tilkkupajassa, missä Soile esitteli viimeksi ompelemiaan peittoja.  Kiitos hienosta vinkistä!  Pienensin peiton kokoa jättämällä yhden blokkirivin pois molemmista suunnista.

 

Kauniita kankaita.

Kokeilin kahta erilaista punaista välikaitaleiksi.  Viininpunainen valikoitui lopulta.  Tasasin neliöt samankokoisiksi ja leikkasin välikaitaletta metrikaupalla.  Työ sujui nopeasti saatuani ensimmäisen blokin valmiiksi.  Jouduin leikkaamaan muutamia neliöitä Kaffe Fassettin kankaista, koska olin käyttänyt joitakin neliöitä kukkaroihin.

 

Väri-iloittelua.

Taustakankaan kasasin EK:sta ostamastani KF:n kankaista.  Välivanu on bambua.  Ompelin tikkaukset suorin ompelein, koska pinta koostui myös suorista kappaleista.   Pidän kovasti tilkkujen värikylläisyydestä, joten nimi oli helppo keksiä: Hehku. 

EK:lta ostettu nimilappu.

 

Pieni kukkataulu.

 

Halusin ommella välistä jotain pientä.  Etsin vanhasta saksalaisesta tilkkulehdestä kukka-aiheisen seinävaatteen (Lena's Patchwork 80/2020).  Pienensin vielä mallia.  Minua viehätti se, että mallissa on heksagoneja ja malli ommellaan kokonaan koneella, koska kuluneet sormet eivät kestä heksagonien ompelua käsin.  Leikkasin tarvittavat kuusikulmiot ohjeen mukaan (tuli epähuomiossa liikaakin!)  ja vielä pikkukolmiot  valkoisesta ja mustasta kankaasta.  Luulin, että minulla ei ole sopivaa mustaa puuvillaa, joten värjäsin sellaista.  No, myöhemmin löysin kopan pohjalta myös mustaa puuvillakangasta, mutta käytin itsevärjättyä.

Tikkujen asettelua, mustat kolmiot vielä puuttuvat.

 

Asettelin leikkaamani tilkut styrox-levyn päälle ja sitten vain aloin ommella pystyrivin kerrallaan.  Aika kivasti se sujui, kun oivalsin työjärjestyksen.  Sitten vielä lisäsin reunakanteiksi mustan ja vihreän kaitaleen.  Tikkasin mustien kolmioiden reunoja pitkin.

Muutama tilkku hakee vielä paikkaansa.

 Mallityössä oli korostettu kukkien keltaisia keskustoja helmikoristein.  Niin tein minäkin eli piirsin keltaisen heksgonin keskelle ympyrän ja kiinnitin siihen pieniä helmiä käsin, jolloin nekin kohdat tulivat tikatuiksi.  Reunakantti löytyi jemmasta.  Ripustuskujaksi riitti taustakangasta.  Työn nimeksi annoin Helmikukkasia.  Työn koko on 46cm x 55cm.

Pieni kukkataulu Helmikukkasia.

 

 

Salaisuus.

 

Kevään lumo.

Koko viime vuoden ajan minulla on ollut työn alla Salaisuus-työ, jonka on laatinut Maarit Kinnunen  Finnquilt-lehteen.  Nyt kun lehdessä julkaistiin viides osa, kasasin tilkkupinnan valmiiksi.  Oli jännittävää nähdä kokonaisuus ja miettiä, olenko onnistunut ompelemaan kaikki osat oikeankokoisiksi.  Niinpä tilkkupinta valmistui, mutta huomasin jotain kummallista: olin käyttänyt kahta erilaista vaaleaa taustakangasta, vaikka laitoin aina ompelun jälkeen käyttämäni kankaat samaan paikkaan, etten tuhlaisi niitä muihin töihin!  Eipä siitä värisävyjen kannalta ollut haittaa, mutta kankaiden laatu oli erilainen, mikä aiheutti hankaluuksia tikkausvaiheessa.

  Kaunein kohta tässä työssä on mielestäni keskiosa.  Luulenpa ompelevani samanlaisen pienen työn seinälle.

 

Työn keskiosa.

Taustakankaaksi riitti vihreäkuvioinen kangas, jonka olen ostanut Tallinnasta Karnaluksista.  Väliin laitoin bambuvanun, jota oli kokona.  Tikkasin vihreät osat pätkävärjätyllä langalla käyttäen aaltotikkausta, vaaleisiin osiin käytin valkoista lankaa ja suoraa saumaa.  Reunakantti löytyi valmiina - jämä jostain työstä - jatkettuna muutamalla pätkällä yksiväristä vihreää.  Koska työssä on erivärisiä vihreitä kankaita, se sai nimekseen Kevään lumo; luonto herää upein värein henkiin keväisin ja samalla herättää minutkin muistamaan meidän upeat vuodenajat. 

Samaa kangasta molemmilla puolin.

Vähän jouluaskartelua.

Iloiset lumiukot.

Joulun alla on usein niin paljon puuhaa, että jo suunnitellut jouluaskartelut jäävät tekemättä.  Ostin vuosi sitten saksalaisen jouluaskartelulehden, mutta koskaan ei löytynyt aikaa ja tarmoa sen ohjeiden toteuttamiseen.  Onneksi ohjeissa ei ole Parasta ennen -merkintää.  Niinpä nyt ompelin kaksi lumiukkoa, jotka iloisine hymynaamoineen saavat minut hyvälle tuulelle.  Kaapista löytyi valkoista fleece-kangasta vartaloiksi ja tilkkukopasta kangasta hattuihin ja kaulaliinoihin.

Joulutontun päikkärit.

Ompelulaneissa aloittamani tilkkupeitto on nyt valmis.  Kaikki kankaat ovat kierrätysmateriaalia: anopin retrokukkapöytäliina (tahroja keskellä), vanha joululiina (steariinitahroja) sekä kaksi puuvillaverhoa kirppikseltä, näistä toinen riitti taustakankaaksi.  Väliin laitoin bambuvanua (uutta) ja tikkasin peiton suorilla saumoilla.  Reunakantin sain leikatuksi joululiinan lopusta. Liinan nimi on ajankohtaan sopiva: joulutontun päikkärit.

 

Puuvillaverho taustalla.

Ompelin hätävaroiksi kaksi kassia.  Kuopion Nauha ja nappi -liike myy käteviä pakkauksia, joissa on gobeliinikangas ja nauhaa kantokahvoihin, maksaa noin 10 tai 12€.  Ompelin kasseihin vetoketjulliset sisätaskut (näkyy vaaleammassa kassissa). Kätevää, kun ei jää mitään hukkapaloja.  Tämän joulun lahjoihin en tarvinnut noita kasseja, mutta ovatpahan jemmassa.

 

Gobeliinikasseja.

Eilen leivoin ruisleipää pitkästä aikaa.  Hyvää joulunalusviikkoa!

Rukiintuoksua jouluun!

Kassi ja hattu.

 

Taloja kassin kyljessä.

Marjojen poimimisen ja mehustamisen lomassa olen istahtanut muutaman kerran ompelukoneen ääreen.  Mieleeni jäi jostakin kassi, jota kehysti talojen rivi.  Sellaista siis piti ryhtyä värkkäilemään.  Pienimmät osat syntyivät resurssikopan tilkuista, mutta isompiakin kankaita piti hieman silputa.  Näin syntyi melko värikkäitä taloja 8 kappaletta.  Ompelin seinämiin ja pohjaan ohuen vanun.  Reunoihin käytin denimiä.  Kahvoiksi leikkasin pätkät tukevasta nauhasta.  Vuorikangas ei näy kuvassa, mutta se on ommeltu vanhasta pöytäliinasta.

 Samalla kerralla syntyi myös yksi pussukka.

 

Kassi ja pussukka.

Resurssilaatikon kankaista syntyi myös kesähattu.  Ryhdyin vain ompelemaan kangassuikaleita kaarevaksi pinnaksi.  Lopullisen muodon leikkasin vanhan hatun avulla.  Vuoriksi päätyi vanha puuvillahame, joten kierrätystä olen harrastanut.

 

Marjastus- ja sienestyshattu.

Lauantaina olin osallisena kansainvälisyystapahtumassa, johon minulta pyydettiin tilkkutöitä näyttelyyn.  Siinäpä olikin tehtävä valintaa.  Lopulta päädyin ottamaan mukaan neljä tilkkupeittoa sekä nuo edellä kuvatut uudet työt.  Osa kävijöistä kyseli tarkkaan töistäni.  Pukeuduimme mieheni kanssa kansallispukuihin juhlan kunniaksi, joten sekin vaate on nyt tuuletettu tältä kesältä.  

Kansallispuvun tuuletusta itämaisen tanssin merkeissä. Taustalla tikkupeittojani.

Kesävaatteita.

 

Karusellimekko.

Toukokuussa minulla kävi hyvä tuuri, sillä voitin arvalla lahjakortin kangaskauppaan.  Päätin tuhlata sen ihan itseeni.  Uusimmassa Suuri Käsityölehdessä oli sopivasti Jujunan malli ja kaava mekolle nimeltään Karuselli.  Siispä ostin mekkokankaan, jonka leikkasin ko. kaavalla.  Mekon helma on lievästi A-linjainen.  Ompelin mekkoon aluksi nyörikujan, mutta olin kai mitannut huolimattomasti sen paikan, koska se ei osunut omalle uumalleni.  Niinpä lisäsin mekkoon vyölenkit.  Helpompaa mekon mallia on kyllä turha etsiä.

 

Lehden malli.

Toinen kangas arparahoilla ostettuna oli valkoinen puuvillabatisti.  Huomasin näet valokuvista, että minulla oli jakun alla sama pusero pikkuserkkuni 50-, 60- ja 70-vuotisjuhlissa.  Oli jo aika uudistaa kuosia.  Piirsin kaavan taas Suuri Käsityölehdestä, mutta lyhensin mallia, koska en halunnut "taiteilijan takkia".  Malli on ihan peruspaitapusero kaulurikauluksineen.  Nappeja on onneksi omassa jemmassa.

 

Batistipaitapusero.

Huomasin kotimaisessa FQ-lehdessä salaisuus-työn.  Itseasiassa menossa oli jo 2.osa.  Otin esille edellisen lehden, valitsin kankaat (vihreänsävyisiä tällä kertaa) ja ompelin 1.osan lentävät hanhet.  Heti perään ompelin myös seuraavan osan neliöt.  Nyt vain odotellaan 3.osaa.

Lentävät hanhet.

Neliöt.

 Ostin vuosi sitten vanua, jota voi käyttää kylmälaukkuihin (Ullaka myy tuotetta).  Ompelin kylmälaukun päällisen Pentikin vahakangaspalasta.  Onneksi vuoria ei tarvinnut muovittaa, vaan vanulevyn alumiinipinta jäi sisäpinnaksi.

Ulkopinta on vahakangasta.

Sisäpinta on alumiinia.

Puutarhassa kasvaa kaikki hyvää vauhtia, koska sää on lämmintä ja olemme saaneet myös sadetta.  Kesäkurpitsat työntävät pötköjä ja peruna on kukalla, samoin herne.  Salaattia olemme syöneet jo monta viikkoa, samoin mausteyrttejä.  Ampiaiset olivat rakentaneet pesää kasvihuoneeseen ja nyt "taistelemme" siitä, kuka on huoneen valtias.  Mies poisti pesän, mutta ampparit parveilevat vielä oviaukossa.  

Amppelitomaatteja.

Peruna kukkii: kohta saadaan uusia perunoita.

Inkaliljat jaksavat kukoistaa.