Siskokset-näyttely.

 

Peittoja ripustettuina.

Viime viikon riitti kiireitä, kun valmistelin näyttelyä, jonka piti olla jo vuosi sitten. Ensimmäinen päivä kului näyttelytilojen siivoamiseen; mietin jo, olenko ottanut liian suuren urakan. Mieheni teki myös korvaamattoman urakan, sillä hän suunnitteli ja rakensi näyttelytelineet sekä ripusti näyttelyesineet.  Ilman häntä olisin joutunut levittelemään kaikki työt pöytien päälle.

 

Kuukausipeittoja.

Mukana oli myös pari suurta peittoa.

Sisareni maalaustaidetta.

Sisareni on taitava maalari ja hän toi näyttelyyn 15 öljyvärimaalausta sekä vesiväreillä maalattuja kortteja. Myös sisareni tytär osallistui muutamalla piirroksella.  Minä taas esittelin pääasiassa tilkkutöitäni, mm. viime vuoden kaikki 12 torkkupeittoa olivat mukana.  Myös solmiomekkoni oli esillä. Joitakin seinävaatteita, tyynyjä ja verhoja laitoin esille.

Solmiomekko ja bargellotyö.

Pieni kehyskukkaro.

Minulta oli mukana myös yksi taulu, joka on valmistettu tilkkumaalauksella eli "maalina" on käytetty pienenpientä tilkkusilppua. Materiaalina on anoppini vanha lakana, josta olen värjännyt vihreän, keltaisen ja ruskean eri sävyjä.

Tilkkumaalattu taulu.

Pidimme näyttelyn auki lauantain ja sunnuntain. Vaikka kävijöitä olisi voinut olla enemmänkin (n.60), meille jäi mielikuva, että paikalle saapuneet henkilöt olivat todella kiinnostuneita töistämme ja tutkivat niitä tarkoin ja kyselivät niiden valmistamisesta.  Lisäksi olimme todella otettuja, kun meitä muistettiin kukkatervehdyksin peräti kaksi kertaa. Kaikki vierailijat ansaitsevat lämpimän kiitoksen. 

Ruusutervehdys.

Silkkihuiveja ja tilkkumaalausta.

Kesä kului kesää odotellessa ja nyt on takana jo lyhyt aika, jota voisi sanoa talveksi. Se päättyi lumien sulamisen ja liukkaan kelin kautta muutamaan lämpöasteeseen.  Samalla olen joutunut kuuntelemaan omaa kehoani.  Loppukesällä ilmaantui allerginen ihottuma ja kutina silmäluomiin.  Mietittyäni kauan syytä ymmärsin sen johtuvan uusista silmälaseistani (punaiset muovikehykset).  No, linssit istutettiin hypoallergisiin metallikehyksiin.  Pidettyäni niitä muutaman tunnin nenäkappaleet alkoivat kutittaa!  Sittenpä vaihdettiin silikoniset nenäkappaleet pois.  Toimenpide auttoi hieman, mutta taas oli palattava vanhoihin laseihin.  Vaihdoimme vielä kotona nenäkappaleet ikivanhoista laseista. Ja kortisonia tarvittiin.  Keho herkistyi monelle aineelle: villan pöly, kineesioteipin liima jne...Pitäisi kai tehdä lista, että muistaisin kertoa kaikki aineet, kun menen seuraavan kerran ihotautilääkärille.  Ja ihan mukava olisi saada 600 euron silmälasit käyttöön; vanhojen vahvuudet ovat pielessä.  En vain jaksa lähteä valittamaan ja olemaan ihmiskokeen uhri ("Kokeillaan nyt, kävisikö tämä!") Kroppa ei kestä enää kortisonia.
    

Värjättyjä silkkihuiveja.

Ulkoilun ja jumpan ja joogan välissä värjäsin silkkihuiveja.  Silkkiväreistä osa oli jämähtänyt purkkeihin, mutta yritin käyttää niitä, jotka olivat vielä nestemäisiä. En tehnyt mitään rajauksia, vaan leikittelin väreillä.
    

Tilkkumaalaus.

Työn alla on ollut jo muutaman viikon taulu, johon "maalaan" kuvan itsevärjätyillä kankailla.  Mallina käytin Lapin matkalla otettua valokuvaa ruskamaisemasta, taustalla Kellostapuli.  Välillä annoin työn levätä, koska en saanut selville, sisältääkö käyttämäni Gesso silikonia vai ei.  Toisaalta epäilin myös väriaineita allergisen reaktion aihettajaksi.  Yritin käyttää myös suojakäsineitä, mutta eihän niiden kanssa työskentely onnistunut.  Ja toisaalta käsineissäkin voi olla jotain sopimatonta ainetta.  Nyt pitää miettiä, vienkö taulun kehystettäväksi.  Monta vuotta sitten tein yhden tilkkumaalaustyön, joka on mielestäni paljon parempi.  Niin sitä taito ruostuu.

  

Vanhempi tilkkumaalaustyö.

Yksityiskohta työstä. Tässä näkyy tekniikka.

Joulupukin työpajakin on käynnissä. Niistä töistä ei vain voi vielä paljoa hiiskua.
   

Mitähän joulumuori saa aikaan tästä kasasta?

Lumen tuomaa valoisuutta odotellessa.