Alkavaa syksyä.

Puolukoita, nami, nami!

Metsissä on riittänyt poimittavaa, tosin kuivuus on verottanut marjasatoa ja kaikilta entisiltä marjapaikoilta ei ole löytynyt poimittavaa.  Vielä viime lauantaina, kun mietin saunan lämmittämistä, poikkesin matkalla etelärinteelle, mistä keräsin viisi litraa puolukoita ja 1,5 litraa mustikoita.  Saimme taas tuoretta raaka-ainetta smootieen.
   

Hyvälaatuisia mustikoita.

Sienisadosta on vaikea ennustaa, mutta kahdelta eri reissulta olen kerännyt karvarouskuja korin pohjaan sen verran, että niistä on syntynyt maukas sienisalaatti.  Sienet ovat olleet todella hyvälaatuisia, lähes ilman toukkia.
   

Siilit tulivat ihmettelemään sieniä.

Kaivoin pitkästä aikaa kankaanpainantavälineet (seula, painopasta ja värit) esille ja etsin valmiit kalvot.  Toisessa on kuusi, toisessa kettu, jonka on piirtänyt taiteellisesti superlahjakas siskoni tytär.  Hän osaa kuvata eläimiä tosi elävästi.  Painoin kuvia valmiisiin tyynyliinoihin ja vielä kankaallekin myöhempää käyttöä varten.  Ehkä niille löytyy paikkoja tilkkutöissä tai joissain lasten vaatteissa.

Muutaman kettusen käytin jo ompelemalla ostoskassin.

Tyynyliinoja ja kettukangasta.

Kettukassi.

Sitten piti päästä kokeilemaan taas vapaata tikkausta, jota en koskaan ole kokenut osaavani.  Vierailtuani Tilkkuyhdistyksen sivuilla tajusin, mikä oli tökkinyt pahasti.  Sivuilla neuvottiin, että ompelukoneen alasyöttäjä pitää laittaa pois päältä.  En ole käynyt siihen mitään kurssia, joten en siis tiennyt tuollaista pikkuseikkaa, vaan ihmettelin, miksi en saa syntymään hyvää jälkeä. Siispä kaivoin ohjekirjan esille ja etsin, miten syöttäjän saa pois päältä. Missähän se nuppi oikein on! Tutkin läheltä eli puolakotelon seudulta ja hups! Yhtäkkiä koko puolakotelon ympärys pomppasi syliini osiksi purkautuen! Enkä mitenkään onnistunut laittamaan niitä takaisin! Onneksi mieheni on minua fiksumpi ja sai osat takaisin - muutaman yrityksen jälkeen.  Siten hän myös etsi nupin, josta alasyöttäjän saa poispäältä: se löytyi koneen oikeasta alakulmasta (tätä ei kerrottu ohjekirjassa).  Lopulta sitten tikkasin kaksi patalappua ja oli kyllä huomattavasti helpompaa kuin ennen. En edes jaksanut suunnitella tikkauskuvioita, vaan annoin mennä luovasti.
   

Vapaatikattuja patalappuja.

Hyvää alkusyksyä!

Wilder Mohn.

Unikon kukkia.

Viimesyksyisellä Hampurin matkalla mukaan tarttui Burda patchwork -lehti, jota olen aina silloin tällöin selannut.  Vihdoin aloin toteuttaa seinävaatetta, jossa unikon kukat huojuvat lempeässä tuulessa.  Työ alkoi kankaiden värjäämisellä.  Tausta on toteutettu noin seitsemästä erivärisestä vihreän sävystä, välillä värjäsin lisää kankaita Emo-tuotteen väreillä.  Maltoin mitata kankaat mittojen mukaan, jolloin kasaaminen oli suhteellisen helppoa.  Sävyt eivät ole toki ohjeenmukaisia, mutta sommittelin niitä siten, että alareunassa olisivat tummimmat vihreät.  

     

Burda patchwork -lehden malli.

Minun versio villiunikoista.

Ohjeessa unikon varret oli leikattu kankaasta, mutta minä keksin siihen helpomman tavan: isosiskoni esimerkkiä noudattaen ajelimme monena kesänä Killinkoskelle, missä sijaitsee Inkan tehtaanmyymälä (vieläköhän se on siellä!).  Ostin sieltä lukemattomia pusseja erilaisia koristenauhoja, kuminauhoja, ommeltavia kuvia, kanttinauhoja, vinonauhoja jne.  Nyt löytyi käyttöä puuvillanauhoille, jotka värjäsin khakin vihreiksi. Toinen nauha oli alunperin valkoinen, toinen keltainen.  Niistä syntyivät unikkojen varret, jotka kiinnitin reunoista suoralla koneompeleella.

Unikoiden siemenkotia.

Seuraavana olivat vuorossa siemenkodat, joihin tarvitsin samaa vihreää kuin varsiin sekä ruskeaa kansiksi.  Näihin kankaisiin silitin kaksipuolisen liimaharson, mutta silittämisen lisäksi ne piti vielä ommella kiinni.  Kokeilin eri tapoja ja päädyin siihen, että kanttasin osat saumurin rullapäärmeellä ja ompelin kiinni sauman sisäreunasta.  Näin reuna jäi hieman koholle ja antaa mielikuvan kolmiulotteisuudesta.  Ompelin kansiin vielä tummanruskeita kuvioita.

Unikon terälehdet valmistin ja kiinnitin samoin kuin siemenkodat, tietysti värjäsin kankaan punaiseksi.  Ompelin niihin mustia hedelehtiä ja maalasin kangasväreillä tummaa punaista varjostukseksi.  

Tikkauspintaa.

Takakankaaksi päätyi käytetty keittiön verhokappa.  Väliin laitoin ohuen vanun.  Tikkauksen mallin piirtelin summittaisesti taikatussilla ja ompelin vapaalla tikkauksella.  Kylläpä siihen kului aikaa.  Reunakantit valmistin tähteeksijääneistä tilkuista.  Takapuolelle ompelin neljä lenkkiä rimaa varten.  Valmiin työn koko on n. 110 cm x 55 cm.  Työn tekeminen oli tosi mielenkiintoista; harvoin samaan työhön voi yhdistää niin monta eri tekniikkaa.

Tikkauksia ja aurinkovärjättyjä kankaita.

Tikkausta ja tanssimista.

Tähtipeitto.

 Viikko sitten matkustin mieheni kanssa pääkaupunkiseudulle mukanamme tikkausta odottava tilkkupeitto, jonka ompelin viime talvena.  Olimme sopineet Töölön tilkkupajan Soilen kanssa, että viemme päällisen ja aluskankaan heti junamme saavuttua Helsinkiin. Niin teimmekin. Kylläpä oli monenlaista tikkaumallia, mistä piti valita. Tikkauslangan valinta oli helpompaa. Kun sitten maanantaiaamuna menimme hakemaan peittoa, se odotti meitä valmiiksi tikattuna. Kyllä tikkaus on kuin piste i:n päällä. Olin suorastaan ylpeä peitostani. Sen koko on 250 cm x 260 cm. Reunakaitaleen ompelin kaksinkertaisesta vinokantista; tosin kahdelta sivulta vielä puuttuu toinen ommel. Kiitokset Soilelle ammattitaitoisesta ja ystävällisestä palvelusta ja neuvoista.

Peitto lähes valmiina.

Taustapuolella kaunis tikkaus erottuu edukseen.

Toinen syy, miksi matkustin viime viikonloppuna Helsinkiin, olivat Wanhan Sataman käsityömessut. Tein treffit kolleegani kanssa sinne sunnuntaiksi. Kiertelimme siellä nelisen tuntia. Mukaan tarttui kortteja, helmiä ja muita korutarvikkeita sekä ohutta huopaa. Kangaskiintiö oli täynnä Tampereen reissun jäljiltä. Vaaleanpunaisista helmistä kasasin korusetin.
      

Messuhankintoja.

Kivoja kortteja ja pitsikoristeita.

Vaaleanpunainen korusetti.

Yövyimme matkallamme poikamme luona Espoossa. Kävimme yhdessä syömässä pari kertaa, ja miesväki tutustui Tekniikan museoon ja Ratikkamuseoon minun ollessani käsityömessuilla. Lauantai-illaksi järjestyi mieluisaa puuhaa, kun huomasimme menovinkeistä, että Oopperatalon pihalla on ulkoilmatanssit. Suuntasimme siis sinne. Musiikista vastasi oikea tanssiorkesteri ja solisteina olivat oopperalaulajat. Kivat tanssit, vieläpä ilmaiset. Rytmit vaihtelivat lattareista ja vakiotansseista suomalaiskansallisiin tansseihin.  Ihmisiä oli mukavasti paikalla, osa tanssi, osa katseli. Tällaisia voitaisiin järjestää muuallakin.
       

Oopperan tanssiorkesteri.

Tanssin riemua oopperan pihalla.

Reilu vuosi sitten taittelin paperista LED-valoihin pienet varjostimet, mutta harmikseni ne eivät päästäneet yhtään valoa läpi. Niinpä pistin kukanmuotoiset varjostimet talteen ja vasta nyt sain aikaiseksi tehdä niistä kranssin seinälle. Koska kukkien keskellä oli reikä, peitin sen sinisellä ja oranssilla piipunrassilla sekä "hedelehdillä". Lopuksi liimasin kukat styrox-kranssin päälle liimapistoolin avulla. Peittelin valkoisena pilkottavan pohjan meriheinällä.

Taitellut kukkaset uusiokäytössä.