Vihdoin tikattu.

 

Saako ommella tähtipeiton keskikesällä?

Helmikuussa 2024 sain valmiiksi tilkkupinnan parisängynpeittoon, mutta ison peiton kotitikkaus ei houkutellut ja tässä välissä olen kyllä käynyt isolla kirkolla, mutta en siten, että olisin voinut viedä  peiton Töölön tilkkupajaan.  Vihdoin sillä reissulla, jolla matkailuautomme särkyi, sain toimitetuksi peiton Soile Kiviselle.  Valitsimme hienon tikkausmallin (Alex) ja samalla ostin bambuvanun ja taustakankaan (Niittykukkia).  Poikani haki peiton Tilkkupajasta ja toi sen Jyväskylään tavatessamme siellä.

 

Taustakangas ja tikkaus näkyvissä.

Leikkasin reunakanteiksi yhden punakuvioisen kankaan kokonaan.  Reunakanttia tarvitsin lähes 10 metriä, mutta sitä jäi toki johonkin muuhun työhön. Olen mielessäni ajatellut, että kyseessä on joulupeitto.  Pohdin sen nimeä siltä pohjalta, jolloin "Näiden tähtien alla" ei sopinut.  Lopulta kirjoitin nimilappuun Anna-Mari Kaskisen joulurunon: 

 Taivaalla kirkkain tähti julistaa sanomaa: Väsyneet, pelokkaat, kaikki seimelle saapukaa. 

Siispä nyt on joulupeitto odottamassa joulujuhlaa, ainakin hyvissä ajoin.  

Tilkkupeiton ompelukuvia löytyy postauksestani, jonka olen kirjoittanut 11.2.2024.

Tähti muodostuu neljästä blokista.

  

Kotikatu.

 

Kotikatu-peitto.

Minulla ja miehelläni oli onni saada kolmas lapsenlapsi pääsiäislauantaina.  Pikkuprinssi syntyi Hampurissa isoveljen ja vanhempiensa iloksi.  Nyt kun olemme jo päässeet tutustumaan pikkuiseen, voin esitellä hänelle ompelemani köllöttelypeiton/alusen, jonka ompelin jo helmikuussa.  Idean peittoon poimin Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 1.  Tekijä oli ommellut mökit resurssikaitaleista, mutta minä leikkasin erivärisiä kangasneliöitä, joihin aplikoin oven ja ikkunoita. Sisältä kurkkivat kunkin talon asukkaat: pöllöt, kissat, ketut ja yhdessä kodissa asustelen minäkin sovitusnuken kanssa. 

Pöllöperheen koti.

Talon harjakatto mudostuu punaisista kolmioista.  Annoin peitolle nimeksi Kotikatu.  Taustakangas on samaa kettukangasta kuin peiton reunakaitale.

Aurinkoista pääsiäistä!

 

Pieni olkalaukku.

Maaliskuun loppupuolen lumisateiden jälkeen saamme nauttia huhtikuun alun runsaasta aurungonpaisteesta.  Hyvä niin.   Meillä kävi kutsumaton vieras eli sairastuimme koronaan.  Mieheni aloitti ja kahden päivän kuluttua myös minun testi näytti plussaa.  Aamu oli sama, jolloin minun piti lähteä ajamaan Tahkolle, katsastamaan tilkkupäivien antia.  Olin odottanut tapahtumaa kaksi vuotta -koronan vuoksi se aina vain siirtyi- ja nyt en siis pääsytkään sinne.  Suuri pettymys!  Toivottavasti joku mukana ollut laittaa hyvän postauksen tapahtumasta.  -Tauti oli aika kenkku: minulla särki kropassa kaikkia paikkoja, jotka olivat aikaisemmin elämäni aikana olleet rikki.  Nyt olemme jo voiton puolella, vaikka välistä tulee kova väsymys.

Työpöydällä odotti nahkapala, jonka taivuttelin pikkulaukuksi.  Varastossa oli loppuunkulunut laukku, josta irrottelin lukon ja katsoin vähän malliakin.  Ompelin sen ihan tavallisella koneella käyttäen tasasyötintä, koska materiaali oli ohutta.  Laukun saa kiinni vetoketjulla ja läpällä.  Vuorikankaaksi valikoitui puna-kulta-puuvilla.  Sisäpuolelta löytyy kaksi taskua, toisessa vetoketju.  Mieheni auttoi niittien kiinnittämisessä.

Olkalaukku.

Iloinen vuorikangas.

 

Ompelin jälleen yhden tyynynpäällisen.  Ystävättäreni täyttää ensi viikolla 70 vuotta, joten kasasin päällisen niin, että siitä löytyy 70 tilkkua, suurin osa neliöitä, myös muutamia kolmioita.  Toivottavasti ennätän toimittaa lahjan, ennen kuin lahjan saaja lukee tämän postauksen.

Riemunkirjava tyyny.

Pääsiäinen on kohta ohi, mutta siitä huolimatta toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä!

 

Vanhassa vara parempi.

 

Seinävaate Vanhassa vara parempi.

Kylläpä toukokuu on vierähtänyt lopuilleen.  Puuhaa on riittänyt sisällä ja ulkona.  Suursiivouksia olen tehnyt pikkuhiljaa ja uutena apulaisena minulla on ollut ikkunankuivain.  Se säästää monta käden liikettä. Peruna on kylvetty ja kasvimaalta puuttuvat enää herneet ja sipulit.

Nostalginen ompelukone.

 

Ompelukone on ollut melkein koristeena ja saumuri oli perushuollossa.  Ompelin kuitenkin yhden pienen seinävaatteen.  Keskellä on vanha ompelukone (joululahjakangas), jota sitten kehystelin.  Välivanu on silitettävää laukkuhuopaa.  Nimekseen työ sai "Vanhassa vara parempi".  Tuollaisella minäkin opettelin ompelemaan ja se toimii, vaikka olisi sähköt poikki.

Kauppakasseja.

Viikon kuluttua minulla ja sisarellani on pienmuotoinen taidenäyttely Siskokset.  Minä esittelen omia ompelutöitä ja siskoni öljyvärimaalauksia sekä vesiväreillä maalattuja kortteja.  Arpajaispalkinnoksi ompelin pussukoita ja kasseja, lisäpalkintoja löytyy aikaisemmin ommelluista töistä.  Vaalea pussukka on hulpiloista ommeltu; tulipahan sekin työmuoto kokeilluksi.

Peruspussukoita.