Syksystä talveen.

Lumikuorrutteisia omenoita.

  Kylläpä  talvi tuli yllättäen.  Lunta on maassa jo parikymmentä senttimetriä ja lisää sataa isoina lepareina.  Lumi on kuorruttanut marjaomenapuiden (toukkaisen) sadon tosi kauniiksi.  Pakkasyöt ovat ensin värjänneet pienet omppuset punaposkisiksi.
   

Trikoomekot ovat mukavia pitää.

Alkuperäinen malli, jossa on huppu.

Kuopion käsityömessuilta ostetut kaksi trikoota ovat jalostuneet vaatteiksi.  Ompelin mekon, jossa on suuret, näyttävät taskut.  Niiden valmistus olikin se suurin työ koko vaatteessa.  Kaavan piirsin  espanjalaisesta Diana Moda -lehdestä, johon hupun paikalle muokkasin korkean, kasaan "rypistyvän" kauluksen.
   

Kettuja puserossa.

Samaisesta lehdestä piirsin puseron kaavan.  Trikoo oli niin leveää, että 80 cm:n palasta riitti kangasta pitkiin hihoihin.  Tykästyin tuohon pääntiehen.
  

Kuvioitu pellava.

Välimeren matkalta löysin myös muutaman kankaan.  Savonassa osuimme sisustuskauppaan, missä oli tarjolla myös kankaita.  Ostin kivasti painettua pellavaa pöytäliinaksi.  Myös pieni pala silmää miellyttävää tilkkutyöpuuvillaa tarttui mukaan. 
   

Ruusuinen puuvilla.

Marseillesin kaduilla ei voinut olla törmäämättä vierasmaalaisiin kangaskauppiaisiin, joiden kojuissa välkehtivät erilaiset juhlavaatekankaat.  Koetin valita vähiten kiiltävän kankaan, josta sitten maksoin vain 4 euroa.  Pitänee ommella siitä jotain kesäjuttua.
 

Ohutta kesäkangasta.

Hyvää alkanutta marraskuuta!

Pohjantähti.

Seinävaate Pohjantähti.

Nyt en ole katsomassa taivaalle, vaikka siellä on tämän vuoden aikana jo näkynyt upea kuun pimennys.  Olen tallentanut Pinterestistä käsityömalleja ja -ideoita, joita voisin toteuttaa.  Yksi niistä on kaunis tähtimalli, jota aloin toteuttaa Hollannista ostamillani kankailla.  Ensin suurensin mallin A4-kokoiselta arkilta 5-kertaiseksi. Sitten vain kankaisiin käsiksi! Ompelin ensiksi keskiosan ja jatkoin pikakolmioiden avulla reunoilla oleviin sakaroihin.  Kun minulla oli keskiosa ja reunat valmiina, ajattelin tyytyväisenä, että piankos ne nyt yhdistää toisiinsa.  Mutta voi mokomaa: keskiosa ei riittänyt pettämään aukkoa!  Pohdin, pitäisikö ommella uusi keskiosa, mutta tein toisen ratkaisun eli ompelin keskiosan ympärille uuden kaitaleen.  Huh!  Kyllä oli ratkojalla töitä, kun kulmat eivät osuneet kohdilleen ja tuli muitakin söhellyksiä.  Pitäisiköhän tällaiset työt tehdä paper piecing -menetelmällä!    Kun vihdoin olin tyytyväinen tilkkupintaan, tikkasin sen koneella vanuun ja taustakankaaseen kiinni.  Työ sai ylevän nimen, Pohjantähti - La Stella Polare ja koristaa nyt eteisen seinää. 

   

Kankaissa kiehtovat matematiikan ja kemian kaavat.

Keskiosa sai uuden kehyksen.

Työlään tilkkupinnan jälkeen kaipasin tosi yksinkertaista käsityötä ja sellaiseksi osoittautui jumppapussien ompelu.  Samassa sarjassa niitä valmistui viisi kappaletta.  Eiköhän noilla kuittailla muutamia syntymäpäiviä.

   

Valmiita jumppakasseja.

Lumikuorrutteiset puut ja pensaat ovat kauniita, mutta lumikuorman takia puhdistelin omenapuiden oksilta liikoja lumia pois. 

   

Lumitaidetta.

Talvinen grillikatos.

Kevätaurinkoa odotellen kiitän kommenteista!

Hankiaiset

Kivaa: pitkän pilvisen sääjakson jälkeen sää muuttui aurinkoiseksi. Päivisin lämpötila huiteli plussan puolella ja yöksi pakasti, minkä seurauksena saimme mahtavat hankiaiset. Tein pitkiä kävelyretkiä lähimaastossa ja muutaman kerran suhautin parin kilometrin päähän järven jäälle potkurilla. Jää paukkui -johtui lämpötilan muutoksista- mutta sahailin rannan tuntumassa edestakaisin. Oli yhtä lystiä hommaa kuin lapsena. Samalla tuli katsastetuksi lapsuuden leikkipaikkoja, joissa ei nykyisin enää liiku. Sunnuntaina keitin termospulloon kahvin, minkä kävimme juomassa mieheni kanssa lapsuuden kodin rappusilla.

Varhaislapsuuden kodin pihapiiri.

Tämän kiven vieressä ukkini piti venettään rannassa.

Tätä komeaa petäjää piti käydä halaamassa lapsuuden kalareissuilla.

Hankiaisten ansiosta oli helppoa hakea maljakkoon pajunkissoja, kun ei tarvinnut uppuroida hangessa.

Keväisiä pajunkissoja.

Ompelukoneen ääressä valmistui tunika, johon käytin Eurokankaan pitsipalan sekä kaapista löytynyttä mustaa trikoota. Tunika on jo saanut kyytiä israelilaisten tanssien merkeissä.

Trikootunika.

Tilkkulaatikosta kaivetuista kankaista ompelin suojapusseja vanulapuille. Idean sai taas isosiskolta. Kiitos hänelle. Ja eihän hyvää ideaa voi lopettaa yhteen tuotteeseen, samalla niitä valmistui kolme. Onneksi ei lähtenyt enempää lapasesta...Sitten huomasin, että olin aiemmin ommellut samoista tilkuista suojapussin kasvopaperilaatikolle. Tuli kiva setti.

Suojapussit kasvopaperille ja vanulapuille.

Vanulappupusseja.

Käsityöblogeista saa myös kivoja vinkkejä. Tilkunviilaajan blogista löysin tekeillä olevan tilkkutyöohjeen, jossa tilkkujen risteyskohtaan muodostuu tähtikuvioita. Jännä malli, koska siihen voi käyttää jämätilkut, vain tähtiosan pitää olla samaa, kirkasta väriä. Käytän tähän työhön punaisia ja violetteja kankaita. Ohjeet löytyvät Capitola Quilterin Tasselstutoriaalista. Itse tein jonkin kömmähdyksen, koska mitat siellä olivat tuumina ja muutin ne SI-järjestelmän mitoiksi. Hups! Kulmat olivat vinoja! Ei sitten muuta kuin piti tehdä uudet sabluunat. Seuraava blokki sitten onnistuikin. Koska omat kädet ja olkapäät eivät kestä kovaa rasitusta, mieheni leikkasi tilkkuja suuret määrät. Kiitos ja halaus hänelle. Tilkkuja on nyt kahteentoista blokkiin.

Valmis tähtiblokki kaipaisi silitysrautaa.

Kasa leikattuja tilkkuja odottaa ompelijaa.

Palaan vielä edelliseen postaukseen, missä kerroin kinnasneulahatusta. Kinnasneulan mieheni vuoli jäätelötikusta. Niiden materiaali on jalopuuta, joten ei niitä kannattaisi heittää pois.

Kinnasneula (meillä on kaikki kotitekoista).

Kansalaisopiston käsityöpiirissä virkkasin pöllökukkaron. Sulkijan ostin Wanhan Sataman käsityömessuilta. Ommeltavat mekanismit on helppo kiinnittää.

Virkattu pöllökukkaro.

Voitin arpajaisissa tällaisen pääsiäismunan. Olen näitä itsekin värkännyt.

Pääsiäismuna.

En pidä itseäni viherpeukalona, mutta ihmeitäkin voi tapahtua. Viime talvena lahjaksi saatu orkidea innostui työntämään kaksi uutta kukkavanaa ja nyt molemmissa ensimmäiset kukat ovat avautuneet. Tavallisesti orkideat ovat vain pikkuhiljaa kuihtuneet pois.

Kevään ihme: kukkiva orkidea.

Luonnossa tapahtui viime viikolla kivoja ilmiöitä: ensin saimme ihailla upeita revontulia ja sitten tarjoutui mahdollisuus katsella auringonpimennystä. Valmistin itselleni laatikkokameran korppulaatikosta ja sitten vain laatikko päässä ulos hangelle ihmettelemään kuun varjon siirtymistä auringon editse. Tämä on turvallinen tapa katsella pimennystä.

Itsevärkätty laatikkokamera toimii.

Ennätin jo pestä muutaman matonkin, kun kevätilma kuivattaa niistä niin raikkaita. No, viimeksi pesty roikkuu vielä ulkokaiteella ja sai lumikuorrutteen sunnuntaina alkaneesta lumisateesta. Mutta kyllä se siitä kuivuu. Vanha sanonta "uusi  lumi on vanhan surma" pitää edelleen paikkansa.

Lumi on jo peittänyt...

Talvimyrskyä ja tilkkuja

Tammikuun pimeinä päivinä oli aikaa valmistaa monenlaisia käsitöitä. Luonnonvaloa olisin kyllä kaivannut. Toki aurinko näyttäytyi aina hetken aikaa, kuten allaolevassa kuvassa. 

Upeita jääkukkia parvekkeen ikkunassa.

Yritän välistä tehdä jotain vanhanaikaista käsityötä. Niinpä kaivoin esille vuodelta 1987 peräisin olevan viitelöintiohjeen ja ryhdyin viitelöimään kaulaliinoja. Loin 4 metriä pitkän loimen, jotta työn keskelle ei tule päättelykohtaa ja samalla saan kaksi kaulahuivia. Käyttämäni lanka, Sirdarin big softie (51% villaa, 49% akryyliä), oli sopivan paksu, mutta aivan liian helposti nöyhtääntyvä, ainakin, jos joutuu purkamaan työtä. Netistä löytyi myös hyviä ohjeita. Käytin 6 kerää lankaa, väreinä valkoinen, luonnonvalkoinen ja vaaleanharmaa. Loimilankoja oli 62. Lopputulokseen olin kyllä tyytyväinen. Toinen kaulaliina tuli omaan käyttöön, toinen meni lahjalaatikkoon.

Reunalankojen järjestelyä.

Lankojen poimintaa.

Tässä valmis kaulaliina. Kuvassa hame, jonka ompelin kauan sitten ostetusta palasta, toimii tanssihameena.

Tuulisilla ilmoilla tykkään suojata pään ja korvat huolella, siksi ompelin tämän fleecehatun. Mallina käytin vanhaa hattua. Karva löytyi kaapista, samoin kukkakoriste.

Ensin ajattelin, että säästän kynttiläntekokuvat joulukuulle, mutta Kodin kuvalehdessä kehotettiin tekemään kynttilöitä talvipäivien iloksi, joten tässä niitä tulee. Käytin pelkästään kynttilöiden jämiä ja valumia, niitä on kertynyt säilöön varmaan kymmenen vuoden ajalta (meillä ei heitetä mitään hukkaan!!!) Sulatin jämät vesihauteessa puuhellalla ruokaa laitellessa, aina 3-4 kynttilää kerrallaan. Muotteina käytin erilaisia pikkurasioita, purkkeja ja WC-paperirullan hylsyjä. Sydänlangan painona käytin naulanpätkiä ja tuikkujen painoja, jotka ankkuroin steariinin avulla pohjaan. WC-rullan hylsyn laitoin jogurttipurkkiin ja päälle vain vähän sulaa steariinia. Sitten purkit lumiastiaan ja päälle steariinia pienissä erissä, jolloin se ei valu pois. Jämiä riittää vielä muutamaan kynttilään.

Kynttilämuotteina rasioita, sydänlangat olen kiinnittänyt nuppineulalla rasian seinään.

Valmiita kynttilöitä, ehkä ensi jouluksi.

Suuri Käsityö -lehden tammikuun numerossa oli trikoomekkojen ohjeita. Käsityöpiirissä joku luki, että lehti sisältää hoikentavia trikoomekkoja. Tähän eräs piiriläinen tuumasi, että niitä pitää sitten laittaa monta päällekkäin. Ompelin sitten yhden mekon Eurokankaan jerseystä. Materiaali on miellyttävä pitää. 

Jerseymekko, vihreä väri ei näy kuvassa.

Koska joulun aikaan totuimme ovistoppari Miikkulaiseen enkä halunnut pitää tonttua keittiössä ympäri vuoden, ompelin tilalle uuden pöllön hahmossa. Materiaalina käytin tilkkupeitoista jääneitä bloggien jämiä. Painoksi sijoitin hernepussin pöllön alaosaan.

Uusi ovistoppari ei ole vielä saanut nimeä.

Lumipyryä ja värjäystä.

Monen päivän aikana lunta on kertynyt kinoksiksi asti. Lumikola on hyvin tarpeellinen väline, onneksi naapuri linkoaa enimmät lumet pihastamme pois. Talviset ja lumiset maisemat ovat toki kauniita. Ennen joulua toteutin pitkäaikaisen haaveeni: sain pihallemme valaistun puun. Poikani kanssa kokeilimme aluksi autotallista löytyneellä työvalaisimella, miltä valaistus näyttäisi. Jatkoroikan, puisen laatikon (teline) ja ajastimen avulla virittelimme valon, ja koska se näytti kivalta, ostimme 100 Watin lampun tilalle ledtyövalon. Nyt se toimii ulkovalona aamulla ja illalla.

Valaistu pihakuusi.

Ateljeessa monet kankaat odottavat ompelijaa. Viime kesänä alppimatkalta ostettu kangas sai paikkansa pöytäliinana, johon käytin myös toista punasävyistä kangasta. Molemmista irtosi paljon väriä kutistuspesussa, joten oli järkevää käyttää kankaat samaan tekstiiliin. Halusin yhdistää ne pitsillä toisiinsa. Välipitsi löytyi kaapista, reunapitsin ostin. Molemmat olivat valkoisia, joten värjäsin ne ensin. Palojen yhteensovittaminen olikin sitten melkoista tilkkuilua, mutta olin lopputulokseen tyytyväinen.

Tässä pöytäliina kuvattuna lumihangella, lumihiutaleet uhkasivat peittää liinan kuvaussession aikana.

Liina pääsi heti käyttöön.

Samalla, kun värjäsin pöytäliinan pitsejä, laitoin muitakin pitsejä väriliemeen. Yhdessä trikoopuserossa oli liian kapeat hihat, joten leikkasin hihat keskeltä pituussuunnassa halki ja ompelin väliin pitsin. Tuli ihan käyttökelpoinen vaate. Pitsi oli alunperin mielestäni liian punainen, joten yritin korjata väriä viininpunaisen suuntaan Emotuotteen kangasväreillä, mutta lienen kiireessä kastellut pitsin huonosti eli se ei värjäytynyt tasaisesti. Lopputulos oli sitten hauskan kirjava.

Hihansuu kirjavine pitseineen.