Armeijan sarkaa pakkaseen.

 

Sarkatakki.

Viime viikko sujahti pakkasen nipistellessä nurkkapielissä.  Hiihtäminen vaihtui kävelylenkkeihin: hyvin tarkenin kypärämyssyn, kaksien villahousujen ja untuvatakin ansiosta.  Kaivelin kaapista harmaan armeijan sarkakankaan, jonka olin ostanut autotapahtuman rompetorilta hyvin edullisesti.  Leikkasin siitä pitkän takin, johon piirsin kaavan ikivanhasta Burdasta. 

 

 Olen jo pitempään haaveillut takista, johon kuuluu keeppi.  Niinpä piirtelin risaisesta lakanasta kaavan, jolla leikkasin keepin.  Ei se ollut vaikea homma.  Keeppi kiinnitetään napeilla, joten takkia voi käyttää myös ilman keeppiä.  Sen sijaan varsinaisen takin ompelussa meinasi tulla ongelmia pääntien ympärillä, koska siellä joutuu laittamaan niin monta kangaskerrosta päällekkäin, että ommeltava kohta ei mahdu paininjalan alle.  Jouduin siten ompelemaan välistä teollisuuskoneella muutamia saumoja. 

Keeppi kiinnitetään napeilla.

Vuorikankaan olin ostanut jostain poistokorista. 

Napit löytyivät taas omista purkeista.  Taitavat minun nappivarastot riittää loppuiäksi!

Keeppi lämmittää.

Tänään taas pääsin sujuttelemaan suksilla, koska pakkasta oli vain -8 astetta.  Komeita lumisia puita ihaillessa 8 kilometriä sujuivat mukavasti.

Lunta riittää.

Ruska-aika.

Lähimetsän ruskaa.

Miten  paljon olen saanut ihailla tämän syksyn ruskaa.  Liekö kuiva ja kuuma kesä vaikuttanut siihen, että ruskapuut hehkuvat niin upeissa väreissä ja tätä luonnon ilotulitusta on riittänyt jo monta viikkoa.  Värikylläisessä maisemassa sielu ja kroppa aistivat ja tallentavat sävyjä ja muistoja pimenevien päivien voimavaroiksi. Tuulenpuuskan hetkellä sain ihmetellä värikylläistä lehtisadetta.   Viime viikko kului lähes kokonaan siihen, että oikoluin oman seudun kyläkirjan: 400 sivua historiaa aina 1600-luvulta lähtien sekä myös tämän päivän tarinaa.  Kieltämättä tosi mielenkiintoista.

    

Kullanhohtoisia lehtikuusia.

Kastepisaroiden lumoa heinikossa.

Kannossa vuosirenkaat kertovat tarinaa sadasta vuodesta.

Tuulenpuuska koristeli kylätien.

 

 

Lammin sammalkerros kätki nämä aarteet: karpalot.

Kasvimaalle itsestään siementyneitä orvokkeja.

Mietin, laitanko tämänkertaisen postauksen otsikoksi Rauma 3, koska palaan vielä tuohon reissuun. Raumalla on kiva ja edullinen kangaskauppa Jätti-Rätti, jossa on kiva käydä.  Nyt minulla oli ajatuksena ostaa kangas parkamalliseen takkiin, koska syyskuun Käsityölehdessä oli sopiva kaava.  Niinpä sieltä lähti mukaan vihreä kangas (maksoi peräti 4€/m!), jota en laittanut kaappiin marinoitumaan, vaan ompelin heti.  Kangas on huonekalukangasta ja ehkä hieman jäykkä, mutta kelpaa tarkoitukseen.

    

Parkatakki on käytössä.

Takki selkäpuolelta.

Mieheni puhdisti kameraa ja oli sitten huomaamattani filmannut minua ja takin valmistumistani Ateljeessani.  Olipa yllätys!

 

Ompelija Ateljeessaan.

Syksyn liikunta- ym. ryhmät ovat täydessä vauhdissa käynnissä.  Minullakin on valittuna kaksi jumppakertaa, joogaryhmä, senioritanssiryhmä sekä lavisryhmä.  Henkisellä puolella uskaltauduin menemään saksan keskusteluryhmään ja huomasin sen olevan kivaa.  Sain jopa mieheni sinne mukaan.  Itsetunnolle tekee niin valtavan hyvää, kun huomaa ymmärtävänsä kieltä ja välistä uskaltautuu itsekin jopa kertomaan omia juttuja vieraalla kielellä.  Tschüs!  

   

Jumppa-asu.

Myssyjä jemmaan.

Kävin siskoni ja ystävättäreni kanssa Kuopion käsityömessuilla pari viikkoa sitten, mutta en huomannut ottaa sieltä edes kännykkäkuvia.  Ostoksia tein maltillisesti: trikoota pariin myssyyn ja jumppahousuihin sekä pari kaakelin palaa.  Trikoot olen saumannut eli jumppahousujen sivusta jäi jäljelle materiaalia, mistä kehittelin vielä yläosankin mustalla trikoolla jatkettuna.  Myssyt ovat myös valmiina - en tiedä, kuka niiden omistajaksi pääsee.  Liikunnallista syksyä! 

Uudet verhot ja kevättakki.

Verho WC:n ikkunassa.

Alakerran WC:n verhot ovat olleet käytössä hm... niin kauan, että niihin on ilmestynyt reikiä. Olen joskus valmistanut ne painamalla lakanakankaalle orvokkeja.  Käydessäni helmikuussa Töölön tilkkupajassa silmiini osui kangas, jossa on vaalealla pohjalla hentoja beigenvärisiä kuvioita. Se sopii mainiosti seinän ruskeisiin kaakeleihin.  Suunnittelin verhojen alareunaan tilkkutyöboordin, jonka toteutin vihreänsävyisistä kankaista.  Kahden tuuman mitoitus kuvioissa vaati tarkkuutta - yleensä en harrasta noin pieniä tilkkuja. Nyt verhot ovat valmiina ja ikkunaa vasten niistä muodostuu tietynlainen mosaiikkivaikutelma.

    

Verhon boordikuvio.

Minulla oli etsinnän alla ohut toppatakki jo monen viikon ajan, mutta kun sopivaa ei kävellyt vastaan, piipahdin paikalliseen kangaskauppaan ja siellähän minua odotti hyllyssä ohut tikkikangas: aniliininpunainen, tikkauskuviona sydämiä! Joku ajattelee, että tuohan on ihan pikkutyttöjen kangasta, mutta minulle se on ihan sopivaa.  Muokkasin kaavan Käsityölehden mallista. Aluksi kuvittelin tekeväni takin ilman vuoria, mutta sitten halusin saada myös taskut piiloon.  Vetoketjut ovat violetteja, koska niitä sattui olemaan varastossa. Lisäsin malliin vielä hupun, jonka vuoriksi ompelin Saksasta ostettua maatuskakangasta.  Huppu kiinnitetään vetoketjulla ja kahdella napilla.  Hupun valmistamisessa olikin monta pientä yksityiskohtaa, kun naputtelin purjerenkaita nyöriä varten sekä mietin kiinnttämistä. Vuorin hihansuihin ompelin resorit, jolloin tuuli ei puhaltele ranteisiin.

Takin yleisilme. Helma on kaareva.

Resori vuorin hihansuussa ja pöllö koristeena.

Sydäntikkaus ja maatuskat hupun vuorissa.

Leivoin pääsiäiseksi ruisleipää, koska pakastimessa alkaa nyt olla tilaa.  En ole valmistanut yhtään uutta pääsiäiskoristetta, koska varastossa on paljon rakkaita, lasten tekemiä koristeita.  Oikein aurinkoista ja rauhallista pääsiäistä kaikille ja kiitos mukavista kommenteista!

Tässä valmistuu ruisleipää.

Entisiä pääsiäiskoristeita.

 

Valmistujaisjuhlaa.

Tampereen teknillisen yliopiston juhlaa.

Reilu viikko sitten menimme mieheni kanssa junalla Tampereelle, tarkemmin tietysti Hervantaan. Nuorempi tyttäremme valmistui diplomi-insinööriksi materiaalitekniikan osastolta Tampereen teknillisestä yliopistosta. Perjantaina oli oppilaitoksen järjestämä juhla Teekkarikuoron laulujen, puheiden ja kakkukahvien kera. Heti juhlan jälkeen ahtauduimme (minä, mieheni, poikani ja vävykandi) autoon ja ajelimme kotiin. Onneksi olin tehnyt listan, mitä täytyy ottaa pakastimesta sulamaan aamua varten: täytekakkupohja, uunissa haudutetut broilerin fileet, lihapullat, pullapitkot ja voitaikina. Lauantaiaamuna laitoin heti leivänjuuren kuplimaan. Puuhaa oli monelle käsiparille: kakun täyttäminen ja koristelu, nokkosleivän leipominen, perunoiden kuoriminen, salaattien (porkkana-, metsäsieni- ja viher-) valmistus, juustorusettien leipominen, yrttisten uunikasvisten valmistaminen ja pöytien kattaminen. Lisäpöytiä kannettiin sisälle, liinat odottivat mankeloituina. Suunnittelin istumajärjestyksen ja tein nimikortit pöytiin etukäteen, samoin pikkuleivät ja kahvikakku odottivat kellarin hyllyllä.

DI-kakkua koristaa, kuinkas muuten, teekkarilakki.

  Kun vieraat saapuivat puolenpäivän aikaan, olin keittänyt perunat ja lämmittänyt ruuat. Poikani hoiti upeasti simamaljojen tarjoilun. Lämpimät ruuat olivat tarjolla aamulla lämmitetyn puuhellan päällä, salaatit ja juomat olivat työpöydällä. Ruoka näytti maistuvan. Kun kaikki 22 henkilöä olivat aterioineet, siirryimme yläkertaan rupattelemaan. Pienet lapset leikkivät keskenään. Pian poikani ryhtyi keittelemään kahvia. Kahvipöytä odotti yläkerrassa: suklaakakku, taatelikakku, ranskalaiset vohvelit, Aili-mummon ruiskakut, juustokierteet ja omenapitko. Sisaren tyttäreni tarjoutui auttamaan tiskaamisessa ja astioiden keräämisessä. Tuhannet kiitokset hänelle, samoin pojalleni ja vävypojalleni, jotka väsymättä siirtelivät pöytiä yms. ohjeideni mukaan.

    

Kahvipöydän herkkuja.

 Kun viimeiset vieraat lähtivät kuuden tietämissä, siivosimme loput astiat ja kävimme saunassa. Sen jälkeen oli niin väsyttävä olo, että lähes raahauduin vuoteeseen. Oli mukavaa tavata läheisiä ihmisiä.

   

Uusia tilkkutyökankaita.

Tampereen reissulla piipahdimme Ideaparkissa, missä poikkesimme myös Eurokankaan myymälään. Outlet-osastolta ei löytynyt mitään mielenkiintoista, mutta tilkkukankaiden laari oli aivan vastustamaton. Tytär on taitava löytämään parhaimmat ja tyylikkäimmät palat, niin tälläkin kertaa. Huh, miten monta kangasta tarttui matkaan, mutta eiköhän niistä ajan myötä synny jotain tarpeellista (tai tarpeetonta). Olen joskus sanonut, että tyttäreni pärjäisi ostosavustajana: ihan pikkutytöstä lähtien hän on osannut valikoida kangas- ja vaatekaupasta sopivimmat tuotteet.

Takki edestä...

... ja takaa.

          Viime viikolla ryhdyin etsimään takin kaavaa. En löytänyt sopivaa, joten kuosittelin sellaisen suoran "pötkötakin" kaavasta omannäköiseksi. Minulla oli varastossa Eurokankaasta ostettu kukkapalakangas, joka ei yksin riittänyt. Suureksi riemukseni paikallisesta kangaskaupasta löytyi mustaa, samankuosista takkikangasta. Kukkakankaasta leikkasin miehustan, mustasta hihat, napitusvarat, kauluksen ja tampin. Vuoriksi ostin punaista kuviollista vuorisilkkiä, en vain huomannut valokuvata sitä.

    

Karkkeja vai kyniä?

Varastoon ennätin ommella kynäpenaalin karkkipapereista. Se menee lahjaksi pikkumiehelle. Laitoin kristallimuovin myös penaalin sisäpuolelle, mutta sen vuoksi työ oli melko jäykkää ommella. Harmittelin, että en huomannut laittaa pojan nimeä muovin alle.

Kiitos kommenteista!