Trikoovaatteita.

Onko Marimekkoa?

Etsiessäni kansallispuvun kankaiden ja nauhojen loppuja - kansantanssia harrastava tyttäreni aikoi elvyttää harrastuksensa monen vuoden tauon jälkeen - päivitin liivin oikeaan kokoon, mutta samalla siivosin ja järjestelin kankaskaappejani.  Ihan kivoja trikoita piti päästä ompelemaan.  Monen monta vuotta sitten ostin Marimekon ystävyysmyynnistä raitatrikoita yhden säkillisen.  Suurimmat palat olen toki ommellut, mutta nyt yhdistelin rohkeasti jämäpaloja ja muokkasin niistä t-paidan.  No, vieläkin jämiä löytyy.
   

Takakappaleessa on vain kahdenlaista raitaa.

Suuri Käsityö -lehdessä (6-7/2019) oli kiva tunikan malli, jonka kyllä lyhensin ja jätin sivuhalkiot pois.  Lisäsin malliin taskut.  Tämä trikoo ei ollut edes ollut kauan kaapissani.
   

Pääskysiä tunikassa.

Siivotessa tuli vastaan myös tilkkukaitaleita, joista olin ommellut n vuotta sitten keinutuolin maton (on nyt jo siirtynyt mökkikäyttöön).  Ompelin kaitaleet kalanruotomallilla yhteen ja sain niistä tilkkupinnan.  Joo, se alkoi näyttää kassilta, joten leikkasin sen kahteen osaan ja kehystin ne tikkaamisen jälkeen viininpunaisella markiisikankaalla.  Samasta kankaasta syntyivät kassin kahvat.  Vuorin ompelin kukallisesta kietaisuhameesta, joka oli jäänyt vähälle käytölle.  Eiköhän kassi kelpaa tanssilenkkareiden ja vesipullon kuljettamiseen treeneihin.

Kassin vuori kukkahametta.

Kaunista elokuuta kaikille! 

Kevättä kohti.

Matto ontelokuteesta.

Muutama vuosi sitten olin hurahtanut ostamaan kerän ontelokudetta.  Niinpä ajattelin, että materiaali pitää laittaa hyötykäyttöön.  Virkkuukoukku numero 8 piti ottaa topakasti käteen: ei millään kynäotteella vaan reilusti kämmenotteella.  Kävin katsomassa googlen kuvagalleriassa malleja, mutta  toteutin maton omien mielikuvien mukaisesti ja kokeilin, miten usein tarvitaan levittämistä.  Etenin puoli kierrosta illassa ja joka kerren jälkeen annoin kyynärpäille kylmähoidon.  Nyt matto on valmis ja ilahduttaa WC:ssä kävijää.
    

Upeita lumikuorrutteita.

Eipä ole ollut näin lumista talvea moneen vuoteen.  Näppäilin lumisia kuvia ja lähetin niitä myös Saksaan ihailtaviksi.  Ovat kuulemma kuin satukirjasta!  No, tänään föhn-tuuli lämmitti ilman +4,5 asteiseksi.  Kävimme kyllä hiihtämässä 8 kilometriä, mutta en edes muista, milloin sukseni olisivat lipsuneet niin paljon. Uusi voide, joka oli tarkoitettu nollan kahtapuolta käytettäväksi, oli kyllä huono ostos!
    

Mitähän näistä lumista on jäljellä vappuna!

Visiitillä kangaskaupassa silmiini osui trikoo, joka halusi lähteä mukaan. Tiesin heti, mitä siitä tulisi.  Kaivoin espanjalaisen kaavalehden esille ja piirsin siitä tunikan kaavan.  Kuosittelin sitä niin, että lisäsin poimutusta miehustaan ja valmistin frillat hihansuihin, koska ne näyttävät olevan taas muodissa. Tunika on takaa hieman pitempi kuin edestä, vaikka kuvasta sitä ei huomaa.
    

 

Omenankukkia tunikassa.

Aurinkoisia kevätpäiviä ja kiitos kommenteista!