Reppu.

Nahkareppu.

Tyttäreni oli ostanut itselleen oikein kivanmallisen repun, jossa on monta erilaista taskua ja lokeroa.  Mitoitukseltaan reppu istui hyvin selkään.  Niinpä piirsin siitä kaavan ja leikkasin mustasta, paksuhkosta nahkasta osat.  Virittelin teollisuuskoneen käyttökuntoon (kaapeli täytyy oikaista pannuhuoneesta koneelle) ja kasasin repun.  Sekä etu- että takakappaleessa on vetoketjulla suljettava tasku.  Vuorin ompelin punaisesta, vahvasta kangaspalasta.  Vuoriin laitoin kaksi paikkataskua ja yhden hihnoilla riippuvan taskun, kaikki vetoketjulla suljettavia. Mallirepun mukaisesti vahvistin hihnat ripsinauhalla, jotta ne eivät veny.  Reppu avautuu lähes kokonaan kahden pitkän vetoketjun ansiosta.  Kaikki tarvikkeet löytyivät omista kotikätköistä.
   

Reppu selkään ja hame päälle.

Koska teollisuuskone oli nyt käytössä, päätin ommella samalla nahkahameen.  Siihen minua odotti musta, pintakuvioitu vuota.  Kyllä sillekin on syksyn tullen käyttöä.
   

Nahkahame syksyksi.

Toinenkin hame odotti kuvaajaa.  Suuri Käsityölehdessä oli alkukesästä malli, joka oli ommeltu pellavasta.  Toispuoleisuus on kuulemma muotia.  Minäkin kuvittelin tekeväni hameen pellavasta, mutta EK:ssa ei ollut hyviä värejä.  Sen sijaan vitosen tarjouskankaista yksi kangas pisti silmään.  Tulipa edullinen hame.
   

Kesähame.

Kasvihuoneessa tomaatteja kypsyy nopeaa tahtia.  Kyllä ne ovat herkullisia.  Vadelmapuskat ovat houkutelleet minua.  Niitä on tosi mukava kerätä seisaaltaan, sillä mustikoiden parissa kyykkimisestä selkäni ei pidä ollenkaan.  Huomenna aion käydä katsomassa, joko löytyy karvarouskuja.
   

Tomaattisatoa.

Herkkuja pakastimeen ja hilloon.

Iloa metsässä liikkumiseen.

Hyvää joulua 2017!

Tämän joulun erilaiset piparkakut.

Kuvasin muutamia valmistamiani joululahjoja.  Osan ennätin jo pakata hyvissä ajoin eli ne jäivät kuvaamatta.  Esittelin jo leikkaamiani osasia jossain tekstissä ja moni varmaan tunnisti, että niistä on tulossa keppihevosia.  Ne menevät siskoni lapsenlapsille, toivottavasti näemme hauskoja kepparikisoja.

   

Kirjavia keppareita.

Ompelin myös erilaisia kosteudenpoistajia autoon.  Osa oli ihan tylsiä nelikulmioita, mutta tyttären pyynnöstä tein pari pöllön näköistäkin.

     

Kosteudenpoistopöllöjä.

 Kerrankin pojallanikin oli joululahjatoivomus eli virkkasin kaksi gekkoluolaa.  Toisessa lanka on kaksinkertaista samettilankaa, toisessa sametti- ja nauhalankaa yhdessä.  Kuvassa ei siis ole kahta jämälankatossua!  En ole ollenkaan varma, ymmärsinkö toiveen oikein.

   

Poikani toivomus: kaksi luolaa gekoille.

Vielä pikkureppu, joka menee pojan tyttökaverille.

Kalanmallisia kynäkoteloita ompelin useita.

Hyvää Joulu- ja Tapanin päivää! Luvassa on tietysti Tapanin päivän tanssit!

Loppukesää 2016.

Palkintopytty Koljonvirralta.

Vanhoihin autoihin hurahtaneina meillä on tapana osallistua edes yhteen ajotapahtumaan kesän aikana.  Elokuun puolivälissä osallistuimme Koljonvirran terva-ajoihin.  Sää oli aivan kurja, koska satoi koko ajan.  Ihan kävi sääliksi rompemyyjiä,  jotka yrittivät peitellä tavaroitaan pressujen alle.  Tehtävärastit sattuivat tällä kertaa olemaan meille mieluisia: osan tiesimme, osan päättelimme ja urheilukysymyskin arvattiin oikein.  Niinpä voitimme kisan ja vielä täysillä pisteillä.  Saimme valtavan ison pokaalin palkinnoksi.

Seuraavana päivänä osallistuimme juhlaan, jota varten silitin kansallispukumme, pitäähän niitä joskus tuulettaa. Oma pukuni on Härmän-Isonkyrön eli Etelä-Pohjanmaan puku, jonka vanhin siskoni on valmistanut, mutta jonka olen melkein kokonaan uudistanut: ompelin tykkimyssyn ja uuden, pitkän puseron, joka toimii myös alushameena.  Hameen jatkoin ottamalla helmakäänteen auki ja lisäämällä vyötärölle mustan villakangassuikaleen. Tällöin essu jäi lyhyeksi, joten ompelin kokonaan uuden essun. Miehelleni olen ommellut Johanneksen puvun yli 30 vuotta sitten.
    

Uudistettu Etelä-Pohjanmaan puku.

Johanneksen puku.

Kesällä piipahdin tuttavan luona.  Hän tarjosi edullisesti nahkavuotia. Minähän ostin kolme vuotaa, joista yhden olen jo käyttänyt.  Valmistin siitä pikkurepun, jota olen kaivannut esim. hiihtoretkillä.  Piirtelin kaavan omien mielikuvien mukaan, koska halusin siitä sopivan kokoisen ja vetoketjulla suljettavan.

Pikkureppuun mahtuu kaikki tarpeellinen.

Toissa keväänä perheeni muisti minua äitienpäivänä korituolilla, joka ripustetaan kattoon.  Se on ollut paketissa loppukesään asti, koska viime kesänä teimme mökillä ulkoremonttia ja verannan laipion maalaaminen jäi tälle kesälle.  Tuoliin kuuluu istuintyyny, joka on valkoinen.  No, istahdapa siihen hikisellä iholla.  Kaivoin kangasvarastosta begonian lehti -kankaan päällistä varten.  Yksikseen se ei riittänyt, halusin näet tyynyn selkänojaankin, joten käytin reunoihin tummanruskeaa kangasta.  Muutaman kerran olen ennättänyt istua tuolissa kirjaa lukemassa.
    

Korituoli uusine tyynynpäällisineen.

Keskimmäinen meistä sisaruksista juhli miehensä kanssa 40-vuotishääpäivää.  Kyseessä ovat rubiinihäät.  Valmistin onnittelukortin paper piecing -tekniikalla.  Hups, vasta kuvasta huomasin, millainen "ryppy" on perhosen vasemmassa siivessä.  Onnittelimme hääparia tanssimalla heille ja muille vieraille rumban Finlandersien Hiljaiset sillat -biisin siivittämänä.  Siskoni oli valmistanut erittäin maukkaita tarjottavia tyttärensä ja miniänsä kanssa: voileipäkakku, kaksi täytekakkua, avokukkoja lohesta ja pikkuleipiä.  Nama, nami.  Kiitos hääjuhlasta!
   

Onnittelukortti rubiinihääparille.