| Tähtiblokkeja. |
Vihdoin sain valmiiksi tänä syksynä aloitetun peiton. En itsekään ymmärrä, miten aika virtaa niin nopeasti, ettei mitään jälkeä synny. Tosin hyvä syksyhän nyt on ollut: ilma on ollut lämmin, metsässä punaposkisia puolukoita ja suppilovahveroita sekä lammen sammalessa kirpeitä karpaloita. Siellä viihdyn todella hyvin. Lisäksi erilaiset harrastusryhmät ovat myös käynnistyneet oikeasti eikä tarvitse enää netin kautta suorittaa niitä.
| Ensimmäisen ompelun jälkeen. |
Uusimman peiton mallin löysin saksalaisen Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 1. Aluksi leikkasin neliöitä, joista kokosin 4x4-neliön. Tämän neliön leikkelin vielä osiin ja täydensin sen viiden neliön avulla tähtiblokiksi. Mielenkiintoinen prosessi. Asettelin neliöt kärjen varaan, jolloin piti vielä ommella kolmio-täydennyspalat reunoille. Työ vaati enää kapeat reunakaitaleet.
| Toisen ompelun jälkeen. |
Käytin välivanuksi ohutta vanulevyä ja tikkauksen suoritin aaltotikkauksella. Reunakantin leikkasin vinoon punakuvioisesta kankaasta. Nimeksi tälle peitolle annoin Näiden tähtien alla.
| Valmis peitto. |
Ompelukin voi olla terveydelle haitallista. Minua vaivasi loppukesästä kipeä kantapää. Edellisenä kesänä sitä hoidettiin akillesjänteen tulehduksena, nyt en edes viitsinyt mennä lääkäriin. Onnekseni hierojani paneutui asiaan ja kertoi miehellään olleen samanlaisen vaivan rekkamiesaikana. Hän epäili, että vaiva olisi syntynyt minullekin työmatka-ajoista. Kun seuraavana päivänä istahdin koneen ääreen, tajusin, että minähän olen "kaasutellut" ompelukoneella joskus montakin tuntia päivässä! Ei siihen tarvita rekkaa! Niinpä vaihdoin kaasujalaksi vasemman jalan (onhan se kömpelö!). Ompelukonettani voi kyllä käyttää ilman poljintakin, mutta ohjaan kangasta mielellään molemmin käsin. Kiitos taitavan hierojan, oikea jalkani on kunnossa.