Näyttelyssä ja väitöksessä.

Puuvillainen kesäpeitto.

Kesä lähestyy, vaikka sään ollessa noin kolea ei millään uskoisi. Lupasin neuloa itselleni puuvillaisen torkkupeiton kesäksi. Nyt se on sitten tehty eli neuloin taas kolme 45-50 cm leveää kaitaletta, pituus n. 1,8m, ja ompelin kaitaleet yhteen. Huolittelin reunan virkkaamalla ja virkkasin muutaman kukkasen koristeeksi. Langat ovat puuvillaa tai puuvillasekoitetta. Lankoja hupeni kaapista n. 900 grammaa. 

    

Viimeisin tikkupeittoni.

Metallilankaveistoksia.

Peitto päätyi vierailemaan kansalaisopiston kevätnäyttelyyn, jossa piipahtivat monet muutkin kätteni jäljet.

    

Pitsejä, isoäidin neliöitä ja valopalloja.

Munankuorimosaiikkia, lasitöitä ja helmiä.

Virkkaamani korit olivat täyttyneet saippuoista.

Keramiikkatöissä on oltu pönttötalkoissa.

Kaimani punoi kissan koreja maitopurkeista.

Viime lauantaina ajelimme heti aamusta Jyväskylään, missä kävimme yliopistolla. Ystävättäreni tytär väitteli tohtoriksi tietotekniikan alalta. Agorassa järjestetty tilaisuus oli juhlallinen. Parituntinen väitös ei tuntunut edes pitkältä, koska tohtorikoulutettu puhui selkeää englantia; samaa ei voi sanoa opponentista. Ompelin valmistujaislahjaksi pussukan, jonka materiaalina käytin kravatteja. Näiden omistaja oli väittelijän isä, joka kuoli kymmenen vuotta sitten. Hän oli perheemme hyvä ystävä. Kun kerroin kravattien alkuperän, tuore tohtori puhkesi kyyneliin. Siinä sitten halasimme toisiamme itkien. Oikein tunnekuohu ympäröi meidät.

   

Kravateista ommeltu pussukka.

 Lahjaa paketoidessani huomasin, että korttivarasto oli huvennut jonnekin. Niinpä tein samalla kuusi onnittelukorttia. Ikkunalliseen korttiin laitoin kankaisen kuvan silitysharsolla kiinni.

Uusia kortteja.

Ateljeessani on aina monenlaista kierrätys/poistomateriaalia. Tällä viikolla oli vuoro käyttää vanhat, rikkonaisten sateenvarjojen kankaat. Mekanismit olin ratkonut pois aikaisemmin. Leikkasin kasseja siten, että sateenvarjon sulkijalenkki jäi yläosaan. Suoristin reunat ja jämistä leikkasin kahvakaitaleet, jotka ompelin 4-kertaisina, ommel molempiin reunoihin. Pohjaan jäävän aukon peitin kangasneliöllä. Jäljellä olevalla sulkijalla kassin saa pieneen tilaan, kun sen ensin taittelee nätisti. Sain ommelluksi kolme kassia, joista ainakin yhden vien ystävälleni. Samalla ompelin kaksi kangaskassia, kun hiljattain uutisoitiin ihmisten käyttävän liikaa muovikasseja. Nämä ajattelin antaa lähetyspiirin arpajaispalkinnoksi.

Sateenvarjosta kassiksi.

Kauppakasseja sateenvarjoista.

Tässä olen taitellut kaksi kassia käsilaukkukokoon.

Kauppakasseja arvottavaksi.

Lämpimät kiitokset kommenteista!

Kekriviikonloppu.

Niipä vain lokakuu mennä sujahti huomaamatta eikä tuntunut ollenkaan pitkältä. Varmaan asiaa auttoi erikoisen hyvä ja kuiva sää, kun ei tarvinnut rämpiä syksyn sateessa. Lähes kaikki puutarhatyöt ovat reilassa ja viimeinenkin ulkoruukku on tyhjennetty, pesty ja viety varastoon odottamaan uutta kesää. Toissa päivänä metsäretkellä keräsin pussillisen suppilovahveroita. 

Suppilovahverot odottavat kuivuria.

Viikkoa ennen kekriä kävin lähikäsityömessuilla. Siellä oli paljon paikallista käsillä osaamista, mutta minua kiinnostivat erityisesti näytillä olevat vanhat käsityöt. Osan niistä on valmistanut minuakin opettanut käsityönopettaja opiskeluaikanaan.

Vanhoja pitsimalleja.

Kudottua ja ommeltua.

Tämän päivän tuotteita esiteltiin myös messujen työtiloissa: punontaa erilaisista nauhoista ja makramee-solmeilu näyttää taas tulleen muotiin. Itse solmin aikoinaan riippumaton karkeasta narusta makrameesolmuilla, mutta siitäkään ei ole jäljellä edes yhtään valokuvaa.

Punontaa paperisuikaleista.

Makrameesolmuja seinävaatteena.

Joulumuorin pajassa on syntynyt monenlaista tekelettä - osa vielä kesken - mutta niitä ei saa vielä julkaista. Viime viikolla pujottelin muutamia koruja, tarvikkeita olisi vaikka kuinka paljon.

Korusetti, isot helmet ovat Oulun käsityömessuilta.

Karnaluksista tarvikkeet: simpukan sisältä löytyy helmi.