Jälleen Hampurissa.

 

Hampuri ja Elbe.

Niinpä on vierähtänyt lähes vuosi edellisestä Hampurin vierailusta. Siellä kevät on jo alkanut: nurmikoilla oli paikoitellen runsaasti krookuksia kukkimassa. Myös kirsikkapuihin oli ilmestynyt ensimmäisiä kukkasia, samoin narsisseihin ja idänsinililjoihin, joita ihastelimme Planten und Blumen -alueella.

 

Miniatur Wunderlandissa.

Muutamat päivät kuluivat nopeasti touhutessamme 6- ja lähes 1-vuotiaiden lastenlastemme kanssa.  Isomman kanssa vietimme muutamia tunteja Miniatur Wunderlandissa.  Vaikka olen käynyt siellä monta kertaa aikaisemmin, sieltä löytyy aina uutta ja mielenkiintoista katsottavaa myös aikuiselle.

 

Idänsinililja (valkoinen)?

Planten und Blumen on suuri alue, missä on paljon erilaisia leikkipaikkoja lapsille.  Myös nuorempi nautti hiekkaleikeistä ja liukumäestä.

Kirsikkapuu avasi ensimmäisiä kukkiaan.

 

 

Tämän upeasti kukkivan puun nimeä en tiedä.

 Viimeiseksi päiväksi löytyi tekemistä Lasten museosta, joka sijaitsee Hampurin ja Sleswig Holsteinin rajalla.  Paikka on tarkoitettu siihen, että lapset saavat tutkia ja kokeilla vanhoja esineitä.  Välillä ihan hirvitti, millaista pyöritystä vanha ompelukone saa.  Lopuksi oli mukava istahtaa kahvion kirjaville puutuoleille nauttimaan kahvia, mehua ja pullaa.

 Valmistauduin matkaan jo etukäteen ompelemalla lapsille viemisiä.  Isompi poika tykkää Super Mariosta.  Niinpä etsin Marionin naamakuvan ja ompelin sen suurennettuna punaiselle vahvalle kankaalle aplikoiden.  Sen jälkeen ompelin kankaasta repun.  Nuoremmalle ompelin Muumi-kankaasta pienen kassin, jossa voi vaikka säilyttää pikkuautoja.

 

Super Marionin ehkä ilkikurinen hymy.

 

 

Muumikassi.

 

Kassin toinen sivu.

 

  Tyttärelleni ompelin essun Marimekon palakankaasta.

Essu tyttären keittiöön.

                                                                               

Kiitollinen mieli seurasi kotiin saakka, koska pienokaiset ripustivat leikkejä myös sydämiimme.

Mikäs olisi matka ilman kangaskauppoja!  Karstadin kangasosasto on osoittautunut hyväksi kaupaksi, mistä tällä kertaa valitsin kaksi kangasta, toinen kesähameeksi, toinen tilkkutöihin.  Europa Passagella lempikauppani on askarteluliike Idee, josta ostin kaksi lankakerää.  Tyttäreni vauvakerhon ystävä oli neuvonut uuden kangaskaupan, tehtaanmyymälän nimeltään Albstoffe Factory Outlet, jossa myydään saksalaisia trikoita ja neuleita. Mikä kangastaivas!  Olipa vaikea valita, mitä ostan.  Mukaan lähti vihreä jakkuneulos, trikoopaloja, nauhoja ja valkoinen tikkauslanka.  Näen kankaat jo mielessäni valmiina asusteina.

Hassuja lankoja.

Hame- ja tilkkukangas.

 

 

Tehtaanmyymälän houkutukset.

Olkitähti.

Joulukaktus kukkii.

Ensimmäinen joulukukka koristaa yläkertaan menevää portaikkoa: ikivanha joulukaktus avasi kaikki kaksi nuppuaan.  Mikäli muistan oikein, kukka on nyysitty anopin kukkapöydältä joskus kauan sitten.  

Yksi solmupuulla tekemistäni kransseista jäi pois kuvista, joten nyt se paljastetaan.  Kuteena käytin vihreää poppanakuteen loppua, jolle purin kaveriksi vihreän myssyn.  Kihara lanka upposi hyvin poppanan joukkoon.  Myssyä käytin todella vähän eli se sai uuden elämän.
    

Kranssi poppanasta ja puretusta villalangasta.

Olen tässä pari päivää yskinyt ja niistänyt nenää - eilen piipahti kuumekin kylässä - joten olen tässä yrittänyt kotoilla.  Aika käy pitkäksi, joten hiippailin Ateljeehen ja järjestelin siellä tilkkutyökankaat ja neulelangat. (Eihän sitä lasketa työn tekemiseksi!)  Yhteen laatikkoon taittelin punaiset, violetit ja oranssit kankaat, toiseen siniset, vihreät, ruskeat ja keltaiset. No, mihinkäs sitten kuuluvat mustat, valkoiset ja harmaat!  Taisivat mennä punaisten joukkoon.  Muiden blogeista olen oppinut, että pienet tilkut kannattaa laittaa ihan omaan koriin.  Mistähän noita langan jämiäkin riittää, vaikka yritin viime talvena tuhota niitä torkkupeittoihin.
   

Lajitellut tilkkutyökankaat.

Langatkin vaihteeksi järjestyksessä.

Sitten tuohon otsikkoon.  Monen vuosikymmenen jälkeen hain perähuoneesta olkikorin, laitoin olkia likoamaan ja sitten kasasin niistä olkitähden.  Mallin kuvasin kansalaisopiston opettajalla olevasta kirjasta.  Ompelulankana käytin helmilankaa.  Aikaa tähden tekemiseen meni toista tuntia.

Jouluinen olkitähti.

Kiitos kommenteista!  Joulua odotellessa.

Tarton maisemia ihmettelemässä.

Ravilan kartanon kello näyttää nykyaikaa.

Helatorstaina aamuyöstä bussimme starttasi kohti Helsingin Katajanokkaa, missä nousimme Viking XPRS -autolautalle. Laiva oli tupaten täynnä, mutta pianhan se saapui Tallinnaan, mistä jatkoimme matkaa kohti Tarttoa. Matkalla pysähdyimme Ravilan kartanossa, missä odottelimme kahvia tovin, sillä se valmistettiin kuppi kerrallaan. Kartano kaipaisi vielä paljon restaurointia.

Ravilan kartano.

Illalla majoituimme Dorpat-hotelliin. Ennätimme huonekaverini kanssa vielä kävellä lähikortteleissa ja ihailla Ema-jokea, joka virtasi hotellimme lähellä. 

Silta yli Emajoen.

Aamupalan jälkeen meillä oli opastettu kiertoajelu kaupungilla. Tutustuimme myös puistoalueeseen kävellen. 

Suutelijat-patsas.

Puistonäkymä.

Tuomiokirkon rauniot.

Kiertoajelun jälkeen vierailimme Etnowerk-nimiseen yritykseen, missä oli esillä upeita neuleita. Niihin oli sovitettu Viron eri alueiden käsitöiden ominaisuuksia. 

Etnowerkin villatakkeja.

Etnowerkin neuleita.

  

Osa matkalaisista siirtyi keskikaupungille, itse taivalsin Kasvitieteelliseen puutarhaan, missä varhaisimmat kukkijat availivat kukkaloistoaan.

Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Mantelipuu kukkii.

Ruukkukoriste.

Liljoja.

Kävimme myös tutustumassa Tarton kansalaisopistoon. Paluumatkalla poikkesimme mm. kangaskaupassa, mistä mukaani läksi vihreä pitsikangas; ehkä siitä syntyy mekko. Kävin  myös noutamassa Kaubamajasta 4 kerää merinovilla- silkkilankaa (70%/30%), ´a 4, 90 euroa. Lanka on todella ohutta: kerässä on 700 metriä lankaa.

Lankalöytö.

Pitsi on edelleen muotia.

Lauantaiaamuna pakkasimme tavaramme autoon, minkä jälkeen kävelimme Tarton kevätmessuilla. Tapahtuma oli järjestetty läheisillä kaduilla, missä oli esillä paljon käsitöitä, keramiikkaa, ruokaa jne. Ostin sieltä pellavaisen housukankaan ja silkkihuivin sekä korvakorut.

Punaiset korvikset Tartosta, toiset Tallinnasta, alla housupellava.

Tarjolla oli käsitöitä laidasta laitaan.

Pellavainen käsipyyhe.

Iltapäivällä palasimme bussille, joka toi meidät Väike-Maarjan kautta Tallinnaan. Hotelli oli tavallaan Vanhan kaupungin takana. Löysimme reitin kaupunkiin, mutta se oli aika pitkä. Hotellin lähellä kukki luumupuu.

    

Huiviostokset.

Aamulla ajelimme satamaan, missä teimme vielä viime hetken ostoksia. Itse löysin tuubihuivin ja korvikset. Paluulaiva oli Eckerö Linen Finlandia. Niinpä äitienpäivä kului matkalla. Lapset muistivat onnitteluviestein.

         

Viehättävä kyltti.

Silkkiä ja langanjämiä.

Kylläpä oli pitkäkestoinen työ, jonka sain vihdoin valmiiksi. Nuoremmalla tyttärellä oli syksyllä Killan vuosijuhla, johon lupasin ommella silkkisen juhlamekon; kankaan olin ostanut Thaimaasta pari vuotta sitten. Mekko oli jo työn alla, kunnes juhliin ilmoittautuminen epäonnistui netin takkuilun vuoksi. Niinpä mekon ompelulla ei ollut kiire, joten tein sitä silloin, kun tytär sattui käymään ja pystyin sovittamaan mekkoa. Mallina käytin hääpuvun kaavaa, joka löytyy Kotiliesi Käsityö -lehden kannesta 1/2015. Jouduin pienentämään helman liehuketta, koska silkki ei olisi muuten riittänyt. Mallissa olkapäät olivat paljaana, mutta tytär halusi, että yläosassa olisi kiinteänä pitsinen bolero. Ostimme mustan pitsin Tallinnan matkalla, ja asettelin sitä valmiin asun päälle, jotta sain pitsikuviot asettumaan kauniisti. Nyt juhlamekko on valmiina odottamassa käyttöä.
    

... ja takaa.

Silkkimekko edestä...

   

Kotimaan matkoilla on mukava nyhrätä jotain ajan kuluksi. Niinpä varasin Helsingin ja Ylläksen matkoille langanjämiä ja virkkuukoukun. Tuloksena syntyi kolme koria. Ensin valmistui musta-roosa kori, johon pujotin nauhaa koristeeksi ja solmin päät rusetille. Sinisen ja vihreän korin virkkasin paksulla koukulla käyttäen 3 tai 4 eri lankaa yhdessä, jolloin pinnasta syntyi meleerattu. Virkkasin näihin myös kahvat. Ehkäpä niillä on käyttöä vaikka käsityökoreina.
     

Korin täytteenä vielä lankoja,

Kahvallinen kori.

Sinistä koria koristaa virkattu kukkanen.

Wanhan Sataman käsityömessuilla bongasimme yhdellä myyntipöydällä kivoja kaulaliina-päähineitä. Itseasiassa ne olivat Möbiuksen renkaita. Saksalaiset matemaatikot - toinen oli nimeltään Möbius - keksivät yhdistää kaitaleen päät siten, että toista päätä kierretään 180 astetta ennen yhdistämistä. Tällöin syntyy pinta, jolla on vain yksi pinta ja yksi reuna. Ideaa piti kokeilla itse neulomalla kaitale - onneksi lankoja löytyy - jonka sitten yhdistin silmukoita jäljentäen. Siitä syntyi neule, jota voi käyttää päähineenä, kaulahuivina tai pantana.

Möbiuksen rengas.

Kiitokset kommenteista!

Karnaluksia tyhjentämässä.

Tallinnan vanhaa kaupunkia.

Ostosmatkan saalis.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna piipahdin tyttäreni kanssa Tallinnassa. Pääkohteena meillä oli Karnaluks, tuo kuuluisa käsityöntekijöiden tavarataivas. Vielä toisen käyntikerran jälkeen oli pää ihan pyörällä moisesta tavarapaljoudesta, eivätkä hinnat huimanneet päätä. Minulla oli oikein ostoslista, mitä vähintään aiomme katsoa ja ostaa. Tärkein oli vanutikkausjalka, jonka ompelukoneosaston myyjä ystävällisesti etsi varastosta. Hän tutki todella tarkkaan, että se sopii ompelukoneeseeni. Kotiin päästyäni kokeilin sen toimivuutta ompelemalla kaksi patalappua. Hyvin toimi, vaikka tikkauskuviot olivat kovin alkeellisia. Aion opetella ompelemaan sillä kauniita kuvioita.

Vanutikkausjalka.

Kokeiluja vanutikkausjalalla.

Ostoslistasta löytyi myös ratkoja (entinen katkesi) sekä neulelangat tyttären puseroon, mutta onnistuimme myös tekemään heräteostoksia: satiininauhaa, kukkanauhaa, sukkalankoja, puusta leikattuja koristeita, muutamia korun osia, ompelulankaa, koneen neuloja, merkkaustussi, vauvalankaa, vetoketjuja, laukun kahva.

Ostoksia.

Söpöjä sukkalankoja.

Karnaluksin hyllyjä.

Satiininauhoja.

Vetoketjuja löytyy kaksi huoneellista!

 

 

 

 

 

 

 

 

Söimme ankkaa lisukkeineen.

Kahden tunnin ostostuokion jälkeen huomasimme olevamme nälissämme. Kävimme vielä kangaskaupassa hankkimassa mustaa pitsikangasta. Aterian jälkeen poikkesimme Vanhan kaupungin kujille. Kenkäkaupasta löysin itselleni edulliset Riekerin sandaalit; jospa niille olisi käyttöä ensi kesänä. Ne ovat todella mukavat jalassa. Palasimme tyytyväisinä "saaliiseemme" Linda Linen pika-aluksella takaisin Helsinkiin, missä yövyimme poikani luona, ennen kuin matkustimme asuinpaikkakunnillemme sunnuntaina.

Erilaista vanhaa kaupunkia.

Näkymä satamasta.

Kiitos kommenteista.