Metsurin opissa.

Koivun oksan korkealle...

 

Kotipihassamme on kasvanut suuri koivu, joka on 50-luvulta. Viime vuosien myrskyt ovat kaataneet puita milloin mistäkin, joten pohdimme pitkään, joko meidän koivuvanhus olisi laho ja saattaisi kovalla tuulella kaatua kotitalomme päälle. Pitkän pohdinnan tuloksena päädyimme siihen, että puu pistetään nurin. Mieheni antoi työn ammattilaiselle, joka saapui sovitusti ja suoritti työn taitavasti. Koneen kourat nappasivat oksat ja latvat puristuksiin, suojuksen alta putkahti esiin saha, joka katkaisi oksan ja kourat nostivat sen maahan. Kaikki ohjaus tapahtui maasta käsin kauko-ohjauksella. Laitteistoja ei kai ole monta Suomessa. Aikaa kaato-operaatioon kului 2,5 tuntia.

Latva siirtyy nätisti maahan.

Karsintaa vielä maassa.

Toiveitteni mukaisesti jätimme pihaan korkean kannon, jonka pinnalle minulla on tarkoitus laittaa kesäkukka-astia. Kylläpä pihamme avartui paljon. Ehkä vieressä oleva kasvimaakin tuottaa paremmin, kun koivu ei imaise kaikkia ravinteita. Myös keittöstämme tuli valoisa  ja aamuaurinko kurkistaa ikkunoista, kun koivun oksat eivät roiku ikkunoiden edessä. Luultavasti vesikourut eivät ole aina täynnä koivun lehtiä ja syksyinen lehtien haravointi vähenee. Koivun siitepöly on myös kutittanut parina keväänä silmiäni, josko sekin helpottaisi.

Mahtava kanto.

Koivu meni polttopuuksi, vaikka se oli hienoa visakoivua. Edes konevoimalla pahimpia oksakohtia ei naapurikylän metsuri saanut pienityksi. Puun pinoamista, kantamista ja oksien raikkoamista on riittänyt. Kasvimaa on niiden alla, joten kylvöpuuhat vielä siirtyvät.

Paper piecing -tekniikka osoittautui mielenkiintoiseksi, joten toinenkin perhonen piti kokeilla. Kiinnitin sen nurkkakehykseen, jonka ostin Oulun käsityömessuilta.
    

Perhoskukkaro.

 

 

Toinenkin sukulaispoika sai synttärilahjaksi karkkipaperipenaalin. Tällä kertaa muistin laittaa nimen kristallimuovin alle.

Jouluisia karkkipapereita uusiokäytössä.

Kevätsiivouksia tehdessä pesin myös työhuoneeni eli Ateljeen verhot. Jälkikäteen ommeltu alakappa värjötteli valkoisena, joten päätin kuvioida sitä vähän. Valmistin leimasimen raparperin varsista sitomalla niitä kukan muotoon kukkalangalla. Sitten vain leimaamaan. No, jälki muistutti ehkä lasten kankaanpainotuotoksia, mutta saa kelvata. Kyllä seulan läpi värin saa asettumaan tasaisemmin.

Raparperileimasin.

Painetussa verhossa näkyy käden jälki.

Tässä kesän kynnyksellä on ollut niin paljon tapahtumia, että ihan saa ihmetellä, miten kaikesta on selvinnyt: läheisen sairastuminen (onneksi on jo toipumassa),vanhuksen kuoleminen (olen ollut lesken tukihenkilönä) ja oman auton itsenäiset seikkailut (ei onneksi henkilövahinkoja, peltejä saa uusia). Hengissä ollaan ja olen yrittänyt nauttia tästä huikaisevan kauniista ja varhaisesta kesästä. Kerran olemme jo ennättäneet rentoutua kesämökin saunassa, missä ainoana pesuaineena oli mäntysuopa. Tuoksuimme siis vastapestyille matoille!

Kevään ihmeitä.

Kiitos kivoista kommenteista!

Pakkaspäiviä.

Kylläpä loppiaisviikolla lämpötila hujahti alas: kylmimmillään mittari näytti -30 astetta pakkasta. Siitä huolimatta olen käynyt päivittäin kävelemässä ulkona varustautuneena riittävän monella vaatekerroksella ja kypärämyssy naaman suojana. Katsoin tuossa menneen vuoden liikuntakalenteriani. Siinä on merkintä 322 päivälle, mikä tarkoittaa vähintään puolen tunnin liikuntasuoritusta kullekin päivälle. Eniten on merkintöjä kävelystä (lenkin pituus vaihtelee välillä 3-7 km), muita suorituksia on tullut kuntojumpasta, joogasta, tanssimisesta, ruohonleikkuusta, marjastuksesta, sienestyksestä, pyöräilystä ja puutarhan hoidosta. Kiva, että jouluähkyn jälkeen liikuntaryhmät taas pyörivät. 

Jääkukkia.

Joululahjojen valmistuksen jälkeen on kiva tehdä taas itsellenikin jotain. Lokakuun Burdassa oli kiva mekon kaava, johon löysin mukavan neuloksen. Erityisesti minua viehätti raglanhihan tyvessä oleva erivärinen kangas ja siihen saumattu vetoketju. Luen erittäin harvoin ompeluohjetta, mutta tällä kertaa yritin tehdä sen. Voi kauhistus: mekko ei olisi valmis vieläkään, jos olisin noudattanut noita ohjeita, mm. vasen sivusauma kyllä ommeltiin, mutta ei oikeaa, ja pystykaulus olisi pitänyt kiinnittää ennen kuin edes eriväriset kaitaleet oli yhdistetty miehustaan. Huh! Piti vain käyttää maalaisjärkeä ja ommella omin päin. Mallissa helma oli edestä lyhyempi kuin takaa, mutta itselleni leikkasin kappaleet yhtä pitkiksi. Lopputulokseen olin kyllä tyytyväinen.
   

Moda-lehden malli...

... ja minun ompelemani versio.

Ompelin myös mustan hameen, jonka kaava oli samassa lehdessä. Kangas on ostettu Turon tehtaan myyjäisistä varmaan kymmenen vuotta sitten, mutta onneksi siinä ei ole viimeistä käyttöpäivää. Varastossa on vielä muutamia Turon pukukankaan paloja, jotka ovat todella laadukkaita.
    

Liituraitahame.

Valmistin kynttilöiden jätteistä sytykeruusuja ja neljä kynttilää. Vasta nyt hoksasin, miten ruusut kannattaa valmistaa. Edellisenä vuonna niiden valmistus tuntui työläältä.
     

Kynttilöitä ja sytykeruusuja.

Tänään kävellessäni metsätietä silmiini osui maahan pudonnut linnunpoikanen. Mikähän lintu mahtanee olla kyseessä. Ressukka oli kuollut.

Linnunpoikanen.

Oulun käsityömessut.

Läheisellä puidulla pellolla on ollut satamäärin muuttolintuja. Kerran muistin itsekin ottaa kameran mukaan ja yritin tallentaa näitä siivekkäitä. Valkoposkihanhet olivat aika arkoja ja lensivät kauemmas, kun astuin autosta ulos. Joutsenet näyttivät myös levottomilta.

Valkoposkihanhia ja joutsenia.

Monissa käsityöblokeissa on ollut esillä 4-vetskarin pussukoita. En löytänyt siihen teko-ohjetta, mutta ei muuta kuin ryhdyin rohkeasti kokeilemaan. Mallia katselin välillä kuvista. No, ensimmäinen valmistui (punainen), mutta huomasin tehneeni siinä muutaman turhan työvaiheen eikä se näyttänyt samanlaiselta kuin muiden valmistamat (tein siis ulkomuistista!). Eipä hätää: tein heti perään toisen (vihreän) ja se valmistui nopeammin ja lopputulos oli myös nätimpi. 

Pussukat avoinna...

...ja kiinni.

Eilinen päivä vierähti Oulun kädentaitomessuilla.Ouluhallissa. Meitä oli linja-autolastillinen kansalaisopiston järjestämällä matkalla. Jo menomatkalla meillä riitti puuhaa, kun opettajat laittoivat meidät valmistamaan nyöriä pahvikiekon avulla. Yksinkertaiset välineet: pahvikiekossa 8 koloa ja 7 villalankaa, joita siirrellään kahden langan yli tyhjään koloon. Näppärää. Itsekukin teki nyörin valmiiksi kotimatkalla. - Oulun messut ovat siinä mielessä sopivankokoiset, että siellä jaksaa kiertää ja katsella koko alueen. Onnekseni olin pitkän sähkökatkoksen aikana lajitellut lankavarastoni, joten ei tehnyt edes mieli hypistellä lankoja. Sen sijaan silmäni poimivat heti kivannäköisiä trikoita. Niistä tarttui mukaan neljää eri kuosia. Tilkkutyövarasto kasvoi kahdella kankaalla. Ostin myös kahdet kukkaron kahvat, toinen oli hassusti yksikulmainen. Siihen pitää suunnitella jokin tilkkutyömalli.

Kukkaron kehykset, pahvikiekko ja sen avulla tehty nyöri.

Trikookankaita.

Tilkkutyökankaita.

 

Kiitokset mukavista kommenteista!

Punaisia mekkoja.

Sateisen kesän tuoksinassa olen ennättänyt tehdä käsitöitäkin. Saksassa asuva tyttäreni viipyi vajaan viikon luonamme. Sinä aikana ompelin hänelle silkkimekon. Kankaan toin marraskuussa Thaimaasta. Tytär halusi ihan vain peruskotelomekon, lyhyen, vaikka kangas olisi riittänyt pitkäänkin mekkoon. Niinpä hän sai haluamansa vaatteen, joka mielestäni onnistui hyvin.

Tyttären uusi silkkimekko.

 Alkukesän Suuri käsityölehdessä oli monta kivaa mekon mallia. Oli ihan pakko kokeilla itselle jotakin ja niin ostin Seinäjoen Eurokankaasta punaista trikoota (95% puuvillaa, 5% lycraa). Siitä syntyi kesämekko, jonka alkuperäiseen malliin lisäsin hihat. Trikoo asettui kauniisti laskoksille, mutta varmistin niiden pysymisen ompeleilla ja pienillä silkkinauharuusukkeilla. Asu on jo palvellut kerran tanssi-illassa. Musiikista vastasi yksi Suomen parhaista tanssittajista eli Finlanders.

Trikoomekko.

 Välistä on terapeuttista tehdä pieni käsityö, joka valmistuu nopeasti. Tangomarkkinoiden  aikana värkkäsin pari koristetta langanlopuista. Ohjeet löytyivät kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa. Violetti koristekrassi on ihan napakka kukka (onkohan krassia violettina!), mutta sudenkorennon aion kovettaa ja koristella helmillä ja paljeteilla.

Sudenkorento, krassi ja ohjekirja.

Työpöydällä on pitkään pyörinyt Suuri käsityölehti, jossa on Debbie Blissin suunnittelema neulottu ruusukoru (muiden neuleiden ohessa). Yhdellä mökkireissulla tein ko. ruusun. Ehkä lankojen olisi pitänyt olla yhtä paksuja; no, jämistä saa mitä sattuu. 

Neulottu ruusu.

Meidän perheellä on tapana nauraa, että äidin pitää ommella ennen matkalle lähtöä jokin uusi pussukka kengille, suksille, käsitöille, kosmetiikalle tms. Eihän koira pääse karvoistaan ja niin ompelin ennen Visbyn matkaa kassin. Materiaali oli punainen -taas- Marimekon markiisikangaspala. Laitoin kankaan poikittain, jolloin raidat asettuvat pystyyn. Taskun ompelin vaakaraidoin. Mieheni kamerarepun innoittamana ompelin kassin päätyyn taskun sateenvarjolle. Vuorikangas on jokin edullinen puuvillapala, jossa on pieni värivirhe.

Pikkulokki-kankaasta ommeltu kassi.

Kurkistus kassin sisälle.

 Kesömökin rannassa kasvaa ihan liikaakin kurjenmiekkaa. Sunnuntaiaamuna kosteus oli pisaroitunut sen lehdille, joten oli ihan pakko etsiä kamera ja yrittää vangita noita herkkiä pisaroita.

Aamukastetta kurjenmiekan lehdellä.

 

Maalaamista mökillä

Juhannusruusuja.

Luonnossa tapahtuu kasvamista kylmästä ja sateisesta kesästä huolimatta, ei vain aina ennätä kuvata kaikkea kaunista. Juhannusruusut kukkivat parhaillaan ja unikkopenkissä ensimmäiset suuret, hehkuvanpunaiset kukat alkavat avautua. 

Pian unikonnuppu aukeaa.

Tämänkertaiset kuvat on filmattu uudella kamerallani, Nikon D3200:lla. Entinen kamera alivalotti kuvia, joten jouduin aina kikkailemaan niiden kanssa ja mieheni hoiti loput kuvankäsittelyohjelmalla. Entisellä kameralla oli jo ikääkin, ostin sen tyttäreltäni, joka oli saanut sen käytettynä. Pelkästään huoltoarvio olisi maksanut yli 10 % uuden kameran hinnasta. Ensimmäinen järjestelmäkamera hankittiin perheeseemme lähes 40 vuotta sitten. Se oli tietysti filmikamera, merkiltään Minolta.

Ikkunalistojen maalausta.

Kesämökin remontti on jatkunut kovalla tohinalla. Mies sai pestyksi ulkoseinät peinepesurin ja katuharjan kanssa. Vuorossa on siis maalaus. Ostimme maaliruiskun, jota mies käytti. Minä tyydyin erikokoisiin pensseleihin. Onneksi nuorempi tytär tuli viikonloppuna käymään ja kysyi pilke silmäkulmassa: "Saanko minäkin osallistua tähän hauskanpitoon?" Kukapa avusta kieltäytyisi. Suuret kiitokset tyttärelleni.  Vuokrasimme nosturin viikonlopun ajaksi, koska mökkimme on 2-kerroksinen eikä yläosiin oikein yllä tikkailta. Suurin homma taisi olla nosturin siirtäminen, koska se meinasi upota sateenpehmittämään savimaahan. Ei muuta kuin lautoja alle ja naisenergia käyttöön! Suurin osa maalausurakasta on ohi, pientä juttua riittää vielä jatkossa, kun olkapääni ei tykkää ylöspäin kurkottamisesta.

Ylhäältäkin piti maalata.

Käsitöitäkin olen ehtinyt edes vähän harrastaa. Trikoiden jämistä ompelin puseron, johon käytin myös vinokaitaleen loppua. Kaapissa odotti myös punainen mekkokangas, jonka olin ostanut Turkista (pitää ostaa, jos saa halvalla). Käsityölehdessä oli monta kivaa mekon kaavaa, joista nyt toteutin yhden. Lisäsin siihen hihat. Samana päivänä, kun mekko valmistui, käytin sitä siskoni syntymäpäivillä. 

T-paita trikoiden jämistä.

Puuvillamekko.

Muutama vuosi sitten virkkasin Novita Hanko -langasta pitsimyssyn, joka oli talven aikana "kadonnut" muiden kesämyssyjen kanssa (käyköhän kellekään muulle niin, että tavaroita noin vain katoaa!!). Koska minulla oli toinen samanlainen puuvillalankakerä, virkkasin siitä uuden myssyn - ilman mallia. Kun olin saanut sen valmiiksi, kadonneet myssyt löytyivät tyttären huoneen komeron ylähyllystä! Uudesta myssystä tuli enempi baskerimallinen. Itse tykkään vanhemmasta päähineestä.

Vanha ja uusi myssy.

Ompelin myös yhden kietaisuhameen, jonka omistajaksi pääsi tyttäreni. Keltainen perhoskangas oli tosi viehättävää.

Kietaisuhame.

Laitanpa tähän loppuun kuvan yhdestä vanhasta tilkkutyöstä, jonka olen tehnyt vuonna 2000. Mallin piirsin ensin ruutupaperille kuvasta tihrustaen. Ompelu aloitettiin alhaalta ja edettiin aina rivi kerrallaan. Olen antanut työlle nimen Haikarat. Kolmestihan haikara meillä vieraili...

Tilkkutyö haikarat.

Kapioverhot keittiöön

Valkovuokkoja.

 

Kesken kevätsuursiivousten (joita olen tehnyt monta viikkoa) alkoi tuntua, että olisi mukava ommella keittiöön uudet verhot. Keittiö on ainoa huone, jonka verhoja vaihdan monta kertaa vuodessa. Yhdet kukkaverhot olivat hiirulaiset sotkeneet aitalla niin pahasti, että eivät puhdistuneet pesukoneessakaan. Onneksi en ennättänyt ostaa kangasta, kun mieleeni muistuivat äitini kapiolakanat. Äitini on ommellut ne 1930-luvun lopulla, niissä on vielä tyttöaikaiset monogrammit. Olot ovat olleet hyvin köyhät ja puutteelliset, mutta jostakin on kuitenkin löytynyt pätkä pitsiä. Lakanoita oli kolme, mutta yksi oli kovin hitunainen. Kaikki lakanat olivat erilaisia. Käytin keittiön kappaverhoihin kahta ehjintä lakanaa. Pitsejä jouduin kyllä parsimaan kasaan. Lisäsin liitoskohtaan ja reunaan uutta pitsiä. Lopputulokseen olin todella tyytyväinen, vaikka toisessa verhossa on reunapitsi ja toisessa välipitsi.

Kappaverho reunapitsein somistettuna...

...ja välipitsein somistettuna.

Luonnossa liikkuminen antaa aina uutta voimaa arkipuuhasteluun. Mikäpä olisi mukavampaa kuin seurata valkovuokkojen kukintaa tai puiden lehtien kasvua hennonvihreistä silmuista syvänvihreisiin lehtiin. Marjapensaiden juurelta löytyi taas yllätys: sinne oli putkahtanut runsaasti kartiohuhtasieniä. En ole kyseistä lajia edes nähnyt aikaisemmin, mutta tunnistin sen kyllä. Nettisivuilta luin, että moni muu oli myös löytänyt elämänsä ensimmäiset huhtasienet. Sienet päätyivät paistinpannulle sipuleiden kera muhimaan.

Hentoja pihlajan lehtiä.

Keväistä kuusimetsää.

Upeita koivuja.

 

Kartiohuhtasieni.

 Tein toukokuun viimeisellä viikolla myös kotimaan matkan yhdessä siskoni kanssa. Matkustimme vanhimman siskomme luokse Orivedelle tämän viettäessään syntymäpäiviään. Oli mukava viettää aikaa sisarusten kesken. Kukin kertoi lapsuusmuistojaan.

Samalla reissulla kävimme myös Tampereella. Katselimme Koskikeskusta, Laukontoria, yleensä kaupunkia.Ajelimme hissillä uuden Torni-hotellin kattoterassille, mistä koko kaupunki levittäytyy katsojan silmien eteen. Finlaysonin tehtaanmyymälästä ostin vihreäkuvioisen Kubis-essun ja Kaulaketju-kangasta. Verkarannassa kävimme katsomassa mm. lasten käsityökoulun tuotteita. Siellä oli monta pitkää riviä hauskoja kotatelttoja.

Lasten taiteilemia kotatelttoja.

Keramiikkaa Verkarannassa.

Kubis-essu Finlaysonilta.

Kaulaketjukangasta.

Kesämökin parvekkeen linnunpesässä on nyt kuusi linnunpojan rääpälettä nokat ilmaa kohti. Kaipa ne ovat räkättirastaan jälkeläisiä. Emo puolusti reviiriään tarkasti ruikkaamalla ulosteet mieheni takin rinnuksille.

Kuusi untuvikkoa.

 

Kylmää kevättä

Äitienpäiväruusut ilahduttavat edelleen.

 Äitienpäivän vietimme kahdestaan mieheni kanssa, koska lapset asuvat kaukana. Kaikki kyllä muistivat kortein ja viesteineen WhatsAppissa. Kävimme päivällä syömässä runsaan aterian noutopöydästä: lähijärven kalaa, naudanpaistia, monenlaisia salaatteja, hedelmäsalaattia ja kakkukahvit. Aurinkoisessa säässä teimme pienen polkupyöräajelun. Päivän päätteeksi kävimme pyörähtelemässä tanssiparketilla. Tanssien järjestäjillä oli talvikauden lopettajaiset. Olipa taas kiva nostaa sykettä - edellisestä kerrasta taisi olla viikko! - tangon, valssin, cha-cha-chan, rumban, jenkan ja jiven tahtiin. Kyllä soittajien musiikkivalinnoilla on paljon merkitystä tanssi-illan onnistumiselle.

Kevätsiivoukset ovat vieneet aikaa käsitöiltä. Pientä uutta sentään on syntynyt Berninan kanssa. Jostakin blokista jäi mieleen ranskalainen pussukka. Ompelin siitä oman versioni,  ohjeen kehittelin itse.

Käytin pussukkaan kolmea eri puuvillakangasta, sisäpuoli on vuorikangasta.

Pussukan pohja on ympyrä.

Ompelemastani tähtipeiton reunakaitaleesta jäi tähteeksi pieniä kolmioita. Hyödynsin niitä ompelemalla itselleni kännykkäpussin. Kyllä kolmoita jäi tähteeksikin...Kännykkäpussin sulkijana toimii kaksi rullamitan pätkää. Vanha ja rikkonainen mitta pääsi uusiokäyttöön ja siitä riittää vielä moneen sulkijaan.

Oikeasti tilkuista tehty kännykkäpussi.

Yhtenä lepohetkenä kaivoin kaapin kätköistä kankaita ja ompelin itselleni hameen. Kaava löytyi saksalaisesta Diana Moden -lehdestä.

Puuvillahame.

Joskus siivotessa tavaroita vain häviää. Niin näytti käyneen pussille, jossa oli kesämyssyjä ja tuubihuiveja. Onneksi varastossa on trikoopaloja: niistä voi saumurilla hurauttaa uusia päähineitä. Ompelin myssyn myös sukulaispojalle 10-vuotislahjaksi.

Pojan pipon mallia voi muokata kulmien nepparilla.

Oma pipo.

Viime viikolla osallistuin Senioriopettajien retkelle. Vierailimme Väärnin pappilassa, joka on kirjailija Juhani Ahon syntymäkoti. J. Aho on viettänyt siellä kolme ensimmäistä elinvuottaan. Pappila on kunnostettu vanhaa kunnioittaen.

Venny Soldan-Brofeldin maalauksessa körttipukuiset naiset ovat hyvin puhuttelevia.

Näkymä pappilan salista. Ikkunaverhot on suunnitellut ja kutonut käsityöalan opiskelija.

Kävimme eilen siivoamassa kesämökin talven jälkeen. Parvekkeen nurkkaan oli ilmestynyt linnunpesä. Mikähän lintu lienee kyseessä!

Kuusi pientä munaa pesässä.