Ruutukuosia.

 

Sinistä ruutua.

Resurssivarastossa on pyörinyt monta monituista vuotta puuvillaista ruutukuosia.  Pelastin sen tyhjentäessämme talkoilla kuolinpesän tavaroita, mistä otin talteen muutamia pieniä kankaanloppuja.  Luulin tuotakin ruutukuosikasaa kankaaksi, mutta se paljastui keskeneräiseksi mekoksi.  Eipä hätää: pesin sen ja leikkelin neliöiksi.  Ompelin niistä hyvin yksinkertaisia blokkeja joululahjakirjan ohjeella omien sinisten kankaiden kanssa.  Ohje on seuraava: ommellaan kaksi neliötä reunoilta yhteen  ja leikataan toisen kankaan lävistäjiä pitkin auki.  Sisäneliöltä häviää terävä kärki blokkeja yhdistettäessä, mutta ehkä se pehmentää lopputulosta.

 

Mukimattoja.

Yhdistin blokit kapealla vaaleansinisellä kaitaleella ja kulmiin ompelin viininpunaista toistamaan ruutukankaan pieniä punaisia tiploja.  Ruutukangasta riitti työn taustakankaaksi ja vielä neljään mukimattoon.  -Nämä työt menevät hyväntekeväisyyteen eli jossain vaiheessa arpajaispalkinnoiksi.  Annetaan lahjoitusten kiertää.

 

Korttivaraston täydennystä.

Askartelin tyttären häihin onnittelukortin, mutta se jäi kuvaamatta.  Samalla kertaa valmistin muita onnittelukortteja, koska niitä aina tarvitaan. 

Tonttuovi ja kortteja.

Kotitonttu alkaa hiippailla kotinurkissa.

Vuosi sitten rakentelin ensimmäisen tonttuoven ja nyt tein toisen.  Pohjana käytin yksinkertaisesti pahvinpalaa, jonka päälle liimasin kuumaliimalla kehykset jäätelötikuista. Tontun runkona käytin pyykkipoikaa, johon joku lapsistamme oli liimannut hymiön.  Puin päälle punaista huopaa.  Koristeet etsin kaikista mahdollisista jämistä.  Annoin tonttuoven 6-vuotislahjaksi siskoni tyttärentyttärelle.

    

Leivontaohjeita piilotettuina kortteihin.

Minulla on myös joulukortit valmiiksi askarreltuina, 42 kappaletta.  Käytin taas vanhaa varastoa: kaikki jouluaiheiset panelikankaat sain liimatuksi kortteihin.  Toki korttipohjat jouduin ostamaan.  Uusina koristeina ostin leivontaohjeita.  Joku voi saada siis samanlaisen kortin kuin edellisenä vuonna.

    

Kortteja entisistä kangaspaneleista.

Sekalainen valikoima kortteja.

Sitten vain kirjoittelemaan kortteja.  Antoisaa marraskuun loppupuolta pimeydestä huolimatta.

Loppukesää 2016.

Palkintopytty Koljonvirralta.

Vanhoihin autoihin hurahtaneina meillä on tapana osallistua edes yhteen ajotapahtumaan kesän aikana.  Elokuun puolivälissä osallistuimme Koljonvirran terva-ajoihin.  Sää oli aivan kurja, koska satoi koko ajan.  Ihan kävi sääliksi rompemyyjiä,  jotka yrittivät peitellä tavaroitaan pressujen alle.  Tehtävärastit sattuivat tällä kertaa olemaan meille mieluisia: osan tiesimme, osan päättelimme ja urheilukysymyskin arvattiin oikein.  Niinpä voitimme kisan ja vielä täysillä pisteillä.  Saimme valtavan ison pokaalin palkinnoksi.

Seuraavana päivänä osallistuimme juhlaan, jota varten silitin kansallispukumme, pitäähän niitä joskus tuulettaa. Oma pukuni on Härmän-Isonkyrön eli Etelä-Pohjanmaan puku, jonka vanhin siskoni on valmistanut, mutta jonka olen melkein kokonaan uudistanut: ompelin tykkimyssyn ja uuden, pitkän puseron, joka toimii myös alushameena.  Hameen jatkoin ottamalla helmakäänteen auki ja lisäämällä vyötärölle mustan villakangassuikaleen. Tällöin essu jäi lyhyeksi, joten ompelin kokonaan uuden essun. Miehelleni olen ommellut Johanneksen puvun yli 30 vuotta sitten.
    

Uudistettu Etelä-Pohjanmaan puku.

Johanneksen puku.

Kesällä piipahdin tuttavan luona.  Hän tarjosi edullisesti nahkavuotia. Minähän ostin kolme vuotaa, joista yhden olen jo käyttänyt.  Valmistin siitä pikkurepun, jota olen kaivannut esim. hiihtoretkillä.  Piirtelin kaavan omien mielikuvien mukaan, koska halusin siitä sopivan kokoisen ja vetoketjulla suljettavan.

Pikkureppuun mahtuu kaikki tarpeellinen.

Toissa keväänä perheeni muisti minua äitienpäivänä korituolilla, joka ripustetaan kattoon.  Se on ollut paketissa loppukesään asti, koska viime kesänä teimme mökillä ulkoremonttia ja verannan laipion maalaaminen jäi tälle kesälle.  Tuoliin kuuluu istuintyyny, joka on valkoinen.  No, istahdapa siihen hikisellä iholla.  Kaivoin kangasvarastosta begonian lehti -kankaan päällistä varten.  Yksikseen se ei riittänyt, halusin näet tyynyn selkänojaankin, joten käytin reunoihin tummanruskeaa kangasta.  Muutaman kerran olen ennättänyt istua tuolissa kirjaa lukemassa.
    

Korituoli uusine tyynynpäällisineen.

Keskimmäinen meistä sisaruksista juhli miehensä kanssa 40-vuotishääpäivää.  Kyseessä ovat rubiinihäät.  Valmistin onnittelukortin paper piecing -tekniikalla.  Hups, vasta kuvasta huomasin, millainen "ryppy" on perhosen vasemmassa siivessä.  Onnittelimme hääparia tanssimalla heille ja muille vieraille rumban Finlandersien Hiljaiset sillat -biisin siivittämänä.  Siskoni oli valmistanut erittäin maukkaita tarjottavia tyttärensä ja miniänsä kanssa: voileipäkakku, kaksi täytekakkua, avokukkoja lohesta ja pikkuleipiä.  Nama, nami.  Kiitos hääjuhlasta!
   

Onnittelukortti rubiinihääparille.

Kortteja ystävänpäiväksi ja varastoon.

Ystävänpäiväkortti.

 
Minulla on ollut suunnitelmissa, että pitäisin korttientekopäivän! No, kokonaisen päivän varaaminen yhteen puuhaan oli kyllä liian suuri projekti, joten askartelin korttien kanssa muutaman illan. Hyvä niin. Ensimmäisenä iltana leikkasin amerikkalaisista tilkkutyökankaista kukkakuvioita, jotka silitin liimaharson avulla korttipohjiin. Näitä askartelin kymmenkunta ja osan lähettelin ystävänpäiväkortteina menemään. Muutamia jäi toki varastoon. Korteissa näkyvät kukka- ja nuottiviivastopaperinauhat olen ostanut Saksasta Idee-nimisestä askarteluliikkeestä; Ideessä piipahdan jokaisella Saksan matkalla, eihän sellaista askartelutaivasta voi ohittaa.

Näistä korteista osa on jo lähetetty ystäville.

Lisää kangaskukkakortteja.

Koska olin päässyt hyvään vauhtiin korttien teossa, jatkoin puuhastelua, mutta materiaali vaihtui lautasliinoihin, joita olen keräillyt aina, kun on sopiva servetti sattunut kohdalle. Liimasin taas erilaisia kukka-, pöllö- ja muffinikuvia liimaharson avulla korttipohjiin. Varastoon syntyi 18 korttia.

Onnittelukortteja.

Osa korteista on yksi-, osa kaksiosaisia.

Joukkoon mahtuu myös muutama pöllökortti.

Tämä lautasliina on Jukka Rintalan suunnittelema.

Kesämökillä olen usein kaivannut irtojakkaraa. Löysin sellaisen viime kesänä rompetorilta, mutta se kaipasi hieman tuunausta. Tuoli on käsityönä tehty, lujat puuosat, päälliskangas käsinkudottua villakangasta. Nuhraantunut kangas piti saada piiloon. Päädyin ompelemaan irtopäällisen tilkkutyönä, mallina ullakon ikkunat. No, pöllöthän sieltä ikkunoista kurkkivat. Reunukseen käytin taas tilkkupeitoista tähteeksi jääneitä kaitaleita. Puuosat kaipaavat vielä hiontaa  ja lakkausta.

Tässä jakkarasta näkyvissä entinen kangaspäällyste.

Uudellen verhoiltu jakkara, päällinen on kiinnitetetty vihreillä kanttinauhoilla jalkojen ympäri.