Kukkamekko ja sukkia.

 

Kukkatrikoot kertovat tästä ajasta.

Kylläpä tämä vuoden pimeinkin kuukausi mennä huristelee nopeasti (joulusiivouksia tehden). Ompelutohinat ovat jääneet ihan taustalle.  Pukin konttiin olen toki jotain pientä kerennyt ompelemaan, mutta niistä kerron myöhemmin.  Ostettuani Kuopion käsityömessuilta kukallisen trikoon päätin toteuttaa siitä mekon.  Piirsin kaavan uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, mutta muokkasin mallia itselleni mieluisemmaksi.  Mallissa oli täyskello helma, mutta muutin sen lempeästi alaspäin leveneväksi.  Kun olin leikannut suuret osat, huomasin, että trikoo ei riitä mallin pystykaulukseen.  Niinpä muutin kauluksen trikooreunukseksi. Mallissa on hyvänmalliset, sivusaumaan upotetut taskut, jotka lisäävät mekon käyttöominaisuuksia.

 

Taskut ovat tarpeelliset.

Yhtä paljon kukkia myös selkäpuolella.

Minulla on jo kauan ollut harkinnassa ostaa uusi saumuri ja vihdoin pääsin kaupoille hintaneuvottelijan (mieheni) kanssa.  Edellinen saumuri oli Bernina ja pysyin merkkiuskollisena.  Uuden saumurin malli on Bernina L460.  Vaatimuksina minulla oli hyvä saumaustikki ja rullapäärme sekä differetiaalisyöttö.  Niitä käytän enimmäkseen.  Tarjolla olisi ollut japanilainen Babylook, jossa on automaattinen langanpujotus, mutta en raskinut maksaa 400 euroa tuosta ylellisyydestä. 

Uusi "perheenjäsen".

Sohvannurkkaneuleina on valmistunut kolme paria villasukkia. Kaikissa on sama malli: Kodin kuvalehden Ihanat villasukat -lehden malli.  Pääväri on vuosien takaa oleva, luonnonvalkoinen, ruskeapilkkuinen Seiska Vekka, mutta erilainen kuvioväri saa mallin näyttämään uudenlaiselta.  Kirjoneulemalli on siitä mukava, että siinä ei ole pitkiä lankajuoksuja.

Kirjoneulesukkia sarjassa.

 Neulontaa on helpottanut uusi valo eli kaulaan ripustettavat LED-valot.  Mieheni hommasi valot syntymäpäivälahjaksi.  Hyvä keksintö.

Tarpeelliset LED-valot käsityöläiselle.

Mukavaa joulun alusaikaa!

Raumaneule.

 

Raumaneule.

Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että minulla on riittävästi villapuseroita. Kun sitten vuoden vaihteessa törmäsin Raumaneuleeseen, olin ihan myyty.  Neuleen ovat suunnitelleet pitsitaiteilija Tarmo Thorström ja Katrina Salo.  Tämän hetken suosituista kaarrokeneuleista paita edustaa uutta tyyliä, missä käytetään vain kahta väriä.  Rauman pitseistä lähtökohtana ovat olleet Uus kultseppä ja Mandeljepyri.  Neuloessani tunnistin tuon mantelikuvion, jota tyttäreni harjoitteli nypläämään viime talvena.  Neule on vapaasti jokaisen käytössä eli ohjeen voi kopioida netistä.

Nyplättyjä pitsejä neuloen.

Valitsin langaksi (vastoin ohjetta) Katian Merino Sport -lankaan, koska alkuperäinen lanka vaikutti kutiavalta.  Valitsin pääväriksi metsänvihreän, kuviolangaksi valkoisen.  Vihreää lankaa kului 600 g ja valkoista 100 g. Puikot taisivat olla kokoa 4,5.  Aloitin neuleen tammikuun lopussa eli aikaa kului yli kaksi kuukautta, kun kyynärpäät sallivat neuloa vain pari kerrosta päivässä. 

Kuvio asettui kauniisti eteen ja taakse.

 

Alun yksiväriset osuudet olivat jopa tylsiä neulottavia, mutta kun sain miehustan ja hihat samalle pyöröpuikolle ja aloitin kuvioneuleen, työ muuttui heti mielenkiintoiseksi: eteneminen ja kuvion muodostuminen ihan mykistivät.  Onneksi keksin ennen kirjoneuleen aloittamista laittaa silmukkamerkit kuvion vaihtumiskohtaan.  32:n silmukan kuvio toistui 8 kertaa eli pystyin heti huomaamaan, jos neuloin väärin.  Olipas palkitsevaa saada neule valmiiksi.

 

Neuleen mitoitus on onnistunut.

Tein tässä myös pienempiä töitä.  Jyväskylän messuilta ostamani korutarvikkeet käytin heti eli valmistin niistä kaulakorun ja korvakorut.  Koska korutarvikkeet olivat esillä, korjasin rikkonaisia koruja.  Osan purin kokonaan ja askartelin niistä korusettejä (onhan se joulu tänäkin vuonna!).  Piti tosissaan miettiä, miten koruvaijerin päät kiinnitetään.

Uusimmat korutarvikkeet heti käyttöön.

Vanhoista koruista puretut tarvikkeet uusiokäytössä.

 Varmaan joku ihmettelee, miksi tämän postauksen julkaisu viipyi monta päivää.  Syynä on tietokone, joka keksi kadottaa kuvatiedostot ja mieheni korjasi konetta monta päivää.  Silti piti ottaa uudet kuvat.  Harmitti, koska olin muistanut ottaa neuleesta kuvia myös tekovaiheessa.  Missähän bittiavaruudessa nekin kuvat leijuvat.

Rauhallista hiljaista viikkoa ja hyvää pääsiäistä!  Kiitti kommenteista!

Kalenterisukat ja lintuja.

 

Kalenterisukat.

Reilu vuosi sitten Suuri Käsityölehdessä oli ohje kalenterisukkiin.  Sen mukaan piti neuloa polvisukat, joihin neulotaan joulua odotellessa joka päivä yksi kuvioraita.  Kaivelin tuon lehden esille marraskuun lopulla ja ryhdyin puuhaan.  Totesin hyvin pian, että aikataulu oli minun rikkonaisille kyynärpäille ihan liian tiukka, mutta jatkoin työtä vähitellen: muutama kerros päivässä.  Sukat ovat myös siinä suhteessa erikoiset, että samaa raitaa ei neulota kahdesti eli kumpikin sukka on yksilö.

 

"Eripariset" kuvioinniltaan.

Niinpä lankavarastoni hupeni hieman.  Lanka on Nalle-lankaa; pohjaväri on pinkkiä (kahta eri väriä!) ja kuviolanka meleerattua harmaata.

 

Bongasin tällaisia lintuja.

Ennen joulua ompelin pienen tyynyn, johon applikoin hiiriä.  Ohje oli englantilaisesta Today's Quilter -lehdestä.  Samassa lehdessä oli myös ohje pieneen seinävaatteeseen, missä lintupari istuu oksalla.  Koska aplikointi tuntui mukavalta, valmistin tuon pikkutyön.  Tällä kertaa maltoin tikata myös pohjan tiheästi.  Lehden mukana sain myös työhön sopivan ripustussysteemin.  

 Ulkona sataa lunta tuulen riepotellessa sitä joka paikkaan.  Aamulla on siis taas lumitöiden paikka eli kuntosali löytyy omasta pihasta.  Hyvää helmikuuta!