Joogamatto.

 

Karplosatoa.

Viime kesä oli aika erikoinen: kesäkuussa hurjan kylmää ja sitten heinäkuussa polttavaa hellettä kolme viikkoa.  Jokin näistä sääilmiöistä näytti suosineen karpaloiden pölyttymistä, koska suolla oli huikea määrä karpaloita, joita saattoi kerätä vielä koko marraskuun.  En muista nähneeni näin paljon karpaloa milloinkaan.  Keräsin niitä 20 litraa.

Valmiita blokkeja.

Tilkkujakin olen ommellut, koska kangasvarastoa näkyy riittävän.  Kaipasin uutta jooga-alustaa, koska entinen näytti jo kulahtaneelta.  Malli piti valita niin, että se on symmetrinen keskikohdan suhteen (miten muuten osaisin asetella jalat ja kädet paikoilleen!).  Malli valikoitui vanhasta Burdasta.  Ompelin ison kasan 4x4-blokkeja ja lisäksi laitoin tummiin neliöihin marjapuuron väriset kulmapalat.  

Tikkausvaihe menossa.

 

Valmis joogamatto.

Välivanu on bambua ja taustakangas punasävyistä batiikkia.  Reunakaitaletta olin joskus silitellyt varastoon.  Koska en laskenut etukäteen blokkien määrää, niitä jäi niin paljon tähteeksi, että taidan ommella niistä torkkupeiton. 

Jaakobin tikapuut.

Molla Mills kertoi töistään.

Perjantaina kävin - hmm... olin 1,5 tuntia paikallisilla käsityömessuilla.  Tarjolla oli valmiita tuotteita sekä käsityötarvikkeita.  Mukaan tarttui mm. kukanmallisia helmiä ja kassin kahvat.  Tapahtuman päätähti oli tietysti Molla Mills, joka kertoi omasta urastaan, töistään ja Virkkuri-kirjojen synnystä.  Tarjolla olisi ollut myös ensi vuoden kalenteri ja muistikirja, mutta hinnat olivat aika suolaiset.  En siis ostanut.
    

Jaakobin tikapuita pitkin ylös...

Tilkkupeitto Jaakobin tikapuut on nyt siinä vaiheessa, että päällinen on kasattu.  Malli viehätti minua paitsi Raamatun kertomuksen pohjalta, mutta myös siksi, että kaikki fyysikot tuntevat samannimisen demonstraation, missä "valokaariportaiden" askelmat nousevat kahden metallitangon välissä kohti taivasta.  Mielenkiintoinen sähköopin työ, joka varmasti jäi myös oppilaiden mieleen vaikuttavuudessaan.  Päädyin kokoamaan neliömallisen peiton, mistä kyllä löytyvät nuo kuuluisat askelmat.  Reunuksen ompeluun kului myös aikaa, koska halusin sakkiruudukon jatkuvan kulmissa.
    

Peiton kulma.

Pihan haravoinnin lomassa roudasimme mökiltä vanhan saunapadan kotiin.  Levätessä pistin pataan lankoja värjäytymään.  Kokemuksesta tiesin, että syksyllä kasvit ovat valmistautuneet talveen siirtämällä osan pigmenteistään juuriin ja värjäystulos voi olla mitä tahansa. Niinpä aluksi käyttämäni punalehtinen kukka antoi ihan likaisen sävyn.  Sitten lisäsin sipulinkuorta, jolloin sain edes keltaista, murrettua sävyä.  Lanka on Nalle-lankaa ja puretukseen käytin alunaa ja ruokasuolaa.
    

Värjättyä Nalle-lankaa.

Yhtenä kauniina päivänä lähdin harrastamaan Mika Myllylän lempilajia eli suokävelyä.  Minun tarkoitukseni oli kuitenkin kerätä karpaloita.  Kävelin umpeenkasvaneen lammen päästä päähän, mutta vain pohjoispäästä löytyi karpaloita eikä kovin läjäpäin.  Keräsin niitä 2 litraa.

  

C-vitamiinia karpaloista.

Olipas tällä kertaa monimutkaista tuo töiden kuvaaminen. Ripustin peiton parvekkeen reunaan, mistä se putosi maahan!  Onneksi oli muutama aste pakkasta, joten peitto pysyi puhtaana.  Uusi yritys, ja kuinka ollakaan, kameran akku oli lopussa. No, koska peitto oli ripustettu, yritimme jatkaa mieheni kameralla.  Ohoh, siinäkin akku oli lopussa!  Pikaisen latauksen jälkeen kuvaussessio jatkui onnellisesti.