Jälleen reissussa.

 

Muisti.

Teimme taas pienen matkan kotimaassa, nimittäin mieheni veli täytti 70 vuotta.  Menomatkalla poikkesimme  Mikkelissä Sodan ja rauhan keskuksessa eli Muistissa.  Esitteessä kerrotaan Muistin tavoitteet:  paikka, joka muistaa, miten sodat syttyvät

                                                     miltä sota tuntuu ihmisestä

                                                     miten sodat lopetetaan

                                                     miten ylläpidetään rauhaa

                                johon muistot tallennetaan. 

Miten ajankohtaisia asioita tämän päivän ihmiselle.  Voit astua virtuaalimaailmaan jonkun henkilön tarinaan, käydä sotatantereella ja tutustua naisten toimintaan sata-aikana.  Koskettavaa.

 

Kulkeeko tieto kallion läpi?

Päämajamuseo.

Perillä Loviisassa olimme läsnä lankoni taidenäyttelyn avajaisissa, johon hän oli valmistanut keraamisen kuppikakun.  Siitä sai valita mieleisensä kupin, josta nautittiin kahvi ja kupin sai viedä kotiin (kunhan ei vienyt ulos puhdasta kuppia!).  Kävijöitä kertyi n. 150.

Taiteilijan näkemys kuppikakusta.

Toisena päivänä kokoonnuimme suvun kesken juhlimaan päivänsankaria.  Lahjaksi veimme ompelemani tilkkupeiton Pikkutontun päikkärit.

Torkkupeitto 70-vuotiaalle.

Kotimatkalla poikkesimme kahville ja tankkauspaikalla sattui olemaan Marimekon myymälä.  Pengoin tietysti palalaarin, jossa oli pellavaisia paloja.  Ostin niitä kaksi, maksoivat n. 10€ yhteeensä.  Ompelin molemmista kassin.  Musta-valkoinen on yksinkertainen kauppakassi, punainen Unikko-kassi pääsee jumppakassiksi.  Ompelin siihen kovikekankaan ja vuorin (kaksi taskua).

 

Kauppakassi ja resurssista pussukka.

Koska punaista pellavaa oli vielä jäljellä, muokkasin siitä kampauspöydän tuoliin päällisen.  Laitoin väliin paksuhkoa vanua ja tikkasin toisen unikon kukan.  Päällinen solmitaan kiinni tuolin jalkoihin.  

           

Sisältä pilkottaa vuori.

Suuri unikko.

Tuolin päällisessä on kaksi unikkoa.

                      

Kehyskukkaroita.

 

Äitienpäiväkukkasia.

Messuilta yms. tarttuu mukaan monenlaista tarpeellista ja tarpeetonta, osa tulee käyttöön heti, osa hakee paikkaansa joskus pitkäänkin.  Huomasin, että minulla on jemmassa monta kukkaron kehystä.  Niinpä ryhdyin ompelemaan erilaisia kukkaroita.  Itse ompelemiseen ei mene kauan - ellei koristele runsaasti - mutta kehyksen kiinnittäminen voi vaatia jo enemmän aikaa.  Laitoin kaikkiin kukkaroihin vuorin, jotta ne olisivat viimeisteltyjä.

Erikokoisia kukkaroita.

Ensin valmistui pellavainen kukkaro, jonka kiinnitys tapahtui ommellen punaisella helmilangalla.

Seuraavana oli vuorossa kaksi kukkaroa, joihin käytin tukevaa huonekalukangasta.  Kiinnitys tapahtui jälleen helmilangalla ommellen.  Toisessa on kulmalukko, toisessa tavallinen.

Kukkaroita eri käyttötarkoituksiin.

Pitkänomaisen kukkaron ompelin markiisikankaasta, jossa on vihreitä havupuita.  Kehyksen kiinnitys sujui jo rutiinilla.

Punainen, pienehkö kukkaro sopinee silmälasikoteloksi.  Kiinnitin sen liimaten, mikä sujui yllättävän hyvin.

Sitten oli vuorossa kaksiosainen kukkaro, jonka ompelun saloja pääsin näkemään syksyllä ompelulaneilla.  Jipii! Se onnistui.  Kangas on Kaffe Fassettin palanipusta, jota olen marinoinut jo kauan. Tähän kukkaroon käytin myös tukikangasta ja tämä jää omaan käyttöön.

 

Kukkia kauluksessa.

Mieheni eniten käyttämästä paidasta oli kaulus kulunut puhki.  Koska viime vuosina on kaupoissa ollut paitoja, joissa on kukallinen/kirjava kaulus, päätin minäkin valmistaa sellaisen.  Ostin viime kesänä Tukholmasta kirjavaa batistia, josta leikkasin kaulurikauluksen (käyttäen vanhaa kaulusta kaavana) ja vahvistin sen tukikankaalla. Sitten vain ompelu paikoilleen ja paita oli jo tänään käytössä, kun kävimme äitienpäivälounaalla.

 

Mari-markiisia oleva kassi.

Kirpparilta löytyi pala Marimekon markiisikangasta muutamalla eurolla.  Totta kai se läksi mukaan ja nyt ompelin siitä kassin.  Reunakaitaletta jouduin jatkamaan mustalla kankaalla, joka jatkaa mustien kantokahvojen väritystä.

Lapset muistivat minua Interfloran välityksellä.  Kiitos heille.

 

Mieheni valitsema kotimainen begonia.  Lämmin kiitos!

Toivotaan säiden hieman lämpenevän, jotta toukokuu alkaisi tuntua keväältä.

Helmikuu loppuu.

 

Tanssilattialla riitti väkeä.

Kyllä aika rientää nopeasti.  Tällainen lyhyt kuukausi on vain hujahdus.  Lisäksi vuodenaika tuntuu erilaiselta, kun on niin lämmintä ja vähälumista.  Hiihtämään olemme päässeet vain kerran.

Lavalla Teemu Roivainen.

Puolivälissä kuukautta osallistuimme iskelmäristeilylle Helsingistä Tukholmaan.  Matkan järjestäjinä toimivat Radio Sandels ja Kiuruveden iskelmäviikot.  Meitä kuljetettiin neljällä linja-autolla laivalle.  Esiintyjäkaarti oli melkoinen - ohjelmaa olisi riittänyt yli puolen yön - mutta tietysti paras oli suosikkini Teemu Roivainen.  Kiuruvedellä valittuja iskelmämestareita oli myös esiintymässä, samoin ensi kesän kilpailijoita.

Teemu taitaa myös soitinten salat.

 

Pekka Juntusen orkesteri säesti laulajia.

Päivällä kävimme Tukholman kiertoajelulla, minkä päätteeksi jäimme vielä pariksi tunniksi kaupungille.  Kävimme syömässä ja piipahdimme kesällä löytämässämme kangaskaupassa.  Ostin kitsaasti vain yhden punaisen tilkkutyökankaan poistokorista.   

Raitakassi.

Pieniä ompelutöitä olen saanut valmiiksi, lähinnä arpajaispalkinnoiksi.  Kaivoin kaapin hyllyistä vahvempia resurssikankaita, joista ompelin kaksi kassia: toinen on ruskea, toinen punainen. 

 

Punakukkainen kassi.

Huonekalukankaiden jäännöspaloista kasasin tilkkupinnan pussukkaan. Vuoritin myös pussukan. 

Pussukka huonekalukankaista.

Vähän jouluaskartelua.

Iloiset lumiukot.

Joulun alla on usein niin paljon puuhaa, että jo suunnitellut jouluaskartelut jäävät tekemättä.  Ostin vuosi sitten saksalaisen jouluaskartelulehden, mutta koskaan ei löytynyt aikaa ja tarmoa sen ohjeiden toteuttamiseen.  Onneksi ohjeissa ei ole Parasta ennen -merkintää.  Niinpä nyt ompelin kaksi lumiukkoa, jotka iloisine hymynaamoineen saavat minut hyvälle tuulelle.  Kaapista löytyi valkoista fleece-kangasta vartaloiksi ja tilkkukopasta kangasta hattuihin ja kaulaliinoihin.

Joulutontun päikkärit.

Ompelulaneissa aloittamani tilkkupeitto on nyt valmis.  Kaikki kankaat ovat kierrätysmateriaalia: anopin retrokukkapöytäliina (tahroja keskellä), vanha joululiina (steariinitahroja) sekä kaksi puuvillaverhoa kirppikseltä, näistä toinen riitti taustakankaaksi.  Väliin laitoin bambuvanua (uutta) ja tikkasin peiton suorilla saumoilla.  Reunakantin sain leikatuksi joululiinan lopusta. Liinan nimi on ajankohtaan sopiva: joulutontun päikkärit.

 

Puuvillaverho taustalla.

Ompelin hätävaroiksi kaksi kassia.  Kuopion Nauha ja nappi -liike myy käteviä pakkauksia, joissa on gobeliinikangas ja nauhaa kantokahvoihin, maksaa noin 10 tai 12€.  Ompelin kasseihin vetoketjulliset sisätaskut (näkyy vaaleammassa kassissa). Kätevää, kun ei jää mitään hukkapaloja.  Tämän joulun lahjoihin en tarvinnut noita kasseja, mutta ovatpahan jemmassa.

 

Gobeliinikasseja.

Eilen leivoin ruisleipää pitkästä aikaa.  Hyvää joulunalusviikkoa!

Rukiintuoksua jouluun!

Syystouhuja.

 

Syötävän kauniita pihlajanmarjoja.

Kylläpä aika mennä viipottaa kovaa kyytiä, eihän tässä ennätä pysyä mukana.  Syksy oli pitkään lämmin - saimme syödä oman kasvimaan salaattia koko syyskuun.  Nyt on tullut lunta pari kertaa, mutta se on sulanut pois.  Metsissä riitti pitkään puolukoita linnuille, joten pihlajanmarjat ovat säästyneet ja hehkuvat nyt punaisina.

Essu on jo jauhotettu...

Syyslomien aikaan saimme Saksan pikkumiehet vieraaksemme.  Isompi kertoi jo etukäteen, että hän haluaa leipoa mummon kanssa mustikkapiirakkaa.  Sehän toki sopi minulle ja ompelin leipuripojalle oman essun.  Onneksi löysin palan punaista puuvillaa, johon ompelin tilkkujämistä taskun ja nauhoina käytin valmista koristenauhan loppua.  Ihana leivontakaveri!

Tossunmallinen pussukka.

Usein haluan ommella jotain pientä.  SK-lehdessä oli keväällä ohje hauskaan pussukkaan, joka oli aamutossun näköinen (vohvelikankaalle oli pujoteltu ruudukko).  Skippasin tämän vaiheen yli ja pussukka valmistui nopeasti.  Pussukan saa isosti auki, vaikka se kyllä ei näy kuvassa.

Tilkkuja yhteen kassiksi.

Resurssilaatikosta poimin punasävyisiä tilkkuja, joista syntyi kassi.  Ehkäpä sillekin on käyttöä.

Blokkeja kierrätyskankaista.

Viime viikonvaihteessa osallistuin kansalaisopiston ompelulaneihin; edellisestä kerrasta on aikaa jo monta vuotta.  Varasin mukaan puuvillaisen pöytäliinan (anopin peruja) ja kirppikseltä ostetun puuvillaverhon.  Niistäpä sitten ompelin tilkkublokkeja.  Työ on vielä pahasti kesken, mutta nyt olisi aika siirtyä joulujuttuihin.

Kassi ja hattu.

 

Taloja kassin kyljessä.

Marjojen poimimisen ja mehustamisen lomassa olen istahtanut muutaman kerran ompelukoneen ääreen.  Mieleeni jäi jostakin kassi, jota kehysti talojen rivi.  Sellaista siis piti ryhtyä värkkäilemään.  Pienimmät osat syntyivät resurssikopan tilkuista, mutta isompiakin kankaita piti hieman silputa.  Näin syntyi melko värikkäitä taloja 8 kappaletta.  Ompelin seinämiin ja pohjaan ohuen vanun.  Reunoihin käytin denimiä.  Kahvoiksi leikkasin pätkät tukevasta nauhasta.  Vuorikangas ei näy kuvassa, mutta se on ommeltu vanhasta pöytäliinasta.

 Samalla kerralla syntyi myös yksi pussukka.

 

Kassi ja pussukka.

Resurssilaatikon kankaista syntyi myös kesähattu.  Ryhdyin vain ompelemaan kangassuikaleita kaarevaksi pinnaksi.  Lopullisen muodon leikkasin vanhan hatun avulla.  Vuoriksi päätyi vanha puuvillahame, joten kierrätystä olen harrastanut.

 

Marjastus- ja sienestyshattu.

Lauantaina olin osallisena kansainvälisyystapahtumassa, johon minulta pyydettiin tilkkutöitä näyttelyyn.  Siinäpä olikin tehtävä valintaa.  Lopulta päädyin ottamaan mukaan neljä tilkkupeittoa sekä nuo edellä kuvatut uudet työt.  Osa kävijöistä kyseli tarkkaan töistäni.  Pukeuduimme mieheni kanssa kansallispukuihin juhlan kunniaksi, joten sekin vaate on nyt tuuletettu tältä kesältä.  

Kansallispuvun tuuletusta itämaisen tanssin merkeissä. Taustalla tikkupeittojani.

Pikkupussukoita.

 

Herkkuja metsästä.

Elokuun alku sujui marjoja ja sieniä kerätessä.  Löysin kantarelleja runsaasti; viimeisin erä on vielä kuivurissa.  Vadelmia oli 10 minuutin kävelymatkan päässä niin paljon kuin jaksoin poimia.  Mustikoita sen sijaan oli tosi harvassa, mutta niitä sain kasaan 10 litraa.  Vanhempi lapsenlapsemme oli luonamme muutamia päiviä ja vietimme rattoisia päiviä hänen kanssaan: pyöräilimme, pelasimme jalkapalloa, kyläilimme ja teimme virtuaalimatkoja.  Touhu oli väsyttävää, mutta niin antoisaa.

 

Avainkotelopussukoita.

Ompelukoneenkaan ei tarvinnut olla ihan koristeena.  Leikkelin kankaiden lopuista pieniä paloja, joista sitten kokosin pussukoita.  Osassa on sisällä avainlenkki.  Jonakin päivänä syntyi myös isompaa pussukkaa. Itselle meni jo käyttöön pikkupussukka, jossa kuljetan silmätippoja mukana.

 

Isompia pussukoita.

Lomareissulla löysin kirpputorilta kietaisuhameen 2 eurolla.  Kangas oli minun mieleinen ja näin sen heti mielessäni mekkona.  Leikkasin helmasta miehustan eli takakappaleen ja kietaistavat etukappaleet.  Ompelin helmaan pinkin frillan intianpuuvillasta, josta leikkasin myös hihat.  Ehkä kesää on vielä jäljellä ja tuleehan uusia kesiä.

Tästä lähdin liikkeelle.

 

Kietaisumekko.

 

 

Ompelupöydällä on näköjään valmiina myös kettukassi.  Tarvikkeet löytyivät Kuopion Nauha ja nappi -liikkeestä.

Kettukassi.

Hyvää elokuun loppua! 

Sukkia , sukkia.

 

Aikuisten sukkia.

Päätin tämän vuoden alkumetreillä, että nyt pitää tuhota varastossa olevia sukkalankoja.  Koska langat ovat ohuita, ryhdyin toteuttamaan suunnitelmaani neulekonella.  Entuudestaan tiesin, että useiden sukkien neulominen perätysten on helpompaa kuin vain yhden sukkaparin, niin neuloin välistä sukan päivässä, toisinaan sukkaparin.  Sukissa on niin monta erilaista työvaihetta, että aluksi piti katsoa ohjetta.  Onneksi minulla on hyvät muistiinpanot siitä, montako silmukkaa ja kerrosta tarvitaan erikokoisiin sukkiin ja myös silmukkakoko eripaksuisille langoille.  Niinpä sukkia syntyi kuusi paria: kolmet aikuisten ja kolmet lasten sukat.

 

Sukkia pieniin jalkoihin.

Siniset ja oranssiraitaiset sukat ovat Step-sukkalankaa.  Vihreän langan sorruin ostamaan viime kesänä.  Yksivärinen punainen lanka on marinoitunut kaapissa ties miten monta vuotta, pätkävärjätyn pinkin ostin - ennen koronaa - Käsityökeskuksen pöydältä: se on Roosanauhalankaa.  Onkohan se oikeaa hyväntekeväisyystyötä, jos ostaa lankoja varastoon!  

Kirjoneuleiset säärystimet.

Kun neulekone oli jo käytössä, päätin neuloa vielä säärystimet kirjoneuleena.  Valitsin pienikuvioisen reikäkortin ja sitten työn kimppuun.  Ennätin neuloa vain hetken, kun kelkka jumittui paikoilleen.  Joo, ymmärsin, että kone on puhdistuksen tarpeessa ja kaivoin esille imuriin liitettävän setin, jolla putsaan ompelukonetta ja saumuria.  Sitten konttasimme mieheni kanssa koneen alla ja yritimme irrottaa  kelkkaa ja putsata sitä.  Onnistuimme.  Yksi säärystin oli valmiina. Olihan siinä yksi virhe: pohja- ja kuviolanka vaihtuivat vahingossa.  

Ryhdyin toisen säärystimen neulomiseen.  Kun aloitin päättelyresorin tekemisen, huomasin reikäkortin juuttuneen kesken työn ja neule jatkui monotonisena loppuun.  Lisäksi tein aloittelijan virheen eli en huomannut, että resorilanka ei ollut tarttunut kelkan pitimeen ja niin työ putosi pois koneesta.  En ryhtynyt purkamaan melkein valmista työtä, vaan neuloin vielä kolmannen säärystimen ja yritin saada värien vaihtumisen taas samaan kohtaan.  Kesken pudonneen työn päättelin virkkaamalla muutamia kerroksia ja ompelin siitä pussukan (vuori ja vetoketju).  Mietin, että tästä tuli se kuuluisa tuluskukkaro!

Tuluskukkaron onnistunut puoli...

... ja reikäkortin jumittama puoli.

Taisipa olla vielä edellinen vuosi menossa, kun ompelin tukevan kassin gobeliinikankaasta.  Nappi ja nauha -liike möi tarvikepaketteja ja niiden kuosit ovat raikkaita.

Nappikassi.

 Parin viikon vesisadekauden jälkeen toivoisin jo hiihtokelejä.  Suksien ulkoiluttaminen on jäänyt kolmeen kertaan.  Hyviä ulkoilukelejä kaikille!

Lahjapaketteihin piilotettuja.

 

Joulukaktuksen kauneutta.

Tänä vuonna joulukaktukseni suorastaan yllätti minut runsaalla kukinnallaan.  Ensimmäiset nuput olivat avautuneet ollessamme reissussa ja kukkien paljous toivotti meidät takaisin kotiin.  

 

Merinovillainen body.

Pienimmäiselle neidille oli mukava ommella toiveiden mukaan:  Äitiliini kaipasi suurempaa unipussia.  Ompelin päällisen ja vuorin puuvillakankaista ja väliin laitoin bambuvanun.  Silmiini osui myös hillapuuron punainen merinovillaneulos nallekarhuineen, josta muokkasin bodyn. Oli muuten toinen body, jonka olen koskaan ommellut.

 

Unipussi.

 Vanhemmalle lapsenlapselle valmistin myös toivelahjan: Jospa mummo ompelisi uuden punaisen kaulurin!  Ja mummohan ompeli.  Samalla niitä valmistui kaksi, punainen on puuvillaa, sininen merinovillaa.

Kaulureita eri lämpötiloille.

 Pikkumies sai myös Piipaan neuloksesta ompelemani t-paidan ja myssyn.

Kivoja trikoita.

Suvun mukaville nuorille naisille ompelin essut, joihin käytin tilkkukopan jämiä.  Vain helmaosan leikkasin isosta kankaasta.  Vihreässa essussa on myös kierrätettyjä kankaita:  Taskut leikkasin verhokapasta, samoin nauhat ovat verhon päärmeitä.

 

Leipureille essuja.

Paketteihin eksyi lisäksi kasseja.  Siskoni osaa maalata öljyvärein lehmiä, hänelle siis lehmäkassi.  Siskontyttö taas on kissaihminen, hänelle kissakassi.

Lehmäkassi.

Kissakassi.

Yksi toivelista piti sisällään silkkihuivin.  Kuluneena vuonna on kuitenkin ollut monta juhlaa, joihin olen vienyt lahjaksi silkkihuivin, joten varastossa ei ollut yhtään valmiiksi maalattua.  Mietin, miten jaksaisin ruveta kiinnittämään värejä mehumaijassa.  Niinpä tutkin nettiä ja löysin sieltä ohjeen mikroaaltouunissa tehtävään kiinnitykseen.   Sitä piti kokeilla.  Laitoin vanhaan posliinikulhoon vettä ja etikkaa suhteessa 2:1.  Rullasin huivin ja upotin sen liuokseen.  Kuumensin sitä täydellä teholla kahdesti kolme minuuttia.  Sitten vain huuhtelin ja ihmeekseni väri oli tarttunut huiviin.   Olipas helppoa ja nopeaa.

Pikaisesti värjättyjä silkkihuiveja.

Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!