Hyvää keskikesän juhlaa!

 

Suurikukkaisia orvokkeja.

Kyllä aika rientää nopsaan.  Lapsena harmitti, kun äidillä oli tapana sanoa juhannuksena: Nyt rupeaa päivät lyhenemään!  Tottahan se on, mutta lapsena halusin nauttia valoisista päivistä ja öistä.

Vanhanajan suosikki: verenpisara.

Talvella aloittamani villatakki valmistui sopivasti juhannuksen alla.  Mistäpä tietää, jos vaikka vilu pääsee yllättämään.  Lanka on Katian Merino sport -lankaa eli melko paksua lankaa.  Halusin neuloa kaarrokevillatakin.  Etsin pitkään sopivaa kirjoneulemallia, mutta kun en löytänyt mieleistäni, piirsin mallin itse ruutupaperille.  Silmukoiden määrän ja lisäykset katsoin hyväksi havaitusta Rauma-neuleesta soveltaen omaan kuviointiin.  Eniten kokeilua vaati ruusuköynnöksen suunnittelu.  Lankojen ostoon käytin syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin.  Kiitos, sisko ja serkut!

Ruusuneule ja kukkahame.

Villatakki on siis neulottu ylhäältä alas päin.  Neuloin miehustan pyöröneuleena, jonka sitten steekasin auki.  Neule nökötti koko talven sohvan nurkassa ja valmistui pikkuhiljaa.  Napit löytyivät omasta varastosta.

Lämmin neule.

 

Hampurin matkalta tarttui mukaan muutamia kankaita. Ostopaikka oli Karstadin kangasosasto.  Yksi oli vaaleapohjainen, kukallinen, tukeva trikoo, jota ostin hameeksi.  Nyt hame on valmis.  Takana on yhdet laskokset, edessä kahdet antamassa liikkumaväljyyttä.

Vaaleanpunaisia ruusuja.

Toinen trikoo löytyi palalaarista: kukkatrikoo, joka maksoi 4,95€.  Siitä valmistui t-paita, johon ompelin poimutusta leuan alle.  Hihat piti kasata paloista, kun pala oli niin pieni.

Kukkia myös puserossa.

Nämä kukat eivät kuihdu.

Ulkorakennuksen maalausurakan välissä ompelin itselleni essun.  Kangas on Marimekkoa eli Maija Isolan Satula.  Toisella sivulla on yhdyssauma, koska kangaspalan kuviointi piti saada symmetriseksi.

 

Satulaessu.

Lämpimistä säistä johtuen lähes kaikki alkukesän kukat ovat jo lakastuneet.  Vain juhannusruusu komeilee valkoisena, pioni aukaisee tummanpunaisia kukkasiaan ja unikot hehkuvat oransseina.  Omenapuissa on pieniä hedelmän alkuja, viinimarjapensaissa on pieniä raakileita, peruna on topakasti taimella ja kasvimaakin näyttää kivalta, koska sain sen kitketyksi tänään.

Tädiltä peritty pioni.

Oikein mukavaa juhannuksen juhlaa kaikille! Meidän 45-vuotishääpäivä näyttää osuvan tänä vuonna kohdalleen juhannukseksi.

Pionin kukkasen hehkua.

Kukkia, marjoja, sieniä ja mekko.

Kasvimaan rehevyyttä.

Loppukesä on mielestäni hienoa aikaa siitä syystä, että luonto tarjoilee meille monenlaisia herkkuja syötäväksi ja säilöttäväksi, vaikka päivät ovat täynnä touhua - ihan väsyksiin asti.  Kasvimaata reunustaa kesäkukkien kirjo, jossa näyttää tänä vuonna olevan komeita unikkoja.  Kukinnot kestävät vain muutaman päivän ja sade piiskaa niitäkin.  Kasvimaan satoa on tullut kiitettävästi: salaatteja, persiljaa, oreganoa, tilliä, lehtimangoldia, sipuleita, retiisejä, minttua, rosmariinia, perunaa, kesäkurpitsaa ja uutuutena spagettikurpitsaa.

Mustatorvisieniä, vaaleita orakkaita ja kantarelleja.

Metsä on tuottanut tänä kesänä myös monta mukavaa yllätystä.  Kullankeltaisia kantarelleja on löytynyt runsaasti ihan yllättävistäkin paikoista.  Myös mustatorvisieniä ja vaaleita orakkaita on ollut säilöttäväksi asti.  Mustikkasato on runsas: olen poiminut niitä yli 50 litraa.  Onnistuin myös löytämään vadelmapuskia, missä kukaan ei ollut käynyt.  Olipa mukavaa kerätä niitä.  Mustikkareissulla sain myös pienen määrän harvinaisherkkuja eli mesimarjoja.

Mesikoita.

Lomareissulla sorruin tietysti ostamaan kankaita (koska halvallakin joskus saa!).  Yhden niistä ompelin mekoksi.  Yhdistelin kolme eri kaavaa saadakseni mieleiseni mallin.  Miehustan kaava on SKK-lehdestä (4/2022), koska halusin edestä napitettavan mallin.  Saman lehden Designer-kaavasta (Paola Suhosen Ivana Helsinki -sarjaa) kopioin hihan kaavan.  Salsahelman mittoja tutkin saksalaisesta Fashion style -lehdestä, koska en halunnut mekosta liian leveää.  Hihoja kevensin siten, että ompelin kaksi päällimmäistä hihaa sifongista ja alimman mekkokankaasta.  Huomasin juuri, että taskut olisivat olleet kivat, mutta tällä kertaa ne jäivät pois. 

Salsamekko.

 

   

Mekko takaa.

Hyvää elokuuta ja satokautta!  Metsissä riittää marjoja.

Makuuhuoneen ikkunalla kukkii orkidea.

Kesälaukku.

 

Vuorenkilvet kukassaan.

Kevät on muuttunut nopeasti kesäksi, vaikka sää on pysynyt vielä koleana.  Monet alkukesän kasveista ovat puhjenneet kukkaan ja perunakin nököttää taimella harson alla.  Omenapuiden kukinta on ihan käsillä ja metsäpolun varrella mustikan varpuja komistavat punaiset kukkaset.  Toivotaan auringon houkuttelevan pölyttäjiä runsaasti.

 

Pellavalaukku.

Keväällä huomasin Jyväskylän käsityömessuilla pellavasta ommellun laukun, joka oli koristeltu pienellä virkatulla liinalla.  Tuollainen pitää valmistaa!  Hyvä, että oli aikaa miettiä enkä rynnännyt ostamaan pellavapalaa.  Mieleeni palautui, että kaapissa on jämät pöytäliinakankaasta, jonka ostin pian kolme vuotta sitten Savoniasta Italiasta ja josta ompelin ovaalinmuotoisen liinan olohuoneen pöydälle.  

 

Laukun takaosa.

Kurkistus laukun sisälle.

Vuorikankaaksi valitsin punavalkoista, Katrin kangaskaupasta ostettua puuvillaa.  Ompelin siihen kaksi taskua, toisen varustin vetoketjulla.  Leikkasin kankaat hieman leveämmiksi kuin laukun kehys (20 cm), jotta sain laskosten avulla laukkuun väljyyttä. Pikkuliina on peräisin tätini jäämistöstä.- Kehys on ommellenkiinnitettävää mallia.  Laukun hihnan ompelin laukkukankaasta, jonka taittelin nelinkerroin ja väliin upotin terenauhan.  Laukku on mukavan iso, jolloin siihen mahtuvat rahapussi, kännykkä ja kangaskassi sekä muutakin tarpeellista (ja tarpeetonta).

Lajitellut kankaat asuvat neulekoneen alla.

Kevätsiivousten yhteydessä lajittelin tilkkutyökankaat värien mukaan.  Kylläpä ne nyt mahtuvat pieneen tilaan - siihen saakka, kun taas aloitan seuraavan ompelutyön!

Villahame muuttui pussukoiksi.

Näin jossakin haasteen ommella erivärisiä pussukoita.  En muista, mikä väri on menossa, mutta itse ompelin kaksi vihreää pussukkaa.  Materiaali on anopin hamekankaasta. Kankaan anoppi kutoi itse villalangalla puuvillaloimeen, muistaakseni sidos on nimeltään Panama.  Tyhjentäessäni anopin kaappeja (kuolemasta on aikaa 19 vuotta) otin sieltä kaksi villahametta, jotka olen purkanut ja aion käyttää pieniin töihin.  Kirpparilla niitä ei ehkä olisi ostanut kukaan.

Siroja tulppaaneja.

Hyvää alkanutta kesää!

Kissatyyny.

 

Joulukukka?

Onkohan meillä vielä joulu menossa, kun amaryllis ja joulukaktus puhkesivat vielä kukkaloistoon!  Joulukaktus kukki joulun aikaan ja nyt uudelleen.  Minulla oli hieman kitukasvuinen amaryllis, jota olin jo heittämässä kompostiin, kun satuin kurkkaamaan lehtien väliin: ohoh, uuden kukkaputken alku siellä pilkotti.  Amaryllis sai siis jatkoaikaa ja komeilee nyt neljän kukan voimin.

 

Amarylliksen hehkua.

Ompelurintamalla olen tehnyt pari pientä työtä.  Patalappuja on nopea ommella.  Huomasin amerikkalaisessa lehdessä vinkin, missä ommellaan ensin kaitaleista blokki, joka leikataan yhdeksään osaan.  Sivujen keskipalat pyöräytetään seuraavan sivun keskelle ja sitten kasataan tästä uusi blokki.  Ihan mukava ommella.

 

Uusia patalappuja.

Joululahjakirjasta kokeilin kissablokkia, jossa siis syntyy kaksi kissaa, toinen ylösalaisin.  Kirjassa oli toteutettu koko peitto kissoista, minä tyydyin ompelemaan vain tyynyn.  Itse pidän blokin suunnan oikeana siten, että tumma kissa on alhaalla (tumma maa, vaalea taivas), mutta mieheni mielestä vain vaalea kissa erottuu, joten sen pitäisi olla oikein päin. Pitäisi kai osata valita värien tummuusasteet tarkasti.  Ompelin kissojen silmät ja kuonon pään kankaista.  Tikkauksilla sain kissoihin hieman muotoa.

Vaalea kissa oikein päin.

Tumma kissa oikein päin.

Hyvää alkanutta maaliskuuta.

Hyvää äitienpäivää!

 

Onnittelukukkaset.

Kevätsiivouksia tehdessä käsityöt ovat jääneet vähälle huomiolle.  Olen kuitenkin ommellut pienen seinävaatteen, johon olen napannut pari kukkablokkia Today's Quilter -lehdestä.  Mallissa oli ommeltu kokonainen peitto, mutta minä tarvitsin vain muutaman kukkasen, jotka oli kasattu saman värin eri tummuusasteista.  Työ on aika vaalea, mikä ei ole minulle tyypillistä.  Tukimateriaali on liimattava laukkuhuopa.  Annoin työlle nimen Onnittele kukkasin. Ripustamista helpottaa metallikoriste, joka on peräisin viime kesänä kuolleen tätini raanusta.

Onnittele kukkasin.

Perjantai-iltana koin todella jännän hetken, kun pihaamme ajoi pakettiauto ja ovellemme ilmestynyt mies ojensi minulle kukkapuketin sanoen: Kukkalähetys!  Kaunis kukkakimppu oli tietysti lapsilta.  Olinpa liikuttunut.  -Tänään meidän lapsenlapselta tuli WhatsApp:ssa onnittelulaulu mummolle, osin suomeksi, osin saksaksi.  Sitä on nyt katsottu kyynelsilmin monta, monta kertaa.

Onnittele kukkasin.

Leivoin äitienpäivän kunniaksi pienen kakun.  Lähes joka lehdessä oli ohje mustikkakakkuun; johtuneeko siitä, että viime kesänä mustikoita kypsyi ennätysmäärä.  Oma ohje piti sisällään kaksi moussea: valkosuklaasta ja mustikasta.

Valkosuklaa-mustikka-juustokakku.

Tonttimme yhdellä nurkalla on ollut ryppäänä haapoja, jotka yrittävät työntää pikkutaimia kaikkialle nurmikolle.  Niinpä pyysin naapurimme metsuria avuksi ja nyt puut ovat nätissä pinossa kuivumassa polttopuiksi. Ammatti-ihmiseltä puiden kaataminen ja pilkkominen sujuu niin sukkelasti.  Myöhemmin pitää muistaa antaa kannoille "jarrua", että leviäminen pysähtyisi.

 

Haavat kuivumassa polttopuiksi.

 

Hyvää äitienpäivää! 

Ps. Sainpa saman äitienpäivälahjan kuin edellisenä vuonna: sukkatanssit!

Maailmanpyörä.

Hehkuvan punaisia unikkoja.

Kesä on tullut nopeasti ja ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu.  Helteen vaikutuksesta kaikki kukat ja puut puhkeavat nopeasti kukkimaan, mutta kukinta kestää vain hetken.  Kastelukannu on iltaisin ahkerassa käytössä.  Perunapenkeissä komeilevat rehevät varret ja salaattia pääsee jo syömään. 

Maailmanpyörä.

Kesäkuun torkkupeittokin on valmis.  Blokkimallin sain Burda patchwork -lehdestä (syksy 2016).  Kokeilin mallia jo tyynyihin, mutta pienellä pinnalla ja ajattelemattomilla värivalinnoilla kuvio ei erottunut.  Kankaiden leikkaamisen jälkeen ompelu sujui nopeasti.  

Kankaiden leikkaaminen.

Työhön valitaan kaksi eri väriä; minulla ne ovat viininpunainen ja sininen.  Kankaista leikataan suorakulmioita, jotka puolitetaan lävistäjiä pitkin, puolet lävistäjistä toiseen suuntaan.  Näin syntyneiden suorakulmaisten kolmioiden terävien kulmien pitää olla 30 astetta ja 60 astetta.  Leikkausavuksi kannattaa piirtää malline.  Sivujen mittasuhteet voi kokeilla tai laskea esim. seuraavasti.  Jos tunnet lyhyen sivun, voit laskea pitkän sivun kertomalla sen tan60:llä.  Jos taas tunnet pitkän sivun, jaa se tan60:llä.  Laskemiseen tarvitset tietysti funktiolaskimen.  Minulla nuo sivujen mitat ovat 11,5 cm ja 20 cm.  Kuvasta näkee, miten kolmiot kannattaa asetella ja ommella ensin pareittain yhteen.

Kuvioiden muodostuminen.

Tällä kertaa ompelemani peitto on siitä erilainen, että en ommellut reunakaitaleita, vaan tilkkupintaa riittää reunoihin asti.  Taustakangas on Robert Kaufmannin käsityöpuuvillaa.  Levitin kankaan viininpunaisilla kaitaleilla.  Tikkasin peiton ensin vaakasaumoja pitkin ja sitten jokaiseen kolmioon pienemmän kolmion.  Käytin tikkaamiseen sinistä ja viininpunaista lankaa. Reunakantti on vinoonleikattua viininpunaista puuvillaa.

   

Suoraa tikkausta.

Taustakankaassa toistuvat samat värit.

Neilikat pitävät auringon valosta.

Hyvää kesäkuun loppua!

Tilkkutöitä nämäkin.

Aurinko hellii miljoonakelloa.

Mihinkähän heinäkuu on mennä hurahtanut!  Huh!  Välistä oli niin kuumia hellepäiviä, että piti vain istua varjossa ja illan tullen kastella kukkia, kasvi- ja perunamaata sekä kasvihuonetta.  Aamun varhaisina tunteina hipsin pari kertaa mustikkametsään, josta keräsin parikymmentä litraa luonnon antimia.  Sitten siirryin vadelmapuskiin, mistä noukin vadelmia yli 50 litraa.  Nyt jo ilmojen viilennyttyä olen siirtynyt viinimarjapensaisiin.  Sato niistä on kutistunut kuivuuden vuoksi, mutta mehumaijaan on riittänyt toki marjoja.

Kukkaloistoa.

Olen jonkin kerran malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen, missä valmistui tilkkutyönä essu.  Malli on taas saksalaisesta lehdestä, jossa on pieniä käsitöitä.
   

Essu tikkutyönä.

Alkuperäinen malli.

 Käytin myös Suvituulipeiton taustakankaasta jääneet palat hyödyksi.  Sain kuviot asetelluksi pieneen kassiin ja tyynyyn; eiköhän suvusta joku pikkuneiti saa niitä omakseen.

Kankaan loppuja.

Kaapissa on muhinut myös Finnlaysonin Helminauha-kangas.  Siitä valmistui kaksi pussukkaa.
   

Vaaleita pussukoita.

Viikko sitten meitä ilahdutti se, että koko jälkikasvu tuli vierailulle samaan aikaan.  Sisarukset pääsivät tapaamaan toisiaan, ja huomion keskipisteenä oli tietysti vuoden vanha lapsenlapsemme, joka tapaili ensimmäisiä sanojaan.  Kiva nähdä kaikkia.  Samalla kertaa kutsuimme kylään serkkujani.  Mukava juttutuokio.
 

Serkkuni tuomia krysanteemeja. Kiitos!

Risukoira piilossa lobelioiden  takana.

Hyvää marjastusaikaa kaikille!

Unituuli-peitto.

Pöllö kukkien vahtina.

 Juhannus tuli ja meni.  Vietimme mieheni kanssa 40-vuotishääpäivää saunoen, muurinpohjalettuja paistaen, tanssien ja syöden.  Lapsenlapsen 1-vuotissynttärit vietettiin Skype-avaruudessa. Koimme myös ravakan ukkoskuuron, joka meni onneksi nopeasti ohi.

   

Unituuli-peitto.

Kevättavella aloitin tekemään torkkupeittoa, jonka mallin otin Today´s Quilter -lehdestä.  Siinä peitto oli valmistettu jelly roll -kaitaleista, mutta totesin omistavani niin paljon punasävyisiä kankaita, että niistä saisi kaksikin peittoa.  Niinpä leikkasin kaitaleet itse. Lehden ohjeet ovat tosi selkeät (englanninkieliset), jopa kerrotaan, mihin suuntaan saumat kannattaa silittää. 

Tilkut leikattuina.

Ensimmäinen blokki valmiina. Kulmapala jäi seuraavaan työhön.

 Ompelin tilkkupinnan vielä vanhalla koneella, mutta tikkaukset säästin uudelle koneelle.  Mutta olipa vaikea päättää, millaista tikkausta tekisin!  Niinpä peitosta kehkeytyi oikea tikkauskokoelma.  Tikkauslangan olin ostanut Hampurin Karstad-kangaskaupasta: pätkävärjättyä punasävyista lankaa.  Ajattelin peitolle nimeksi Mummon päikkäripeittoa, mutta mieheni tarjosi nimeä Unituuli, joka lyhyenä puhutteli minua.  Reunakaitaleeksi käytin useampaa punaista jämäpalaa.

    

Taustakankaassa halitaan.

    

Tikkauskuvioita...

...riittää.

 

 

Peiton kaveriksi ompelin tyynyn,

jossa ei ei ole erikseen taustapuolta.

Kesäkukkia pärevasussa.

Kaunista kesäkuun loppua!