Isolla kirkolla.

 

Ommel-tapahtuman kangasmyyntiä.

Vähän ennen koronaepidemian puhkeamista huomasin, että Espoossa on järjestetty Ommel-tapahtuma.  Se kiinnosti kovasti, mutta välivuosien jälkeen minäkin pääsin osallistumaan tapahtumaan.  -Matkasimme junalla perjantaina Helsinkiin ja heti alkajaisiksi piipahdimme Kiasmaan, missä oli Tom of Finlandin piirroksia esillä runsaasti.

Kauniita kankaita oli runsaasti.

Kauniisti painettuja trikoita.

Hyvin nukutun yön jälkeen poikani vei minut Espoon Opinmäkeen, missä oven takana jo odottivat innokkaimmat harrastajat.  Poika ja mies jatkoivat matkaansa automuseoon ja minä pääsin ihmettelemään runsaita kangasuutuuksia.  Aluksi vain kiertelin ja katselin.  Tarjolla oli paljon työpajoja, esittelyjä, minulle aivan uusia kankaiden toimittajia, työvälineitä ja ompelulanit.  En ollut ilmoittautunut työpajoihin, mutta kävin toki ompelemassa avainlenkin Berninan työpajassa.  Siellä kierrellessä tunsin olevani kangastaivaassa.  Muutamia kankaita kyllä läksi mukaan, samoin työvälineitä, mutta niistä kerron myöhemmin.

Irina Malyukovan töitä oli Tilkullisten osastolla.

Palattuamme isolle kirkolle menimme heti Ateneumiin, minne ei ollut onneksi jonoa, vaan pääsimme heti sisälle.  Kiertelimme pari tuntia ihaillen ja ihmetellen Albert Edelfeltin maalauksia: miten hienoja siveltimen vetoja, värien herkkyyttä, asetelmallisuutta, taitoa kuvata elämää ympärillämme.  Samaan ei pysty edes laadukkaalla kameralla.  Kuvasin sellaisia töitä, jotka ovat yksityiskokoelmista.  Niitähän ei juuri näe.  Niiden nimiä en laittanut muistiin.

Miten herkkää maisemaa.

Mikä iltatunnelma veden äärellä.

Tämä taisi olla luonnos.

Illalla vielä kävelimme Tokoin rannassa poikamme ja miniämme kanssa.

Sunnuntaiaamuna kävimme Kallion kirkossa, joka oli meistä muutaman korttelin päässä.  Sitten olikin aika vierailla pojan appivanhempien luona.

Temppeliaukion kirkko suorastaan mykistää.

Maanantaina sattui olemaan Helsinki-päivää, jolloin kaupungilla oli lähes 170 maksutonta tapahtumaa.  Kävelimme -oikeastaan vahingossa- Temppeliaukion kirkolle, missä oli melkein heti esittelykierros kirkon ympäri.  Hieno sää oli laittanut ihmiset liikkeelle ja mekin saimme kuulla tarinaa, miten kirkkoa oli suunniteltu kauan, kunnes päädyttiin arkkitehtiveljesten Timo ja Tuomo Suomalaisen suunnittelemaan kallioon louhittuun kirkkoon.  Vierailimme myös kirkon sisällä.

Käveltyämme kaupungilla olimme valmiit lähtemään junalla kohti kotia.  Olipa tapahtumia kerrakseen yhdelle reissulle.

Kankaita.

 

Lumivärjäystä.

Luin jonkun blogia, missä kerrottiin lumivärjäyksestä.  Sitähän piti kokeilla eli ensin pikakurssi netistä ja työ käyntiin.  Levitin pestyt kankaat hangelle, kaadoin päälle reaktiivivärejä ja hieman kiinnitettä.  Taisivat kangaspalat marinoitua pari viikkoa lumen seassa.  Sitten pesin ne koneessa.  Värit olivat aika pastellisia, mutta voinhan käyttää niitä painopohjana.

 

Mitä paljastuu lumen alta?

Punaista pastellia...

... ja sinistä pastellia.

Viime lauantaina kävin Jyväskylän käsityömessuilla, jonne pääsin mukavasti kansalaisopiston järjestämällä retkellä.  Hiplasin upeita lankoja, mutta jaksoin pysyä päätöksessäni, että lankoja en osta.  Sen sijaan tutkin moneen kertaan kangasvalikoimat, jotka olivat todella näyttäviä.  Ihanaa, että kotimaisuutta voi suosia kankaidenkin osalta.  Valitsin lopulta kaksi trikoota: toinen on ILOisen KettuLiinin vihreä joustogollege ja toinen UnalmAnkinin kukkakuvioinen joustogollege.  Lisäksi mukaan tarttui pieni pakkaus tilkkutyökankaita eli neljä fat quarter -palaa.

Pikän harkinnan jälkeen...

Materiaalia tilkkutöihin.

Helmitöitä en ole tehnyt moneen vuoteen, mutta nyt ostin pari sinivihreän sävyistä nauhaa, joista ennätin tänä aamuna tehdä kaulakorun ja korvikset.  Kuvaan ne myöhemmin. Myös yksi kukkaron kehys pyysi päästä mukaani, samoin elämänpuu-korvakorut.  Messulavalla kävin kuuntelemassa tietoiskun suklaan terveysvaikutuksista ja tietysti suklaata piti ostaa.  Muotinäytöksestä sain vinkin, että vanhoja farkkuja voisi ensin värjätä ja sitten uusiokäyttää. 

Pieniä ostoksia.

Messujen paras anti taisi sittenkin olla se, että sinne taas pääsi tutkailemaan uusia tuulia.  

Kiitos kommenteista!

Taalainmaan taidekoti.

Taalainmaan maisemaa Sundbornissa.

Tämä toukokuu sisälsi vielä yhden matkan.  Tällä kertaa kohteena olivat Taalainmaa ja Tukholma.  Sain houkutelluksi matkaseuraksi sisareni ja serkkuni vaimon.  Käsityökeskuksen järjestämä matka kokosi bussiin 31 henkilöä.  Helatorstaiaamuna bussi suuntasi Turkuun, missä pysähdyimme ihmettelemään Aurajoen varteen rakennettua neulegraffittinäyttelyä, Knit'n Tagia.  Puihin ripustetuissa oli käytetty monenlaista käsityötekniikkaa: neulontaa, virkkausta, makrameeta, kirjontaa jne.  Osa töistä oli tosi hienoja ja niihin oli käytetty runsaasti aikaa ja vaivaa.  Lisäksi niihin liittyi jokin tarina liittyen Suomen 100-vuotisjuhlaan.
    

Taitavasti virkattuja kasvoja.

Niin kaunis on maa.

Ajelimme Tukholmasta pohjoista kohti.  Pysähdyimme Avestassa kuvaamaan Ruotsin suurinta Taalainmaan hevosta.  Muutama pikkuheppa taisi lähteä matkalaisten mukaan.
    

Taalainmaan suurin heppa on Avestassa.

Matkamme pääkohde oli Sundbornissa sijaitseva taiteilijapari Carl ja Karin Larssonin kotimuseo.  Kylläpä huoneet olivat kuin satukirjasta peräisin: joka huoneesssa oli runsaasti Karinin kirjomia ja kutomia sisustustekstiilejä.  Näimme myös upeita maalauksia.  Kirjoja löytyi runsaasti, koska Carl oli innokas lukumies.  Valitettavasti talon sisällä ei saanut valokuvata.
    

Oveen kuvatut Larssonien neljä vanhinta lasta.

Larssonien hurmaava taidekoti.

Museo sijaitsi alueella, missä on paljon vanhoja taloja kauniine pihoineen, mutta niitä on vaalittu hyvin. Vieressä on myös vesivoimalaitos sähköä tuottamassa.
     

Museon ympärillä on idyllistä maisemaa.

Sähköä tuotetaan vesivoimalla.

Vierailimme vielä kylän paanukirkossa ja viereisellä hautausmaalla, missä on Larssonien sukuhauta.
   

Sundbornin paanukirkko.

Matkan varrella näimme Falunin urheilukeskuksen kuuluisine hyppyrimäkineen sekä Falunin kuparikaivoksen.  Avolouhoksessa maaperän ruskeat värisävyt vaihtuivat harmonisesti toisikseen.
    

Vanhan kuparikaivoksen avolouhos.

Borlängenissä vietetyn yön jälkeen palasimme Tukholmaan, missä meille oli varattu kierros ABBA-museossa.  No, paikka oli ruuhkaksi asti täynnä ja supermeluinen, joten me viisi mummoikäistä puikkelehdimme nopeasti museon läpi ja suuntasimme ulos etsimään kahvipaikkaa.  Toki ABBA:n esiintymisasut olivat hienoja ja silikonimallit yhtyeestä aivan oikean näköiset.
    

"Silikoni-ABBA":

Kahden tunnin kiertoajelu päättyi satamaan, mistä Gabriella-laiva toi meidät Helsinkiin.  Kotimatkalla pysähdyimme Joroisissa katsastamassa Riikka-Piikan lankaliikettä ja hämmästelemässä "virkattua" traktoria.  Kylläpä on tarvittu ahkeria käsipareja työn toteuttamiseen.

 

Kuninkaanlinnan pihaa Tukholmassa.

Riikka-Piikan virkattua taidetta.

  

Tarton maisemia ihmettelemässä.

Ravilan kartanon kello näyttää nykyaikaa.

Helatorstaina aamuyöstä bussimme starttasi kohti Helsingin Katajanokkaa, missä nousimme Viking XPRS -autolautalle. Laiva oli tupaten täynnä, mutta pianhan se saapui Tallinnaan, mistä jatkoimme matkaa kohti Tarttoa. Matkalla pysähdyimme Ravilan kartanossa, missä odottelimme kahvia tovin, sillä se valmistettiin kuppi kerrallaan. Kartano kaipaisi vielä paljon restaurointia.

Ravilan kartano.

Illalla majoituimme Dorpat-hotelliin. Ennätimme huonekaverini kanssa vielä kävellä lähikortteleissa ja ihailla Ema-jokea, joka virtasi hotellimme lähellä. 

Silta yli Emajoen.

Aamupalan jälkeen meillä oli opastettu kiertoajelu kaupungilla. Tutustuimme myös puistoalueeseen kävellen. 

Suutelijat-patsas.

Puistonäkymä.

Tuomiokirkon rauniot.

Kiertoajelun jälkeen vierailimme Etnowerk-nimiseen yritykseen, missä oli esillä upeita neuleita. Niihin oli sovitettu Viron eri alueiden käsitöiden ominaisuuksia. 

Etnowerkin villatakkeja.

Etnowerkin neuleita.

  

Osa matkalaisista siirtyi keskikaupungille, itse taivalsin Kasvitieteelliseen puutarhaan, missä varhaisimmat kukkijat availivat kukkaloistoaan.

Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Mantelipuu kukkii.

Ruukkukoriste.

Liljoja.

Kävimme myös tutustumassa Tarton kansalaisopistoon. Paluumatkalla poikkesimme mm. kangaskaupassa, mistä mukaani läksi vihreä pitsikangas; ehkä siitä syntyy mekko. Kävin  myös noutamassa Kaubamajasta 4 kerää merinovilla- silkkilankaa (70%/30%), ´a 4, 90 euroa. Lanka on todella ohutta: kerässä on 700 metriä lankaa.

Lankalöytö.

Pitsi on edelleen muotia.

Lauantaiaamuna pakkasimme tavaramme autoon, minkä jälkeen kävelimme Tarton kevätmessuilla. Tapahtuma oli järjestetty läheisillä kaduilla, missä oli esillä paljon käsitöitä, keramiikkaa, ruokaa jne. Ostin sieltä pellavaisen housukankaan ja silkkihuivin sekä korvakorut.

Punaiset korvikset Tartosta, toiset Tallinnasta, alla housupellava.

Tarjolla oli käsitöitä laidasta laitaan.

Pellavainen käsipyyhe.

Iltapäivällä palasimme bussille, joka toi meidät Väike-Maarjan kautta Tallinnaan. Hotelli oli tavallaan Vanhan kaupungin takana. Löysimme reitin kaupunkiin, mutta se oli aika pitkä. Hotellin lähellä kukki luumupuu.

    

Huiviostokset.

Aamulla ajelimme satamaan, missä teimme vielä viime hetken ostoksia. Itse löysin tuubihuivin ja korvikset. Paluulaiva oli Eckerö Linen Finlandia. Niinpä äitienpäivä kului matkalla. Lapset muistivat onnitteluviestein.

         

Viehättävä kyltti.