Hyvää keskikesän juhlaa!

 

Suurikukkaisia orvokkeja.

Kyllä aika rientää nopsaan.  Lapsena harmitti, kun äidillä oli tapana sanoa juhannuksena: Nyt rupeaa päivät lyhenemään!  Tottahan se on, mutta lapsena halusin nauttia valoisista päivistä ja öistä.

Vanhanajan suosikki: verenpisara.

Talvella aloittamani villatakki valmistui sopivasti juhannuksen alla.  Mistäpä tietää, jos vaikka vilu pääsee yllättämään.  Lanka on Katian Merino sport -lankaa eli melko paksua lankaa.  Halusin neuloa kaarrokevillatakin.  Etsin pitkään sopivaa kirjoneulemallia, mutta kun en löytänyt mieleistäni, piirsin mallin itse ruutupaperille.  Silmukoiden määrän ja lisäykset katsoin hyväksi havaitusta Rauma-neuleesta soveltaen omaan kuviointiin.  Eniten kokeilua vaati ruusuköynnöksen suunnittelu.  Lankojen ostoon käytin syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin.  Kiitos, sisko ja serkut!

Ruusuneule ja kukkahame.

Villatakki on siis neulottu ylhäältä alas päin.  Neuloin miehustan pyöröneuleena, jonka sitten steekasin auki.  Neule nökötti koko talven sohvan nurkassa ja valmistui pikkuhiljaa.  Napit löytyivät omasta varastosta.

Lämmin neule.

 

Hampurin matkalta tarttui mukaan muutamia kankaita. Ostopaikka oli Karstadin kangasosasto.  Yksi oli vaaleapohjainen, kukallinen, tukeva trikoo, jota ostin hameeksi.  Nyt hame on valmis.  Takana on yhdet laskokset, edessä kahdet antamassa liikkumaväljyyttä.

Vaaleanpunaisia ruusuja.

Toinen trikoo löytyi palalaarista: kukkatrikoo, joka maksoi 4,95€.  Siitä valmistui t-paita, johon ompelin poimutusta leuan alle.  Hihat piti kasata paloista, kun pala oli niin pieni.

Kukkia myös puserossa.

Nämä kukat eivät kuihdu.

Ulkorakennuksen maalausurakan välissä ompelin itselleni essun.  Kangas on Marimekkoa eli Maija Isolan Satula.  Toisella sivulla on yhdyssauma, koska kangaspalan kuviointi piti saada symmetriseksi.

 

Satulaessu.

Lämpimistä säistä johtuen lähes kaikki alkukesän kukat ovat jo lakastuneet.  Vain juhannusruusu komeilee valkoisena, pioni aukaisee tummanpunaisia kukkasiaan ja unikot hehkuvat oransseina.  Omenapuissa on pieniä hedelmän alkuja, viinimarjapensaissa on pieniä raakileita, peruna on topakasti taimella ja kasvimaakin näyttää kivalta, koska sain sen kitketyksi tänään.

Tädiltä peritty pioni.

Oikein mukavaa juhannuksen juhlaa kaikille! Meidän 45-vuotishääpäivä näyttää osuvan tänä vuonna kohdalleen juhannukseksi.

Pionin kukkasen hehkua.

Lahjapaketteihin piilotettuja.

 

Joulukaktuksen kauneutta.

Tänä vuonna joulukaktukseni suorastaan yllätti minut runsaalla kukinnallaan.  Ensimmäiset nuput olivat avautuneet ollessamme reissussa ja kukkien paljous toivotti meidät takaisin kotiin.  

 

Merinovillainen body.

Pienimmäiselle neidille oli mukava ommella toiveiden mukaan:  Äitiliini kaipasi suurempaa unipussia.  Ompelin päällisen ja vuorin puuvillakankaista ja väliin laitoin bambuvanun.  Silmiini osui myös hillapuuron punainen merinovillaneulos nallekarhuineen, josta muokkasin bodyn. Oli muuten toinen body, jonka olen koskaan ommellut.

 

Unipussi.

 Vanhemmalle lapsenlapselle valmistin myös toivelahjan: Jospa mummo ompelisi uuden punaisen kaulurin!  Ja mummohan ompeli.  Samalla niitä valmistui kaksi, punainen on puuvillaa, sininen merinovillaa.

Kaulureita eri lämpötiloille.

 Pikkumies sai myös Piipaan neuloksesta ompelemani t-paidan ja myssyn.

Kivoja trikoita.

Suvun mukaville nuorille naisille ompelin essut, joihin käytin tilkkukopan jämiä.  Vain helmaosan leikkasin isosta kankaasta.  Vihreässa essussa on myös kierrätettyjä kankaita:  Taskut leikkasin verhokapasta, samoin nauhat ovat verhon päärmeitä.

 

Leipureille essuja.

Paketteihin eksyi lisäksi kasseja.  Siskoni osaa maalata öljyvärein lehmiä, hänelle siis lehmäkassi.  Siskontyttö taas on kissaihminen, hänelle kissakassi.

Lehmäkassi.

Kissakassi.

Yksi toivelista piti sisällään silkkihuivin.  Kuluneena vuonna on kuitenkin ollut monta juhlaa, joihin olen vienyt lahjaksi silkkihuivin, joten varastossa ei ollut yhtään valmiiksi maalattua.  Mietin, miten jaksaisin ruveta kiinnittämään värejä mehumaijassa.  Niinpä tutkin nettiä ja löysin sieltä ohjeen mikroaaltouunissa tehtävään kiinnitykseen.   Sitä piti kokeilla.  Laitoin vanhaan posliinikulhoon vettä ja etikkaa suhteessa 2:1.  Rullasin huivin ja upotin sen liuokseen.  Kuumensin sitä täydellä teholla kahdesti kolme minuuttia.  Sitten vain huuhtelin ja ihmeekseni väri oli tarttunut huiviin.   Olipas helppoa ja nopeaa.

Pikaisesti värjättyjä silkkihuiveja.

Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!

Mitä mahtaa löytyä paketeista...

Vuoden mittaan kaappiin on kertynyt ommeltuja, neulottuja ja muuten askarreltuja töitä, jotka nyt päätyivät lahjapakettien sisuksiin.  Tällä kertaa muistin kuvata ne ennen paketointia.

 

Patalappuja tarvitaan aina.

Lapsenlapsi saa babymerinovillasta neulotun asun.

Jospa pikkuveijaria nukuttaisi mummon ompelemassa yöpuvussa.

Tyttärille Marimekon trikoopaloista sommitellut t-paidat.

Näistä kukkaroista osa jää vielä jemmaan.

Ostoskasseja.

Keittiöön punasävyinen essu.

Sinisen ystävän essu.

Passikoteloita jälkikasvulle.

Trikoomekko siskolleni.

Rauhallista joulunaikaa ja käsitöiden värittämää uutta vuotta!

Tilkkutöitä nämäkin.

Aurinko hellii miljoonakelloa.

Mihinkähän heinäkuu on mennä hurahtanut!  Huh!  Välistä oli niin kuumia hellepäiviä, että piti vain istua varjossa ja illan tullen kastella kukkia, kasvi- ja perunamaata sekä kasvihuonetta.  Aamun varhaisina tunteina hipsin pari kertaa mustikkametsään, josta keräsin parikymmentä litraa luonnon antimia.  Sitten siirryin vadelmapuskiin, mistä noukin vadelmia yli 50 litraa.  Nyt jo ilmojen viilennyttyä olen siirtynyt viinimarjapensaisiin.  Sato niistä on kutistunut kuivuuden vuoksi, mutta mehumaijaan on riittänyt toki marjoja.

Kukkaloistoa.

Olen jonkin kerran malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen, missä valmistui tilkkutyönä essu.  Malli on taas saksalaisesta lehdestä, jossa on pieniä käsitöitä.
   

Essu tikkutyönä.

Alkuperäinen malli.

 Käytin myös Suvituulipeiton taustakankaasta jääneet palat hyödyksi.  Sain kuviot asetelluksi pieneen kassiin ja tyynyyn; eiköhän suvusta joku pikkuneiti saa niitä omakseen.

Kankaan loppuja.

Kaapissa on muhinut myös Finnlaysonin Helminauha-kangas.  Siitä valmistui kaksi pussukkaa.
   

Vaaleita pussukoita.

Viikko sitten meitä ilahdutti se, että koko jälkikasvu tuli vierailulle samaan aikaan.  Sisarukset pääsivät tapaamaan toisiaan, ja huomion keskipisteenä oli tietysti vuoden vanha lapsenlapsemme, joka tapaili ensimmäisiä sanojaan.  Kiva nähdä kaikkia.  Samalla kertaa kutsuimme kylään serkkujani.  Mukava juttutuokio.
 

Serkkuni tuomia krysanteemeja. Kiitos!

Risukoira piilossa lobelioiden  takana.

Hyvää marjastusaikaa kaikille!