Runon ja rajan tie.

 

Outokummun kaivostunnelissa.

Kaivostyökoneet ovat jättisuuria.

Viime viikolla suuntasimme matkailuauton keulan kohti Itä-Suomea.  Pysähdyimme Outokummussa katsomaan Vanhaa kaivosta ja Kaivosmuseota.  Kaivostunnelin uumenissa piti käyttää kypärää ja lämmintä siellä oli vain +8 astetta.  Kylläpä tuli elävästi mieleen vierailumme Minnesotan kaivoksessa vuonna 2007.  Kiipesin myös urhoollisesti kaivoksen torniin 182 rappusta!  Melkoiset kuntoportaat.

Mineraalien väri-iloittelua kaivostunnelin seinällä.

Piipahdimme  Joensuun Kasvitieteellisessä museossa, Botaniassa.  Siellä oli paljon mielenkiintoisia kasveja.

Neidonhiuspuu.

  Meillä oli ajatus mennä katsomaan Joensuun torimeininkiä, koska paikalla olivat kansainväliset suurmarkkinat.  Aurinkoisessa säässä olikin mukava kierrellä torilla ja nuuhkia ruokakojujen tuoksuja.  Syödessä pysyimme sitten ihan turvallisella linjalla eli ostimme kreikkalaiset Gyros-ateriat.  Grilliannokseen ei näköjään kuulunut tsatsiki, mutta annos oli hyvä.  Jälkiruokana maistui italialainen gelato.  Paikallisista kojuista katselin valkosipuleita, mutta ilmeisesti niitä löytyy myöhemmin syksyllä.  Ostin toki muutamia mausteita, joita ei aina löydä.

Joensuun tori on vilkas kohtaamispaikka.

Illaksi meillä oli varattuna liput kesäteatteriin, missä esitettiin Antti Heikkisen kirjoittama näytelmä Kunnon kyyti.  Kyllä kirjoittajalla on sana hallussaan. Antti esiintyi itsekin, samoin kaimansa Antti-Tuomas Heikkinen.  Ammattitasoinen esitys kaikkiaan.  

Kukkakojuja.

 Palasimme vielä hieman taakse päin Ylämyllylle, missä vierailukohteemme oli museo Myllyn vanhat autot. Paikka on siisti ja autot on "pakattu" hyvin tiukasti toistensa viereen.

Vanhoja autoja.

Sitten pääsimmekin jo Runon ja rajan tielle. Ilomantsissa kävimme katsomassa ortodoksisen kirkon, mutta emme menneet sisälle, koska siellä oli menossa hautajaiset.  Ajelimme Parppeinvaaran Runokylään, missä yhdistyvät karjalaisen kulttuurin ominaispiirteet: kantelemusiikki, käsityöt, ortodoksinen uskonto ja perinneruoat.  Kyllä Runonlaulajan pirtti on rakennettu komealle paikalle vaaran laelle. 

Runonlaulajan pirtti.

Ilomantsin ortodoksinen kirkko.

 

Ilomanrsin luterilainen kirkko.

Vierailimme myös Möhkön ruukkialuella.  Ruukki on rakennettu 1840-luvulla keskelle erämaata Koitajoen Möhkönkosken partaalle. 

Ruukin kanavaa.

Sepän pajan työkaluja.

Aamulla yritimme mennä katsomaan Taistelijan taloa Hattuvaarassa, mutta se oli ja pysyi kiinni.  Niinpä jatkoimme matkaamme kohti itärajaa.  Ajelimme rajavyöhykkeelle, koska se on luvallista.  Näimme Suomen ja koko Euroopan manneralueen itäisimmän pisteen, joka on pienessä Virmajärven saaressa.  Parkkipaikalta rantaan johtava polku oli rajattu köydellä, jota ei saanut ylittää.  Mutta voi miten suuria ja meheviä mustikoita polun varrella kasvoi.  Nam!  

Suomen itäisin piste. Huomaa rajapyykit saaressa.

Matka jatkui kohti pohjoista.  Poikkesimme Kitsin koti- ja jätkämuseossa, missä on mm. yli 400 moottorisahaa, Pappa-Tunturimopoja, ompelukoneita, traktoreita jne.  Yksityinen, hyvässä järjestyksessä oleva museo.

Kitsin museossa.

Museon ompelukonevalikoimaa.

 

Pysähdyimme kahvinkeittoon levähdyspaikalle, mistä poikkesin harvaan mäntymetsään katsomaan mustikoita.  Ja olihan niitä: suuria ja hyvänlaatuisia.  Kahvin juotuamme keräsimme niitä ison sangollisen.

Kotoisa Pielisen museo.

Lieksassa poikkesimme Pielisen museossa, missä olemme käyneet kihlaparina yli 40 vuotta sitten.  Mielenkiintoinen ulkoilma-alue.

 Nurmeksesta näimme oikeastaan vain puutaloalueen, jonka läpi ajelimme.  Bomba katsottiin vain ulkoa päin.

Pumpulikirkko on kaunis luonnon aikaansaannos.

Viimeisenä kohteena meillä oli Rautavaara, mistä vuosikymmeniä sitten keräsimme valtavan saaliin mustikoita.  Ajelimme ns. Pumpulikirkon parkkiin, mistä opastaulun mukaan oli vielä 1,3 km matkaa kirkolle.  Patkoimme tuon matkan (oikeasti 1,6 km), mutta se oli juurakoineen ja kivineen tosi raskas kulkea.  Kirkko on korkea, pyöreä onkalo kallioiden välissä.  Palattuamme autolle poikkesin vielä metsään ja keräsin 4 litraa mustikoita.  Kotona sitten olikin kova urakka siivota kerätty mustikkasaalis. 

Pumpulikirkon tunnelmaa.

Lounais-Suomessa.

 

Keuruun vanha puukirkko.

Lähdimme elokuun eka viikolla Marin kyydissä kohti Lounais-Suomea. Jyväskylän jälkeen ajelimme pienempiä teitä ja matkan varrella kävimme katsastamassa Keuruun vanhan puukirkon.  Alkumatkasta poikkesimme kolmessa kyläpaikassa, mutta jo toiseksi yöksi saimme parkkeerata Turun saaristossa. nimittäin yhdellä levikkeellä Korppoossa.  Sitä ennen olimme saaneet nauttia erittäin maukkaan aterian (paistettu ahven, perunapyree, omena, puolukka) Paraisten Super-Marketissa.  Herkullista!

Matkaan mahtui monta lossia ja lauttaa.

 Ajelimme reittiä Parainen-Nauvo-Korppoo- Houtskär, mutta Saariston rengastietä ei voinut kiertää ympäri, koska yksi lautta oli jo talvikaudessa.  

Korppoon kirkko.

Houtskarin kirkon takaa alkavan meditaatiopolun varrella oli hyviä mietteitä.

Paraisilla.

Palasimme takaisin mantereelle ja Turkuun, missä meillä oli käyntikohteena Turun linna.  Edellisen kerran olin vieraillut siellä keskikoulun luokkaretkellä.  Esilinnassa oli hyvä kertaus Suomen ja linnan historiasta kuvataulujen avulla.  Kiertelimme pari tuntia ja ihan kuntoilustahan se kävi.  Onneksi pihapiiristä löytyi ruokapaikka.

Turun linnaa.

Linnan kirkko.

Toisena päivänä löysimme Ruissalosta "kylätalon", missä oli päivätanssit.  Taas hyvää liikuntaa!  Sitten etsimme uimahallin hikisen kropan pesua varten.  Halusimme vielä visiteerata Turun tuomiokirkossa.  Pari ostoskeskusta piti myös katsastaa.  Ajoimme myös tervehtimään vanhaa linja-autoa, jonka mieheni möi paikalliselle alan harrastajalle.  Siellä se törötti puhtaana ja kiiltävänä.

Meidän entinen linjuri.

Mieheni isovanhemmat asuivat Vehmaalla, joten ajoimme hautausmaalle ja veimme sinne kynttilän valaisemaan hautakiveä, joka on Vehmaan punaista graniittia. Pysähdyimme myös kuvaamaan taloa, jossa suku  on asunut aikoinaan.

Matka jatkui Uuteenkaupunkiin ja siellä Automuseoon.  Autovanhuksia oli kolme suurta salia, kaikki hyvin hoidettuja.  Yksi huone oli pyhitetty Saabeille.

Upeita autovanhuksia.

Raumalle pysähdyimme pariksi päiväksi tyttären perheen pihamaalle.  Tyttären tytär (1v 2,5 kk) hurmasi meidät kokonaan.  Kävimme sunnuntaipäivänä Ulvilassa Leinebergin ruukilla, missä oli suuri markkinatapahtuma runsaine myyntipöytineen.  Mukaan tarttui nippu valkosipulia ja pussi paikallisia jauhoja. Ruukki on perustettu vuonna 1771.  Se jalosti raakarautaa ja kuului Suomen suurimpiin manufaktuuriraudan tuottajiin.  Alueella on historiaa henkiviä museoita ja käsityöputiikkeja.

Viimeinen yöpymispaikka löytyi Virroilta, mistä lähtiessä poikkesimme vielä Keskisen kyläkaupassa.  Valtavasta kaupasta löytyi muutamia Marimekon kangaspaloja.  -Kotona odottivat puustatippuneet omenat, joita keräsimme 5 sangollista.

Ruskamatka Lappiin.

Äkäsmyllyn kohinaa.

Vihdoin toteutui minun monivuotinen haave päästä Lappiin ruska-aikaan.  Vuokrasimme matkailuauton, koska halusimme liikkua eri paikoissa suunnittelematta mm. yöpymispaikkoja etukäteen.  Ajelimme pohjoista kohti Suomen länsirajaa pitkin.  Poikkesimme Oulun torilla ja Rotuaarilla; löytyihän sieltä myös hyvin varustettu Eurokangas ja automuseo!  Torniosta piipahdimme Ruotsin puolelle Haaparantaan.  Yöksi parkkerasimme levähdysalueelle Ylitorniossa.
    

Oulun automuseossa.

Kukkolankoskella pyydetään kalaa lippoamalla.

Aamulla suuntasimme Aavasaksalle.  Harmiksemme sumu peitti maisemaa.  Ihastelimme kyllä kippuraan kasvaneita mäntyjä.  Matka jatkui kohti Pelloa, missä ruokailimme Vihreällä keitaalla.  Kolarin jälkeen käännyimme Ylläkselle, missä olemme viettäneet lähes parikymmentä hiihtolomaa.  Kävimme patikoimassa Kesänkijärven rantaa pitkin Kesängin keitaalle ja takaisin.  Täällä oli    nähtävissä upea maaruska.  Vaikka sää oli pilvinen, pärjäsimme ilman sadeasuja.  

    

Aavasaksan maisemissa.

 

Kesänkijärvi.

Yllästunturi ja Kellostapuli.

 Illaksi ajoimme Riemuliiterin parkkiin ja vaihdoimme ulkoiluasut tanssitamineisiin.  Riemuliiterissä esiintyi Teuvo Oinas orkestereineen.  Tanssikansaa oli runsaasti, mutta kyllä siellä mahtui tanssimaan.  Illan päätteeksi jäimme nukkumaan Riemuliiterin parkkiin.
    

Ylläs lumella kuorrutettuna.

Aamulla herättyämme meitä odotti yllätys: maahan ripeksi räntää.  Kävimme ajamassa maisemareittiä pitkin Ylläsjärven puolella ja takaisin.  Äkäslompolon puoli Yllästunturista oli saanut lumipeitteen.  Tutkittuamme Jounin kaupan ja Mailan putiikin suuntasimme Äkäsmyllylle, mistä olen hiihtänyt monta kertaa Äkäslompoloon.
   

Äkäsmyllyn seutu on kaunista.

Matka jatkui Leville, mikä on meille uusi paikka.  Kävelimme tiiviisti rakennetussa "alppikylässä" ja yöpymispaikaksi löytyi parkkipaikka sen mäen juurelta, mihin on varastoitu huovan alle tekolunta ensi talven kisoja varten.
   

Levi ja tekolumikasat.

Matkasimme Sodankylän kautta Kemijärvelle.  Näimme paikoitellen kauniita ruskan värejä.  Usein hiljensimme vauhtia tien poskessa ja tiellä tallustelevien porojen vuoksi.  Ajelimme itärajaa ja Kuusamoa kohti.  Pysähdyimme Pienen karhunkierroksen parkkiin, missä oli tosi paljon autoja. Sateeton sää oli houkutellut paikalle runsaasti ulkoilijoita.  Kävimme paikoimassa Myllykoskelle ja siitä vielä vähän matkaa eteen päin.  Palasimme samaa reittiä takaisin.
   

Taistelevat porot.

Kellokas.

Myllykoski Karhunkierroksella.

Illaksi tyyntyi.

Ajelimme Kuusamon alapuolelle, missä parkkeerasimme Salpalinjan levähdyspaikalle.  Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme Jokijärvelle kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemiin.  Kallioniemi oli tietysti kiinni, mutta pääsimme toki katsomaan pihaa ja rantaa.  Taivalkoskella poikkesimme perinteisesti Jalavan kauppaan.  Vanha kauppapaikka ja matkalaisten tupa puhuttelee joka kerta.
    

Kallioniemen pihapiiri.

Jäljellä oli enää kotimatka.  Hyrynsalmella juotujen kahvien jälkeen maisemien ruskavärit alkoivat haalistua. Välistä tuli sadekuuroja. Kummallakin oli haikea mieli matkan loppumisesta, mutta kotona oli rentouttavaa pistää sauna lämpiämään tavaroita sisälle kannettaessa.  Värikkäät muistot mielessä piristävät tulevaa pimeää vuodenaikaa.

Kiitos "matkaseurasta"!