Hampurin visiitti.

Hampurin uusin tunnusmerkki: Elbphilharmonie.

Viime viikolla lentää pyrähdimme Hampuriin katsomaan tuota pientä ihmettä, joka teki meistä isovanhempia.  Hellyyttävä poika söi ahnesti, ilmehti unissaankin ja jätti mieleemme unohtumattoman jäljen.  Miten suureksi hän ennättää kasvaakaan, kun tapaamme seuraavan kerran!  Onneksi on olemassa nämä nykyajan yhteydenpitovälineet, kuten skype, joiden avulla voimme seurata pienen ihmisen kehitystä.  -Mikä sattuma, että siskoni pojan perhe sai juuri tyttären: pikkuserkuksilla on ikäeroa vajaa kolme viikkoa.

Kolme sukupolvea käsityksin: mummo, äiti ja lapsi.

Olemme reissanneet Hampurissa lukemattomia kertoja, joten ei ollut suurempaa tarvetta lähteä tutkailemaan nähtävyyksiä.    Kävimme kuitenkin pienellä ajelulla Elbellä ja katsoimme läheltä uusimman Hampurin kuuluisan rakennuksen eli konserttitalon (Elbphilharmonie).

Konserttitalon silhuetti on erikoinen ja kohoaa 110 metrin korkeuteen.

Leijonakuningasta on esitetty tauotta monta vuotta Elben rannalla.

Hampurin satama kertoo tarinaa Hansakaupan ajoilta.

Kävin toki hiplaamassa käsityötarvikkeita.  Askartelukaupoista lempipaikkani on Idee, mutta tällä kertaa en löytänyt sieltä mitään.  Karstadin kangasosastolta mukaan lähti muutamia tilkkutyökankaita ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.  Sitten onnistuin löytämään käsityölehden, joka oli täynnä ihania mekkoja.  Siispä piti vielä ostaa mekkokangas.  Matkalaukkuun mahtui vielä pari askartelulehteä.  Mistähän mahtaa johtua, että lehdet ovat Saksassa edullisempia kuin Suomessa!

   

Materiaalia tilkkutöihin.

Trikoinen mekkokangas ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.

Virikelehtiä.

Kiitos matkaseurasta.

Karnaluksia tyhjentämässä.

Tallinnan vanhaa kaupunkia.

Ostosmatkan saalis.

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna piipahdin tyttäreni kanssa Tallinnassa. Pääkohteena meillä oli Karnaluks, tuo kuuluisa käsityöntekijöiden tavarataivas. Vielä toisen käyntikerran jälkeen oli pää ihan pyörällä moisesta tavarapaljoudesta, eivätkä hinnat huimanneet päätä. Minulla oli oikein ostoslista, mitä vähintään aiomme katsoa ja ostaa. Tärkein oli vanutikkausjalka, jonka ompelukoneosaston myyjä ystävällisesti etsi varastosta. Hän tutki todella tarkkaan, että se sopii ompelukoneeseeni. Kotiin päästyäni kokeilin sen toimivuutta ompelemalla kaksi patalappua. Hyvin toimi, vaikka tikkauskuviot olivat kovin alkeellisia. Aion opetella ompelemaan sillä kauniita kuvioita.

Vanutikkausjalka.

Kokeiluja vanutikkausjalalla.

Ostoslistasta löytyi myös ratkoja (entinen katkesi) sekä neulelangat tyttären puseroon, mutta onnistuimme myös tekemään heräteostoksia: satiininauhaa, kukkanauhaa, sukkalankoja, puusta leikattuja koristeita, muutamia korun osia, ompelulankaa, koneen neuloja, merkkaustussi, vauvalankaa, vetoketjuja, laukun kahva.

Ostoksia.

Söpöjä sukkalankoja.

Karnaluksin hyllyjä.

Satiininauhoja.

Vetoketjuja löytyy kaksi huoneellista!

 

 

 

 

 

 

 

 

Söimme ankkaa lisukkeineen.

Kahden tunnin ostostuokion jälkeen huomasimme olevamme nälissämme. Kävimme vielä kangaskaupassa hankkimassa mustaa pitsikangasta. Aterian jälkeen poikkesimme Vanhan kaupungin kujille. Kenkäkaupasta löysin itselleni edulliset Riekerin sandaalit; jospa niille olisi käyttöä ensi kesänä. Ne ovat todella mukavat jalassa. Palasimme tyytyväisinä "saaliiseemme" Linda Linen pika-aluksella takaisin Helsinkiin, missä yövyimme poikani luona, ennen kuin matkustimme asuinpaikkakunnillemme sunnuntaina.

Erilaista vanhaa kaupunkia.

Näkymä satamasta.

Kiitos kommenteista.