Käsityöihmisen apulaisia.

Vanha palvelija Singer.

 1900-luvun alkupuolella ompelukone oli varmasti suuri investointi, ainakin äitini kotiin, joka oli pieni kahden huoneen mökki.  Kuitenkin ukkini oli niin järkevä, että hommasi talouteen Singer-merkkisen polkukoneen.  Mummoni oli seurannut neljän tyttären tekemisiä ja tullut siihen lopputulokseen, että määräsi äitini opettelemaan vaatteiden ompelua.  Niinpä äiti  vaatetti oman perheensä lähes koko elämänsä ajan.  Lisäksi hän toimi itseoppineena kyläompelijana myös vieraille.  Kaavoja äiti piirteli sanomalehti- ja makulatuuripaperille.  

   

Singer oli kova sana konemarkkinoilla.

Lapsena seurasin silmä tarkkana äidin työskentelyä ja olisin halunnut ommella, mutta ompelukone oli niin pyhä kapistus, etteivät lapset saa sillä rumpata. Ollessani noin 12-vuotias äiti oli jossain käymässä ja sillä välin minä ompelin salaa hameen itselleni. Silloin äiti uskoi, ettei "tuo tyttö särkenytkään konetta" ja antoi minulle luvan ommella. Kankaita ei kyllä ostettu joka kaupunkireissulla.

   

Äidin "vanha ja uusi". Huomaa kokoero.

Olen omistanut nyt jo kolme ompelukonetta, joista vanhin (Singer) on loppuunajettu.  Seuraava hankinta oli Bernina 140, joka on palvellut uskollisesti n. 20 vuotta. Valitettavasti muoviosat alkavat lohkeilla, joten päätin hankkia uuden palvelijan.  Päädyin viimein Elna 780 -koneeseen, joka on ihan ammattilaistasoa.  Valintaan vaikuttivat mm. työleveys (25,5cm) ja sisäänrakennettu yläsyöttäjä.  Myyjällä ei ollut edes mallikappaletta liikkeessään, joten tilasin sen "sika säkissä".  Nyt kone on ollut viikon käytössä ja on melkein pitänyt taistella itsensä kanssa, teenkö kevätsiivouksia vai kokeilenko konetta.  Aluksi piti vain kokeilla erilaisia ompeleita, joten suruuttelin pari patalappua. Vielä on paljon opeteltavaa ja kokeiltavaa.  Kieltämättä tuntuu hassulta ommella ilman jalkapoljinta.

  

Elna 780.

Ensimmäiset kokeilut päätyivät patalapuiksi.

Saumurini on myös Bernina 2000 DE. Ensimmäinen saumuri oli Eva, mutta sekin tuli tiensä päähän jo vuosia sitten. 

Bernina-saumuri.

Ateljeessani on myös neulekone, Passap duomatic 80. Sen käyttö on nyt vähäisempää, kun kroppani ei kestä villanpölyä. Onneksi lankoja tehdään monesta materiaalista.

   

Passap-neulekone. Eihän kukaan huomannut tilkkukasoja!

Nahkojen ompeluun käytän teollisuuskonetta, jonka hankin käytettynä edullisesti. Kone on ollut vain opetuskäytössä, joten sillä ei ole ajettu kilometrikaupalla saumaa.  Se toimii oikein mallikkaasti.

Brother-teollisuuskone.

Kesää odotellessa.

Kuva-arvoitus: mitä tässä on?

 Suomen kesä on vähäluminen, sanoo vanha sananparsi.  Pitää kyllä paikkansa, sillä viime viikon torstaina maa näytti välistä ihan valkoiselta, kun taivaalta tulla pöllähti raekuuroja pitkin päivää.  Nyt näyttää jo vähän paremmalta, kun lämpöasteita on +17.

Narsisseja raekuuropenkissä.

 Sain tänään tehdyksi suursiivouksen myös Ateljeessani ja sen kunniaksi päätin kuvata välineet, jotka auttavat käsitöiden tekemisessä. Ne ovat tietysti ompelukone ja saumuri, molemmat Bernina-merkkisiä, sekä neulekone, merkkinä on Passap duomatic.  Hyvin ovat kaikki kolme palvelleet vuosikausia, kunhan käytän välistä huollossa ja muistan puhdistaa pölystä ja nukasta.  Toukokuu on mennyt kyllä matkustelun ja siivousten merkeissä enkä ole ennättänyt ompelemaan tai neulomaan - tuntuu, että on jo vieroitusoireita.

     

Kaksi Berninaa.

Neulekone.

Taalainmaalla "eksyimme" sisustusliikkeeseen, mistä ostin 1/2 metriä kangasta.  Siinä viehättivät Taalainmaan hevoset.  En vielä tiedä, ompelenko tyynyjä vai kassin.
    

Taalainmaan heppoja kankaassa.

Tänään ennätin myös aloittaa puuhastelun kasvimaalla: tasoittelin maan ja kylvin herneet, jotka olin laittanut likoamaan eilen.  Perunan kylvimme eilen eli kovin myöhäisenä ajankohtana.  Ulkokukiksi olen hankkinut vasta muutamia orvokkeja.  Yritin tehdä isänmaallisen asetelman Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi, mutta sininen näyttikin olevan violetti.  Olin kuitenkin tyytyväinen väritykseen.

Orvokkeja 100-vuotiaalle Suomelle.