Uusi neule.

 

Kesäneule.

Tämän kesän aikana olen yrittänyt päästä eroon kauan marinoituneista langoista.  Nyt olivat vuorossa valkoiset neulelangat.  Neuloin takakappaleen ja hihat jostakin puuvilla/sekoitelangasta koneella.  Etukappaleet värkkäsin käsin hapsu-muhkura-langasta (joka ei tietysti millään menisi koneella).  Vielä napituslistat ja kaularesori ohuesta langasta ja sitten kokoamaan osista neuletakki.  Tällä kertaa löysin varastostani riittävän määrän samanlaisia valkoisia nappeja.  Lopputuloksena oli näppäränkokoinen neuletakki.

Pörröä edessä.

Tilkkukankaiden laatikossa minua houkutti pinkki sydänkankaan palanen.  Niinpä istahdin koneen ääreen ja värkkäsin siitä pussukoita.  Vetoketjuseinältä löytyi sopivia vetoketjuja ja nauhalaatikosta nyöriä ripustuslenkeiksi.  Ompelin kevyet tikkaukset ja myös vuoritin pussukat.  Isommissa on sisätasku.  Pussukoilla voi ilahduttaa suvun pikkuneitejä.

Terkkuja pussukkatehtaalta.

Kuivuudesta johtuen marjakesä on hyvin kahtiajakoinen.  Metsämarjoja eli mustikkaa ja vadelmaa on tosi niukalti.  Pienenkin määrän kerääminen vaatii aikaa.  Siskoni kanssa teimme metsäretken, jolloin mustikoita sain 7 litraa kerralla. Kylläpä väsytti.  Toisaalta puutarhan marjoja on oikein runsaasti.  Punaherukoita olen kerännyt 7 sangollista ja osan jo mehustanutkin.  Mustaherukkapensaat ovat täynnä puolikypsiä herkkuja, samoin karviaispensaat.  Niissä riittää keräämistä ja säilömistä talven vitamiinipommeiksi. 

Karviaisia.

Punaherukoita.

Onnenlinnut.

Onnenlinnut.

Heinäkuun tilkkupeitto valmistui ennätysajassa.  Syynä siihen oli se, että meillä oli menossa saunaremontti ja minä olin koko ajan valmiudessa hakemaan puuttuvia tarvikkeita kirvesmiehelle.  Nostin remontin ajaksi pienen koneeni keittiöön sivupöydälle ja käytin ompeluun joutoajan.  Remontti on vielä ovea ja kiukaan kytkentää vaille valmis.

   

Viehättäviä lintuja.

Käytin peittoon paneelia, jossa on riikinkukkoja.  Kehystin kuvan blokeilla, jotka ovat uudelleen muokattuja hirsimökkejä eli leikkasin hirsimökit neljään osaan ja yhdistin kahden erilaisen blokin pikkuneliöt keskenään.  Tikkasin peiton suorilla ompeleilla, jotka upposivat neliöiden saumoihin.  Paneeliosuudessa käytin koneen valmista aaltotikkausta sekä ompelin lintujen ääriviivat.  Taustakankaaksi ostin EK:sta vihreäkuvioisen kankaan, joka on työhön sopivan kirjava.

   

Sopiva taustakangas löytyi sattumalta.

Viime vuoden lopulla aloitin neuletyön: Suuri Käsityö -lehdessä (9/2019) oli ohjeena neulottu mekko.  Työ oli tehty ylhäältä alas päin eli ensin neulotaan kaularesori, minkä jälkeen valmistuu kirjoneulekaarroke.  Lisäyksiä tehdään muutaman kerroksen ja silmukan välein, joten työ ei onnistu neulekoneella.  Itse olen aina tykännyt perinteisestä Revontuli-paidasta, joka on tässä päivitetty ajan henkeen.  En neulonut mekkoa, vaan neuletakin.  Ohjeen villalangan vaihdoin Katia tencel-cotton -lankaan(33% puuvillaa, 67% lyocelliä).  Huh, miten pitkiä kerroksia riitti kaarrokkeen ulkoreunassa, mutta kainaloihin päästyäni työ helpottui.  Lisäksi kirjoneuletta piti tehdä myös nurjilla kerroksilla. Ihan mukava sohvannurkkaneule.

   

Puuvillaneule.

Revontulineule tänä päivänä.

Tämä kesän alkupuolen helteistä johtuen marjojen pölytys näyttää onnistuneen hyvin.  Lakkoja löytyy suomaisemista hyvin.  Loppuviikosta suunnistan mustikkametsään.

  

Lakkoja matkalla pakastimeen.

Hyvää marjasatoa kaikille!

Kesäkäsitöitä.

Omenasatoa.

 Kylläpä tänä kesänä tuli hyvä sato metsästä ja puutarhasta.  Välivuoden jälkeen omenapuut tuottivat runsaan sadon, josta on ollut kiva antaa omppuja muillekin.  Itse olen keitellyt niistä mehua ja omenasosetta sekä omena-puolukka-hilloa.  Jääkaapissa on myös ollut tarjolla tuorepuristettua omenamehua.  Parin viime viikon aikana olen kantanut metsistä monta korillista karvarouskuja, mutta myös mustatorvisieniä, tatteja, vaaleita orakkaita ja hieman kanttarelleja.
   

Delfiinejä pitkäpistotyössä.

Joskus komeron nurkkiin jää pyörimään käsityö, joka ei näytä valmistuvan koskaan.  Vaatehuoneen pimennoista kaivoin siivotessani kaksi keskeneräistä työtä, jotka sain valmiiksi kesän aikana.  Toinen näistä on pitkäpistotyö, jonka olen aloittanut n. 20 vuotta sitten.  Se jäi kesken, koska kirjontaan käytetty villalanka pölisi ja ärsytti silmäluomiani.  Nyt vein työn kesämökille ja jatkoin sitä ulkona vähän kerrallaan.  Onneksi olin merkinnyt lankojen värit numeroilla.  Työ esittää delfiinejä.  Mieheni askarteli siihen kehykset, jotka maalasin sinisiksi.
    

Villatakki talvipakkasiin.

Toinen keskeneräinen työ oli villapuseroksi suunniteltu tekele, josta oli valmiina takakappale ja n. 15 cm etukappaletta.  Eteen olin aloittanut intarsianeuleena pöllöä, mutta purin etukappaleen kokonaan ja muutin neuleen villatakiksi.  Etsin jostain vanhasta lehdestä pintaneuleen ohjeen.  Neuloin molemmat etukappaleet rinnakkain, koska löysin kahdet samankokoiset puikot; samoin hihat.  On muuten kätevää, kun ei tarvitse laskea kavennuksia ja levityksiä.  Lanka on Seitsemää veljestä ja sitä jäi jäljelle kokonaiset kaksi metriä. 
    

Kello etsii vielä paikkaansa.

Kesämökillä olemme kaivanneet yhtä seinäkelloa.  Niinpä ostin askartelukaupasta pahvipohjan ja koneiston.  Pohjustin ruskean aihion ensin valkoisella paperilla ja päällystin sitten kuviollisella paperilla (ostin paperin Münchenistä) liimalakan avulla.  Numeroiden paikoille liimasin tarroja, joita löytyi askartelulaatikostani.  Kellosta tuli sen verran hieno, että se sai jäädä kotiin.
   

Kotelo kuulokkeille.

Kuuntelen paljon musiikkia kotona ja autolla ajaessa, mutta käytän harvoin kuulokkeita.  Lento- ja junamatkoilla ne ovat kyllä tarpeelliset, mutta usein unohtuvat jonnekin.  Niinpä ompelin kuulokkeita varten pienen rasian.  Jospa muistaisin ottaa sen mukaan seuraavalle matkalle.

Kiitos kommenteista!