Marin matkassa 2.

Kuusipuun matka alkaa pahviksi.

Juvalta matkamme jatkui Lahden kautta kohti Verlan pahvitehdasmiljöötä.  Alue on todella mielenkiintoinen nähtävyys.  Puuhiomo aloitti toimintansa1872.  Tulipalon jälkeen tehdas rakennettiin uudelleen, jolloin pahvitehtaan toiminta myös alkoi.  Päätuotteena oli kuusipuusta valmistettu valkoinen pahvi, jota käytettiin monenlaisiin pakkauksiin: tupakka-askit, karkkirasiat ja kenkälaatikot.  Pahvista valmistettiin kirjojen kansia ja koulujen opetustauluja.  Pakkauspahvi oli myös tärkeä vientituote.

Tällä koneella puuta alettiin hioa pieniin osiin.

Naisten työtä oli ripustaa pahvilevyt kuivumaan näihin koukkuihin.

Tehtaan ympärille muodostui omillaan toimeentuleva yhteisö lukuisine asuintaloineen.  Vuodesta 1996 tehdasalue on kuulunut maailman perintökohteisiin.  Miljöö on säilynyt alkuperäisessä asussaan eikä siellä ole tehty uudistuksia.  

Valmiita pahvilevyjä.

Matkasimme rannikolle Porvooseen, joka on meille ennalta tuntematon kaupunki.  Parkkeerasimme Marin Porvoonjoen rannalle, mistä oli mukava lähteä kävelemään joen rantaa pitkin.  Rantakatu oli hyvin vilkas runsaine myyntikojuineen.  Tutustuimme tietysti Porvoon kuuluisaan kirkkoon.  Kävimme myös tunnin risteilyllä, jolloin matkakuvien ottaminen oli helppoa.

Näkymä Porvoonjoelta.

Tyypillistä Porvoota.

Yöksi ajelimme Loviisaan, missä kävimme tutustumassa mieheni taiteilijaveljen näyttelyyn.  Mielenkiintoisia töitä paikallisen taideyhteisön jäseniltä.

Erilaisia kasvoja.

Matka jatkui kohti itää ja poikkesimme Langinkoskella katsomassa Keisarillista kalastusmajaa.  

Keisarillisen kosken kuohuja.

Kotkassa vierailimme Merikeskus Wellamossa, missä oli runsaasti katsomista.  Ulkoalueella tutustuimme jäänmurtaja Tarmoon ja majakkalaiva Kemiin.  Molemmat olivat mielenkiintoisia.

 

Majakkalaiva Kemi.

 

Mitäpä olisi matka ilman automuseokäyntiä.  Sellainen löytyi Lappeenrannasta.

Tämän auton valmistusvuosi oli syntymävuoteni.

Parikkalassa poikkesimme Veijo Rönkkösen patsaspuistossa, missä on nähtävillä 560 betonipatsasta.  On siinä melkoinen elämäntyö ITE-taiteilijalta, kun hän on kuitenkin koko ajan käynyt tehtaalla töissä. Patsaat asettuvat kauniisti ympäröivään puutarhaan.

 

Betonipatsaita.

Jooga-asanat.

 Viimeinen matkayö kului Punkaharjulla sateen ropinaa kuunnellen.  Savonlinnassakin teimme pienen risteilyn kaupungin ympäri.  Viimeinen kohde oli Valamon luostari, missä ennätimme tutustua Martta Wendelinin näyttelyyn.  Se oli monipuolinen kattaus kaunista kädenjälkeä.

Punkaharju.

Martta Wendelinin korttisarjaa.

Itä-Suomessa.

 

Näkymä Kolilta kaakkoon.

Päätimme pistäytyä Kolilla, koska edellisestä käynnistä oli kulunut jo vuosikymmeniä.  Ajelimme ensin Juukaan, missä parkkeerasimme matkailuauton vierasvenesatamaan.  Paikan valinta oli onnistunut.  Ainoa haitta kai oli se, että yö oli koko seudun kylmin.  

 

Juuka ja vierasvenesatama.

Juuasta matka Kolille on lyhyt, joten olimme siellä heti aamutuimaan.  Emme toki olleet ainoat, sillä luonnossa liikkujia oli paljon.  Nousimme hissillä hotellitasanteelle, missä pistäydyimme Luontokeskuksessa.  Sen jälkeen patikoimme Kolin laella: Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli piti kokea.  Kyllä siellä tuntee itsensä pieneksi, kun seisoo reilusti puiden latvojen yläpuolella.  Lisäksi jääkauden jättämät jäljet puhuttelevat vielä kahden miljardin vuoden jälkeen.

Ehkä ei se kaikkein kuvatuin petäjä Kolilla.

 

Parin tunnin patikoinnin jälkeen palasimme autolle, missä päiväkahvit maistuivat.  Lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, missä kävin tietysti parissa kangaskaupassa.  Kangasliike Artex löytyi ihan Googlen opastamana, vaikka uskalsin epäillä, onko siellä mitään kangaskauppaa.  Olipa mukava kokemus.  Kauppa oli hyvin pieni, mutta se oli lattiasta kattoon asti kankaita, lankoja ja muita käsityötarvikkeita.  Ja asiakkaita näytti riittävän, sillä siellä tehdään myös korjausompelua.  Itse ostin kivan värisiä lakanakankaita tilkkutöihin.  Vielä kerkesin piipahtaa myös EK:ssa. 

 Kierreltyämme torin ympäristössä etsimme uutta puskaparkkia, jollainen löytyi raviradan parkkipaikalta.  Aamu valkeni edellistä lämpimämpänä ja suunnistimme uudelleen torille.  Joensuun torielämä oli mukavan vilkasta.

Matka jatkui Ylämyllylle, missä poikkesimme Wanhaan automuseoon.  Saimme siellä hyvän  ja henkilökohtaisen opastuksen.

Automuseon helmi eli Opel, joka on Joensuun ensimmäinen auto.

Näkymä Kermankoskelta.

Seuraava kohteemme oli Valamon luostari.  Alue on viehättävä kokonaisuus: kirkko, ravintola, myymälä, kurssihuone ja asuntola sekä lampaat. Mukaan tarttui valkosipulisäilykkeitä, posliinilintu ja teepakkaus.  Kävimme myös sytyttämässä kirkossa tuohuksen appiukon muistolle lämpimin ajatuksin.

Valamon kirkko sisältä...

... ja ulkoa.

Luostarin portti.

Reissussa ei saa olla kiire, joten lähdimme ajelemaan pikkutietä länteen.  Monenkymmenen kilometrin jälkeen saavuimme Puutossalmen lossille.  Niitäkin näkee enää harvoin.  Google ei edes yrittänyt opastaa meitä lossille, vaan tarjosi reittiä Kuopion pohjoispuolelta.  

Pian pääsemme lossin kyytiin.

Veden päällä: opasteet pois ajettaessa.

Mielenkiintoinen matka, myös sää oli sateeton.