Neulosta ja kangasta.

 

Joulunpunaiset uunikintaat.

Entiset uunikintaat olivat tulleet tiensä päähän: kankaat olivat repeytyneet ja vanu sisällä oli hiutunut niin ohueksi, että kädet olivat aina lähellä palamista.  Niinpä kaivoin esille kintaan kaavan, joka on peräisin tekstiilityön opettajagolleegalta (kiitos Lahteen).  Päälliskankaana käytin Marimekon Rautasänkykuosia, jota olin ostanut n. puolen metrin suikaleena edullisesti.  Sisäpuolen ompelin ruudullisesta hamekankaan lopusta.  Kämmenosan vanu on kaksinkertainen.

Mekko pitkien hihojen kera...

 Ateljeen pussissa minua odotti yksi Kaino-neuleen neulospala, luomupuuvillainen, peura-aiheinen, lokakuussa ostettu.  Oikeastaan paloja oli kolme eli miehusta ja kaksi hihapalaa.  Leikkasin mekon A-linjaiseksi entisen puseron kaavan avulla.  Hihapalat ovat 3/4-mittaiset.  Tällainen vilukissa tykkää pitkistä hihoista, joten ompelin jämäpaloista irralliset ranteenlämmittimet.  Ehkä kiinnitän ne myöhemmin hihoihin.  Toisaalta ne on kätevä ottaa pois esim. tiskauksen ajaksi.  Mekko on supermukava päällä.

... ja vasen käsi lyhemmällä hihalla.

Antoisaa ja lupsakkaa ompeluvuotta kaikille!  Minulla on jo leikattuna ja pääosin ommeltuna yli 800 tilkkua.

Vaatteita Kimmin kankaista.

Saatuani äitienpäivälahjaksi Kimmin lahjakortin tilasin myymälästä vaatekankaita. Nyt olen ommellut ne yhtä lukuunottamatta. Valitsin vihreitä kankaita, koska tarjolla oli kaunista, metsänvihreää sävyä. Keltaisella taitetut eivät sovi minulle ollenkaan; ne saavat naamani näyttämään keltatautiselta. Bambutrikoosta ompelin puseron, jonka kaavan piirsin tyttäreni Ottobre-lehdestä. Minua viehättivät runsaat poimutukset hihanpyöriössä. Niinpä lisäsin poimutusta myös etukappaleen yläosaan.

Metsänvihreästä scubasta (mikähän materiaali sekin on! ) ompelin hameen. Mallin muokkasin itse vanhan hameen avulla. Edessä on pienet laskokset antamassa väljyyttä. Nopea ommella, vaikka materiaali olikin joustavaa.

Vihreää asua täydentää neulosjakku, jonka valmistin Kaino-neuleen merinovillapaloista. Takakappaleen ja hihat onnistuin kokoamaan kokonaisista paloista, mutta etukappaleeseen lisäsi kaarrokepalat, jolloin sain siitä riittävän pitkän. Jakun saa kiinni neppareilla, mutta ompelin niiden päälle napit koristeiksi, koska halusin säilyttää neulemaisuuden.

Kimmin trikoista kaunein on mielestäni Kuosiverstaan joustogollege, nimeltään Syysomena. Ompelin siitä gollegejakun. Olen tehnyt samanlaisen aikaisemminkin tavallisesta gollegeneuloksesta. Lisäsin kaavaan vetoketjulliset taskut, koska ne lisäävät käyttömukavuutta. Vaikka sainkin kivoja kankaita, minusta ei saa helpolla nettikauppojen asiakasta. Mielestäni kankaiden hiplaaminen antaa oikean kuvan ja tuntemuksen siitä, mihin kangas soveltuu. Kaikki nuo edellä olevat kankaat ovat turhan joustavia, mikä vaikeuttaa ompelemista. Pieni jousto riittää siihen, että vaate on miellyttävä pitää.

Reissu Raumalle.

Viime viikonlopun vietimme Raumalla nuoremman tyttären ja hänen sulhonsa luona. Varmaan hyvä aika matkustaa, koska nyt Korona-virus on leviämässä kovaa vauhtia. Olimme liikkeellä omalla autolla, koska Suomen poikkiliikenne on hankalaa. Menomatkalla poikkesimme paitsi vanhimman siskoni luona Kangasalla, myös Säkylässä Kaino-neuleen myymälässä. Voi, miten paljon siellä oli kauniita merinovilla- ja puuvillaneuleita valmiina sekä neulospaloja. Kaikki neulonta tapahtuu paikan päällä. Valitsin itselleni vihreää merinovillaa neuletakkiin, peurakuvioista puuvillaa tunikaan ja violettia puuvillaa kesäpuseroon. Mieheni halusi tummansinistä merinovillaa neulepaitaan. Pieniä pipopaloja läksi myös matkaan (joulupukki saa taas innokkaan avustajan). Kaupantekijäisiksi sain mittanauhan.

Raumalla kävimme tutustumassa museoon, joka on ollut laivanvarustajaperheen koti purjelaivojen aikakaudella. Erityisesti minua kiehtoivat kauniit kaakeliuunit, jotka olivat erilaiset joka huoneessa. Museoon kuului myös pieni katsaus pitsinnypläyksen historiaan sekä näyttely.

Sunnuntain ulkoilusession kohde oli Sammallahdenmäen pronssikautinen hauta-alue. Paikka sijaitsee 20 kilometriä Raumalta etelään. Meri on ulottunut siihen aikaan (1500-500 e.Kr.) sinne asti ja hautoja ei ole voinut kaivaa kallioon. Niinpä ruumiit on tuhkattu ja päälle on kasattu valtavasti kiviä. Vaikuttava, historiallinen nähtävyys. Palasimme hautapaikalta alempaa reittiä autolle ja mikäs mötkötti polulla: ihan elävä kyykäärme. En ole koko elämäni aikana nähnyt käärmettä luonnossa. Käärme oli aika kohmeessa ja saimme mennä sen ohi kaikessa rauhassa.

Raumalla on kiva kangaskauppa nimeltään Jätti-Rätti. Vaikka mikään kangas ei ollut haussa, ostin sieltä muutaman eläinaiheisen tilkkutyöpuuvillan ja pari vuorikangaspalaa. Kotimatkalla poikkesimme vielä EK:ssa, mistä ostin kaksi puuvillakangasta. Nappi ja nauha -liikkeestä hain kaksi tikkauslankaa.

Kylläpä minulla on nyt paljon uutta materiaalia ompeluun. Ompelukoneet olivat huollossa matkan ajan. Syyskuun peittokin on jo valmis, mutta se on jo kokonaan toinen tarina. Huh, tätä uutta bloggeria: kuvat tulivat, miten sattuivat enkä osannut laittaa niihin tekstejä. Pöh! Harmittaa.