Konvehtirasia.

 

Joulukuun peitto Konvehtirasia.

Vuosi 2022 meni jonnekin ja saamme nyt opetella kirjoittamaan uuden numerosarjan 2023.  Jaksoin ommella valmiiksi myös joulukuun tilkkupeiton, jonka nimesin ajankohtaan sopivasti Konvehtirasiaksi.  Koska olimme reissussa joulukuun alussa, tilkkupinnan kasaaminen jäi viime tippaan eli ompelin sitä monena päivänä jouluviikolla.  Onneksi joulusiivoukset oli jo tehtyinä, samoin leipomiset joulupullaa lukuunottamatta.  Malli on taas saksalaista perua eli Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 2.  

Peitossa on kahdenlaisia blokkeja.

Valmistin blokkeja sarjatyönä: 2x2-neliöt olivat nopeita ommeltavia, mutta isojen neliöiden kulmiin ommeltavat kolmiot veivät enemmän aikaa.  Taustakankaan olin ostanut kesälomareissulla Ylivieskan Kärkkäiseltä.  

Taustalla kirjavaa kangasta.

Tikkasin peiton isojen ruutujen reunoja pitkin, koska en raskinut rikkoa kankaan kuvioita.  Käytin jälleen ammattitason pistolevyä ja tasasyötintä, koska niiden avulla tikkausjälki on hyvää.  Toisaalta samalla puhdistan aina pistolevyn alusen ja puolakotelon kangaspölystä.  -Tikkauslanka (vihreä, hieman kiiltävä) on peräisin Hampurista.

Suuri aputaso on hyvä apu tikatessa.

Pistolevy ja tasasyötin helpottavat tikkausta.

 Reunakaitaleeksi valitsin puna-valkokuvioisen kankaan, jota on myös tilkkupinnassa.  Leikkaan 6 cm leveää täysvinokaitaletta, jonka silitän kaksinkerroin oikea puoli päällä päin.  Ompelen kaitaleen reunaan nurjalle puolelle, avaan sauman kynnellä ja taitan kaitaleen oikealle puolelle kiinnittäen sen klipseillä.  Sitten on vuorossa lepovaihe eli annan kaitaleen asettua paikoilleen seuraavaan päivään.  Mielestäni sen ompeleminen on helppoa tässä vaiheessa: ompelu kesti tällä kertaa 20 minuuttia.

Joulupukin tuoma herkkukori.

Onnellista ja antoisaa tilkkuvuotta 2023!

Palapelin kasaamista.

 

Marin palapeli.

Ompelin jo tänä vuonna palapelipeiton, mutta mieltäni kaihersi Eli Thomaen kirjassa näkemäni malli, joka ommellaan ihan erilaisella tekniikalla.  Niinpä leikkasin kankaiden jämistä isoja ja hieman pienempiä neliöitä.  Jokaisesta isoa vastaa pieni samaa kangasta oleva neliö.  Kun levitin neliöt lattialle, niitä näytti olevan liian vähän, joten leikkasin lisää.  Seuraavaksi ompelin isot neliöt pinnaksi ja kehystin yksivärisellä kankaalla. Leikkasin pinnan kangasneliöiden keskeltä uusiksi neliöiksi.  

 

Isot palat järjestettyinä.

Isot palat vasemmalla yhteenommeltuina, pienet oikealla.

Tässä vaiheessa alkoi palapelin kokoaminen olohuoneen lattialla. Kaikki palat löysivät paikkansa ja ompelin ne ensin vinoriveiksi, jotka taas yhdistin pinnaksi. Ohoh: peitosta tuli odotettua suurempi!  Eipä hätää, sillä nyt ei tarvinnut ommella minkäänlaisia reunakaitaleita. 

Palapelin kasaamista.

 

Lähikuvaa.

 

Kyllä paloista syntyi palapeli.

Taustakankaaksi ompelin EK:n edullisen pilkullisen kankaan.  Tikkasin suoraa ommelta joka toiseen saumaan.  Reunakaitaleen leikkasin vihreäraitaisesta kankaasta, joka sopii yksivärisen kankaan reunaan.  

Taustakangas.

Huomasin jossain vaiheessa, että peiton leveys sopii meidän matkailuauton eli Marin vuoteeseen, joten nimeksi valikoitui Marin palapeli.

Hyvää alkanutta marraskuuta!

Valmista tuli!

Kerro se kukkasin.

 

Kerro se kukkasin -peitto.

Niinpä helteestä huolimatta kesäkuun peitto valmistui kuukauden viimeisenä päivänä.  Malli on jälleen kerran Eli Thomaen käsialaa.  Väri on minulle mieleinen eli puna-valkoinen.  Työ alkoi 2,5":n kaitaleita leikkaamalla.  Koska alkukesällä järjestelin kankaat eri nippuihin värin mukaan, niitä oli helppo käyttää ja huomasin, että vaaleiden nipussa oli muutama varmaan  30 vuoden takainen kangaspala, joita en ollut osannut käyttää.  Nyt nekin saivat paikkansa, kun ymmärsin, mihin väriskaalaan ne kuuluvat.

Ikivanha vaalea kangas pääsi hyötykäyttöön.

Suurin osa blokeista koostuu kahdesta kankaasta, jotka ovat samoja, mutta kasasin myös blokkeja, joihin käytin "parittomat" neliöt.  Reunoihin ompelin ruusukangaskaitaleet, mistä juontaa juurensa peiton nimi Kerro se kukkasin.

Sekalaisia blokkeja.

Taustakankaaksi päätyi pari viikkoa sitten Hampurista ostamani 6 euron pala, joka ei siis ennättänyt marinoitua kaapissa.  Tikkauksen ompelin suoralla tikillä siten, että blokkien reunalla on kaksi tikkauslinjaa sauman molemmin puolin ja keskellä blokkia yksi.  Reunakaitaleen kasasin kahdesta eri kankaan lopusta.

Sopiva taustakangas löytyi heti.

 

Kerro se kukkasin.

Kiitos kommenteista ja hyvää alkanutta kesäkuuta!

Sininen uni.

 

Korvasieni.

Kevät ja oikeastaan kesä on jo käsillä, vaikka sää tuntuu kovin kolealta.  Siitä huolimatta olen kerännyt kevään ensimmäisiä herkkuja metsästä eli korvasieniä. Löysin niitä jopa yllättäen ja niin paljon, että laitoin pakastimeen ryöpättyinä.  Myös ensimmäiset nokkokset ovat kuivumassa, jolloin niitä voi ripotella talvella sämpylätaikinaan ja pataruokiin.

 

Sinistä tilkkupintaa.

Toukokuun peittokin valmistui viikonvaihteessa.  Malli on jälleen Eli Thomaen kirjasta. Mieheni auttoi kaitaleiden leikkaamisessa.  Tämän työn olisi voinut tehdä valmiista kaitalerullasta.  Mallityö oli ommeltu punaisista kankaista, mutta päätin tyhjentää sinistä kangasvarastoa.  Annoin työlle etukäteen nimeksi Sininen uni.  

Kaitaleita metreittäin.

Kaitalepötköjä näytti riitävän loputtomiin; en vain huomannut valokuvata heti alussa.  Kun sitten sain blokit valmiiksi ja asettelin ne lattialle, huomasin, että niitä oli juuri sopiva määrä.  Niin ei kai ole käynyt koskaan, vaan aina olen joutunut ompelemaan lisää blokkeja.  Työstä tuli aika synkkä.  Reunoilla olevat turkoosit kolmiot hieman keventävät vaikutelmaa.  Reunakaitaleetkin olivat valmiiksi leikattuja.  

Valmis tilkkupinta.

 

Taustalle löytyi lintukangas, jota hieman levitin.  Tikkauksen suoritin aaltotikkausompeleella.

Taustalla lintuja ja pilkkuja.

Valkovuokkojen kauneutta.

Hyvää alkavaa kesää!

Kesää kohti.

 

Kaunis iltarusko ja uutta lunta puissa ja maassa.

Tänään vietetään vappupäivää, vaikka katsoessani ulos ei siltä todellakaan näytä: lunta on maassa 10-30 cm ja viikolla satoi uutta lunta niin paljon, että piti aamulla hieraista silmiä ulos katsoessa.  Kalenterin mukaan vuodenaika muuttuu ja niinpä uusin tilkkupeittoni sai nimekseen Kesää kohti.  Malli on jälleen Eli Thomaen kirjasta.

Kukkaista pintaa.

  Kukkakuvio puhutteli minua.  Leikkasin jäännöskankaista aina neljä samankokoista neliötä, joista jokaisen yhteen kulmaan ommeltiin kolmio.  En alussa edes ymmärtänyt, että ompeluvaiheessa piti olla tarkkana, mistä kankaasta kolmio valitaan.  Itseasiassa piti aina miettiä, mitkä ovat kolme eripuolilla olevat kankaat.  Kaikkiin kukkiin ei riittänyt samaa kangasta, mutta käytin samansävyistä ja samaa tummuusastetta.  Kyllä ratkoja oli välistä käytössä.  Asettelin kukat siten, että vuorotellen on tumma ja vaalea kangas.

Naapuritilkut piti ottaa huomioon.

Blokeista tuli niin suuria, että peitto venähti kokoon 1,5m x 2,0m.  Reunus kasvatti myös kokoa.  Katsellessani keskeneräistä työtä ajattelin, että myös reunimmaisten kukkasten terälehdet eivät saa loppua kesken, joten ennen reunimmaista kaitaletta suunnittelin uuden kaitaleen.  Niinpä jouduin levittämään taustakangasta kaitaleella, jonka leikkasin samasta kankaasta, joka on päällispuolen reunana.  Taustakangas inkkareineen on Rauman Jättirätistä ostettu.

 

Taustalla inkkareita.

Tikkasin laiskasti eli vain suorat tikkaukset saumojen viereen.

Iloista vapun päivää!

Tilkkupalapeli.

 

Palapeli.

Taas löytyi tilkkupeiton malli, jota piti päästä kokeilemaan.  Joulupukin tuomasta kirjasta (Eli Thomae: Schätze aus der Restekiste) päätin kokeilla yhtä palapelimallia; niitä oli kirjassa 7 erilaista!  Leikkelin ensin 6,5 cm:n kaitaleita ja katkoin ne 16,5 cm:n ja 6,5 cm:n paloihin.  Yhteen palapelin palaan molempia tarvitaan kaksi.  Sitten vain konttasin olohuoneen lattialla asetellen paloja lähinnä värien mukaan eli lähes samoja värejä ei saa olla vierekkäin, muutoin palat eivät erotu toisistaan.  Myös tummia ja vaaleita paloja yritin asetella tasaisesti ympäri peittoa.  Tähän työhön pystyin upottamaan monta pientä kankaan loppua.

 

Kankaiden loppuja.

En osannut laskea etukäteen, minkä verran paloja tarvitaan.  Niinpä niitä piti leikata lisää.  Ompeluun kului myös kaksi päivää, koska työ etenee rivi kerrallan.  Reunoille ompelin vihreät kukkakaitaleet, joten nimeksi valikoitui Palasia kukkakedolta - nimi Palapeli kuulosti niin tylsältä.  Taustakangas on yksinkertainen vihreä lakanakangas.  Tikkauksen ompelin vinoruuruiseksi, katsoin mallia kirjasta.  Myös reunakantti on omenanvihreää.  Saapas nähdä, syntyykö palapelejä joskus lisää.

Yksityiskohta peitosta.

Valmis peitto hangella kuvattuna.

Ruututikkaus ja omenanvihreä tausta.

Meillä on lunta ennätysmäärä. Eilen virallinen mittaustulos oli 92 cm. Kylläpä jo riittäisi tämä lumimäärä.

Lumimassaa kotimme katolla.

 Hyvää helmikuun loppua ja kiitos, jos jaksoit kommentoida.