Kukkamekko ja sukkia.

 

Kukkatrikoot kertovat tästä ajasta.

Kylläpä tämä vuoden pimeinkin kuukausi mennä huristelee nopeasti (joulusiivouksia tehden). Ompelutohinat ovat jääneet ihan taustalle.  Pukin konttiin olen toki jotain pientä kerennyt ompelemaan, mutta niistä kerron myöhemmin.  Ostettuani Kuopion käsityömessuilta kukallisen trikoon päätin toteuttaa siitä mekon.  Piirsin kaavan uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, mutta muokkasin mallia itselleni mieluisemmaksi.  Mallissa oli täyskello helma, mutta muutin sen lempeästi alaspäin leveneväksi.  Kun olin leikannut suuret osat, huomasin, että trikoo ei riitä mallin pystykaulukseen.  Niinpä muutin kauluksen trikooreunukseksi. Mallissa on hyvänmalliset, sivusaumaan upotetut taskut, jotka lisäävät mekon käyttöominaisuuksia.

 

Taskut ovat tarpeelliset.

Yhtä paljon kukkia myös selkäpuolella.

Minulla on jo kauan ollut harkinnassa ostaa uusi saumuri ja vihdoin pääsin kaupoille hintaneuvottelijan (mieheni) kanssa.  Edellinen saumuri oli Bernina ja pysyin merkkiuskollisena.  Uuden saumurin malli on Bernina L460.  Vaatimuksina minulla oli hyvä saumaustikki ja rullapäärme sekä differetiaalisyöttö.  Niitä käytän enimmäkseen.  Tarjolla olisi ollut japanilainen Babylook, jossa on automaattinen langanpujotus, mutta en raskinut maksaa 400 euroa tuosta ylellisyydestä. 

Uusi "perheenjäsen".

Sohvannurkkaneuleina on valmistunut kolme paria villasukkia. Kaikissa on sama malli: Kodin kuvalehden Ihanat villasukat -lehden malli.  Pääväri on vuosien takaa oleva, luonnonvalkoinen, ruskeapilkkuinen Seiska Vekka, mutta erilainen kuvioväri saa mallin näyttämään uudenlaiselta.  Kirjoneulemalli on siitä mukava, että siinä ei ole pitkiä lankajuoksuja.

Kirjoneulesukkia sarjassa.

 Neulontaa on helpottanut uusi valo eli kaulaan ripustettavat LED-valot.  Mieheni hommasi valot syntymäpäivälahjaksi.  Hyvä keksintö.

Tarpeelliset LED-valot käsityöläiselle.

Mukavaa joulun alusaikaa!

Käsityöihmisen apulaisia.

Vanha palvelija Singer.

 1900-luvun alkupuolella ompelukone oli varmasti suuri investointi, ainakin äitini kotiin, joka oli pieni kahden huoneen mökki.  Kuitenkin ukkini oli niin järkevä, että hommasi talouteen Singer-merkkisen polkukoneen.  Mummoni oli seurannut neljän tyttären tekemisiä ja tullut siihen lopputulokseen, että määräsi äitini opettelemaan vaatteiden ompelua.  Niinpä äiti  vaatetti oman perheensä lähes koko elämänsä ajan.  Lisäksi hän toimi itseoppineena kyläompelijana myös vieraille.  Kaavoja äiti piirteli sanomalehti- ja makulatuuripaperille.  

   

Singer oli kova sana konemarkkinoilla.

Lapsena seurasin silmä tarkkana äidin työskentelyä ja olisin halunnut ommella, mutta ompelukone oli niin pyhä kapistus, etteivät lapset saa sillä rumpata. Ollessani noin 12-vuotias äiti oli jossain käymässä ja sillä välin minä ompelin salaa hameen itselleni. Silloin äiti uskoi, ettei "tuo tyttö särkenytkään konetta" ja antoi minulle luvan ommella. Kankaita ei kyllä ostettu joka kaupunkireissulla.

   

Äidin "vanha ja uusi". Huomaa kokoero.

Olen omistanut nyt jo kolme ompelukonetta, joista vanhin (Singer) on loppuunajettu.  Seuraava hankinta oli Bernina 140, joka on palvellut uskollisesti n. 20 vuotta. Valitettavasti muoviosat alkavat lohkeilla, joten päätin hankkia uuden palvelijan.  Päädyin viimein Elna 780 -koneeseen, joka on ihan ammattilaistasoa.  Valintaan vaikuttivat mm. työleveys (25,5cm) ja sisäänrakennettu yläsyöttäjä.  Myyjällä ei ollut edes mallikappaletta liikkeessään, joten tilasin sen "sika säkissä".  Nyt kone on ollut viikon käytössä ja on melkein pitänyt taistella itsensä kanssa, teenkö kevätsiivouksia vai kokeilenko konetta.  Aluksi piti vain kokeilla erilaisia ompeleita, joten suruuttelin pari patalappua. Vielä on paljon opeteltavaa ja kokeiltavaa.  Kieltämättä tuntuu hassulta ommella ilman jalkapoljinta.

  

Elna 780.

Ensimmäiset kokeilut päätyivät patalapuiksi.

Saumurini on myös Bernina 2000 DE. Ensimmäinen saumuri oli Eva, mutta sekin tuli tiensä päähän jo vuosia sitten. 

Bernina-saumuri.

Ateljeessani on myös neulekone, Passap duomatic 80. Sen käyttö on nyt vähäisempää, kun kroppani ei kestä villanpölyä. Onneksi lankoja tehdään monesta materiaalista.

   

Passap-neulekone. Eihän kukaan huomannut tilkkukasoja!

Nahkojen ompeluun käytän teollisuuskonetta, jonka hankin käytettynä edullisesti. Kone on ollut vain opetuskäytössä, joten sillä ei ole ajettu kilometrikaupalla saumaa.  Se toimii oikein mallikkaasti.

Brother-teollisuuskone.