..keltainen vaihtui valkoiseen..

Hei, 

vaikkakin väriä lisätään ja suditaan muualle huusholliin, niin tasapainon vuoksi täytyy sitä valkoistakin sutia.

Muistatte varmaankin mun 

Köökki-kuvia-postauksen..klik..klik..

kevät-talvelta..?

Silloin sudin tuon yhden seinän keltaisella, lienee auringon kaipuu suuri tuolloin! 

Ystävänikin totesi, että kyllä tää on eräänlainen huvikumpu - kaikki vähän heikunkeikun..

Järjestelmällisen epäjärjestyksessä kaikki - se kuvastaa kyllä parhaiten minua ja kotiani.

 Kai sitä aurinkoa jonkun verran tuli nähtyä kesällä kerran,  kun keltaisen kaipuu seinässä vaihtui valkoiseen.

 Köökin tasolla on jo muutaman vuoden ollut liiterin (lidl) ruusuinen kontakti-muovi. 

Edelleen oli hyvä pinta, vaikka kuumat kahvit kaatunut useasti tuohon, eikä astianpesukoneen kuuma hörykään ole vaikuttanut epäedullisesti.

Mutta kun muutosta kaipaa,niin se on sitten vaan toimittava.

..alkuperäinen taso..

 Liiteristä sitten ostin muutaman rullan lautakuvioista kontakti-muovia ja sillä päällystin uudestaan pinnat.

Tuo muovi on kyllä siellä edullista, 2e maksaa rulla ja sillä päällystää vaikka mitä..riittoisaa ja kestävää..vaikkakin ei ihan yhtä paksua kuin aito dc-fix.

 Mäntyisen kulmakaapin olen aikoinaan sutannut kalkkimaalilla, sävynä old turqoise..

 Kipot ja kupit tuovat sitten kuitenkin väriä vaaleaan köökkiin ja niitähän riittää.

 Jotta täällä mikään ole ikuista, muutoksen sudit sivaltavat, ennenkuin on kissaa ennättänyt sanoa.

 Kiitos ihanista tervehdyksistä teille Ihanaiset - ootte edelleen ihan parhaita!!

Halauksin - Tanni

...kaakelitarroja pöydän pintaan..

Heipparalla pitkästä aikaa!

Kesä meni vähän niinkuin kesää ootellessa.

Täytyy kai se hyväksyä, että se tosiaan oli ja meni.

Sen verran on jo jähmeät nuo aamut.

Ulkotiloista kun jälleen siirtyy sisätiloihin, niin näytti meidän olohuone niin värittömältä.

 Suttasin sitten vanhan tason keltaisella.

Joku aina kauhistelee, kun näitä maalataan, mutta tässä oli jo päällinen niin huonossa hapessa, ettei oikein muuta vaihtoehtoa ollut. 

Tää mööpeli oli Kotipellolla jo silloin kun muutettiin, ja tarpeiden mukaan aina vaihtanut paikkaa. Nyt olkoon olkkarissa ja säilöö kynttilöitä monta korillista.

 Hyvin varustauduttu pimeneviä iltoja varten.

Meidän sohvapöydän virkaa toimittaa mummoltani saanut pöytä.

 Kun Mummoni täytti 50-vuotta, niin hän sai tämän lahjaksi.

 Nyt mummoni on 94-vuotias.

Rakas pöytä minulle, tämän äärellä itse olen kasvanut isoksi likaksi.

Piristin pöydän pintaa kaakelitarroilla.

Tykkään!

Sittenhän sitä oli vaihdettava mattoakin.

 Kuvioidensa puolesta tuo vaalea matto olisi ollut passeli, mutta oli liian väritön mielestäni. 

Roudasin yläkerrasta värikkäämmän maton tilalle.

 Tästä vaaleampi matto meidän makkariin ja makkarin matto yläkertaan. 

Jumpasta käy tää touhu.

 Tyynyissäkin ripaus keltaista.

Siniset sohvatyynyt kaipaa uusia päällisiä, kunhan vain oikea kangas jostain löytyisi.

 Onhan niitä itsellänikin, mutta täytyypä tässä tuumailla.

 Mulla on kuisti täynnä mun viherkasveja ja ulkona muutama kukkiva kaktus, nyt ne pitäisi vielä saada sijoitettua tänne sisätiloihin. 

Viidakko tunnelmaa luvassa - ihanaa sellaista!

Jotta tällaista, samat puuhat jatkuu Kotipellolla.

 Ja tulee jatkumaan, tässä vähän muutoksen tuulia luvassa, kun väki vähenee talossa. 

Kaksijalkaiset ja tilalle nelijalkaisia.

Mukavia aikoja elellään - Tanni

..Dyykattu matto ja sen seuraukset..

Heippa taas!

Dyykkasin maton roskiksesta.

 Iso räsymatto. 

Koko hänellä 2mx3m. 

Pesin hyvin.

Maton päätin kesäksi sijoittaa kuistille kokonsa vuoksi, peittää miltein koko lattiapinnan.

Matosta inspiroituneena siivoilin kuistia ja vähän tuunailinkin.

Ihana löytö!

Puol metriä jouduin vielä maton päästä kääntää kantille, kokoa on reilusti!

 Mitäs tykkäätte mun pelastetusta matosta..?

Mä ite tykkään kovasti.

 Toinen dyykkaukseni oli tämä rottinki-pöytä, aivan kuin uusi.

 Pyyhin pahimmat rähmät pois ja toimittaa kuistilla nyt virkaansa. 

Luulenpa, että tuohon alkaa kerääntymään kesäluettavaa piankin.

Roskiksesta löysin tuon pienen sievän kellonkin. 

Väri oli niin ihana ja aivan toimiva kello.

 Matosta ja kellosta inspiroituneena siivosin kuistia, luuttusin ja pyyhin pölyjä. 

Kuistin nurkassa oleva hylly toimii ns. kierrätyspisteenä.

 Liiterin (lidl) halpa "dc.fixillä" vetelin väriä hyllyn seinämään ja pääliosakin sai uuden pinnan.

 Pieniä mökkejä tein palsan paloista ja askartelumaalilla maalasin..

 Esittelen myös inspiraatio-tyynyni.

 Rakkaalta salaiselta blogiystävältä sain salaisen joululahjan. 

Itse tehnyt hän, ihanat pyöreät tyynyt.

Miten hän saattoikin tietää lempparivärini..?

Nää tyynyt on kulkeutunut mun mukana joulusta asti aina siihen huoneeseen, missä vietän aikaa. 

Kuullostaako hullulta..?

Ei se mitään hullu saa olla , muttei tyhmä. 

Eli, jos otan nokosia, on nää mun kaverina, jos ompelen yläkerrassa,on nää mun mukana siellä selkää tukemassa, jos haaveilen korituolissani, on tyynyt minun vierelläni.

 Tosin ajoittain joudun kissani Sulon kanssa käymään tietynlaista tyynysotaa, koska hän on oikein mieltynyt tyynyihin myös.

 Tiedä mitä taikoja on loitsuttu näitä tyynyjä tehdessä, mutta ainakin toimii meidän huushollissa.

Kiitos vielä hänelle joka omaksi tunnustaa!

 Aikoinaan löysin kirpulta parilla eurolla sievän jakkaran.

 Päällystin sen uudelleen kierrätyksen ilmaislootasta saadulla pitsipaidalla. 

PITSI-PALLI..klik..klik..

No kuitenkin, pitsillä on nyt kunnon kahvitahrat!

Millä mun kannattaisi sitä yrittää poistaa.. ?

Sappisaippua..??

Vai surrautanko vaan uuden päällisen esim. tuosta tyynyliinasta. 

Löyty muuten tuollainen tilkkumainen pussilakana ja tyynyliina kirpulta 2eurolla, no lähtihän ne mukaan.

 Hempeillään hempeillään..

 Pitäiskö maalata tuo lehtipöytä..?

Vai pitää naturellina..?

 Kasvatuksia. 

Keijunmekon kasvua on niin ihana seurata, pieniä kukanalkujakin jo.

 Ruusupavut sekä tuoksuherneet likoamassa, pääsee tänään pellolle.

 Illalla hyllykön päällinen täyttyi santuista.

 Niin tuhannet kerrat on todistettu, että toisen romu on toisen aarre. 

Itse dyykkailen ja kierrän kirpuilla.

 Otan muiden vanhoja romuja vastaan ja tuunailen niistä oman näköisiä.

Pyrin siihen, etten paljoa uutena osta.

 No, tietty näitä tarroja ja maaleja tulee hankittua ja sekä muita tykätarpeita mitä tarvitsee esim. jonkun asian korjaukseen, mutta se on pieni hinta.

Näin minä luon oman näköistä kotiani.

Ihanaa sunnuntaita kaikille - nyt pellolle - TZAUKKIS - Tanni