Vanha kaappi omalla paikallaan

Niin kuin se olisi ollut siinä aina! Nämä olivat ensimmäiset sanani, kun saimme viimein kannettua miehen kunnostaman vanhan kaapin omalle paikalleen tupaan. Ostimme kaapin kolme tai neljä vuotta sitten netistä ja haimme sen Vaasasta. Kaappi on ollut säilössä miehen vanhempien varastossa, kunnes veimme sen tädilleni putsattavaksi. Kesälomansa aikana mies kunnosti kaapin. Kaapin pohjan mies uusi kokonaan ja paikkaili monia muitakin puuosia. Kaappi on odottanut koko syksyn kuistissa ja nyt se pääsi vastamaalattuna tupaan.

Kaappi sopii paikalleen täydellisesti ja olen kyllä siihen ihan rakastunut! Kaapin värisävyjä mietimme pitkään, ja päädyimme lopulta Ottossonin Englannin punaiseen pellavaöljymaaliin, jossa on 50 prosenttia valkoista titan zinkkiä. Jätimme ainakin vielä peilien reunukset ja yläosan koristelistan maalaamatta tummemmalla punaisella, niin kuin mies olisi toivonut. Ne ehtii maalata myöhemminkin, jos siltä edelleen tuntuu.

 Kaapin alaosa täyttyi pian lasten kotileikin leluilla, kirjoilla sekä pikkulegoilla. Yläosaankin on jo tiedossa paljon tavaraa. Alakaappeihin on tarkoitus laittaa jonkinlainen nuppi, vaikka helppo ovet on nytkin avata. Yläosan avaimen mies on kuulemma antanut joskus minulle talteen, ja hyvässä tallessa sitä olen pitänytkin. En vain yhtään tiedä, missä! Eiköhän se vielä jostakin putkahda esiin.

Mitäpä olisi huonekalun kunnostuspostaus ilman "ennen"-kuvaa. Löysin kaapista kuvan sellaisena, kuin se oli ostohetkellä. Silloin kaapissa oli rusehtavan eri sävyjä ja vihreää. Kaapista puuttui jalat kokonaan ja pohja oli aivan lahonnut. Kaapista löytyi vuosiluku 1866.

Olen iloinen, että uskalsimme maalata kaapin noin rohkean punaiseksi. Avoimeen väliosaan saa kivasti pieniä asetelmia ja väri sopii hyvin myös jouluun.


IHANIA MARRASKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Verhokapat vanhoista pitsilakanoista

Viime postauksessa kerroin, että olen aloittanut verhokappojen ompelun. Kappojen ompeleminen vanhoista lakanoista kävi lopulta yllättävän nopeasti, koska ainut ommeltava sauma oli kuja verhotankoa varten. Nyt ovat kaikki kuusi kappaa valmiina, ja sain otettua kuviakin verhoista. Saatte nyt katsella näitä samoja nurkkia postaus toisensa jälkeen. Tuo keittiön alue nyt sattuu olemaan tällä hetkellä viimeistellyin ja kuvauksellisin kohta meidän kodissa, joten sitä on mukavin näytellä muillekin.

Vanhoja pitsilakanoita olemme hankkineet jo monta vuotta sitten useista eri paikoista juuri tätä tarkoitusta varten. Salusiinit ompelin ennen joulua lakanoiden alaosasta ja pitsiosuus pääsee nyt oikeuksiinsa kapoissa. Hieman oli jännitystä, kun huomasimme, että osa lakanoista oli melko kapeita. Löysimme kuitenkin kolme lakanaparia, jotka ylettyvät juuri ja juuri ikkunalistasta toiseen.

 
 Lakanoita on kutakin kaksi samanlaista, joten vierekkäisissä ikkunoissa on aina samanlaiset pitsit. Neljässä verhossa on samat nimikirjaimet, "LK". Kahdessa keittiön puoleisessa verhossa nimikirjaimet ovat niin koukeroiset, etten edelleenkään ota niistä selvää. Keittiön työtason takana oleviin ikkunoihin ei tule salusiineja. Tiskatessa vettä roiskuu väkisinkin ikkunoihin, enkä uskalla edes kuvitella, miltä valkeat salusiinit näyttäisivät muutaman tiskausrupeaman jälkeen. Astianpesukonehan meillä astiat pääosin pesee, mutta aina on jokunen paistinpannu tai muu koneeseen kelpaamaton astia pestävänä.

Mielestäni kappa-salusiini -yhdistelmä sopii kauniisti meidän kuusiruutuisiin ikkunoihin. Pitsikappojen myötä koti näyttää aina vain kotoisammalta ja nätimmältä.

Kevät on jotenkin sopivaa aikaa ompeluun, vaikka en minä kudintakaan kaappiin laita kevään ja kesän tullessa. Minulla on jo muutama  uusi ompelutyö mielessä ja kankaat odottamassa. Pienen luovan tauon jälkeen ryhdynkin taas uusien töiden kimppuun. :)


Iloisia pakkaspäiviä!

Torstain terveiset

Meidän alkuviikko vierähtää aina tosi nopeasti, kun on lasten kerhoon kuskaamista ja perhekerhoa. Loppuviikko saadaankin sitten ottaa aivan rennosti ilman mitään aikatauluja. Käydään kirjastossa, kyläilemässä tai kirpparilla, jos huvittaa, tai sitten pysytään ihan vain kotosalla, niin kuin yleensä. 

Yhtenä iltana kävin isompien lasten kanssa katsomassa uusimman Onneli ja Anneli -elokuvan. Aiemmat jaksot olemme katsoneet dvd:ltä. Tämä oli lapsille ensimmäinen kerta oikeassa elokuvateatterissa, enkä itsekään ollut aiemmin käynyt tunnelmallisessa Matin-Tuvassa. Tasan kaksi vuotta sitten kävin ystäväni kanssa katsomassa ensimmäisen Onneli ja Anneli -elokuvan ja kirjoittelin täällä blogissa, miten mukava olisi käydä katsomassa tämän tyyppisiä elokuvia omien lasten kanssa. Enpä tuolloin osannut kuvitella, että jo parin vuoden päästä lapset ovat sen ikäisiä, että heidät uskaltaa viedä elokuviin. Elokuvaa oli kiva katsella kotona tarkasti jaettuja karkkeja mutustellen. En ehkä itse pitänyt tästä kolmannesta osasta yhtä paljon, kuin aiemmista. Ensimmäisessä osassa oli tyttöjen ihanat mekot ja silmä lepäsi rakennuksissa ja maisemissa, kun näki ne ensimmäistä kertaa. Toisen osan jännitys oli pienissä Vaaksanheimolaisissa. Tästä puuttui se jokin, mutta mielelläänhän tätäkin katsoi. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjaversiot ovat lähes aina parempia kuin elokuvat. Onnelin ja Annelin koottuja kertomuksia olisikin tarkoitus alkaa lukea isommille lapsille seuraavaksi.

Meidän tuvan ruokapöytä ei ole tainnut montaa kertaa blogissa vilahtaa näin paljaana. Siinä on aina ollut pöytäliina peittona. En oikein tykkää pöydän väristyksestä ja kannen pinta on hyvin kulunut ja vaikeasti puhdistettava, joten se ei ole mikään kaunis näky. Pöydän kansi ja laatikot tullaan maalaamaan näillä näkymin samalla vihreällä, kuin keittiön kaapit. Jalkojen ja rungon väritys on vielä mietinnässä.

Noita Jugend-tuoleja meillä on yhteensä 13 lähes samanlaista yksilötä. Ne olemme ostaneet aikoinaan antiq.fi:stä. Osa tuoleista on mintunvihreitä, osa valkoisia. Tätini on jo poistanut muutamasta maalit ja toimme nyt myös nämä puunväriset meille. Ehkäpä näistäkin vihreitä tulee. Sopivat sitten hyvin pöydän ja keittiön väritykseen. Yhden mintunvihreän tuolin haluaisin kyllä säilyttää sellaisenaan. Se saa sitten paikkansa jostakin muualta talosta.

 Tällaisia torstaipäivän mietteitä ja kuvia tällä kertaa!

Iloista loppuviikkoa ja tervetuloa kaikki uudet lukijat! :)

Kuusi tupaan

Nyt on koti siivottu joulukuntoon, ja tänään toimme kuusen tuvan nurkkaan. Lapset koristelivat sitä tietenkin innoissaan. Vähän täytyi miettiä, miten koristeet asetellaan, ettei tuo pienimmäinen täystuho revi heti kaikista herkimpiä koristeita rikki tai rupea syömään pipareita kuusesta. Noiden isompien lapsien kanssa ei ole ollut koskaan ongelmaa kuusen kanssa, sillä he ovat antaneet sen olla rauhassa, vaikka meillä on aiemminkin ollut pipareita koristeena. Tämä kolmas on astetta villimpää sorttia, tai ainakin siltä aika usein tuntuu. Ja niin hän nytkin onnistui rikkomaan yhden lasienkelin hameen helman, vaikka istui minun sylissäni. Samoin hän kuusta koristellessa ehti napata yhden piparikoristeen ja haukata siitä, eikä suostunut millään luopumaan aarteestaan. Sitä hän sitten mutusteli meidän muiden koristelutouhuja seuraten. Meidän pieni vilpertti!

 

    Virkkaamani lumihiutaleet ja ompelemani sydämet ovat vanhoja tuttuja koristeita, samoin pipareita meillä on ollut kuusessa jo monta vuotta. Nyt askartelin muutaman enkelin vanhan kirjan sivuista. Äitini toi kirjahyllystään vanhan kirjan, josta oli ihan sääli ruveta repimään sivuja irti, sillä se oli vuodelta 1944 ja vaikutti aika mielenkiintoiselta. Mutta enkeleitä siitä nyt kuitenkin syntyi, tosin paljon vähemmän kuin olin ajatellut, sillä niiden teko oli jokseenkin vaivalloista näpertelyä liimoineen kaikkineen. Mutta näihin viiteen yksilöön olen ihan tyytyväinen. Joulukuusi kyllä viimeisteli tämän jouluntunnun ihan täysin. Saimme aivan meidän näköisen joulukodin. :)

 

Tuvassa on nyt muutamat verhotangot ja pitsiverhot ikkunassa. Kauniit, taloomme sopivat verhotangot löytyivät paikallisesta liikkeestä.

Nyt kun kaikki joulukortit ovat tainneet mennä perille, niin voin vilauttaa vähän meidänkin tämän vuoden joulukorttia. Näistä lasten kuvista teetetyistä joulukorteista on tullut meille niin pinttynyt tapa, että saa nähdä, miten pitkään näitä lähettelemme. Ehkä niin kauan, kun lapset suostuvat kuvattaviksi. Kuvauksissa oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta kivan ja iloisen kuvan saimme lopulta lapsista meidän pikkukuusen edessä. Alla oleva kuva ei jostakin syystä päätynyt virallisiin kortteihin (ja en siis ole sumentanut tytön ja pikkuveljen kasvoja vaan näitä epätarkkoja kuvia on vähintään neljä viidestä, kun minun taidoillani kuvataan liikkuvia kohteita).

 Tytöllä on taas perintömekko päällään. Sen on suunnitellut ja tehnyt kankaan painamisesta lähtien meidän sukulaisemme. Mekko on ollut pikkusiskollani melkein 30 vuotta sitten ja taas saan kiittää äitiäni, että hän on säästellyt näitä ihanuuksia. Mekossa on ihania oravia, punatulkkuja ja pihlajanmarjoja. Tasku on myös kaunis yksityiskohta. Ihana joulumekko! Tytön hiukset olivat kuvissa vähän sähäkät, kun hänellä oli ollut edellisenä päivänä letit päässä ja avasin ne juuri ennen kuvauksia. :)

 "Jouluaatto on nyt herttainen,
Tähtitaivas on sininen.
Pirtti on jo pesty puhtoinen,
Piha valkoluminen.
Lapsoset hyörii, juoksee ja huiskii,
Joululahjoista kilvan kuiskii.
Metsiköstä kuusi kannettiin
Lasten iloks pirttihin."

Haluan toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein rauhallista, rentouttavaa ja siunattua joulua 2016!

Edistystä joulu- ja sisustushommissa

Jälleen on saatu jotakin aikaiseksi niin jouluvalmisteluiden kuin talon sisustuksenkin suhteen. Sähkömies kävi viime viikolla laittamassa lisää valaisimia kattoon. Ruokapöydän päälle tuli kaksi suutarinlamppua, jotka ostimme edullisesti Minimanista. Ruokailutilan ilme muuttui kyllä hetkessä, ja on ihanaa, kun pöydän ääressä näkee nyt piirrellä ja touhuta paremmin. Ikkunalistat ovat myös alapuolelle tulevia ikkunalautoja (ja maalausta) vaille valmiit.

 Sain myös ensimmäiset salusiinit ommeltua ruokapöydän päädyssä olevaan ikkunaan. Olen ehkä maailman huonoin ikkunaavasten kuvaaja, mutta muutaman julkaisukelpoisen kuvan sain otettua. Verhot on ommeltu vanhoista pitsilakanoista, joita olemme hankkineet käytettynä. Ikkunan yläosaan tulee vielä myöhemmin verhotankoon kappa lakanan pitsiosasta. Vaikka vanha lakanakangas on melko tönkköä ja paksua, niin minusta salusiinit näyttävät silti kauniilta. Yhteen vedettynä ne eivät kyllä näytä aivan yhtä hyvältä, kun nuo rypytetyt yläosatkin menevät lähes suoraksi, mutta hyvin kelpaavat meille. Kahteen ikkunaan aion vielä ennen joulua tehdä samanlaiset ja jatkan hommia sitten joulun jälkeen.

Ripustin salusiinien yläpuolelle ikkunaan vielä juuttinarun, jossa on sydämenmuotoisia piparkakkuja. Siitä tuli tosi kaunis koriste kaikessa yksinkertaisuudessaan. Koti muuttui kyllä uusien valaisimien ja verhojen myötä taas entistä kotoisammaksi ja viihtyisämmäksi. On ihana huomata, että kodista tulee pikku hiljaa juuri sellainen, kuin olen monta, monta vuotta mielessäni kuvitellut ja haaveillut. :)

 

Olemme tänä jouluna ensimmäistä kertaa aaton oman perheen kesken kotona ja haluamme, että joulupöydässä on lähes kaikki mahdolliset herkut. Miehelle ei joulu tule ilman piimälimppua, joten hänpä otti ja leipoi eilen illalla neljä limppua. Ja kyllä tuli hyviä! Kun uunituoreen limpun päälle sipaisi kunnolla voita, niin ihanhan se meinasi viedä kielen mennessään. Tämä taitaa olla tulevinakin jouluina miehen hommia, kun niin hyvin onnistui.

 

Enää neljä yötä jouluun!

Kaksi kerholaista ja vanha kapioarkku

Huh, minkälaista tämä lapsiperheen arki välillä onkaan! On vasta keskiviikko, ja olen käynyt jo kahden lapsen kanssa tällä viikolla päivystyksessä. Pikkuveljellä oli jo toista kertaa tänä kesänä ongelmia hengityksen kanssa ja maanantaina aamuyöstä kävimme toteamassa, että tulehdusta on taas monessa paikkaa. Astmalääkkeet ja antibioottikuuri auttoivat onneksi nopeasti ja nyt on jäljellä enää vuotava nenu. Eilen tyttö vuorostaan löi nenänvartensa terävään kiveen ja haava vuosi verta sen verran paljon, että heikompaa olisi hirvittänyt. Ei auttanut muuta, kuin pakata koko katras autoon ja käydä liimauttamassa haava kuntoon. Miehen oli tarkoitus tulla avuksi, mutta pääsimmekin niin nopeasti pois, etteivät apukädet ehtineet paikalle. On tuo kyllä onni, että miehen työpaikka on lähellä sairaalaa, sillä on tässä sen verran usein viime kuukausina käyty lääkärissä. Mies on voinut välillä hakea terveet lapset mukaansa (tai olen voinut heittää heidät jo lääkäriin mennessä työpaikalle), jotta olen voinut keskittyä sairaan hoitamiseen.

Mietinpä vain, että jos itse olisin työelämässä, niin eipä minulla olisi montakaan ehjää työviikkoa plakkarissa, kun lapsia saa kuskata jos jonkinlaiseen lääkäriin niin usein. Jos ei ihan joka viikko sairastella, niin sitten ainakin rymytään ja touhutaan niin, että hampaat irtoilevat ja lohkeilevat, tai nenässä on kunnon haava, niin kuin meidän lapsilla tänä kesänä. Lasten vakuutuksienkaan kannattavuutta en enää epäile yhtään.

Jos lasten sairastelun takia töihinpaluu ei oikein houkuttele (tuskin tuo sairastelu ainakaan vähenisi päivähoidossa), niin eipä sinne ole mitään kiirettä senkään takia, että rahapussissa tuo työnteko ei näkyisi millään tavalla tähän nykyiseen verrattuna. Kolmen lapsen hoitoon laittaminen kun ei ole mitään ihan ilmaista hommaa. Jatkan siis edelleen mielihyvin lasten kanssa kotona, ja täällähän sitä työtä riittää aivan yllin kyllin ja välillä vähän liikaakin! :)

Kuvailin tänään ennen kerhoon lähtöä meidän reippaita kerholaisia. Kerhot alkoivat viime viikolla ja tyttökin pääsi nyt samaan kerhoon, jossa poika kävi jo viime lukuvuoden. Tämä onkin ihan ensimmäinen "harrastus", jossa tyttö käy ilman äitiä, ja hyvin on kerhoilu lähtenyt sujumaan, kiitos isoveljen, joka opastaa ja auttaa pikkusiskoaan niin hienosti. <3 

Lapset saivat myös kesällä uudet kerhoreput. Pojalle Ryhmä Hau on kova sana ja tytön lemppari prinsessat ovat Prinsessa Ruusunen ja Lumikki. Ihmettelin aluksi, että miksi juuri nämä kaksi prinsessaa (Ruususen vaaleanpunaisine mekkoineen tajusin kyllä heti :D), mutta sitten keksin, että tytöllähän on Ruusunen ja Lumikki duplolegot, joten sen takia ne ovat varmaan tulleet tutuimmiksi prinsessoiksi. Yhtäkään prinsessaelokuvaa kun meillä ei olla vielä katsottu. Satuinkin löytämään repun, jossa olivat juuri nämä kaksi prinsessaa ja sekös oli tytön mieleen.

Muutama postaus takaperin tuvan nurkassa vilahtikin vanha kapioarkku, jonka hankimme viime keväänä. Perhekerhossa eräs äiti kyseli, kiinnostaisiko meitä vanha arkku, joka on kulkeutunut heidän sukuunsa aikoinaan talokauppojen kautta. Meitähän tietenkin kiinnosti jo vanha arkku sellaisenaankin, mutta vielä kiinnostavamman – ja lähes vastustamattoman – siitä teki nimi, joka arkun kanteen on maalattu. Nimi on meidän oman tyttösen nimi, joten pakkohan se oli meille saada! Arkussa on vuosiluku 1843, joten hyvin vanhasta aarteesta on kyse. Se on nyt tuvassa hyvänä säilytyspaikkana lasten pala- ja lautapeleille. Yläkerran valmistuttua se saa siirtyä tytön huoneeseen.

 

 Yhdet verhotkin meille on jo saatu ikkunaan, vaikka ikkunalistoista tai edes verhotangoista ei ole vielä tietoakaan. Pujotin verhot kaapista löytämääni harjanvarteen ja mies laittoi varren seinään kiinni. Sopivan tyyliset verhotangot ovat siis edelleen etsinnässä. Saa vinkata, jos joku tietää, mistä vanhantyylisiä verhotankoja voisi löytää! Muuten joudumme kohta ostamaan lähes kaksikymmentä harjanvartta lisää! ;)

Moni on laittanut kommenttia, ettei blogini lukijaksi kirjautuminen onnistu. Ongelma johtunee bloggerista (?), yrittäkäähän myöhemmin uudelleen! :)

Verhomietintöjä

Olen jo pidemmän aikaa pohtinut tulevan kotimme verhoasioita. Minkälaiset verhot sopisivat parhaiten talomme tyyliin ja tunnelmaan? Minkälaisia verhoja on ennen vanhaan käytetty? Googlella olen yrittänyt hakuja tehdä, mutta aika laihoin tuloksin. Pinterest ja muut netin hienoudet ovat minulle vielä aika uusi juttu, enkä osaa niitä kovin hyvin hyödyntää. Otankin teiltä ilomielin vastaan ehdotuksia ja vinkkejä verhoja koskien! :)

 Joitakin ajatuksia minulla toki verhoista on ja äitini kanssa olemme suunnitelleet jonkin verran alakerran huoneiden verhoja. Ajatuksena olisi, että olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen tulisi pitkät, vaaleat verhot. Ensimmäisenä tulee mieleen monelle tutut Ikean "pitsiverhot" tai muut vastaavanlaiset. Ikean verhot näyttävät kuvassa vähän muovisilta, mutta toisaalta ovat ihan nätin näköiset kyllä. 

Olemme myös haalineet kirpputoreilta ja huutonetistä kauniita vanhoja pitsilakanoita verhoihin käytettäviksi. Niistä olisi tarkoitus ommella kappoja ja salusiineja kodinhoitohuoneeseen, keittiöön sekä ruokailutilaan. Pitsilakanoita on kaikkiaan kahdeksan kappaletta, joista aina kaksi on samanlaisia. Keittiön kahteen ikkunaan, joiden kohdalla on työtaso, tulisi lakanan pitsiosuudesta pelkät kapat ylös. Kaikkiin muihin ikkunoihin tulisi samoin pitsiset kapat ja lisäksi lakanan lopusta osuudesta keskeltä aukeavat salusiinit ikkunan alaosaan.

Verhojen täytyisi myös antaa jonkinlaista näköestettä, sillä talomme takana kulkee pieni soratie ja toisella sivulla lenkkipolkuna käytettävä vielä pienempi tie. Salusiinit antavatkin mukavasti näkösuojaa, mutta jotenkin ajattelisin, että olo- ja makuuhuone kaipaavat tuollaiset pitkät, vähän juhlavammat verhot. Olisi ehkä hassua, jos ihan kaikissa huoneissa olisi samanlaiset kapat ja salusiinit. Ikkunoita meillä on ihan kiitettävästi, kuusi pitkällä sivulla ja kaksi päädyssä, joten olo voisi näin iltojen pimetessä ja lamppuja poltettaessa olla kuin näyteikkunassa, jos ikkunoiden edessä ei olisi mitään suojaa. Sälekaihtimia meille on turha ehdottaa. En tiedä paljon rumempaa kapistusta, joten niillä en halua ikkunoitamme pilata. Mies on onneksi asiasta täysin samaa mieltä kanssani. Olo- ja makuuhuoneeseen voisin kuvitella laittavani jonkinlaisen vaalean rullaverhon, jos sen saisi ylhäällä ollessaan suht hyvin piiloon verhojen/verhotangon taakse. Paksummat verhot antaisivat tietenkin kiinni vedettynä mukavasti näkösuojaa, mutta en osaa kuvitella ikkunoihimme muuta kuin ohuehkoja vaaleita verhoja.

Tässä vielä joitakin löytämiäni inspiraatiokuvia. Ensimmäisenä pitsilakanoista tehdyt salusiinit.

Kuva täältä

Pitkät pitsiverhot siihen mainitsemaani Ikea-tyyliin.

Kuva www.vastavalo.fi

 Jälleen pitkät pitsiverhot, jotka ovat ylhäältä yhdessä ja solmittu alempaa nauhoilla kiinni. Tällä tavalla voisi hyvinkin saada rullaverhon ikkunan päälle piiloon, kun vielä ompelisi verhot yläosasta muutaman sentin yhteen, jolloin rullaverho jäisi verhojen taakse piiloon.

Kuva www.vastavalo.fi

  Tässä kuvassa on kappa ja salusiinit juuri siihen tapaan, kuin ajattelin meille moneen huoneeseen. Mietinpä vain tätä kuvaa katsellessani, että ovatkohan nuo meidän pitsilakanat liian paksuja ja tönkköjä verhoiksi. Kuvan verhot vaikuttavat niin ohuilta ja keveiltä.

Kuva www.vastavalo.fi

Verhotangon valinta on sitten asia erikseen. Siitä minulla on hyvin vähän ajatuksia. Puuta se kai olisi? Ehkä? :D Ottakaa ihmeessä kantaa verhosuunnitelmiini ja vinkatkaa, jos teillä on vielä parempia ideoita vanhantyylisen talon sisustukseen sopivista verhoista. Aina parempi, jos voit linkata jonkun esimerkkikuvan netistä. :)

Mukavaista viikonloppua!