Keijukainen kesäiltana

Kamerasta löytyy aina vain kivoja kuvia meidän mummulalomilta. Rakastan ottaa meidän tytöstä kuvia kauniissa miljöössä ja kauniissa vaatteissa. En vain mahda itselleni mitään. Onneksi tyttökin on yleensä suostuvainen näihin kuvauksiin, vaikkei usein otakaan juuri neuvoja vastaan, vaan haluaa päättää ihan itse ilmeensä ja asentonsa ja nappailee ties mitä rekvisiittaa mukaan kuvaan.

 Pari viikkoa sitten mummulassa ollessamme otin tytöstä kuvia jälleen yksi perintömekko päällä. Tämä on nuoremman siskoni vanha mekko tai pikemminkin alushame. Mekko sopii kauniiksi yöpaidaksi. Ilta-auringonpaisteessa sain tytöstä rannassa suloisia, keijukaismaisia, kuvia.

 

Miehellä alkaa huomenna työt, mutta me muut jatkamme lomailua vielä hetken aikaa.



MUKAVIA HEINÄKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!

Neiti kesäheinä

Heinäkuu saapui ja sen myötä meillä alkoi kesäloma! Heti loman aluksi vietimme vauhdikkaan päivän PowerParkissa. Monia muitakin kivoja kesäkohteita on tarkoitus loman aikana nähdä.

Torstaina sain tehtyä jotakin, mitä olen suunnitellut jo monta viikkoa; otin tytöstä kuvia suloisessa mekossa, jonka tätini on aikanaan virkannut minulle. Omasta pihasta löytyi sopiva villiintynyt kukkaniitty kuvauspaikaksi.

Minua on pienenä kuvattu tässä ja monissa muissa tätini virkkaamissa mekoissa kukkaseppele päässä, joten olipa ihana saada myös omasta tytöstä samantyylisiä kuvia.

Kuvista saa illuusion tuoksuvalla kukkakedolla paljain varpain liihottelevasta keijukaismaisesta tytöstä. Tytöllä on kuitenkin osassa kuvista jalassa yksisarviscrocsit ja osassa hän seisoo vihreän käsipyyhkeen päällä (tämän keksin puolessa välissä kuvauksia :D), koska  tyttö ei voinut millään seistä paljain varpain kutittavien heinien seassa. Ja nuo päivänkakkaran näköiset peltosauniot muuten haisevat tosi pahalle, joten se siitä tuoksuvasta kukkakedosta. Oikean käden kirkkaanpunaista PowerPark-ranneketta tyttö ei myöskään suostunut leikkaamaan pois, joten sitäkin piti piilotella selän takana. :D Mutta saatiinpahan ihania kuvia muistoksi, ja uskon, että tuota kuvauhetkeä ja sen kommelluksiakin vielä muistellaan monta kertaa jälkeenpäin hymyssä suin.

IHANAA HEINÄKUUTA!

Pikkuveli 1 vuotta

Niin se vain on, että pikkuveljen syntymästä on kulunut jo kokonainen vuosi! Meidän pienestä vauvasta on tullut touhukas taapero, joka ottaa välillä jo juoksuaskelia pysyäkseen noiden isompien perässä. <3

Ystäväni Taina otti pikkuveljestä 1-vuotiskuvia meillä kotona niin kuin tytöstäkin pari vuotta sitten. Valkoiset räsymatot vain lattiaan ja meidän vaalea seinä taustana. Ulkona otetut kuvat olisivat myös olleet aivan ihania, mutta kun pojasta ja tytöstäkin on otettu kuvat sisällä, niin halusimme pikkuveljestäkin saman tyyppisiä kuvia. 

Pikkuveli olikin oikein vekkulilla ja ilmeikkäällä päällä ja hymy oli herkässä. Välillä meno oli vähän rajuakin, kun poitsu innostui heittelemään rekvisiittoja ja kiipeilemään tuolille seisomaan. Saimme lukuisia suloisia kuvia, joissa pikkuveli oli niin itsensä näköinen. Lapsosista otettiin myös sisaruskuvia ja nekin onnistuivat yli odotusten. Lapsille tuttu kuvaaja oli kyllä plussaa, kun ei tarvinnut yhtään ujostella.

 Tässäpä muutama hauska maistiainen. Paljon muitakin kuvia tekisi mieli tänne laittaa, mutta pitäydytään nyt tässä periaatteessa, etten laita blogiin meistä aivan suoria kasvokuvia. Nyt on taas edessä se vaikein osuus eli valita kymmenistä upeista kuvista ne parhaat teetettäviksi. :)

Kuvaajana Taina Renkola www.tainarenkola.fi

 

 

Joulukortit

Nyt kun suurin osa joulukorteistamme on toivon mukaan mennyt jo perille, uskallan laitella tännekin muutaman kuvan. Tänä vuonna olin kerrankin ajoissa joulukorttien kanssa. Lasten synnyttyä olemme teettäneet joka vuosi kortit lasten kuvista, ja enpä näe tälle hyväksi todetulle perinteelle loppua ihan heti. Moniin kauempana, tai kaikkiin lähelläkään, asuviin sukulaisiin ja ystäviin ei tule pidettyä tarpeeksi yhteyttä, joten on mukava muistaa heitä edes sen kerran vuodessa kortilla. 

Kolmisen viikkoa sitten maa oli sopivasti lumessa sen yhden päivän ajan, ja päivä sattui vielä olemaan sunnuntai, joten sain miehenkin apuvoimiin. En halunnut kuvista stressiä, vaan halusin päästä mahdollisimman helpolla ilman kotistudion stailausta ja rekvisiittojen asettelua tai lasten vaatteiden miettimistä. Niinpä päädyin tänä vuonna ulkokuviin.

Siispä lapsille tupsulakit ja Pompin haalarit päälle (no myönnettäköön, että sen verran tuli vaatteita mietittyä, että tiedostin heillä olevan yhteensopivat, kuvauskelpoiset ulkoiluvaatteet olemassa), mies vetämään kumpaakin omalla pulkalla ja pulkan pysähdyttyä napsin nauravista lapsista lähikuvia luonnon (kauniin rivaripihan) lumitaustalla. Päätinpä vielä helpottaa tehtävääni ottamalla kummastakin lapsesta kuvia erikseen, enkä edes yrittänyt saada heitä samaan kuvaan. Näin helpotin kuvien valintaa, löysin molemmista kivat kuvat, valitsin tällä kertaa Vistaprintiltä (postissa tuli houkutteleva alekuponki) sopivan korttipohjan ja valitsin niihin haluamamme tekstit. 

Hieman jännitti, saapuvatko kortit ajoissa tai nettikeskusteluja luettuani, saapuvatko ne ylipäätään ollenkaan, mutta hienosti saapuivat kotiovelle luvattuna päivänä. Korttien laatu on mitä mainioin, ja kuvat juuri niin hyviä, kuin voi minun kuvaustaidoillani odottaa. Lapset nyt ovat kuvissa söpöjä kuin mitkä, joten ilohan näitä oli lähetellä ystäville ja sukulaisille.

Minkäslaisia joulukortteja sinä lähetit tänä jouluna? :)

Tässäpä vielä linkki meidän vuoden takaisiin joulukorttikuvauksiin (klik!).

1-vuotiskuvaukset

Ihana ystäväni Taina otti eilen tytöstä 1-vuotiskuvia meillä kotona.

Tyttö oli melko reippaalla ja touhukkaalla päällä, eikä malttanut

kovin kauaa paikallaan pysyä. Hän oli kuitenkin niin valloittava oma

itsensä, että kuvista tuli aivan mahdottoman suloisia! Montaa kuvaa 

en ole tosin vielä nähnyt, mutta niiden muutaman perusteella voin vain 

kuvitella, miten vaikeaa on valita kuvista ne parhaat teetettäväksi. 

Tässäpä teillekin muutamia tunnelmakuvia eiliseltä. Kaikki

kuvat on ottanut Taina Renkola. Hänen sivuilleen pääset tästä (klik). 

Tainalla oli mukana ihania rekvisiittoja ja itse olin varannut muun 

muassa pitkän helminauhan ja virkkaamani vaaleanpunaisen korin. 

Tytöllä oli päällään Newbie-mekko ja osassa kuvista tätini virkkaama 

mekko. Muutama röyhelöpikkuhousukuvakin otettiin.  Isoveli pääsi myös 

joihinkin kuviin mukaan. Parissa kuvassa molemmat lapset istuvat ja 

keinuvat virkkaamissani koreissa ja me kaikki (paitsi tyttö) laulamme 

"laiva, laiva, minnekkä laiva menee...". Hauskaa siis oli, mutta kyllä 

meille aikuisille ainakin tuli hiki siinä touhutessa. :)

Rumahko kermanvalkoinen seinä ja pari limittäin aseteltua valkoista

räsymattoa. Paljon muuta ei kotistudiolta vaadita, kun on taitava kuvaaja. :)

 

Onkohan mitään suloisempaa kuin pienet paljaat varpaat? <3

Joulukorttikuvaukset

Sen jälkeen, kun poika syntyi, meillä on ollut tapana teettää 
joulukortit hänestä otetuista kuvista. Kortteja tulee lähetettyä 
sukulaisille ja ystäville reilu 30 kpl. Joitakin eri paikkakunnalla 
asuvia ystäviä ja sukulaisia emme välttämättä näe moniin vuosiin, 
niin on hauska lähettää heille aina joulun alla kuva lapsista. 
Vastaavasti on kiva saada itse kortteja, joissa on ystävien lapsosia.

Sunnuntaina otimme urakaksi ottaa lapsista kuvia tämän vuoden 
joulukortteja varten. Urakkaa siinä olikin, ja tarvittiin kaksi sessiota 
ennen kuin saimme mieleiset kuvat otettua. Ensimmäiset kuvat otimme 
heti aamusta ennen tytön ensimmäisiä päiväunia. Ulkona oli kuitenkin 
vielä sen verran hämärää, että jouduimme pitämään kattovalon päällä. 
Kuvien väri ei sitten oikein miellyttänyt (ja lapsetkin hymyilivät tietenkin 
aina eri kuvissa), joten päätimme ottaa uudet kuvat päivemmällä. 

No, mutta kivoja kuvia saimme lopulta, vaikka varmaan puolessa 
kuvista on tytöllä sormet suussa ja poika on suu aivan mutrussa. Te 
joudutte nyt tyytymään tällaisiin ei niin onnistuneisiin otoksiin, kun 
en halua tänne blogiin kunnon kasvokuvia laittaa. Näistä saa ainakin 
hyvän kuvan siitä, minkälainen homma oli ottaa kuvia uhmaikäisestä 
2,5-vuotiaasta ja vauvasta, joka ei pysy hetkeäkään paikallaan. :D

 Pojalla oli päällään Pompin valkoinen vaarinpaita ja tytöllä Kappahlin 
neulelegginssit sekä Newbie-neuletakki. Tytöllä oli lisäksi punaiset 
ballerinasukat ja virkkaamani punakimalteinen ruusuke. Langan 
kimallukset eivät taida kuvista kyllä oikein erottua. Ruusuke oli 
hiuksissa kiinni pinnillä ja arvatenkin sitä joutui laittamaan joka 
välissä uudelleen. En osaa oikein käyttää kirkkaanpunaista tytöllä 
(enkä pojalla) muuta kuin jouluna, joten en viitsinyt satsata punaiseen
joulumekkoon, vaikka sellainen olisi ihan kiva jouluksi ollutkin. Sukat 
ja ruusuke tuovat kuitenkin kivan jouluisen säväyksen kokonaisuuteen. :)

Poikaa jouduimme lahjomaan kaikenmoisilla herkuilla, että hän 

suostui vaihtelemaan kuvausvaatteet kaksi kertaa päälleen ja että 
hän ylipäätään suostui kuvattavaksi. Hänellä on ollut jo pidempään 
sellainen kausi, ettei millään suostuisi kameran eteen.

 Nyt on sitten edessä vain se valinnan vaikeus, kun pitäisi löytää se 
yksi ja paras kuva kortteja varten. Ja mehän ei siis todellakaan miehen 
kanssa kumpikaan olla mitään huippukuvaajia, joten älkäähän ihmetelkö 
kuvien laatua näissä kuvissa tai ylipäätään blogissani. Kunhan räpsitään 
vaan! :) Jotenkin ei vain ole aikaa eikä myöskään tarpeeksi innostusta perehtyä 
enemmän tuohon kameran käyttöön saati sitten kuvien käsittelyyn. Minun 
kuvien käsittely on sitä, että rajaan niitä, ei muuta. Ehkäpä vielä joskus! :)


Olisi  mukava kuulla teidänkin joulukorttiperinteistänne! :)