Trikoopantoja ja -pipoja

Olen kutonut viime aikoina paljon, mutta nyt kaivoin pitkästä aikaa myös ompelukoneen esiin. Tarvitsin itselleni uuden trikoopipon ja -pannan ja ompelin ne mustasta trikoosta. Pipoon ompelin koristeeksi rusetin ja panta on niin ikään rusetin mallinen. Nämä ovat käteviä sekä lasten kanssa ulkoillessa että lenkillä käydessä. Nappikuulokkeetkin pysyvät lenkillä paremmin korvissa, kun ilmojen viiletessä panta ja pipo pitävät ne paikoillaan. 

En pidä itseäni kovin sporttisena ihmisenä, vaikka toisinaan saatan näyttääkin sellaiselta, sillä kotona pukeudun hyvin rennosti. Kotiasuuni kuuluvat aina legginssit. Siihen en ota kantaa, ovatko ne minulle ikäni ja reisieni pituuden saati paksuuden puolesta se aivan sopivin vaate, mutta ne ovat niin mukavat päällä, että en jaksa välittää moisista seikoista. Nämä kuvan uusimmat legginssit ovat muuten Tokmannilta, niin kuin useimmat muutkin omistamani yksilöt. Kivoja, vaihtuvia kuoseja ja edulliset hinnat sekä se tärkein eli vyötärö on juuri sopivan napakka ja tulee tarpeeksi korkealle, jolloin vältytään aika mallikkaasti jenkkakahvoilta (voi, miten inhoankaan tuota sanaa!). Aivan kelpo vaatekauppa siis! 

 Vielä ennen lapsia käytin tosi paljon korkokenkiä ja edelleen pidän niistä kovasti. Olen aina tykännyt melko naisellisista vaatteista ja korkkarit nyt vain ovat hyvin naisellinen osa asua. Pituuteni vuoksi minun on helppo käyttää korkeitakin korkoja, koska se ei näy eikä tunnu missään. Edelleenkin käytän korkokenkiä, kun tilanne sen sallii, mutta lasten perässä pysymisen vuoksi on ollut pakko hankkia myös useampia matalia kenkiä vaihtoehdoksi. Urheillessa ja lasten kanssa ulkoillessa käytän tietenkin lenkkareita ja muita ulkoilukenkiä, mutta tavallisia tennareita tai converseja, joita nykyään paljon käytetään, en omistanut yksiäkään. Viime keväänä huomasin kuitenkin, että tarvitsisin jotkut käytännölliset kengät, joita voi tarvittaessa käyttää myös kaupungilla farkkujen kanssa ja silloin törmäsin kuvien nätteihin vaaleanpunaisiin pitsitennareihin. Siinä olivat nyt kauan etsimäni naiselliset tennarit, jotka ovat ihan minun tyyliseni!

Nytpäs tulikin taas vaihteeksi höpistyä vähän ehkä liikaakin kaikkea. Aika monta tämän tyyppistä höpinäpostausta olen kirjoitellut vuosien mittaan, mutta yleensä ne ovat päätyneet roskakoriin! :D Mutta saa kai sitä välillä vähän höpötellä omiaan. Itse ainakin tykkään aina, jos joku bloggari kertoilee itsestään jotakin hauskoja yksityiskohtia jonkun postauksen lomassa. :)

 

Tytöllekin ompelin pipon ja pannan vähän erilaisilla ruseteilla. Tyttö tykkäsi niistä kovasti. Samasta pinkistä kankaasta olen tehnyt tytölle pipon myös joskus pari vuotta sitten. Tytön rusettipipon kaltaisia pipoja tuli kaksin kappalein, kun ensimmäinen versio oli himpun verran pieni. Sovitin pienempää pipoa joko pinkistä väristä tai pipon rusetista kauhistuneelle ja tästä syystä täyttä kurkkua huutavalle pikkuveljelle. Salamannopeasta sovituksesta sain sen verran osviittaa, että uskoisin pipon sopivan noin 2-3 -vuotiaalle. Laitan sen varmaan myyntiin tänne blogiin, kunhan ehdin. :)

IHANAA JA AURINKOISTA SYYSVIIKONLOPPUA!

Keväisiä trikoopipoja

Tytölle aiempina vuosina ompelemani ruusukepipot ovat jääneet pieniksi, joten oli aika ommella muutama uusi pipo. Minulla ei ole mitään kovin suurta kangasvarastoa olemassa ja käyn äärimmäisen harvoin kangaskaupassa, siis en edes joka vuosi. Mutta muutamia sopivia trikookankaita löytyi kuitenkin kotoa.

 Ruusukepipon ompelin itseasiassa tytölle pari vuotta sitten tekemästäni röyhelötuubihuivista, jolle ei enää ole ollut käyttöä. Toisen pipon kankaan olen löytänyt uutena kirpputorilta. Siihen ompelin kukallisesta kankaasta rusetin, kun edelleenkin nuo ruusukkeet tuottavat päänvaivaa, enkä jaksanut tuosta melko paksusta trikoosta ruveta sellaista väsäämään. Hyvä pipon perusohje löytyy täältä.

 

Tyttö tykkäsi uusista pipoistaan kovasti ja suostui myös tapansa mukaan mielellään kuvattavaksi. Vielä olisi läjä eri sävyisiä vaaleanpunaisia trikoita, joista saa ommella tytölle pipoja aina, kun on tarvis. Seuraavaksi täytyisi ommella pojillekin uudet pipot, kun sain viimein hankittua poikamaisempia kankaita jemmaan.

 Ensi viikolla näyttääkin olevan taas tämän pienen takatalven jälkeen oikein lämpöisiä päiviä, joten pipot pääsevät käyttöön! :)


Mukavaa viikonloppua sinulle!

Odotuskuulumisia

Raskauskuulumisia ajattelin välillä kirjoitella, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan. Niin kuin aiemmin kerroin, tämän kolmannen lapsen odotus  on sujunut oireiltaan hyvin samalla tyylillä, kuin pojan ja tytönkin odotus. Yhden asian jätin tosin aiemmassa postauksessa mainitsematta. Raskausviikolla 15 sain neuvolassa kuulla verikokeiden tulokset ja niistä ilmenikin aikamoinen yllätys, eikä mikään iloinen sellainen. Tuloksien mukaan olin sairastanut ihan vasta, siis alkuraskaudessa, parvorokon, joka saattaa aiheuttaa keskenmenon tai anemiaa kohdussa kasvavalle vauvalle. Olin siis tietämättäni sairastanut tuon rokon täysin oireettomana. Minulla ei ollut tartunnasta mitään tietoa.

 

On todella harvinaista, että äiti sairastuu parvorokkoon juuri alkuraskaudessa, jolloin se voi olla vaaraksi vauvalle. Viikon 24 jälkeen siitä ei ole enää vaaraa. Parvorokon vasta-ainetta ei edes normaalisti oteta raskauden aikana verikokeista, yleensä vain, jos esimerkiksi äidin muilla lapsilla tai lähihpiirissä on ollut tartuntoja. Terveydenhoitaja kysyi minulta ensimmäisellä neuvolakäynnillä, haluanko tietää, onko minulla jo ollut parvorokko. Toki halusin, olenhan ollut ennen esikoisen syntymää yli viisi vuotta töissä pienten lasten parissa. Ihme onkin, etten ole sairastanut rokkoa vielä silloin, vaan juuri nyt raskaana ollessani. 

Tytön vaatteet Pompin alesta. Minun vaatteet H&M Mama.

Tiedon saatuani olin  muutaman ensimmäisen päivän varma, että raskaus menee kesken ja menetämme pienen vauvamme. Mitäs menin lääkärin kielloista huolimatta etsimään aiheesta tietoa Googlella. Infektion takia olen joutunut käymään lähes joka viikko äitiyspoliklinikalla kontrolliultrassa. Ensimmäisinä viikkoina ensimmäinen asia, mitä kysyin ultraavalta lääkäriltä oli, "onko vauva hengissä".  Tuolloin kun en vielä tuntenut vauvan liikkeitä, jotka olisivat tuoneet edes pienoisen varmistuksen, että siellä hengissä ollaan. Viikko viikolta kaikki oli kuitenkin aina hyvin, eikä mitään viitteitä anemiasta ole ollut.

 En usko, että oli sattumaa, että minulta tuo vasta-aine verikokeista testattiin. Mysteeriksi jäänee, mistä ihmeestä olen tuon tartunnan oikein saanut. Pari viikkoa sitten minulla oli viimeinen kontrollikäynti ja saamme olla todella kiitollisia, että kaikki on vauvalla hyvin. Luottavaisin mielin saan jatkaa loppukevään vauvan odotusta. <3 Ja helpottuu tämä elämäkin taas kummasti, kun ei tarvitse joka viikko hypätä siellä polilla, saati sitten keksiä lapsille hoitajaa käyntieni ajaksi. :D Vaikka upeaahan se on, että vauvan vointia on näin hyvin seurattu.

Muuten raskaus on sujunut melko hyvin. Mitä nyt etova olo iskee edelleen lähes päivittäin jossakin vaiheessa, liitoskivut vaivaavat, kiloja on tullut jonkin verran enemmän kuin aiemmissa raskauksissa näihin viikkoihin mennessä, sf-mitta huitelee jossakin yläkäyrän yläpuolella ja maha on mielestäni jo aika valtava. Ja vielä olisi noin 3kk aikaa kasvatella sitä lisää. Huoh! Näissä kuvissa mahan koko ei nyt jotenkin pääse oikeuksiinsa, on meinaan paljon isomman näköinen livenä. :D Toivottavasti en kuitenkaan mitään jättiläisvauvaa kasvata sisälläni, ja kai niistä kiloistakin taas eroon pääsee sitten, kun sen aika on. Onneksi kevät tekee pian tuloaan, ja valo lisääntyy samaa tahtia mahan kasvun ja kaikkien muiden loppuraskauden vaivojen kanssa. Itselleni ainakin tuo valo antaa hurjan paljon iloa ja energisyyttä tähän arjen pyöritykseen raskauden ja raksan keskellä. :) 


Iloista viikonlopun jatkoa!

Kesähäissä

Saimme viettää ihanan viikonlopun kesäisessä Porvoossa. On mukava tallettaa
reissu tänne blogiinkin muistoksi. Kuvia tuli otettua sen verran paljon, että
ajattelin jakaa ne useampaan postaukseen. Eipähän sitten tule sellaisia
hehtaaripostauksia, joita kukaan ei jaksa lukea. Vanha Porvoo taisi viedä palan
sekä minun että miehen sydämestä ja sen upeista rakennuksista lupaan laittaa
jossakin välissä aivan oman postauksen. Mutta ensin kuitenkin jotakin muuta.

Reissun päätarkoitus oli ystävämme häät, joita vietettiin lauantaina Vanhassa
Porvoossa. Lämmin kesäpäivä, kaunis morsian ja komea sulhanen - mitäpä sitä 
muuta voi kesähäiltä toivoa. Mukavaa oli, mutta lasten perässä sai kyllä juosta 
välillä hikipäässä ja lahjonta ynnä kaikki muut fiksut kasvatuskeinot tuli käytettyä 
illan aikana. Miehen kanssa alustavasti sovimmekin, että seuraaviin häihin 
voisimme mennä kahdestaan, jotta saamme nauttia ohjelmasta ja ruuasta aivan 
rauhassa. Saa nähdä, raaskiiko noita lapsosia kuitenkaan pois matkasta jättää.

Tytölle ostin Pikku Mineasta suloisen vaalean Mayoralin pitsimekon. Mekko 

on aivan ihanaa pehmeää materiaalia ja tuntuu varmasti mukavalta lapsen 

ihoa vasten. Ajattelin ensin, että tyttö saa juhlia häät jollakin vanhalla mekollaan. 

Tämä mekko sopi kuitenkin niin kivasti yhteen oman vaaleanpunaisen pitsimekkoni 

kanssa, että se lähti kaupasta mukaan. Kavatin valkoiset kengät pitsisukkineen 

käyvät aivan hyvin mekon kanssa. Sandaaleja kun en ole vieläkään tytölle löytänyt. 

Oma mekkoni on merkiltään Molly Bracken. Ihan uusi tuttavuus minulle. 

Pitsistä kun tykkään, niin mekko oli kyllä ihana löytö. Vaikka oli siinä vähän 

hommaakin, kun merkin mekkoja saa ainakin Zalandolta vain yhdessä koossa (!). Käsiaukot olivat sen verran suuret, että rintaliivit ja alusmekko näkyivät sieltä 

tosi pahasti. Minun oli sen takia pakko ommella olkaimia vähän lyhyemmiksi. 

Lisäsin tuohon rinnan alle vielä vyöksi valkoisen silkkinauhan, jonka solmin 

rusetille taakse. Ilman vyötä mekko olisi ainakin minulle vähän hassun mallinen. 

Valkoiset Tamariksen korkkarit ovat olleet minulla jo meidän omissa häissä. 

Ovat tosi mukavat jalassa, jopa noilla mukulakivikaduilla. :)

Pojan housut ja kauluspaita-kravatti -setti ovat H&M:ltä. En kokenut

tarpeelliseksi ostaa hänelle oikeaa pukua ja juhlakenkiä, jotka mahtuisivat 

päälle vain vähän aikaa. Hyvin samantyyppisissä vaaleissa housuissa ja 

kauluspaidoissa juhlivat monet muutkin pienet ja vähän suuremmatkin pojat. 

Perhepotrettikin piti ottaa, kun kerrankin olimme kaikki kuvauskunnossa. 

Poika ei tahtonut loppuillasta oikein pysyä paikoillaan, mutta muutama 

hyväkin kuva saatiin. Miehelle ostin oman mekkoni väriin sopivan kravatin.

Vähän erilainen, vaatepainotteinen postaus välillä. Muotiblogiksi tämä ei ole 

silti muuttumassa, jos joku sitä pelkää. :D Lasten vaatteista toki laittelen kuvia, 

mutta omia asujani en ole mikään kovin innokas esittelemään, eikä niissä yleensä 

edes ole mitään esittelemistä. Muotia en seuraa juuri yhtään ja lähes kaikki 

vaatteeni ovat paria tai kolmea eri merkkiä. No, olen minä silti aika tarkka siitä, 

mitä päälleni laitan ja aika usein ihmisten ilmoille lähtiessä tuskailen, kun 

"ei ole mitään päällepantavaa". Vaatteitahan on kaappi pullollaan, mutta 

kun mikään ei tahdo näyttää hyvältä näiden kolmen pinttyneen raskauskilon 

kanssa. Onko muita saman ongelman kanssa painivia? :D

Lisää kuvia Porvoosta luvassa, pysykäähän siis kuulolla! :)

Kulttuuria kerrakseen

Olimme perjantaina miehen työpaikan järjestämänä oopperassa 

ja ulkona syömässä. Tämä oli toinen kertani oopperassa ja oli kyllä ihan
positiivinen elämys. Ooppera oli osaksi pohjanmaan murteella, kyseessä oli 
siis Ryästö lakeurelta. Huumoria oli ihan mukavasti, mikä toi sopivasti
vastapainoa melko pitkille lauluosuuksille. Komiastihan nuo lauloovat, 
kovaa ja korkialta, mutta tuppaahan siinä paikat puutumahan, kun melekeen 
kolome tuntia istuskeloo. :) 

Tässäpä teille pari mahakuvaa eiliseltä, rv 29+2. Mekko on H&M:n äitiysmallistosta.

Yritän saada lähiaikoina aikaiseksi kirjoitella jotakin rakennusaiheista tänne.
Ikkunoista olisi ainakin jotakin luvassa. :)


Leppoisaa lauantai-iltaa!