Paviljonki

Hei pitkästä aikaa! Täällä odotellaan kovasti, että säät lämpenisivät, jotta päästäisiin kunnolla uimaan. Ihan viime heinäkuun tapaisia helteitä en odota, mutta uimavesien kannalta se oli kyllä aika ihanaa.

Kesä on sujunut mukavasti! Juhannus vietettiin perinteisesti Keuruulla ja viikko sitten isommat lapset olivat isin kanssa lastenleirillä. Olimme myös muutaman yön reissulla Tampereella, jossa tutustuimme Tallipihaan ja sen  ympäristöön, kävimme Koiramäen eläinpuistossa Särkänniemessä ja vierailimme miehen veljen perheen luona. Siskoni on miehensä kanssa koko kesän ulkomailla, joten hyödynsimme heidän tyhjillään ollutta kotia ja  yövyimme siellä. Tuurin tivolissa on tullut myös käytyä kesän aikana jo pari kertaa hurvittelemassa. 

Mies löysi alkukesästä Torista edullisen paviljongin. Tampereen reissulla kävimme myös Ikeassa ja sieltä löytyi edullisesti (alle 4€ 2kpl) verhot paviljongin muutamalle sivulle. Vielä se tarvitsisi jonkun isomman pöydän ja vähintään viisi tuolia. Tämä meidän rähjääntynyt pieni pöytä tuoleineen on ostettu minun ja miehen ensimmäisen yhteisen kerrostaloasunnon parvekkeelle kymmenen vuotta sitten, eikä oikein vastaa meidän nykyisiä tarpeita. Jospa sopiva pöytä tuoleineen putkahtaisi jossakin vastaan. Olisi kiva saada tuo paviljonki viihtyisäksi, kun meillä ei ole mitään terassia tai vastaavaa, missä viettää pihalla aikaa.

 

En ole eläessäni leiponut Pavlova-kakkua, vaikka olen sitä maistanut ja rakastan itseleivottua marenkia. Tänään päätin leipoa Pavlovan jälkiruuaksi ja olihan se aivan mahdottoman hyvää ja suussasulavaa herkkua marjojen ja kermavaahdon kanssa! Ihanaa, kun minulla on tyttö aina innokkaana kuvausassistenttina. Nytkin hän haki apilat pöydän koristeeksi ja järjesteli ruusukupit ja lusikat nätisti paikoilleen.

 

Minulla on ollut jo pitkään mielessä tehdä postaus meidän kodinhoitohuoneesta, johon mies on saanut muutaman laatikon ja tasoja rakennettua. Taisin siitä mainita jo viime postauksessa monta kuukautta sitten. Jospa saisin sen joku päivä tehtyä! Myös jonkinlainen puutarhapostaus olisi kiva tehdä, mutta katsotaan, katsotaan!

Instagram-tilini päivittyy lähes päivittäin, joten otapa seurantaan https://www.instagram.com/taloahonlaidalla/

Ihanaa heinäkuun jatkoa!

Kohti laskiaisviikonloppua

 Tänään on herkuteltu laskiaispullilla ja kuumalla kaakaolla. Hernekeittoakin oli tarkoitus valmistaa ensimmäistä kertaa ihan itse, mutta se jäi nyt tuonnemmaksi. Joskus se on kuitenkin toteutettava, sillä meillä jäi joulukinkkua vielä jonkinmoinen köntti ja se odottelee pakkasessa pääsyä keittoon.

Viikonloppuna olisi tarkoitus vierailla molemmissa mummuloissa. Tuleviin päiviin kuuluu siis sukulaisten näkemistä, leikkiä serkkujen kanssa, mäenlaskua sun muuta mukavaa.

Viime päivinä olen siivoillut kotia ja etenkin kodinhoitohuonetta, joka ei kauaa tahdo kaapittomana pysyä järjestyksessä. Kannellisia muovilaatikoita on rivissä ja pinossa täynnä lakanoita, pyyhkeitä ja vaatteita odottamassa, että varsinaiset kaapit joskus valmistuisivat. Useampi kirpparikassi sisältöineen odottaa jälleen uusia käyttäjiä. Keväämmällä täytyy taas varata kirpparipaikka, sillä iso osa vaatteista on lasten viime kesänä pieneksi jääneitä shortseja ja t-paitoja.

Eskarilaiselle pidetään tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaverisynttärit, joihin kaverit tulevat ilman vanhempiaan. Synttäreiden koristelua, tarjottavaa ja ohjelmaa on suunniteltu yhdessä pojan kanssa, ja se on ollut mukavaa puuhaa. Synttäreistä kerron varmasti täällä lisää sitten, kun ne on pidetty.

REIPASTA VIIKONLOPPUA JA LASKIAISTA!

Havukranssi ja arvonnan voittaja

No nyt saatiin meillekin edes vähän lunta! Olen odottanut lunta jo pitkään, mutta varsinkin viimeisen viikon ajan. Reilu viikko sitten väkersin elämäni ensimmäisen havukranssin, joka laitettiin meidän ulko-oveen, ja enhän minä sitä ole voinut kuvata, kun maa on ollut aivan paljaana. Lumiseen maisemaan kranssi sopii paljon paremmin, niin kuin myös metsästä haettu iso kuusi jouluvaloineen.

Kranssia väkersin puolitoista tuntia ja olin lopulta tyytyväinen aikaansaannokseeni. Tuuli ja tuiverrus on tosin saanut sen jo vähän harottamaan, mutta eiköhän se kasassa pysy. En halunnut kranssiin mitään ylimääräisiä rusetteja tai koristuksia. Minusta se sopii meidän oveen parhaiten tuollaisena pelkistettynä.

Virkattu heijastin on nyt arvottu tyttösen avustuksella. Kiitos kaikille osallistujille! Kauniit kommenttinne lämmittivät mieltä <3

Arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä LAURIINA! Hän osallistui arvontaan kommentilla: "Harvinaisen kauniita! Minäkin mukana." Paljon onnea Lauriina! Laitathan minulle pian yhteystietosi (taloahonlaidalla@gmail.com), niin saan heijastimen postiin. :) 

TUNNELMALLISTA LOPPUVIIKKOA!

4. adventti

Tämä neljäs adventti onkin ollut oikein touhua täynnä. Olemme olleet laulamassa oikein urakalla kauneimpia joululauluja. Päivällä olimme tuolla komialla kirkolla, jossa kerholaiset lauloivat myös pari laulua. Illalla olimme vielä oman kylän kirkossa laulelemassa. Tyttö uskaltautui molemmissa tilaisuuksissa toisten lasten kanssa eteen laulamaan, vaikka ilmeestä näki, että kovasti jännitti. Hän oli kyllä suloinen ja reipas pieni enkeli. Näin jälkeenpäin voin todeta, että tämän sakin kanssa olisi riittänyt yksi kirkossakäynti yhden päivän aikana. Kyllä oli hieman väsynyttä sakkia, kun pienimmän päiväunet siirtyivät liian myöhään ja tyttökin nukahti autoon tilaisuuksien välillä, vaikkei yleensä enää nuku päivällä. Jotenkuten kuitenkin selvittiin tästäkin päivästä. Muistaapahan taas, ettei saa ahnehtia liikaa ohjelmaa yhdelle päivälle, tai ainakaan sellaista, jossa lasten pitäisi jaksaa istua hiljaa kuin kirkossa. :)

Otin yhtenä pakkaspäivänä vähän kuvia meidän talosta ulkoapäin. Onneksi otin, sillä ensi viikolla kai nuo vähätkin lumet sulavat taas pois. Haimme muutama viikko sitten pihaan kuusen ja laitoimme siihen jouluvalot. Nyt on sitten meidänkin pihassa ensimmäinen puu. ;)

Tonttu oli laittanut eilen lasten joulukalenteriin viestin, että tänään haetaan metsästä joulukuusi. Niinpä lähdimme mummulaan ja samalla reissulla haimme metsästä aiemmin merkkaamamme kuusen, jonka laitamme jouluksi tupaan. Isommat lapset juoksivat innoissaan metsässä ja kuusenhaku oli heille jännittävä juttu. Onneksi kuusi oli lähellä tietä, joten kovin pitkää matkaa ei tarvinnut tarpoa hangessa.

Laitoin makuuhuoneeseen tänään meidän "joululakanat". Vaikka lakanoissa ei kyllä taida paljon muuta jouluista olla kuin tuo punainen väri. Nämä ovat niitä Elloksen lakanoita, joita yhden pussilakana- tyynynliinasetin saa noin neljällä eurolla ja toisen samanlaisen kympillä. Ajavat minusta ihan hyvin asiansa. 

Oikein ihanaa neljännen adventin iltaa ja tulevaa jouluviikkoa!
 

Vanha pöytä

Miehen kotoa löytyi vanha pöytä, joka oli aika huonossa kunnossa. Kaiken 
lisäksi pöydän kanteen oli kiinnitetty joku muovi ja pöytä oli sininen. 
Tätini kunnosti sen entisöintipiirissä, ja nyt se on maalausta vaille valmis. 
Tarkoitus on maalata pöytä pellavaöljymaalilla valkoiseksi. Laatikkoon 
pitäisi myös hankkia joku kaunis posliininuppi. Otin pöydästä kuvan joskus 
vuosi sitten ennen kunnostusta, mutta tunnin kuvaa etsittyäni luovutin. 
Lisäilen sen tänne, jos se tulee joskus vastaan tuolta arkiston kätköistä. :)

Saimme viimein aikaiseksi myydä modernin Klippan-sohvamme, 

josta olemme jo kauan halunneet päästä eroon. Laitoin pöydän nyt

sohvan paikalle ikkunan alle. Ja niin kuin kuvista näkyy, en osaa kuvata 
ikkunaa vasten. :P Uudessa talossa voin kuvitella valkoiseksi maalatun 
pöydän kuistillemme yhdessä vanhan tuolin kanssa. Pöydällä olisi 
pitsiliina ja sen päällä maljakossa kaunis kimppu luonnonkukkia. :)

Tässäpä vielä miehen ottamia kuvia talosta sen jälkeen, kun 

ikkunoiden suojamuovit oli otettu pois. En malta odottaa, että saamme 
vielä vuorilaudat ja nurkkakotelot paikoilleen, pariovista puhumattakaan!

Tervetuloa jälleen uudet lukijat ja
iloista viikonloppua jokaiselle!

Pohjapiirustukset

Jotakuta voi ehkä kiinnostaa meidän tulevan kodin pohjaratkaisut, 
joten tässäpä tulee pohjapiirustuskuvat. :) Suunnittelimme miehen 
kanssa pohjan pitkälti itse ja Rakennus Luoman suunnittelija teki 
sitten tarvittavat muutokset ja piirsi kuvat toiveidemme mukaan.
Täältä löydät talomme julkisivukuvat.

Ulko-ovia koko talossa on vain yksi ja suurelta umpikuistilta on käynti 
eteisen lisäksi kodinhoitohuoneeseen. Eteisestä katsottuna oikealla on 
keittiö ja sieltä avoin yhteys ruokatilaan ja keskellä olevaan olohuoneeseen.

Alakerta

Muutamme uuteen kotiin heti, kun alakerta on asumiskunnossa, joten 
nukumme kaikki aluksi alakerran ainoassa makuuhuoneessa. Eipä siinä
kyllä mitään ihmellistä ole, sillä nukummehan tälläkin hetkellä sulassa 
sovussa samassa huoneessa, ja uuden kodin makuuhuone on kuitenkin 
paljon suurempi kuin nykyinen. Vähän kyllä jännittää, mihin saamme 
kaikki vaatteemme ja tavaramme ahdettua aluksi, kun alakerrassa ei
ole hirveästi kaappi/säilytystilaa. Vaatehuoneetkin ovat yläkerrassa. 
Eiköhän joku ratkaisu keksitä!

Lähes kaikki talomme seinät ovat hirttä ja ne näkyvät kuvissa mustana.
Alakerran kuvista poiketen makuuhuoneen ja olohuoneen seinät tulevat
olemaan kokonaan hirttä. Muutama väliseinä sekä ala- että yläkerrassa 
on pystyrunkoisia ja näihin seiniin tulee joko hengittävä paperitapetti,
valkoinen puolipaneli + tapetti tai kokopaneli. Tapettimietinnöistäni
voisin tehdäkin ihan oman postauksen jossakin vaiheessa. 

Yläkerta

Talomme on "puolitoistafooninkinen" eli yläkerran huoneissa katto menee
viistoon. Huoneiden sivuseinillä olevien pienien haukkaikkunoiden 
lähettyvillä huoneen korkeus on 1,6 metriä, joten hyvinpä tuota korkeutta matalimmassakin kohdassa silti piisaa.

Yläkerrassa on suuri aula, jossa on varaus pönttöuunille. Lisäksi siellä on
3 suurta makuuhuonetta ja yksi pienempi huone, joka toimii luultavasti 
minun ja miehen yhdistettynä työ/ompeluhuoneena. Ihanaa saada 
viimein tila, jossa  ompelukone voi olla jatkuvasti esillä ja käyttövalmiina. 
Yläkerrassa on myös kaksi mukavan kokoista vaatehuonetta. Jospa sitä 
viimein saisi vaatteet siististi järjestykseen, kun niille on kunnolla tilaa. 

Huomenna pitäisi hirsikehikon ruveta nousemaan! :)

Ikkunat

Tilasimme jo ennen joulua ikkunat tulevaan taloomme. Valmistajana on Sydänpuu 
ja näin talviaikaan tilaamalla saimme tuntuvan alennuksen hintaan. Sydänpuu 
myös lupasi varastoida ikkunoita aina siihen saakka, kun niitä tarvitsemme.

Alunperin meidän oli tarkoitus käyttää uusien ikkunoiden ulkopokissa 
purkutalon vanhaa aaltoilevaa puhallettua lasia. Ongelmaksi muodostui, että 
vanhat lasit olivat kaikki vähän erikokoisia, ja niiden leikkaaminen olisi ollut hyvin vaikeaa. Riski lasien hajoamiseen oli turhan suuri. Päädyimme siis käyttämään 
ulkopokissa konevedettyä lasia, jossa on lasin sisällä näkyvissä hieman 
"aaltoja". Lasi näyttää vähän vanhemmalta kuin nykyiset float-ikkunalasit.

Ikkunat ovat perinteisiä huultamattomia sisään-ulos aukeavia. Ulkopokien lasit
on kiinnitetty perinteisellä kittikiinnityksellä ja ikkunat maalataan 
taitetulla valkoisella pellavaöljymaalilla. Ikkunoiden ulkopokissa on aidot 
jakopuut eli jakopuu katkaisee lasin. Sisäpokissa jakopuu on eristyslasin pinnassa. 
Yhdessä ikkunassa on kuusi ruutua, joten ikkunoiden pesu ei tule olemaan 
mitään helpointa hommaa. Varmasti tulen vielä tuskailemaan ikkunoita pestessäni, 
mutta onpahan ainakin nätit ikkunat. :D

Myrskyhaka pitää ikkunan tuuletettaessa raollaan.

Ikkunoiden heloiksi valitsimme Rakennusapteekista niin sanotun Kellokoski-mallin niklattuna. Kauniita vanhanaikaisia yksityiskohtia! <3

Kuvat: Sydänpuu

Julkisivukuvat

Tulevan talomme julkisivupiirustukset ovat nyt valmiit!
Meillä oli aika selvä näkemys siitä, 
miltä haluamme talon näyttävän sekä ulkoa että sisältä.
Silti viilauksiin meni useampi kuukausi aikaa.
Tavoitteena oli siis mahdollisimman perinteisen pohjalaistalon 
näköinen koti ja mielestäni siinä on onnistuttu hienosti. 

 Talomme tulee olemaan käsinveistettyä massiivihirttä ylös saakka.
Kun hirret ovat parin vuoden päästä painuneet,
tulee hirsien päälle pystyrimalaudoitus ja
päätykolmioihin sekä poikkiharjan kolmioon vaakapanelointi.

 Kuisti on minusta ihana isoine ikkunoineen. 
Käytännöllisyyden kannalta olisi ollut mukava 
saada toinen ulko-ovi talon päätyyn, 
mutta pohjalaistaloissa ei ole perinteisesti ollut
 talon päädyssä kuisteja tai ovia. 
Talon etupuolella sen sijaan on saattanut olla parikin kuistia. 
Ratkaisimme asian niin, 
että kuistin sisällä on kaksi ovea, 
joista toisesta pääsee eteiseen ja toisesta kodinhoitohuoneeseen, 
johon tulee kuraeteinen. 

Takapuolella on samanlainen poikkiharja kissanpenkkeineen, 
kuin oli ostamassamme vanhassa pohjalaistalossa. 
Siitä tykkään kovasti!
Poikkiharja mahdollistaa myös yläkertaan
nuo kaksi isompaa ikkunaa,
jotka tuovat yläkerran aulaan valoa.

Ikkunat on aseteltu symmetrisesti ja ne asennetaan 
perinteiseen tapaan samaan tasoon ulkoseinän kanssa. 
Ikkunoihin käytämme purkamamme talon 
vanhoja puhallettuja ikkunalaseja,
joiden aaltoilu tuo laseihin hienon elävän pinnan. 
 Talon kivijalkaan tulevat purkutalon komeat porakivet. 
Katto tulee olemaan konesaumapeltikatto jalkarännein. 

Talostamme tulee punainen, maalina punamulta. 

Toinen rakennustapaohjeistuksen sallima väri olisi okran keltainen, 
mutta minusta punainen on kuitenkin parempi. 
Itse jos saisin päättää, niin talosta tulisi vaalea, 
mutta punaiseen on tyydyttävä.

Ikkunankarmien ja vuorilautojen 
väriksi tulee taitettu valkoinen. 

Samoin päätykolmioiden.

Sisälle sentään saan valita mieleiseni värimaailman.  
Tai kai tuo mieskin siihen aikoo vähän puuttua. ;)


Rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Meidän talo

Olemme haaveilleet omasta talosta jo useamman vuoden ajan.  Seurustelumme alku aikoina mieheni järkytti minua kertoessaan, että hän haluaa ehdottomasti rakentaa hirsitalon. Minun ainut kuvani hirsitalosta oli puun värinen pyöröhirsinen kesämökki, enkä ollut todellakaan haaveillut asuvani sellaisessa. Useamman kerran asiasta väännettyämme hyväksyin kuitenkin sen tosiasian, että jos tämän miehen haluan, niin hirsitalokin kuuluu pakettiin. Onneksi kuvani hirsitaloista on laajentunut sen jälkeen. :)

Vielä hetki sitten kuvittelimme rakentavamme perinteisen pohjalaistalon näköisen uuden hirsitalon. Finnlamellin Aurinkokartano oli meidän molempien suosikki ja sitä mukaillen olisimmekin talon suunnitelleet.

Finnlamellin Aurinkokartano

Mies oli aina välillä väläyttänyt ajatusta, että jospa ostaisimmekin vanhan hirsitalon kehikon ja siirtäisimme sen tontillemme. Minä en tästäkään heti innostunut, mutta tutustuttuani asiaan, se alkoi tuntua ihan hyvältä vaihtoehdolta. Pian mies löysikin myynnissä olevan vanhan pohjalaistalon, ja ihastuimme siihen ensi näkemältä. Kävimme vielä parin asiantuntijan kanssa sitä katsomassa, eikä siinä kauaa mennyt, kun löimme jo kaupat lukkoon. Olemme nyt siis 1890-luvulla rakennetun talon omistajia! Ja uskokaa tai älkää, mutta maksoimme talosta tasan yhden euron. Tosin kaikki talon ja tontin purku- ja siivouskustannukset jäävät meidän maksettavaksemme, joten kyllähän niitä euroja vähän enemmänkin hupenee.

Meidän "uusi" talo!

Kyllä tässä taitaa useampi vuosi vielä vierähtää ennen kuin pääsemme taloomme asumaan. Ensin talo täytyy purkaa maan tasalle ja ottaa talteen kaikki mahdollinen, minkä voi käyttää uudelleen. Hirret ja perustuskivet tietenkin ja lisäksi ovet, lattialankkuja, kattolautoja, ikkunoita ja muutama pönttöuuni. Sitten hirsikehikko täytyy pystyttää tontillemme ja alkaa varsinainen rakennustyö. 

Mies odottaa rakentamista aika innolla, kun tykkää päästä tekemään käsillään. Minä taas odotan sitä lähinnä kauhulla; se tietää lukuisia yksinäisiä iltoja ja viikonloppuja kotona pojan kanssa. Toki voimme myös ajella miehen seuraksi purkuhommiin ja jatkossa tontille auttelemaan. Käytännössä meidän auttelu voi jäädä aika vähäiseksi, kun aika menee siihen, että minä juoksen pojan perässä ja pidän hänet poissa miehen tieltä ja erossa seinistä törröttävistä nauloista, työkaluista ja muista vaarallisista paikoista. Tästä saimme esimakua eilen, kun kävimme mittailemassa taloa pohjapiirustuksen suunnittelua varten. 

Minä olen myös luonteeltani sellainen, että avaimet käteen -ratkaisu sopisi minulle parhaiten. Saisi valmiin  talon, jonka voisi vain itse sisustaa. En koskaan osaa oikein levätä ja olla rauhassa, jos on joku asia kesken tai tekemättä. Kärsivällisyyttäni tullaan siis todella koettelemaan tällaisessa pitkässä rakennusprojektissa. 

Toiset ovat pitäneet meitä aivan hulluina, toiset taas ovat ihastelleet "uutta" taloamme ja ymmärtävät vanhan talon arvon. Työtä tässä riittää, mutta jos ja kun kaikki sujuu hyvin, niin jonakin kauniina päivänä vielä asumme unelmiemme talossa. Taloprojektia tullaan varmasti seuraamaan blogissani. Ehkä pian laitan jo kuvia purkuhommista, niin näette, missä kunnossa talo on sisältä. 

Ihanaa äitienpäiväviikonloppua kaikille äideille!