Toivepostaus: Hirsiseinien käsittely

Moni on kysellyt sekä kommenteissa että sähköpostilla, miten meidän tummat hirsiseinät on käsitelty. Pitkään olen miettinyt tekeväni aiheesta ihan oman postauksen, mutta aina se on vain jäänyt. Hiljattain tuli jälleen yksi kysely meidän seinistä, ja löysimme jopa pitkään hukassa olleen "maalireseptin", joten oli korkea aika tehdä tämä postaus. Postauksen kuvitus on tällä kertaa tuvasta, jossa ei ole mitään ihmeellisiä muutoksia tapahtunut. Patakaapin päälle sain tosin vaihdettua keväisemmän opetustaulun aiemman Wendelinin talvitaulun tilalle. 

Alusta asti oli selvää, että emme halua maalata seiniä millään kaupan valmiilla muovimaalilla. Muuallakaan talossa ei ole käytetty muovimaaleja, joten halusimme luonnollisesti myös hirsien säilyttävän hengittävyytensä. Etsimme ennen seinien käsittelyä eri blogeista osviittaa tai vaikka valmista reseptiä kauniiseen ruskeaan sävyyn, mutta päädyimme lopulta eri vinkkejä ja pigmenttejä yhdistelemällä ja kokeilemalla tähän lopputulokseen. 
 

Seinistä tuli juuri sellaiset, kuin olimme ne jo pitkään mielikuvissamme nähneet. Meidän hirret on piiluttu, minkä ansiosta hirsipinta on entistä eläväisempi. Osa blogin lukijoista kauhisteli seinien tummuutta, mutta kukaan kodissamme oikeasti vierailleista ei ole kauhistellut yhtään (ainakaan ääneen). Kotimme yleisilme on avara ja valoisa lukuisine ikkunoineen, ja vaaleaa väriä on käytetty niin katossa kuin lattioissakin, joten ilme ei ole ollenkaan synkkä. Emme siis ole katuneet hetkeäkään hirsiseinien värivalintaa ja olen tosi iloinen, että jaksoimme testailla eri pigmenttiyhdistelmiä ja kokeilla niitä ylimääräisiin hirsipaloihin kunnes löysimme juuri oikean sävyn.

Hirsiseinät pohjustettiin ensin puutärpätin ja keitetyn pellavaöljyn sekoituksella. Sekaan laitettiin myös hieman pigmenttiä. Pohjusteen annettiin kuivua noin vuorokauden ajan, minkä jälkeen seinät käsiteltiin yhden kerran itse sekoitetulla pellavaöljylasuurilla.

Pohjuste:
1l vernissaa (keitetty pellavaöljy)
1l puutärpättiä
25ml poltettua umbraa 

Pellavaöljylasuuri:
3l vernissaa (keitetty pellavaöljy)
2,7dl umbraa
2,7dl poltettua umbraa
1,8dl vihreää umbraa
0,9dl maamustaa

Valmista lasuuri edellisenä päivänä tekeytymään. Sekoita ensin pigmentit hyvin toisiinsa. Mittaa sitten sekaan hieman pellavaöljyä ja sekoita hyvin. Lisää loppu pellavaöljy seokseen ja sekoita taas. Lasuuria on sekoitettava myös maalatessa aika ajoin pohjaa myöten, sillä pigmentit laskeutuvat helposti pohjaan.

Hirret on tärkeä maalata hirsi kerrallaan, ettei keskelle hirttä tule rajoja. Pellavaöljyn kanssa on oltava varovainen, sillä kostuneet vaate- ja paperimytyt saattavat syttyä itsestään palamaan. 
 
 

Listaanpa tähän vielä muitakin käyttämiämme maaleja, kun niitä on niin paljon kyselty. 


Hirret ulkoa - itse keitetty italianpunainen punamultamaali 

Ikkunalistat ja nurkkalaudat - valkoinen petrooliöljymaali
Ulko-ovi - Ottosson vaaleanharmaa pellavaöljymaali
 
 Sisäkatto - valkoinen Auro luonnonmaali 321
 Ikkunat - Allbäck pellavaöljymaali (NCS S0902-Y25R)
Ikkunalistat - Ottosson kermanvalkoinen pellavaöljymaali
 Lattiat - Ottossonin vaaleanharmaa pellavaöljymaali



 Toivottavasti tästä postauksesta on jollekin apua ja hyötyä! :)

Perinteinen liitumaitomaali

Olimme tänään lasten kanssa meidän pienen kotikylän kirkossa lasten adventtihartaudessa. Oli mukava oppia uusi kaunis lasten joululaulu ja kuunnella ja katsella, kun joulun sanoma esitettiin käsinukkejen avulla. Tällaiset pienet, tunnelmalliset, hetket auttavat mukavasti virittäytymään joulun tunnelmaan.

Nyt alkaa tuvassa näyttää entistä enemmän siltä, kuin pitääkin. Mies sai paikattua muutaman rakennuksen tiimellyksessä kolhiintuneen kohdan piipusta ja sen jälkeen hän maalasi piipun ja puuhellan huuvan perinteisellä liitumaitomaalilla. 

Kyllä oli lapsilla ihmettelemistä, kun isi toi kaupasta neljä litraa rasvatonta maitoa ja kertoi, että näillä maalataan meidän piippu. Neljään litraan rasvatonta maitoa sekoitettiin neljä kiloa liitujauhetta. Maalin annettiin tekeytyä pari tuntia ja sitten sai ruveta maalaamaan. Maali kuivui nopeasti, joten kun edellinen kerros oli maalattu, sai jo alkaa maalata toisesta päästä uudelleen. Mies maalasi piipun ja huuvan yhteensä kolme kertaa. Illalla piipun pinta näytti vielä melko harmaalta ja oli aika vaikea uskoa, että se siitä miksikään muuttuisi. Aamulla pinta oli kuitenkin kauniin valkoinen. Kyllä nyt kelpaa!

 Virkkasin jouluisen patalapun puuhellan koukkua koristamaan. Patalappuja täytyy virkata vielä muutama lisää, sillä niille on tosiaan tarvetta puuhellaa ja kaakeliuunia lämmitettäessä, ettei polta näppejään kuumia luukkuja avatessa ja sulkiessa. 

Tuvasta puuttuukin enää ikkunalistat ja verhot, ja sen jälkeen olisi aikalailla valmiin näköistä. Katsotaan, jospa pääsisin verhojen kimppuun vielä ennen joulua. Kynnys vain on niin korkea, kun ompeleminen ei ole lempipuuhaani eivätkä taidotkaan mitään huippuluokkaa. Mutta itse aion verhot kuitenkin ommella, joten ei kai siinä auta muuta kuin ruveta hommiin!

Meidän viikonloppuun kuuluu muun muassa lasten serkkupojan syntymäpäivät sekä joulukonsertti. Johan se jouluaikakin alkaa ihan virallisesti, kun on ensimmäinen adventtisunnuntai. :)

 

Tunnelmallista loppuviikkoa ja tulevaa ensimmäistä adventtia!

Vihreällä viimeistelty keittiö

Nyt olisi sitten luvassa kuvia meidän lähestulkoon valmiista keittiöstä! Muutama lista vielä puuttuu ruokakomeron ja muiden paneelikaappien päältä. Olen kyllä niin innoissani tästä uudesta keittiöstä, sen kauneudesta ja sen käytännön toimivuudesta. Jopa minä, joka melkeinpä vihaan ruuanlaittoa, olen kokkaillut uudessa keittiössä hymyssä suin. Myös keittiön puhtaanapito on nyt paljon mukavampaa ja palkitsevampaa, kun lopputulos siivouksen jälkeen on niin kaunis.

Miehen kanssa puunattiin aamulla keittiö kuvauskuntoon. Mies on meillä se tarkempi siivoaja ja minä taas paljon suurpiirteisempi. Sen takia annan mielelläni imurin- ja mopinvarren hänelle, kun on tulossa jotkut juhlat tai niinkin tärkeät kuvaukset, kuin nyt nämä "keittiön ensi-ilta blogissa" -kuvaukset. ;)

Laatikkokaappien massiivipuiset rungot ja etulevyt ovat ystävämme tekemät. Muuten koko keittiö kaikkine helmipaneelikaappeineen, ruokakomeroineen ja liesikupuineen on mieheni käsialaa. Hän on myös hoitanut kaikki asennukset ja maalaushommat. Liesikuvun tekemisestä kerroin enemmän aiemmassa postauksessa. Laatikoiden kiskot ja laatikkorungot ostimme Ikeasta, samoin kuppivetimet. Laatokoiden kiskoissa on hidastimet, joten ne sulkeutuvat hyvin pehmeästi, eikä tarvitse pelätä astioiden menevän rikki. 

 

Pitkän seinän ja saarekkeen laatikkokaapit on maalattu Ottossonin pellavaölymaalilla. Värinä on kermanvalkoinen (vid gräddton).  Nämä jouduttiin maalaamaan neljään kertaan, jotta saatiin haluttu peittävyys. Ruokakomeron sekä integroidun jääkaapin ja pakastimen paneelioviin halusimme vähän rohkeamman värityksen. Olen ihastunut tuollaiseen vanhahtavan vihreään sävyyn ja sitä meillä on tulossa muuallekin. Maali on niin ikään Ottossonin pellavaöljymaalia. Sopiva vihreä sävy saatiin sekoittamalla 75% titaani-sinkkivalkoista (vit titan-zink) ja 25% övedinvihreää (övedsgrön).

 

Meidän keitiössä noita laatikoita onkin ihan kiitettävästi ja hyvä niin. On ihanaa, kun astiat saa väljästi paikoilleen ja laatikon avaamalla näkee koko sen sisällön. Ylimmissä, matalammissa, laatikoissa on aterimet, puukot, kauhat sekä kahvikuppeja, lautasia ja laseja. Niihin sai kätevästi myös lautasliinat, leivinpaperit, muffinssivuuat sun muut tuotteet, joita oli aiemmin kamala etsiä syvistä keittiönalakaapeista, kun ne olivat siellä kaikki päällekkäin ja sikin sokin. Alemmat laatikot pitävät sisällään lautasia, kattiloita, kakkuvuokia ja keittiön kodinkoneita kuten sähkövatkaimen ja vohveliraudan.

 Ruokakomerossa meillä on mikro, leivänpaahdin, kahvin- sekä vedenkeitin. Emme juo itse kahvia emmekä teetä, joten ne saavat olla siellä aika rauhassa. Vieraiden tullessa siirrämme keittimet komeron viereiselle työtasolle kahvittelun ajaksi. Mikro ja leivänpaahdin toimivat hyvin skafferissa. Ruokakomerossa säilytämme myös kaiken kuivamuonan, leivontatarvikkeet, säilyketölkit, hiutaleet jne. Mausteet sen sijaan ovat saarekkeessa hellan viereisessä laatikossa.

  

Jääkaapin ja pakastimen yläpuolella olevissa pienimmässä kaapeissa on hyvä paikka joulukoristeille ja muille harvoin tarvittaville tavaroille. Kolmas pitkä kaappi on vielä ilman hyllyjä, mutta se tulee todella tarpeeseen. Sinne tulee luultavasti kaikenlaista rojua ja tärkeitä papereita, joita on vielä muutama banaanilaatikko pullollaan, ja joille ei ole vielä keksitty muuta säilytyspaikkaa. Lasten maalaustarvikkeet ja muovailuvahat sekä ehkä myös askartelutarvikkeet olisivat myös siellä hyvin käden ulottuvilla. Samoin lääkkeet olisi tarkoitus laittaa tähän kaappiin jonnekin tarpeeksi korkealle, ei pienten käsien ulottuville.

 Koivutasojen käsittelystä kerroin aiemmassa postauksessa täällä. Taso on ollut todella helppo puhdistaa ja siihen ei tunnu jäävän tahroja, vaikkei aina heti jaksaisikaan ehtisikään pyyhkiä niitä pois. Käsitiskiaine, rumemmat muoviset tiskiharjat sekä tiskirätit ovat piilossa tiskialtaan ja integroidun tiskikoneen välissä olevassa pienessä ritiläkaapissa. Konetiskitabletitkin olisi kätevä laittaa sinne, mutta tuon nuorimmaisen, hyvin ehtiväisen ja uteliaan, viikarin takia se ei vielä onnistu.

Mummuni on tehnyt kauniita pyyheliinapeitteitä, joita esittelinkin blogissani aiemmin. Niistä yksi, Lumikki-kuvioinen peite, pääsi keittiö seinälle. Siinä on sopivasti vihreää, joten se sopii hyvin keittiön väreihin. Mies on luvannut tehdä peitteelle siihen sopivan hyllyn, kunhan ehtii. Keittiöön löytyi myös toisesta mummulastani tuotujen mattojen joukosta kaksi vihreän sävyistä mattoa, jotka on kuin tehty meidän keittiöön.

Keittiö on muutaman viikon käytön perusteella ollut todella toimiva, enkä kyllä kaipaa yhtään niitä perinteisiä ylä- ja alakaappeja. Ruokakomero on myös ollut kätevä ja oikein onnistunut ratkaisu. Liikuntaakin saa tässä suuremmassa keittiössä touhutessa ihan erilailla, kun joutuu seilaamaan ympäri saareketta astioita ja tavaroita hakemaan ja ees taas ruokakomerolle, jääkaapille ja ruokapöydälle. Ihanhan tässä pitäisi askelmittari hommata. ;) 

Kuvia tuli nyt luvattoman paljon, kun oli niin vaikea karsia. Mutta ainakin näette nyt keittiön ihan joka kulmasta. :)

 

Valko-roosa pesuhuone

Hei vaan! Heti alkuun haluaisin muistuttaa teitä liittymään blogini lukijaksi! Jos lukijaksi liittyminen ei ensimmäisellä kerralla onnistu (tätä ongelmaa on kuulemma ilmennyt), niin koittakaahan uudelleen. Uskon, että Vaniljan valkoista -blogin 260:sta lukijasta vähän useampi kuin tuo tämän hetkinen kourallinen on kiinnostunut myös tämän uuden blogin sisällöstä. Vaikka ei sillä – kyllä tämä blogi jatkaa päivitystään, vaikka lukijoita olisi vähemmänkin. :)

Meidän pesuhuonetta olen kuvaillut tänne viimeksi silloin, kun lattioita laatoitettiin. Nyt ovat toki seinätkin valmiina ja suihku paikoillaan. Kattolistat vielä puuttuvat – ja ovi sekä kodinhoitohuoneeseen että saunaan (joka ei siis ole vielä käytössä). :D

 Tykkään kyllä tosi paljon tuosta roosasta kennolaatasta, joka on Pukkilan Natura-sarjaa. Ihan suotta jännitimme, että uskaltaako tuollaista vähän epätavallista väriä laittaa lattiaan. Onneksi päädyimme laatoittamaan koko lattian yhdellä värillä, emmekö sekoittaneet siihen myös valkoista kennolaattaa, niin kuin alunperin suunnittelimme. Seinissä on perus 15x15 kiiltävä valkoinen laatta. Nyt pienen pesuhuoneen yleisilme on yksinkertainen ja raikas. 
 
Olen myös tyytyväinen, että emme laittaneet pesuhuoneeseen kahta suihkua, vaikka moni sitä suosittelikin. Pärjäämme yhdellä suihkulla aivan mainiosti. Suihku on kaunis, perinteisen tyylinen, Mora Classic Family.

Yksi asia, joka meitä harmittaa pesuhuoneessa on tuo varaus wc-istuimelle. Meidän varsinaiseen vessaan ei mahdu "invaympyrää", joten lupainsinöörin mukaan pönttö tai ainakin varaus sille on oltava pesuhuoneessa. Nyt sitten pesuhuoneen nurkasta törröttää ruma putken pätkä. Täytyy rakentaa joku puupenkki tai vastaava sen peitoksi. Nyt putken päällä on emalivati, jossa säilytämme shampoo- ja saippuaputeleita.

Pesuhuone on ihanan helppo pitää puhtaana, kun siellä ei ole mitään ylimääräistä. Yhdelle seinälle mies saattaa jossakin vaiheessa tehdä jonkinlaisen naulakkohyllyn. Ja tosiaan ne ovet olisi kiva saada paikoilleen, kunhan tuo keittiö ensin saataisiin kuntoon. 

 Mukavaa lauantaita!

Edistystä keittiössä

Olin lasten kanssa viikonlopun mummulassa, jotta mies saisi tehdä rauhassa keittiötä valmiimmaksi. Enää puuttuu oikeastaan maalaushommia; kaappien rungot sekä laatikoiden etulevyt täytyy maalata, samoin helmipaneelikaapit. Ajattelin ensin, että en enää laita blogiin kuvia keskeneräisestä keittiöstä, mutta enpä minä taida malttaa odottaa. Tässäpä siis toivottavasti viimeiset kuvat ennen kuin keittiö on täysin valmis.

Keittiössä meillä on useampi Ikean Ottava-valaisin. Ne sopivat minusta ihan kivasti tyyliin. Ikkunoiden edessä on sievät lasikuvulliset valaisimet, jotka tilasin Quriosasta.

Keittiön koivutasojen käsittelyssä on ollut kova homma. Mies käsitteli tasot ensin neljä kertaa Osmon puuvahalla (sävy kuusi) ja sen jälkeen vielä kolmesti Osmon TopOil-öljyvahalla (sävy valkotammi). Seitsemän käsittelyä ja niiden välissä kuivuminen ja hionta. Ei siis ihan mitään nopeinta puuhaa! Mutta tasojen pinta on nyt kyllä kauniin sävyinen ja lisäksi vaikuttaa todella käytännölliseltä ja helppohoitoiselta. Pinta on hyvin liukas ja vettä hylkivä, joten veden ja tahrojen pyyhkimisen pitäisi käydä aika kätevästi. Kovin paljon en ole vielä tasoja käyttänyt, mutta aika näyttää, pitävätkö nämä oletukset paikkansa.

Viimeksi voivottelin, kun sopivia verhotankoja ei meinaa löytyä. Heti seuraavana päivänä kävimme paikallisessa liikkeessä ja löysimme kauniit verhotangot alakerran ikkunoihin. Niistä lisää sitten, kun saamme ne tänne kotiin. :)

Pala palalta...

Kävin tällä viikolla lasten kanssa Tuurin tivolissa. Äitini ja siskoni tulivat avuksi, sillä yksin en olisi reissusta kolmen lapsen kanssa selvinnyt. Lapsilla olikin oikein antoisa ja uuvuttavakin reissu, kun tivolilaitteiden jälkeen oli vuorossa vielä muumileikkipuisto sekä Keskisen sisällä oleva leikkipaikka. Itse ehdin hyvin katsastaa kyläkaupan valikoiman ja joitakin tarpeellisia löytöjäkin tein omaan vaatekaappiini.

Meidän hurvitellessa mies on jo palannut kesälomalta töihin ja tehnyt lisäksi pitkiä päiviä talolla. Niin on vain talo taas astetta valmiimpi, kun loputkin lattiat saatiin maalattua. Tuo Ottossonin vaalean harmaa pellavaöljymaali ihastuttaa kyllä kovasti.

Pieniä, mutta tärkeitä yksityikohtia on myös saatu paikoilleen. Näitä siis muun muassa pellit kaakeliuunin ja puuhellan edessä. Mies on myös maalannut keittiön ikkunalistat sekä liesikuvun. Saarekkeen päädyt on paneloitu ja jalkalistat ovat paikoillaan. Uunikin on löytänyt paikkansa saarekkeessa.

Ovien värit ovat vielä mietinnässä. Valkoinenhan meillä oli ajatuksena, mutta se on alkanut tuntua vähän liian tavanomaiselta ja tylsältä ratkaisulta. Ovet saavat olla aluksi puun väriset ja kunhan kaikki muut pinnat on maalattu, niin eiköhän niillekin sopiva väri löydy. Alla kuistin, kodinhoitohuoneen ja Wc:n kauniit vanhat ovet eteisessä.

 Mukavia hellepäiviä!

Uniikki liesikupu ja keittiön koivutasot

Heippa! Keittiökuvia olisi jälleen tarjolla! :) Mies on ahertanut tapansa mukaan pitkään ja hartaasti erään hyvin haastavan jutun, nimittäin liesikuvun, kanssa. Päätimme jo monta vuotta sitten keittiötä suunnitellessamme, että hella ja uuni tulevat saarekkeeseen, emmekä sen enempää tuolloin miettineet, mistä löydämme sopivan, kattoon kiinnitettävän, liesikuvun. Ajan mittaan kävi selväksi, että emme tule löytämään talon tyyliin sopivaa valmista liesikupua. Kauppojen valikoimista kun tuntuu löytyvän vain moderneja, teräksisiä, liesituulettimia. Me emme ole oikein innostuneita sekoittamaan modernia ja vanhaa tyyliä keskenään, joten piti keksiä jokin muu ratkaisu.

 Päädyimme ostamaan Ikeasta integroitavan liesituulettimen, johon mies teki puisen kotelon. Profiililistaan käytettiin meidän ikkunoiden ulkolistojen jämäpalat. Liesikupu oli todella kovatöinen ja monta kertaa mietimme, että tuleekohan siitä ollenkaan sellainen, kuin ajattelimme. Ajattelin jo, että kuvusta tulee aivan kömpelön ja oudon näköinen härveli, joka pilaa koko kauniin keittiön. Nyt kupu on maalia vaille valmis ja olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen lopputulokseen. Emmepä olisi näin hienoa ja talomme tyyliin sopivaa liesikupua kaupasta löytäneet. On tuo mies vain taitava! <3

 
Tänään mies haki myös keittiön tasot luottohöyläriltä. Tasot eivät ole vielä kiinni ja niitä täytyy vähän sovitella paikoilleen. Pintakäsittelymenetelmä on parhaillaan mietinnässä. Liesikuvun alle tulee siis induktiotaso sekä Smegin integroitava retrouuni. Saareke on melko massiivinen (190x120), mutta se ei näytä ollenkaan liian suurelta tilavassa tupakeittiössämme.

Lämmintä heinäkuuta!

WC:n allaskaappi ja kuulumisia

Meillä on ollut aikamoinen viikko takana. Pikkuveljeä on jouduttu käyttämään pariinkin otteeseen lääkärissä. Viime viikolla hänellä oli korvatulehdus ja hengityskään ei oikein kulkenut, joten jouduimme olemaan puoli päivää lastenosastolla. Juuri kun edellisestä taudista selvittiin, niin pikkuista pisti hyttynen silmän lähettyville ja seuraavana aamuna alaluomi ja osa poskea oli aivan turvoksissa. Lääkäriinhän sitä oli taas lähdettävä ja vaikka allergialääkettä saatiin, niin silmä oli edelleen illalla yöunille mentäessä yhtä hurja kuin aamullakin. Tänä aamuna näytti jo vähän paremmalta, mutta kyllä pieni on niin reppanan näköinen lähes umpeen turvonneen silmänsä kanssa.

Isompaa poikaa olemme kuskanneet tällä viikolla joka päivä uimakouluun. Samalla olemme käyttäneet ahkerasti uimahallin vieressä olevaa liikennepuistoa. Poika ajeli innoissaan polkuautoilla ja aika hyvin ne liikennesäännötkin jo jäivät mieleen. Pikkuveli nukkui sopivasti rattaissa tuon ajan ja tytön kanssa touhusimme viereisessä fiilispuistossa. 

Tuollaiset retkipäivät ovat kivoja aina välillä, mutta nyt kun on joka päivä pitänyt pakata lasten lisäksi mukaan kaikki mahdollinen tuplarattaista, varavaatteista, aurinkorasvoista (tai sateenvarjosita, niin kuin eilen) ja eväistä lähtien ja olla monta tuntia menossa, niin kyllä tällaisella kotona viihtyvällä on jo ihan ikävä niitä kotipäiviä. :D Itse en vain osaa nauttia arjesta, jos joka päivälle on monta harrastusta ja muuta menoa. Ja silloin kotikin näyttää juuri siltä, niin kuin nyt, kun täällä ei ole juuri ehditty kuin käydä kääntymässä. Tiskit on tiskaamatta, kaikenlaisia vaatemyttyjä on kaikkialla, lelut lojuvat pitkin ja poikin ja pyykkiä on kyllä pesty joka päivä (se yksi ja ainoa mieluisa kotityöni), mutta kaappeihin asti nitä ei ole ehditty viikata (lojuvat siis erinäisten lipastojen ja muiden tasojen päällä). Eilinen sadepäiväkin meni siivouksen suhteen harakoille, kun uimakoulun lisäksi tuli tuo lääkärikäynti ja talollakin vierähti useampi tunti. Mutta jospa tämä elämä taas rauhoittuisi, kun saadaan viimeinen uimakoulupäivä pulkkaan.

WC:n allaskaapiksi tuleva vanha patakaappi on saanut nyt kolmannenkin maalikerroksen. Kaappi on maalattu Uulan pellavaöljymaalilla. Sävy on vaalean siniharmaa Sade. Sävyn valitsimme sopimaan WC:n tapettiin. Yleensä en juurikaan tykkää sinisestä sisustuksessa, mutta tämä on minusta tosi kiva sävy, eikä ollenkaan liian sinertävä. Vähän tuollainen pastellisävyinen ja nehän sävyt minulle passaavat aina. :) Kaappiin jätettiin sen alkuperäinen nuppi paikoilleen. Se on itseasiassa aika nätti (ja oli niin tiukassa, ettei sitä oikein saanut pois :D). Avainta ei ollut enää tallessa, joten mies paikkasi avaimenreiän umpeen.

Alla vielä kuva patakaapista alkuperäisessä keltaisessa maalissaan, joka vaikutti lateksimaalilta. Aika hieno muutos, vai mitä! :)

Rentouttavaa viikonloppua!