Syksyn merkkejä

Syksyn tulon huomaa koulujen ja kerhojen alkamisen lisäksi siitä, että tekee mieli ottaa sukkapuikot ja lankakerät pienen kesätauon jälkeen esiin. Villasukkien kutominen on asia, johon en varmaan koskaan tule kyllästymään. Olisi hauska tietää, montako paria sukkia olen elämäni aikana kutonut. Tekisi mieli aloittaa vaihteeksi joku vähän haastavampikin käsityö, mutta jotenkin sitä on viime vuodet pitäytynyt vain näissä yksinkertaisissa ja tutuissa vaihtoehdoissa. Käsitöiden tekeminen on näin pysynyt rentouttavana ja iloa tuovana harrastuksena, eikä ole tuottanut suurempaa päänvaivaa.

Tänä vuonna, ja etenkin nyt syksyn tullessa, olen antanut selvästi enemmän aikaa myös toiselle rakkaalle harrastukselleni, lukemiselle. Teini-iässä saatoin lukea koko päivän ja välillä yönkin, jos en malttanut jättää hyvää kirjaa kesken. Kirjoitin jokaisen lukemani kirjan tarkasti ylös paperille ja piirsin jonkinlaisen merkin parhaiden kirjojen kohdalle, jotta voisin palata niihin myöhemmin uudestaan. Kirjastosta lainasin ahkerasti kirjoja, mutta aika paljon niitä on kertynyt myös omaan kirjahyllyyn. Kolmen pienen lapsen äidin on hieman mahdotonta uppoutua koko päiväksi kirjojen maailmaan, mutta illtaisin lasten mentyä nukkumaan on ihana kaivautua sohvan nurkkaan hyvän kirjan kanssa ja heittäytyä mukaan aivan toisenlaisen kulttuurin tai aikakauden ihmisten elämään. Se jos jokin vie ajatukset hetkeksi pois arkisista askareista ja auttaa rentoutumaan.

 Niin kuin aiemmassa postauksessa mainitsin, olen nyt innostunut hyödyntämään myös kirjaston äänikirjoja, joita kuuntelen kännykällä lenkillä käydessäni. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt lenkillä useammin, kuin kuutena edellisenä vuotena yhteensä, mutta ei se lähteminen silti ihan helppoa ole ollut. Kesällä tajusin äänikirjojen mahdollisuuden ja sen myötä olen ollut välillä jopa hyvin innokas urheilija. Olisihan se hieno ajatus kuunnella metsätietä juostessaan vain lintujen laulua ja tuulen huminaa, mutta kyllä tällaisen laiskemman liikkujan saa parhaiten liikkeelle sillä, että pääsee samalla kuuntelemaan jonkun hauskan, koskettavan tai kutkuttavan jännittävän kirjan kerrontaa.

Nyt onkin muutamana aamuna ollut jo kirpsakan syksyinen tunnelma, mutta päivällä on sentään ollut vielä lämpöistä. Meidän pihassa kukkii vielä osa tytön oman kukkapenkin kukista, ja keltainen Dorian villakko on nyt kauneimmillaan.

AURINKOISIA ELOKUUN VIIMEISIÄ PÄIVIÄ!


 

Lahjoista suurin

Mukava isänpäivä on kohta takana. Mies on nukuttamassa lapsia, kun yleensä se käy häneltä nopeammin. Aamulla mies sai pari pientä pakettia ja useampia lasten askartelemia kortteja. Syömässä kävimme Daddy's Dinerissä ja jälkiruuaksi herkuttelimme tekemälläni amerikkalaisella juustokakulla. Voisinkin laitella siitä ohjetta myöhemmin.

Sain syksyllä yhteystyötarjouksen, johon oli helppo sanoa kyllä! Sain luettavakseni Uuden Tien kustantaman uutuusteoksen Lahjoista suurin. Kirjan on kirjoittanut kanadalainen Ann Voskamp ja suomentanut Susanna Hirvikorpi. 

"Tähdet syttyvät yötaivaalle, tuikkivat pimeydessä. Adventti saapuu, rakkaustarina, joka ei koskaan lakkaa saapumasta. Tällainen rakkaus mykistää."

 Lahjoista suurin on kirjamuotoinen adventtikalenteri, joka kuljettaa lukijaa Raamatun alkulehdiltä aina Jeesuksen syntymään saakka. Voskamp on ottanut kirjaansa mielenkiintoisen lähestymistavan;  25 puhuttelevaa lukua johdattavat lukijan Joulun sanoman äärelle Jeesuksen sukupuun kautta. Jokaisen luvun lopussa lukija pääsee pohdintatehtäviin tekstiin liittyvien kysymysten avulla. Taitavasti asetellut, suorat, kysymykset pistivät ainakin minut miettimään omaa elämääni näin joulun alla. 

  
"Joulu voidaan vain löytää. Joulua ei voi ostaa. Joulua ei voi luoda. Joulua ei voi valmistaa, järjestää, unelmoida, joulun valoa ei voi itse sytyttää. Joulun voi vain löytää. Seimestä. Kehdoksi muutetusta kaukalosta." 

Armo on yksi Ann Voskampin kirjan kantavista sanomista. Kirja kehottaa luopumaan suorittamisesta ja keskittymään olennaiseen. Hiljentymään Joulun sanoman äärellä ja iloitsemaan siitä armosta, jonka Jumala on meille suonut antamalla poikansa Jeesuksen syntyä tähän maailmaan. Siinä meillä on lahjoista suurin!

"Meidät pelastetaan yksinäisyydestämme, sillä Jumala on rakkaus eikä Hän kestä sitä, että jäisimme yksin, itsemme varaan. Se on joulun sanoma. Joulun sanoma ei ole se, että rauha voi toteutua. Tai se, että voimme rakastaa, olla valona, antaa lahjoja tai auttaa maailmaa pelastamaan itsensä. Joulun sanoma on se, että maailmamme on turmeltunut, emme voi koskaan pelastua itseltämme ja tarvitsemme Vapahtajaa. Sillä lapsi on meille syntynyt."

Voskampin kauniiden ja syvällisten tekstien lisäksi kirjaan on tuotu myös runsaasti silmäniloa. Sivujen upeat sinisävyiset lumihiutale- ja ornamenttikuviot täydentävät lukunautinnon. Kirjan hempeän sinisen sävyn innoittamana innostuin virkkaamaan sinisen enkeli-kirjanmerkin. Muokkasin netistä löytämääni ohjetta hieman. 

Lahjoista suurin -kirjaan voit tutustua lähemmin täällä. Sain myös Ann Voskampin  viime vuonna suomeksi julkaistun Tuhat lahjaa -kirjan, joka oli peräti 60 viikkoa New York Timesin Bestseller-listalla. Jonkin matkaa kirjaa luettuani en kyllä yhtään ihmettelen sen suosiota! Siihen voit tutustua täällä. 

*Yhteistyöpostaus*

Onneli ja Anneli

Niin se talvi vain etenee auringonpaisteessa ja kirpsakassa pakkasessa. 
Kävin alkuviikosta katsomassa ystäväni kanssa Onneli ja Anneli -elokuvan. 
Olen lukenut jo pienenä tyttönä Onneli ja Anneli -kirjoja ja joku vuosi 
sitten ostin kootut kertomukset itselleni. Aivan satumaisen ihania kirjoja! 
Elokuvaversiota oli ilo katsella (mekot, sisustus, miljöö <3), mutta 
kyllä tässä tapauksessa kävi niin, kuin yleensäkin, että kirja päihittää 
elokuvan! :) Mielelläni olisin vienyt lapsenikin katsomaan Onnelin ja 
Annelin, mutta ovat vielä hieman liian pieniä. Juuri tämän kaltaisia 
lasten elokuvia haluaisin viedä heidät myöhemmin katsomaan.

Poika tykkää kovasti painia. Isin kanssa on tosi kiva painia, äidin kanssakin 

ihan ok ja välillä saa pikkusiskokin vähän painioppia. Otteet ovat välillä 

kovin rajut, mutta tyttö vain nauttii ja naureskelee, kun velipoika pyörittää.  

 Välillä täytyy vähän levätä.

Ja taas sitä mennään. :)

Olen pitkään odottanut, milloin saisin otettua tytöstä suloisia nukkumiskuvia. 
Pienenähän se onnistui helposti, kun vauva nukkui koko ajan, mutta nyt
 isompana homma on ollut haastavampaa, kun tyttö nukkuu päiväunet 
ulkona. Kovien pakkasten tultua aloin kuitenkin nukuttaa tyttöä sisällä 
ja se on vähän jäänyt päälle. On niin ihana itsekin loikoilla siinä samalla, 
kun tyttöä joutuu kuitenkiin silittelemään sen 10-30 minuttia, ennen kuin 
nukahtaa. Poika piirtelee, lueskelee tai leikkii hienosti sen aikaa itsekseen.

Sisällä nukuttaminen on auttanut imetystäkin niin, että tyttö on taas ihan
innoissaan juonut kuusikin kertaa päivällä (+ ne vähintään viisi kertaa 
yöllä :D). Välillähän tyttö lakkoili päivällä täysin ja suostui imemään vain 
yöllä. Tuntuu, että tyttö on myös nukkunut pidempiä unia sisällä. Olen
kyllä edelleen vaunu-unien kannattaja, mutta katsotaan, milloin maltan 
siirtää päiväunet takaisin ulos. Niin, aasinsilta oli nyt vähän pitkä,
mutta siis tänään sain viimein niitä nukkumiskuvia räpsittyä. Tässä
muutama teillekin nähtäväksi. Nukkuva lapsi on vain niin suloinen! <3

 Iloa loppuviikkoosi!

Lukemista

Olen ollut pienestä pitäen kova tyttö lukemaan. Yli kymmenen vuoden ajan kirjoitin ylös jokaisen lukemani kirjan (vielä ihan aikuisenakin) ja parhaina vuosina meni yli kirja per viikko. Näistä listoista on myös kätevä katsella myöhemmin, mitä on tullut luettua, ja parhaat voi sitten lukea uudestaan usean vuoden tauon jälkeen. 

Ennen miestä ja lasta saatoin viettää suuren osan päivästä hyvän kirjan seurassa ja uppoutua kuin toiseen maailmaan. Enää se ei vain mitenkään ole mahdollista. Varsinkin pojan syntymän jälkeen on lukeminen jäänyt harmillisen vähäiseksi. Pojan päiväunien aikaan on aina niin monenlaista hommaa, että ei siinä kerkiä montaa sivua lukemaan. Tai kyllähän kolmessa tunnissa hyvin ehtisi, jos vain päättäisi välillä jättää kotityöt ja netissä roikkumisen ja ottaisi kirjan käteen. Aina minulla on kuitenkin työn alla yksi tai kaksi eri  tyyppistä kirjaa, joita luen sitten rauhalliseen tahtiin. Jospa kesällä ehtisi taas lukea enemmän!

Historialliset romaanit ovat kiehtoneet jo useamman vuoden ajan. Historia oli vielä lukioaikoina inhoamieni aineiden joukossa, mutta hyvän romaanin muodossa onkin paljon mielenkiintoisempaa tutustua eri maiden historioihin ja kulttuureihin. Tällä hetkellä luen Laila Hirvisaaren kirjaa "Minä, Katariina", joka kertoo 1700-luvulla eläneestä Venäjän Keisarinnasta. Vähän erilainen, kuin mihin olen tottunut, mutta lukemisen arvoinen ehdottomasti. Olen tykännyt myös Kaari Utrion  ja Enni Mustosen romaaneista. Mukaansa tempaavaa kuvausta eri aikakausilta Suomesta.

Jane Austenin kirjat ovat ehkä kuitenkin niitä kaikkein rakkaimpia, varsinaisia kestosuosikkeja! Hänen kirjojaan voisin lukea aina uudestaan ja uudestaan. Niin romanttisia!  Jostain syystä Austenin kirjoja ei kuitenkaan löydy omasta kirjahyllystä, vaan olen aina lainannut ne kirjastosta. Hänen kirjoihinsa perustuvat minisarjat ja elokuvat ovat kyllä löytäneet tiensä dvd-valikoimaani. Uppoaako muihin tällainen ihanan vanhanaikainen romantiikka?