Äitiydestä

Äitienpäivänä on hyvä pohtia äitiyttä. Äitinä koen olevani lämmin, keskusteleva, empaattinen, mutta samalla tietyllä tavalla jämpti. Äitinä olen ollut välillä äärimmäisen väsynyt, myös katkera ja marttyyri. Lasten ollessa pieniä suoritin niin äitiyttä kuin koko elämääni. En ole ylpeä näitä kirjoittaessani, mutta nekin vaiheet ovat kuuluneet elämääni ja ovat osaltaan tehneet minusta sellaisen kuin nyt olen. Koen oman kasvumatkan käynnistyneen pitkälti vanhemmuuden myötä.

Omat lapset pistivät monet ajatukseni kasvatuksesta ja vanhemmuudesta uuteen uskoon. Minusta on tullut pehmeämpi ja lempeämpi lasten myötä. Ennen omia lapsia ajattelin kasvatuksen olevan jotenkin suoraviivaisempaa, mutta lasteni myötä olen oppinut, että siihen vaikuttaa aika moni asia. Kuten vaikka ne lapset ja heidän persoonallisuus. Minulla on onni saada olla kahden aika erilaisen lapsen äiti. Toinen on introvertti ja toinen ekstrovertti. Toinen elää tunteella, toinen järjellä. Toinen on älykkö, toinen toimija. Toinen ajattelee ensin (ja pitkään ja hartaasti), toinen tekee ensin ja ajattelee vasta jälkikäteen. Toinen on rauhallinen. Toinen puhuu ja liikkuu koko ajan. Lapseni ovat opettaneet minulle itsestäni enemmän kuin mikään tai kukaan aikaisemmin.

Vaikka olen lastenkasvatuksen ammattilainen, olen välillä ollut ihan pihalla omien lasteni kanssa. Apua, lapseni raivoaa, mitä minä nyt teen. Lapseni on täysin käpertynyt itseensä enkä saa hänestä mitään ulos. Apua. Lapseni rällää illalla eikä rauhoitu sänkyyn. Kääk! Ja juuri samoista asioista jakelen perheille vinkkejä, miten toimia. Omat lapset ovat opettaneet ihan valtavasti nöyryyttä. Aina ei kaikki todellakaan mene kuten oppikirjoissa sanotaan.

Äitinä en huuda, en rähjää. Olen keskusteleva. Kuopus on sanonut minulle: "Mikset sä ole ihan tavallinen äiti ja anna vaikka joskus kotiarestia. Miksi meillä koko ajan puhutaan tunteista ja mindfulnessista. Ja ostetaan luomua". Niin, että teki miten päin vaan, aina voi kuulla kriittistä pohdintaa omien lasten suusta.

Olen viime päivinä lueskellut Mitra Vasaran kirjaa "Ihana äiti, ihana nainen - voimaa äitiyteen, parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen". Kirjan ajatukset sopivat hyvin paljon siihen, mitä itse ajattelen äitiydestä. Äidin on tärkeä pitää huolta itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan. Äidin omilla tarpeilla on väliä. On tärkeä helliä itseään arjen keskellä. Äitiydestä ja lapsista voi nauttia, äitiys ja vanhemmuus ei ole vain uuvuttavaa suorittamista.

Hyvää äitienpäivää, kaikki äidit! Rentoa ja omanlaista.

ps. muistuttelen blogissani olevasta ihanasta arvonnasta, Sanna Wikströmin Hyvän elämän reseptit - kirja on arvottavana blogissani.

Äitienpäivänä

Äitienpäivän aamu alkoi kahdeksan maissa aurinkoisena. Lapset toivat kortit ja pienet lahjat minulle. Olen pitkin päivää tullut hyvälle tuulelle katsellessani tuota Hellä, Eloinen, Luova ja Ilonen korttia. Ja miettinyt, että olisi siinä lapselle keksimistä adjektiiveissa jos nimeni sattuisi olemaan vaikkapa Vilhelmiina tai Marja-Liisa. Kuopus vähän kuvailikin näitä adjektiivien keksimisen ongelmia. Hänen luokkakaverinsa äidin nimessä on kolme A-kirjainta ja yhdessä olivat  keksineet a:lla alkavia adjektiiveja. Kuopuksen ehdottama ahne ei onneksi ollut mennyt läpi.

Nykyään äitienpäivä on sellainen kuin toivon. Mutta muistan myös ne ajat, kun kiristelin hampaitani äitienpäivänä. Ne olivat niitä aikoja, kun en ollut osannut puhua toiveistani vaan oletin, että mieheni lukee ajatukseni ja täyttää sanomattomat toiveeni. Antaa minun nukkua pitkään, on tehnyt lasten kanssa jonkun pienen yllätyksen (myöhemmin onneksi päiväkoti ja koulu ovat hoitaneet tämän homman) ja järjestää (joko itse tekemällä tai viemällä ravintolaan) ruuan äitienpäivälle. Muistan sen ajan, kun luin nettipalstoilta mitä ihanaa muilla oli ollut ja itselläni oli suunnilleen tavallinen päivä. Miehen lapsuudenkodissa ei äitienpäivää ollut vietetty mitenkään eikä hänellä ollut mitään malleja siitä, miten äitienpäivää voisi viettää. Enkä minä osannut puhua toiveistani. Kun oletin, että kyllä hän tietää ja osaa lukea minun ajatukseni.

Viimeiset vuodet äitienpäivä on ollut juuri sellainen kuin olen toivonut. Aamulla saan kortit ja lahjat, jotka pojat ovat tehneet. Aamupalan syön ihan pöydän ääressä, minä en halua syödä ja murustella sängyssä. Jo vuosikausia olemme fillaroineet lähimpään HopLopiin ja riehuneet siellä pari tuntia ja sitten käyneet ravintolassa syömässä. Niin tänäkin vuonna.

Äitienpäivääni on kuulunut myös ensimmäisten kesäkukkien ostaminen. Minä olen perinteisesti ostanut huovinkukkia. Tänä vuonna en niitä löytänyt, kuulemma yöt ovat vielä niin kylmiä ettei puutarhaliikkeet ole vielä ottaneet niitä valikoimiin. Täytyy viikon-parin päästä käydä uudelleen kysymässä. Ostin sitten kolme orvokkia.

Kuopus tuossa vetäisi juuri raivarit, koska ei saa tänään enää pelata tietokoneella. Joten ei tämä päivä pelkkää onnenhöttöä ole ollut ,vaan ihan arkirealismia.

Mukavaa äitienpäivän iltaa ja alkavaa viikkoa!