Hetkessä: Retkellä Vallisaaressa lepuuttamassa aivoja

Loma alkoi ja pää oli täynnä ajatuksia. Tuntui, etten pääse eroon työajatuksista. Pää suorastaan surisi. Laitoin ystävälleni viestiä, että nyt tarvitsen aivoilleni lepoa, lähdetäänkö Vallisaareen luonnon helmaan rauhoittumaan. Sateiseen viikkoon osui keskiviikolle poutaisempi päivä ja sinä päivänä olin ystäväni kanssa monta tuntia Vallisaaressa.

Mikä on Vallisaari?

Vallisaari on Helsingin edustalla oleva saari, se sijaitsee Suomenlinnan ja Santahaminan välissä. Vallisaari oli vuosikausia luonnontilassa. Vallisaari oli sotilaallisessa käytössä vuoteen 2012 asti. Saari avautui yleisölle vuoden 2016 kesällä.

Saareen tutustutaan merkittyjä reittejä pitkin. Reittejä on kaksi, Aleksanterin kierros (3 km) ja Kuninkaansaaren kierros (2.5 km). Me kävelimme molemmat reitit läpi.

Vallisaaressa on pääkaupunkiseudun monipuolisin luonto, siellä on niin lepakoita, mäyriä ja lintulehtoja. Siellä on myös valtava määrä eri perhoslajeja (jopa 1000 eri lajia) - tuntuikin kummalliselta, kun en nähnyt retkemme aikana yhtään perhosta.

Vallisaaressa on linnoituksia, niittyjä, tavallista metsämaastoa ja upeita näköaloja tarjoavia paikkoja (kuten Aleksanterinpatteri). Sotilassaaren historiaan kuuluu paljon tarinoita, esimerkiksi yksi tarina kertoo päättömästä everstistä, joka kummittelee edelleenkin Vallisaaren muureilla.

Omia ajatuksiani Vallisaaresta

Etukäteen minulla ei ollut juurikaan mielikuvaa Vallisaaresta, toki olin siihen vähän netistä tutustunut. Olin yllättynyt kuinka paljon Aleksanterin kierroksesta oli ihan tavallista metsämaastoa.

Ihastuin erityisesti Aleksanterinpatterin näköalapaikkaan, josta maisema Helsinkiin päin oli huikea. Lisäksi mieleeni jäi lampi ja Kuninkaansaaren puolella olleet kalliot, joille istahdimme pitkäksi aikaa ystäväni kanssa juttelemaan ja kuuntelemaan laineiden liplatusta. Tämä olisi ollut idyllinen paikka syödä eväitä. Mutta koska tätä emme tienneet, söimme eväät heti ensimmäisellä eväspaikalla. Näitä eväspaikkoja olisi ollut tasaisin välein pitkin saarta. Samoin vessoja oli pitkin reittejä, tästä iso plussa.

Totesin, että olisi ollut kiva tietää enemmän Vallisaaren historiasta jo etukäteen. Pitkin reittejä oli opastetauluja, joista sai kivasti tietoa. Opastetulle kierrokselle osallistuminen olisi varmasti avannut ihan eri tavoin saarta ja sen historiaa.

Ja kyllä mieleni rauhoittui. Luonnon vaikutus kehon ja mielen rauhoittumiseen ja rentoutumiseen on iso. Kuten myös sen, että olin päivän ystäväni kanssa ja turisimme kuulumiset läpi. Erityisesti istuessani kallioilla ja katsoessani merta tunsin syvää rauhoittumista.

Vallisaaressa liikkui paljon myös lapsiperheitä, mutta minä olin tällä kertaa iloinen, että olin ystäväni kanssa eivätkä pojat olleet mukana. Ei ollut kiirettä mihinkään.

Jos menisin lasten kanssa Vallisaareen, suuntaisimme varmaankin Kuninkaansaaren kierrokselle. Siellä oli jyrkkiä portaita, kiinnostavia luolia ja linnakkeita. Lisäksi sieltä löytyi hiekkapoukama, jossa olisi pystynyt uimaan. Hiekkaleluja olisi saanut lainata lähellä olevasta "talonmiehen" mökistä. Omia poikia hiekkalelut tuskin enää kiinnostavat, mutta tämä tieto saattaa auttaa jotakuta suunnittelemaan retkeä.

Minua kiinnostaisi tutustua johonkin saarikohteeseen Espoossa. Osaisitko suositella jotain kohdetta?

   
Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaan. Hetki on itselleni voimavaroja, iloa ja hyvinvointia arkeen tuova juttu.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Hetkessä: Kaksi ajatuksia herättävää näyttelyä

Näin ystävääni Helsingissä. Kävimme syömässä sushia, pienellä ostoskierroksella ja lisäksi kävimme katsomassa kaksi pientä näyttelyä, jotka molemmat herättivät isoja ajatuksia.

Roska on luksusta on HAM-kulmassa oleva näyttely, jossa on esillä Timo P. Vartiaisen tekemiä roskisdyykkauksia. Dyykkaukset Vartiainen teki Suomen satavuotisjuhlavuonna, erityisesti sen juhlapäivinä. Dyykkaukset kohdistuivat taloyhtiöiden roskiksiin eri puolille pääkaupunkiseutua. Keräämästään poisheitetystä käyttökelpoisesta "roskasta" Vartiainen on rakentanut sarjan asetelmia, jotka kertovat kulutustavoista, arvoista ja ajan kulumisesta.

Ja mitä kaikkea sieltä roskiksista olikaan löytynyt? Ihan kaikkea mahdollista: ruokaa, kirjoja, kattiloita, lettupannuja, vaatteita, koriste-esineitä, astioita, kenkiä, laukkuja, kynttilöitä, leluja, kelloja. Siis ihan kaikkea mahdollista. Ensimmäinen kysymys, mikä itselle tuli mieleen oli, että miksi ihmeessä ihmiset ovat heittäneet nämä asiat roskikseen? Näistä suurin osa olisi kulunut kirppiksille tai kierrätyskeskuksiin. Osa ruuista oli myös käyttökelpoisia roskiksesta löydettäessä. Mitä ihmettä ihmiset ovat ajatelleet heittäessään näitä roskiksiin?

Näyttelyyn voi tutustua vielä viikon ajan, viimeinen mahdollisuus on su 25.3. Näyttely on ilmainen.

Toinen näyttely, jonka kävimme katsomassa on Sanomatalon käytävägalleriassa oleva Meeri Koutaniemen Muutoksentekijät - valokuvanäyttely, joka kertoo ihmisistä, jotka haluavat lopettaa silpomisperinteen.

Koutaniemi kiersi vuonna 2017 Solidaarisuusjärjestön silpomisen vastaisen työn hankealueilla Kenian Kisiisissä ja Somalimaassa haastattelemassa ja valokuvaamassa ihmisiä, jotka haluavat olla lopettamassa silpomisperinteen. Valokuvanäyttelyssä on 24 rohkean ihmisen kuva ja tarina. Mukana silpomisperinnettä lopettamassa on sekä miehiä että naisia, nuoria ja vanhoja, silvottuja ja silpomiselta säästyneitä, opiskelijoita ja uskonnollisia johtajia.

Tyttöjen sukuelinten silpominen on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka altistaa tytöt vakaville elinikäisille fyysisille ja psyykkisille terveysvaaroille. Sukuelinten silpominen on kriisi, joka koskettaa tälläkin hetkellä maailmassa noin 200 miljoonaa tyttöä ja naista.

Oli koskettava lukea tarinoita silpomisesta. Toki olen ollut tietoinen silpomisperinteestä, mutta en ollut tajunnut sen laajuutta ja sitä, miten kaikilla tavoilla se vaikuttaa silvottujen naisten elämään. Silpomisen vastainen työ on todella tärkeää. Tämä näyttely avasi silmiäni hyvin paljon.

Näyttely on ilmainen ja se on nähtävissä 22.3. asti.


Tämä postaus kuuluu Hetkessä - postaussarjaani. Hetki on itselleni voimavaroja ja hyvinvointia arkeen tuova juttu. Hetki antaa iloa, voimaa tai myös uusia ajatuksia, kuten nämä molemmat näyttelyt toivat.

Seuraa blogiani myös facebookissa!

Ystävänpäivänä

Ystävät ovat elämän suola ja sokeri. Ystävät ovat rikkautta, he tuovat iloa ja valoa elämään. Ystävät kuuntelevat ja lohduttavat. He jakavat niin ilot kuin surutkin kanssani. He kannustavat.

Minulla ei ole suurta ystäväjoukkoa, mutta useampi tärkeä ja hyvä ystävä. Osan kanssa olemme olleet ystäviä jo Mikkelistä ja kouluajoilta lähtien, osan kanssa olen ystävystynyt nyt aikuisena. Ystäviä on tarttunut matkaan niin opintojen, edellisten työpaikkojen, äitiyden kuin yrittäjyydenkin myötä.

Bloggaamisen tiimoilta kuulun Blogisisaret - yhteisöön. Meillä oli ystävänpäiväkampanja, jossa lähetimme toisillemme ystävänpäiväkortteja. Minä lähetin kortin Kivempi blogin Mintulle.
 
Joskus viime vuoden puolella bongasin Naisyrittäjät fb-ryhmästä Pihla & Kissa - kortit ja jo silloin päätin, että ystävänpäivänä ystäväni tulevat saamaan näitä mainioita päiväkoti-ikäisen Pihlan piirtämiä kortteja. Minttu sai kissakortin, jossa on monta sydäntä.

Itse sain ihanan itsetehdyn kortin ja myös korun Äidin kasvatusopas- blogin Lotalta. Minulle tuli ihan kyyneleet silmiini, kun avasin kirjekuoren ja näin tämän ihanan kortin ja korun. Myös koru on Lotan itsensä tekemä. Ihan mahtava! Kiitos! Kiitoskiitoskiitos!

Ystävänpäiväkorttien vaihtoon osallistuivat seuraavat Blogisisaret - yhteisön blogit:  Kuiskauksia, Itse tehty, Optimismia ja energiaa, Kiljusten blogi, Lumisiivet, Käsintehtyä ja kaunista, Inspiration, Pihlajan oksalla, Saippuakuplia olohuoneessa, Milli's little home, Turkooseja unelmia, Mitäs meille, Kivempi blogi ja Äidin kasvatusopas.

Tänään aion käydä ostamassa vielä itselleni ystävänpäivän kukkakimpun. Olen viime vuosina harjoitellut sitä, kuinka olla itse oman itsensä paras ystävä. Armollinen ja lempeä itselleen. Kuinka olla itseä kohtaan yhtä lempeä ja ymmärtäväinen kuin on toistakin kohtaan. Olen aika lailla parempi ystävä itseni kanssa kuin olin vaikkapa viisi vuotta sitten.

Hyvää ystävänpäivää juuri sinulle!

Hetkessä: ystävien kanssa lounaalla

Mo Cafen buffettipöydän antimia

Minä en ole tänä syksynä kovinkaan paljon käynyt teatterissa tai muissa erityiselämyksissä. Kävin katsomassa kahden ystäväni kanssa Kom-teatterin esityksen "My Baby", joka oli ihan ok, muttei mikään huippukokemus. Syksy on ollut aika kiireinen töiden saralla, mutta siitä olen halunnut pitää koko ajan huolta, että näen ystäviäni.

Olen tavannut pitkin syksyä ystäviäni lounaan tai shoppailukierroksen (lähinnä katselukierroksen) merkeissä. Olemme syöneet ja jutelleet ja samalla parantaneet maailmaa ja omaa olotilaa. Jaettuna moni huoli tuntuu niin paljon pienemmältä.

Sushia Fukussa

Olen nähnyt ystäviäni eri elämänvaiheista. Niitä, joihin tutustuin edellisen työni kautta. Niitä, joihin tutustuin ollessani kotiäitinä. Niitä, joihin tutustuin mindfulness-ohjaajakoulutuksessa. Yhteistä on ollut se, että he ovat kaikki merkityksellisiä minulle ja heidän tapaamisensa saa taas auringon nousemaan elämääni.

Tammikuussa ajattelin, että tänä vuonna olisi kiva käydä kehutussa Mo Cafessa. ja siellä olenkin käynyt nyt jo monta kertaa. Ruoka on ollut maukasta ja seura mitä parhainta. Kivoiksi ruokapaikoiksi olen todennut myös Tikkurilassa olevan Mama Mozzan. Aivan mahtavaa (ja erilaista pizzaa) söin kahden ystäväni kanssa Helsingissä paikassa nimeltä Piece N Love. Harmi, kun vegepizzasta ottamani kuva oli tosi suttuinen (enkä voi sitä siksi tänne laittaa), se pizza oli jotakin tosi erilaista ja maukasta verrattuna muiden paikkojen kasvispizzoihin. Sushilla olen käynyt Fukussa ja Itamae Sushissa.

Ensi keskiviikkona näen vielä yrittäjäystävääni lounaan merkeissä. Ja tiedän, että taas jaetaan iloja, suruja, kuulumisia. Ja syödään samalla maukasta ruokaa.