Matka suorittajaäidistä rennommaksi vanhemmaksi

Tulin äidiksi 29-vuotiaana. Olin ajatellut etukäteen, että minusta tulee ihana äiti. Olin opiskellut sosionomiksi ja ollut töissä päiväkodissa. Olin toimintaterapeuttiopintojeni loppusuoralla odottaessani esikoista. Olin tehnyt vuosia töitä lasten harrasteryhmien ohjaamisen parissa. Lasten maailma oli minulle tuttua. Ja koska lasten kanssa oleminen oli minulle tuttua, ajattelin että myös vanhemmuus on minulle helppoa ja ihanaa. Sain esikoisen, joka oli kovin itkuinen, hän itki vatsavaivojaan monta tuntia päivässä. Olin etukäteen kuvitellut, että kun minusta tulee äiti, olen pullantuoksuinen ja kun mies tulee töistä kotiin, meillä on aina hyvää ja ravitsevaa ruokaa. Ja niitä vastapaistettuja pullia. Ja olemme lapsen kanssa iloisia ja onnellisia. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kun mies tuli töistä kotiin, olin vastassa usein kärttyisenä ja ehkä juuri ja juuri olin ehtinyt vaihtaa päälleni päivävaatteet. Ruokaa yleensä oli, mutta niitä ihania vastapaistettuja pullia ei ollut koskaan. Pääasiassa olin aika kiukkuinen ja olin jatkuvasti väsynyt. En osannut antaa hoitovastuuta miehelle, sillä minun piti suorittajaäitinä hoitaa kaikki itse. Niin lapsi, koti kuin kaikki muukin. Suorittaminen, joka oli ollut pitkään läsnä elämässäni ja näkynyt opiskeluissani, oli siirtynyt vanhemmuuteen.

Parin vuoden päästä syntyi vielä toinen lapsi. Arki asettui uomiinsa ja moni asia sujui hyvin. Kävimme kerhoissa, puistossa ja tapasimme ystäviä. Tykkäsin olla kotona lasten kanssa. Luimme paljon kirjoja, loruttelimme, leikimme. Meillä oli mukavaa, mutta minä olin usein kireä kuin viulunkieli. En osannut rentoutua ja rauhoittua. Harvoin pysähdyin hetkiin. Koko ajan piti tehdä jotain. Piti tehdä ruokaa, pyykätä, leikkiä lasten kanssa, siivota kotia. Vaikka tein paljon lasten kanssa, en omasta mielestäni kuitenkaan osannut tehdä asioita oikealla tavalla. Aina olisin voinut tehdä paremmin. Olisi voinut olla siistimpää. Olisin voinut olla läsnäolevampi. Puhuin itselleni rumasti. Näin itseni rumana ja usein huonompana kuin muut. Äitinä tiesin olevani hyvä ja meillä oli moni asia todella loistavasti. Silti soimasin tapaani olla vanhempi. Olin usein stressaantunut ja stressi johti uniongelmiin.

Löysin mindfulnessin muutama vuosi sitten. Menin kurssille löytääkseni apua unettomuuteeni. Ajattelin, että saan elämääni keinon, jolla voin vaikuttaa unettomuuteeni. Ensimmäisen kurssin käyminen johti seuraavaan ja taas seuraavaan. Mindfulness alkoi avautua minulle pikku hiljaa. Hain keinoa unettomuuteeni,  onnekseni sain mindfulnessista paljon enemmän. En pelkästään yhtä keinoa, vaan kokonaan uudenlaisten hyvinvoivan elämäntavan. Opin olemaan rennompi ja levollisempi arjessa. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain. Opin pysähtymään hetkiin. Opin olemaan myötätuntoisempi itselleni ihmisenä ja vanhempana. Opin näkemään elämässä ja arjessa kauneutta ja positiivisuutta. Muistan joskus ajatelleeni, että hokema "Onni löytyy arjesta" on suuri vitsi. Arki on pakkopullaa ja ikävää, onni löytyy lomalta tai viikonlopusta. Arki tuntui suorittamiselta eikä silloin ole aikaa miettiä onnellisuutta tai pysähtymistä. Nyt arki tuntuu parhaalta osalta elämää. Arki pienine kohtaamisineen ja hetkineen.

Minun mindfulness-polkuni johti myöhemmin ohjaajakoulutukseen asti. Itselleni mindfulness on tuonut niin paljon hyvää elämääni, että haluan tarjota myös muille vanhemmille mahdollisuuden tutustua mindfulnessiin. Voimavaroja vanhemmuuteen - verkkovalmennus on alkamassa seuraavan kerran ke 19.4. Verkkovalmennus antaa sinulle keinoja onnen löytämiseen arjessa. Tutustu valmennukseen  ja tule mukaan!
 

Lempeä nukahtamistarina auttaa lasta rauhoittumaan unille

Työskentelen lasten uniongelmien parissa. Yksi asia, mikä vanhempia pohdituttaa on se, kuinka auttaa lasta rauhoittumaan kohti hyvää yöunta. Ja kuinka iltatoimista saisi tehtyä positiiviset. Kyky nukahtaa on taito, jota lempeä iltasatu voi vahvistaa.

Nuutti Pikkukuutti on harvinainen, pieni saimaannorpan poikanen. On jo ilta ja vaikka silmät tahtovat nukkua, Nuutti Pikkukuutti ajattelee, että menee vielä hetki, ennen kuin se nukahtaa. Rentoutusohjaaja Satu Pusa on suunnitellut Nuutti Pikkukuutin tarinan ympärille suloisen nukahtamistarinan, jossa Nuutti Pikkukuutti kutsuu tutustumaan lumipesänsä nukuttavaan ja lempeään rauhaan hiljaisen talven sylissä. Tarina kulkee talvesta kevääseen.

 "Tätä tarinaa voi kuunnella hyvin hyvin hiljaa, sillä kuutit tarvitsevat pesälleen rauhan ja ympärilleen hiljaisen luonnon. Siksi tätä tarinaa kerrotaan hyvin hiljaa ja vain hyvin hyvin tärkeille ja rakkaille ihmisille, jotka haluavat kuulla Nuutti Pikkukuutista".

Tarina on tarkoitus lukea rauhallisesti ja rentoutua samalla itsekin. Kirjan takakannessa on lisäksi cd-levy, jossa Nuutti Pikkukuutin tarina on Satu Pusan lukemana. Cd-levyllä tarinan pituus on 20 minuuttia.

Itse pidän tosi paljon suloisesta ja lempeästi Nuutti Pikkukuutin tarinasta. Pidän erityisesti siitä, että tarinassa mainitaan useamman kerran se, kuinka tärkeä ja rakas Nuutti Pikkukuutti on emolleen. Tarina sopii perheen pienimmille luettavaksi.

"Olet rakas ja tärkeä pienokainen. Paras oma itsesi. Olenkohan muistanut koskaan sanoa sinulle, että rakastan sinua? Nuutti Pikkukuutti nauraa hassulle emolleen, jolla on niin huono muisti. "Ainakin satatuhatta kertaa!" se hihittää ja kääntää kylkeään onnellisena ja nukahtaa näkemään suloisia unia".

Nuutti Pikkukuutti - kirja on mukana tukemassa saimaannorppaa. Osa kirjan tuotosta lahjoitetaan saimaannorpan suojeluun.


* kirja ja cd-levy saatu arvostelukappaleeksi 

Eikö uni meinaa tulla?

Monelle lienee tuttua unipulmat. Uni ei tule tai sitten sitä heräilee pitkin yötä tai liian aikaisin. Minäkin olen kärsinyt unettomuudesta. Ja minulle se oli nimenomaan kärsimystä. Uniongelmat toistuivat illasta ja viikosta toiseen ja olin lopulta tosi väsynyt ja aloin menettää sitä myötä elämäniloani. Minulle mindfulness (ja myös työpaikan muutos) antoi ison avun uniongelmiini. Nykyisin nukun pääasiassa hyvin. Minä rakastan nukkumista, tarvitsen pitkät yöunet ja uni on minulla siinä mielessä prioriteetti nro 1, etten tingi yöunien pituudesta.

Sain arvostelukappaleeksi kirjan "Uni. 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta hyvää yöuneen". Kirjan on kirjoittanut Arlene K. Unger, joka on hyvinvointivalmentaja ja psykologi. Kirjassa kuvataan 50 erilaista keinoa, jotka auttavat unen tuloon, unessa pysymiseen ja virkeään uuteen aamuun. Monet kirjan harjoituksista ovat mielikuvaharjoituksia. Kirjan harjoitukset perustuvat tunnepohjaiseen mielen harjoittamiseen, kognitiiviseen psykoterapiaan ja tietoiseen läsnäoloon perustuvaan stressinhallintaan (mindfulness).

Kirjassa kerrotaan hieman tietoa unesta ja unettomuudesta. Jopa kolmannes suomalaisista aikuisista on kärsinyt vuoden aikana unettomuudesta vähintään kolmena yönä viikossa. Unettomuus on siis yleinen ongelma. Usein unettomuuden taustalla ovat elämäntapaan liittyvät asiat: stressi, töiden tuominen sänkyyn, yöllinen pelaaminen ja somettaminen ja epäsäännöllinen unirytmi.

Kirjassa on harjoituksia, jotka on kuvattu selkeästi ja lyhyesti, kauniita kuvia, voimalausesivuja ja myös väritystehtäviä, jotka rauhoittavat mieltä, jos niitä värittää illalla. Kirjan ajatuksista monet sopivat ihan koko elämään, ei vain uniasioihin. Kirjasta saa ajatuksia niin oman itsen hyväksymiseen, suuttumuksen sammuttamiseen, mielen puhdistamiseen kuin mielen rauhoittamiseen. Moni harjoitus on nimetty uneen sopivaksi, kuten vaikka "Kirjoitukset yötaivaalla", "Yötä valvoja pöllö", "Puhu itsesi uneen" ja "Tyynyn tarinat". Kirjasta saa myös ajatuksia, kuinka uuden päivän voi aloittaa vireänä.

Moni kirjan harjoitus perustuu siihen, että keho pääsee unen kannalta sopivan rentoutuneeseen olotilaan.  Ja että oma mieli saadaan tyynnytettyä tarpeeksi hyvin, ettei ajatukset ole ylikierroksilla. Seuraavasta päivästä stressaaminen on varma tapa yöunien tärvelemiseen ja kirja antaa paljon ajatuksia ja keinoja siihen, mitä tehdä kun asioiden vatvominen pitää hereillä. Nämä ovat juuri niitä asioita, joihin olen itse saanut apua mindfulnessista.

Uni on todella tärkeä asia hyvinvoinnin kannalta ja itse kannatan uniongelmien lääkkeetöntä hoitoa. On hyvä, kun tällaisia kirjoja on olemassa ja tässäkin kirjassa on 50 keinoa, joista varmaan jokainen pystyy löytämään itselleen sopivimmat. Kirja on sen verran pienikokoinen, että sitä voi pitää vaikka yöpöydällä ja napata siitä käsiin, jos uni ei tule ja kaipaa apua oman mielen ja kehon rauhoittumiseen.

ps. aiemmin olen esitellyt blogissani kirjan "Unen taidot". Lukemalla tuon blogitekstin löytää lisää vinkkejä ja ajatuksia unettomuuden hoitoon.

Voit nukkua - kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään

Laura Anderssonin kirja "Voit nukkua - kuinka opetin vauvani nukkumaan ja kuinka se muualla tehdään" aiheutti paljon kohua fb-ryhmissä ennen kuin kukaan edes oli ehtinyt lukea kirjaa. Kauhisteltiin sitä, kuinka jo pienelle lapselle pidetään unikoulua ja vauvaa huudatetaan. Itse kiinnostuin kirjasta, koska uniasiat ovat yksi osa työtäni. Luennoin pienten lasten unesta ja aina toivon, että uniluennolleni tultaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jo silloin kun vauva on parikuinen eikä vasta silloin kun lapsi on lähellä vuoden ikää ja uniongelmat ovat tosi isoja ja perhe on aivan uupunut. Sillä uniongelmia voi ennaltaehkäistä. Siitä tämä kirja kertoo.

Kirjassa kerrotaan kirjan kirjoittajan Laura Anderssonin tutkimusmatkasta pienen lapsen uneen omien lasten kautta. Miten pienen lapsen uneen pystyy vaikuttamaan? Millaisia keinoja on lähteä tukemaan vauvan hyvää yöunta niin ettei isoja uniongelmia edes pääse syntymään? Kirjassa kerrotaan sellaisista lempeistä ja simppeleistä toimintatavoista, mitä vahvistamalla unikoulu voidaan välttää. Kirjassa vaihtelevat kirjailijan omat kokemukset, lähdekirjallisuus,  asiantuntijoiden näkemykset ja muiden, eri puolilla maailmaa, asuvien perheiden kokemukset.

Kirjassa on seitsemän lukua ja kussakin luvussa paneudutaan yhteen uniohjeeseen. Sinällään ohjeet ovat aika simppelin kuuloisia: johdonmukaisuutta, päivärytmin säännöllisyyttä, hiljaisuutta yöllä, meteliä päivällä, ei päiväunia enää liian myöhään illalla. Kirjassa kerrotaan myös siitä, miten lasta voi alkaa opettaa nukahtamaan itsekseen lempeällä tavalla - tämä itsekseen nukahtaminen on usein avain siihen, että isoilta uniongelmilta vältytään. Kirjassa korostetaan koko ajan ettei pientä vauvaa jätetä yksin huutamaan.

Jokaisen luvun lopussa on ohjeet siihen, mitä tehdä, mitä ei ole hyvä tehdä ja mikä olisi hyvä hädän hetkellä muistaa. Tee näin - ohjeena on esimerkiksi: "Hanki kesällä ikkunaan kunnon pimennysverhot. Valoisat aamut herättävät vauvan hyvin helposti". Älä tee näin - ohjeena on esimerkiksi: "Älä kokeile ensin yhtä tapaa ja siirry heti seuraavana päivänä toiseen. Johdonmukaisuus ja pitkäjänteisyys ovat aina paras tie". Listaukset kokoavat kunkin luvun sisällön nopeasti luettavaan muotoon.

Itse en ohjeista ketään niin tiukkaan ja aikuislähtöisesti suunniteltuun päivärytmiin, jonka Laura Andersson oli tehnyt omalle vauvalleen jo hyvin pienestä alkaen. Mutta siinä olen sama mieltä, että jonkinlaista rytmiä olisi hyvä lähteä luomaan jo pienellekin vauvalle. Itse korostan aina luennoillani ja kotikäynneilläni, että on ok nukkua perhepedissä, on ok nukkua pinnasängyssä. En kauhistele ja tuomitse kenenkään valintoja, mitä harmittavan usein näkee netin keskustelupalstoilla. Perhepedin puolustajat näkevät vauvan pinnasängyssä nukuttamisen kamalana asiana ja ne, joiden lapset nukkuvat pinniksissään ja omissa huoneissaan jo pienestä alkaen, kokevat perhepedin kummallisena ja tuomittavana asiana. Itse kaipaisin paljon suvaitsevaisuutta unikeskusteluun. Uniasioista on vaikea kirjoittaa tai puhua neutraalisti, ilman että aletaan tuomita tai ainakin ihmetellä toisten ratkaisuja. On erilaisia perheitä, jotka tekevät erilaisia ratkaisuja. "Saat nukkua" kirja puhui ehkä vähän enemmän oman sängyn kuin perhepedin puolesta. Silti, kirjasta löytyy hyviä ja lempeitä vinkkejä myös niille, joiden lapset nukkuvat perhepedissä.

Kirja sopii kaikkein parhaiten luettavaksi jo raskausaikana tai ihan pienten vauvojen vanhemmille. Olen Laura Anderssonin kanssa samaa mieltä siitä, että perheille pitäisi antaa tietoa pienen vauvan unesta mahdollisimman paljon, jotta pitkään jatkuvia uniongelmia ei pääsisi edes syntymään. Kuukausia tai jopa vuosia jatkuva väsymys ei jalosta ketään, vaan altistaa masennukselle, parisuhdeongelmille ja vuorovaikutusongelmille lapsen kanssa. Kokemukseni mukaan myös lapsen pitkälle jatkuvat nukahtamisvaikeudet ja se, että lasta nukutetaan joka ilta tuntitolkulla johtaa helposti vanhempien hermojen kiristymiseen. Moni toteaa minulle uniluentoni jälkeen, että miksei näistä asioista saanut tietoa neuvolassa tai miksei kukaan puhunut siitä mitään raskausaikana, että uniongelmia voi myös ennaltaehkäistä. Nyt tästä asiasta on olemassa kirja.

* kirja on saatu arvostelukappaleeksi kustantajalta (Atena Kustannus). Kirjassa on 233 sivua.

Hyvinvoivan arjen peruspilareita

Tällä hetkellä koen, että meillä on arki suht hyvin tasapainossa. Minulla on aikaa niihin asioihin, joihin haluan ajan riittävän. Aina ei kuitenkaan näin ole ollut. Olen ollut uupunut ja marttyyrimäinen äiti. Oli aika, kun tuntui ettei vuorokaudessa riitä tunnit siihen, että ehtisi tehdä työt ja kotihommat. Myös viime keväänä meinasi lipsahtaa väsymyksen puolelle, kun en osannut rajata työtäni tarpeeksi.

Mistä minun hyvinvoiva arkeni koostuu?

Unesta. Siitä, että saan nukkua riittävästi. Minun unentarpeeni on aika suuri, tarvitsen unta 8-9 tuntia yössä. Minulle optimaalisin unijakso on klo 22.30-7.30 välillä. Tein vuosia työtä, joka alkoi klo 7.30 ja jouduin heräämään ennen kukonpieraisua. Voin sanoa olleeni usein väsynyt. Nykyisessä elämäntilanteessa herään aikaisintaan klo 7 aamulla. Silti olen monesti aamutahmassa, mun vauhti kiihtyy iltaa kohden.

Ajasta. Siitä, että aikaa on riittävästi. Siitä, että teen töitä sen verran vähän, että aikaa jää muuhunkin kuin työntekoon. Että minulla on aikaa tehdä ruoka rauhassa, katsoa lasten läksyt läpi ja kysellä kokeisiin. Että minulla on aikaa lukea kirjoja ja nähdä ystäviäni. Käydä tapahtumissa, teatterissa ja elokuvissa. Minä en pidä kiireestä.

Töiden rytmittämisestä niin, että minulle jää myös vapaa-aikaa. Olen kiinnittänyt paljon huomiota siihen, miten teen työtäni ja tein tästä jo oman postauksen. 

Toimivasta ruokahuollosta. Tämä on ollut kompastuskiveni vuosia. Nyt olen taas ottanut ruokalistat käyttöön eli suunnittelen sunnuntaina koko viikon ruokalistan ja teen sen perusteella ostoslistan. Helpottaa arkea todella paljon. Meillä syödään kotona tehtyä kasvisruokaa, silloin tällöin käydään ravintolassa syömässä. Mies ei valitettavasti osaa tehdä ruokaa ollenkaan. Olemme jo vuosia puhuneet, että mies tekisi yhden ruuan viikossa, mutta käytäntöön tämä ei ole mennyt. Ja nykyisessä elämäntilanteessani yrittäjänä minulla on myös enemmän aikaa ruuanlaittoon ja näin ongelma ei ole niin akuutti kuin se oli silloin kun olin palkkatyössä ja aikaa oli niin paljon vähemmän.

Mindfulnessista, rentoutumisesta, arkiliikunnasta, lenkkeilystä. Valitsen tietoisesti sen, että lähden lenkille tai että teen rentoutumisharjoituksen. Nämä ovat välillä meinanneet unohtua arjestani eikä lopputuloksena ole ollut mitään hyvää vaan lähinnä äreyttä ja uupumusta.

Rentoudesta. Siitä, että osaan itse relata enkä pingota enää sen kanssa, millaista elämän pitäisi olla. Meillä saattaa olla pölyä vitriinin tasoilla eikä kotimme näytä samalta kuin sisustuslehdissä. Tämä blogikin on kotikutoinen ja niin saa ollakin.

Meillä on myös tietoinen valinta, ettei lapsilla ole harrastuksia joka illalle, jotta meillä on myös perheiltoja, jolloin olemme kaikki kotona.Lisäksi nykyisin, kun pojat ovat jo isoja, he kulkevat harrastuksiina itsekseen. Kuopuksen kaikki harrastukset ovat paikallisessa "keskuksessa" ja hän fillaroi sinne 2.2 km. Esikoisen harrastus on Helsingissä ja olemme opettaneet hänet kulkemaan sinne bussilla ja ratikalla.

Minulla yrittäjänä viikot ovat erilaisia ja välillä on viikkoja, jolloin on hektisempää. Onneksi on sitten vastaavasti ajanjaksoja, jolloin on rauhallisempaa ja aikaa jää vaikka siihen, että pääsen keskellä päivää vyöhyketerapiaan tai kampaajalle. Minun hyvinvoivaan arkeeni kuuluvat tärkeänä osana myös erilaiset rentoutumishoidot (esim. hieronnat), joissa käyn riittävän usein.

Hyvinvoivaan arkeeni kuuluu myös nauru, ilo pienistä asioista ja sosiaaliset kontaktit. Vaikka olen yksityisyrittäjä, en koe olevani yksin. Minulla on paljon ystäviä ja verkostoja ympärilläni ja se on tärkeää minulle.

Samalla kun kirjoitan tätä, tajuan että kyllähän sitä on nyt helppoa olla hyvinvoiva, kun on takana pitkä kesäloma ja monena päivänä aurinko paistaa ja on aika lämmintä. Entäs sitten kun eletään marraskuun loskaisia päiviä, kun aurinkoa ei ole näkynyt moneen päivään ja lomastakin on aikaa jo kuukausia. Silloin pitää kaivaa tämä postaus esille ja miettiä, miten siihen hetkeen saisi hyvinvointia ja jaksamista.

Mistä sinun hyvinvoiva arkesi koostuu?