Alkukesän kuulumisia

Eilen lauloimme Suvivirttä koulussa ja nyt ovat pojat lomilla. Ensimmäistä kertaa ikinä en itkenyt kevätjuhlissa. Kuopuksen kevätjuhlan teemaksi oli valittu satumaailma ja Muumi- ja Nalle Puh - laulut eivät herkistäneet minua tällä kertaa. Ensi vuonna sitten luultavasti itkenkin taas ihan kunnolla, kun alakoulu on meidän perheeltämme ohi ja on kuopuksen viimeinen kevätjuhla lintukotokoulussamme. Hän onkin siitä harvinaisessa tilanteessa, että sama luokanopettaja on ollut hänellä koko alakoulun ajan.

Esikoinen sai tänä(kin) vuonna stipendejä. Nyt matikasta ja toisena stipendinä tsempparistipendin hyvän luokkahengen luomisesta ja kiusaamisen vastaisesta toiminnasta. Minua jännitti viime syksynä ihan mielettömän paljon esikoisen yläkoulun aloitus. Pelotti, että häntä tullaan kiusaamaan koulussa. Hyvin hän tuntuu solahtaneen uuteen kouluun.
 

Itselläkin suurin työrupeama on ohi ja jäljellä on muutama ohjattava ryhmä ja paljon seuraavien verkkokurssien valmistelutyötä ennen kesälomaa. Tämä on se vaihe, mitä olen odottanut. Että voin keskittyä kehittämis- ja suunnittelutyöhön lähes keskeytyksettä.

Toukokuu oli työntäyteinen ja lisäksi toukokuutamme määritteli pitkälti keittiöremontti. Uuni saatiin kuluneella viikolla vihdoinkin paikoilleen (siinä oli sähköongelmia ja sähkömies joutui käymään parikin kertaa ihmettelemässä ennen kuin ongelma saatiin ratkaistua). Tänään aion paistaa raparperipiirakkaa ja testata uutta uunia. Lupaan laittaa kuvia uudesta keittiöstämme pian. Edelleenkin liesituulettimessamme lukee väärin päin Upo eikä reklamaatioon ole vastattu. Mutta jotenkin tuohonkin persoonalliseen liesituulettimeen on jo tottunut.

Minulla olisi paljon mielenkiintoista postattavaa. Olin pari viikkoa sitten kiireettömässä aamupäivässä, jossa pääsin itse tekemään mindfulness-harjoituksia ja kuulemaan uudesta tunteisiin ja mindfulnessiin painottuvasta lautapelistä. Perjantaina pääsin blogini kautta TRE-stressinpurkumenetelmä-kurssille. Lisäksi minulla on aika monta arvostelukappaletta luettuna ja tekstit kirjoittamisen alla.

Meidän kesälomamme on vielä täysin suunnittelematta....remontti ja iso työmäärä ovat tehneet sen, ettei ole ollut aikaa miettiä, mitä haluamme lomalla tehdä. Tänään on ehkä aikaa miettiä sitäkin asiaa.

Mukavaa kesäkuuta!

Ruuhkaviikot

Kannusta lapsesi vahvaksi - luennolla

Meidän perheellä on takana kaksi aika ruuhkaista viikkoa. Jokaiselle lapsiperheelle on varmaan tuttuja ne ajanjaksot, kun pariin viikkoon sisältyy kaikki mahdolliset vanhempainillat, kokoukset ja ekstramenot. Ja tiedän, että on paljon lapsiperheitä, joiden arki on jatkuvasti sellaista, kun meillä oli nyt kaksi viikkoa. Meillä ei onneksi ole. Sillä minä en jaksaisi kovin montaa ruuhkaviikkoa peräkkäin. Myöskään kehoni ei jaksaisi. Tiedän, että vastustuskykyni heikkenisi nopeasti ja sairastuisin helposti, jos en saisi tarpeeksi lepoa. Jos ei itse pysähdy, niin keho kyllä pysäyttää ja asettaa pakkolepoon.

Mitä näihin kahteen viikkoon on sisältynyt? Töitä on ollut normaali määrä, mutta iltamenoja on ollut oikeastaan joka illalle. Olen käynyt kahdella luennolla, osallistunut vanhempainyhdistyksen ja paikallisen MLL:n kokoukseen, olen ollut poikien sirkuskoulun vanhempainillassa, omassa joogassa ja kuntotanssitunnilla. Lisäksi yhtenä iltana kävin kotikäynnillä asiakasperheessä. Tiistaisin minulla ei ole ollut iltamenoa, mutta silloin minulla on pitkä päivä töissä ja olen ollut kotona vasta vähän vaille kuusi.  Ja se on minulle myöhäinen aika tulla töistä kotiin, yleensä olen kotona kahden maissa iltapäivällä. Huvitti kun torstaina lähdin vähän väsyneenä sirkuskoulun vanhempainiltaan ja kysyin mieheltä (joka oli edustanut perhettämme parissa aikaisemmassa vanhempainillassa): "Ei kait siellä tehdä mitään toiminnallista". "Ei, vain istutaan ja kuunnellaan". Mutta kappas, tällä kertaa vanhempainilta olikin toiminnallinen ja siellä leikimme aluksi teatteri- ja sirkusleikkejä yhdessä. Ihan hauskaa, sen jälkeen kun selvisin siitä "järkytyksestä" etten voikaan vaan istua ja kuunnella.

Tarkkailin itseäni näiden kahden viikon ajan ja huomasin, että elämä alkoi typistyä aika pieneksi. Kun aikaa ei ole paljon, vähenee yhteydenpito ystäviin, ei ole muka aikaa mindfulness-harjoituksille (vaikka nimenomaan kiireisenä niitä pitäisi tehdä) ja helposti kaikki menee suorittamiseksi. Ja kun tietää, että kohta pitää taas lähteä uudelleen liikkeelle, ei oikein pysty keskittymään mihinkään pitkäjänteisesti vaan kaikki menee helposti säläämiseksi. Oli iltoja, joina lapsia ehti hädin tuskin nähdä. Ei ehtinyt katsoa yhdessä läksyjä läpi eikä paljoakaan jutella kuulumisista.

Ruuhkaviikkoihin sisältyi toki paljon hyviä asioita. Kaksi hyvää ja puhuttelevaa luentoa ("Kannusta lapsesi vahvaksi" ja "Mitä sä rageet? Esimurkkuikäiset ja nuoret tunnemyllerryksessä"). Yinjoogaa, Hoitava hengitys - seminaaria isoine oivalluksineen. Olen aloittanut aivan ihanan kirjan, Löydä elämän taika, lukemista. Olen myös saanut todella kiinnostavan yhteydenoton (tämän blogin kautta) ja maanantaina meillä on puhelinpalaveri aiheeseen liittyen.

Tänään näin ystävääni Helsingissä, kävimme katsomassa "Isäni Toni Erdmann" elokuvan, joka oli hidas, mutta hauska elokuva. Erilainen kuin monet näkemäni leffat. Sen jälkeen kävimme syömässä mielettömän hyvää sushia buffetissa. Oli ihana nähdä ja jutella. Ruuhkaviikot ovat nyt ohi ja aikaa jää taas itselle, ystäville ja perheelle enemmän.

Huomenna aion lukea kirjaa, käydä lenkillä, tehdä pitkän mindfulness-harjoituksen ja tehdä ruuaksi porotonta käristystä nyhtiksestä kera perunamuussin. Voi olla, että tänään tulee katsottua Putousta. Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Syyskuussa

Syyskuu oli minulle aika hiljainen blogikuukausi. Minulla oli töitä paljon ja tein yrityshistoriani ylivoimaisesti parhaan kuukausituloksen. Lisäksi olen tietoisesti viettänyt digipaastoa. Siinä missä muut haalivat koko ajan lisämedioita seurattavakseen, minä vähennän tietoisesti netissä olemista. Olin myös ihan konkreettisesti digipaastossa pari päivää ollessani hiljaisuuden retriitissä Holmassa.

Syyskuu alkoi poikkeuksellisella viikolla, mies oli työmatkalla Intiassa ja esikoinen samanaikaisesti leirikoulussa Pukkilan leirikeskuksessa. Näiden reissujen jälkeen olemme käyneet katsomassa leffassa Inside out - elokuvan, olemme tutustuneet Albatros-laivaan ja käyneet syömässä vietnamilaista ruokaa paikallisessa uudessa ravintolassa, My Sevenissä.

Olen ollut mukana koulun vanhempainyhdistyksen toiminnassa ja koululla oli myös kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Käväisin Turussa perhesirkuksen ideapäivässä. Töiden tiimoilta olen luennoinut Messukeskuksessa, olen ollut Kehitysvammatuen perheleirillä ohjaamassa satuhierontaa ja lisäksi olen ohjannut viikossa noin 15 ryhmää. Olen aloittanut myös ensi kevään kurssien aikatauluttamisen.

Olen miettinyt paljon omaa hyvinvointia ja työmäärää, jolla pysyn hyvässä voinnissa. Nyt syyskuussa menin välillä sille rajoille, että tunsin, että pian alan väsyä, jos en saa lepoa tarpeeksi. Hiljaisuuden retriitti tarjosi hyvän paussin kiireiseen syyskuuhun. Lokakuu onkin työrintamalla paljon hiljaisempi ja vietän myös syyslomaa. Hyvä niin. Minä en jaksa kovin montaa kiireistä viikkoa peräkkäin.

Olen miettinyt paljon myös blogiani. Moni tuttu bloggaaja on liittynyt johonkin blogiyhteisöön. Olen tunnustellut itseäni ja tullut siihen tulokseen, että minulle on toistaiseksi hyvä näin. Olla pienenä, itsenäisenä ja kotikutoisena bloggaajana. Minulla ei ole tavoitteita bloggaamiseni suhteen, en hae tällä taloudellista hyötyä. Toki olen iloinen esim. jokaisesta kirjasta tai cd-levystä, jonka olen saanut arvostelukappaleeksi tai arvottavaksi. Ja myös blogiyhteistöistä olen iloinen. Mutta nyt on hyvä näin.

Lokakuusta toivon rauhaisampaa. Lokakuussa olen aloittamassa myös uudet opinnot. Minä, ikuinen opiskelija, aloitan opinnot lasten tunnetaito-ohjaajaksi. Mindfulness-ohjaajaopintoni jatkuvat vielä tammikuulle, joten hetken aikaa pyöritän yritystäni ja opiskelen kaksia opintoja samanaikaisesti.

Mukavaa lokakuuta teille blogini lukijoille!