Viikot vierivät eteenpäin ja syyskuu tuntuu menneen yhdessä hujauksessa. Minusta tuntuu, että mielessäni on sama virsi viikosta toiseen: aika paljon töitä, kohta helpottaa. Töitä on siis ollut paljon ja toki olen tästä yrittäjänä myös kiitollinen. Selkeästi huomaan samalla myös rajaamisen tarvetta. Olen huomannut myös tarvetta omalle assarille. Tarvitsen ja haluan apua toimistotöihin, jotta minä pystyn keskittämään aikani siihen, mitä haluan tehdä ja mitä osaan tehdä hyvin enkä siihen, että luen jonkun kunnan 17-sivuista ohjeistusta siitä, miten lasku pitää tehdä ja mihin se pitää toimittaa, jotta ne rahat joskus saisi myös tililleen. Eilen viimeksi puhuin miehelle saunassa, että nyt on se hetki, kun alan selvittää tätä assistenttiasiaa. Ja mitä tapahtuikaan tänään, kun olin ystävieni kanssa lounaalla? Äitiyslomalla oleva ystäväni mainitsi, että hän voisi olla kiinnostunut tekemään esim. pieniä toimistotöitä saadakseen vähän lisärahaa. Oikea paikka, oikeat ihmiset ja suun avaaminen oikeaan aikaan.
Kävin eilen hierojalla ja siinä hierontapöydällä maatessani mietin, että olen kyllä aika lailla sivuuttanut itseni viimeisten viikkojen aikana. Hierojakin huumorilla totesi, että miten olet saanut itsesi näin jumiin viime käynnin jälkeen. Aika simppeliä. Resepti menee kutakuinkin näin: tee paljon töitä ja tee paljon töitä myös tietokoneen ääressä. Älä venyttely tai joogaa. Toista tätä tarpeeksi pitkään. Ja tadaa! Sekä kehosi että mielesi on täysjuntturassa. Nyt varasin itselleni hierojan parin viikon välein jouluun asti, jotta näin ei kävisi enää uudelleen.
Eilen ostin jo ensi vuoden kalenterin, ihan pian alkaa ensi talven ja kevään kurssien aikatauluttaminen. Minulle on tullut paljon kyselyjä myös muualta Suomesta: tulisinko vetämään tunnetyöpajoja Lahteen, Seinäjoelle, Riihimäelle, Imatralle...Tuskin vielä ensi keväänä koko Suomen rundia aloitan, mutta ehkä joitain satunnaisia koulutuskeikkoja voisi eri puolilla Suomea tehdä.
Hyvän mielen vuosi - tehtäväkirja oli arvonnassa ja arvonta päättyi jo viikko sitten. Asia on ollut mielessäni ja kolkuttanut takaraivossa, mutta kaiken kiireen keskellä päätin, että tällä arvonnalla en enää lisää kiirettäni, vaan tämä saa odottaa. Ja nyt suoritin arvonnan ja tadaa! Kirjan voitti itselleen Kristiina Kauniimpaa kuin koskaan - blogista. Laitatko minulle osoitteesi (heli (at) kasvuntaika.fi), niin saan kirjan matkaan.
Vielä vähän Missen kuulumisia. Tuntuu, että hän on kasvanut ihan valtavasti. Pari rokotusta ollaan käyty hakemassa eläinlääkäriltä ja valjaissa ulkoilua on alettu harjoitella. Ulkoilu ei ole vielä ainakaan lempipuuhaa. Misse on utelias ja kuva on otettu sen jälkeen, kun hän kävi haistelemassa liljakimppua, joka oli ruokapöydässämme.
Mukavaa alkavaa viikonloppua!